Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Uus Metontour-video ja pitkä sellainen..
 
https://www.youtube.com/watch?v=VHgA8aJ0n8c

Voisko joku teistä Metallican asiantuntijoista kertoa, mikä on se asia, mikä tässä musassa on oleellinen piirre ja miksi se on teille niin tärkeää?
Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?

John My: Voisko joku teistä Metallican asiantuntijoista kertoa, mikä on se asia, mikä tässä musassa on oleellinen piirre ja miksi se on teille niin tärkeää?
Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?
 
No samaa voisi kysyä vaikka Hurriganesista, että mikä siinä joitakin viehättää. Tai missä tahansa muussa bändissä, mikä on oleellinen piirre ja miksi se on kuuntelijalle tärkeää.
 
En ihan ymmärrä mitä haet takaa tällä jo valmiiksi asenteellisella ja vihamielisellä kysymyksenasettelulla. Onhan ehkä musiikillisia elementtejä typistetty, mutta eihän thrash metalin säveltäminen koskaan mitään sinfonian kirjoittamista olekaan ollut. Mutta vertaapa vaikkapa Justicen biisejä johonkin radiosoittolistapoppiin, ja mieti sitten kumpaa on typistetty enemmän ja kumpi on ns. tasapäisempää musiikkia.
 
Bändin nykymeno on vähän mitä on, tai oikeastaan se on ollut sitä jo todella kauan. Itselle Metallica oli yksi niitä ensimmäisiä raskaamman musiikin bändejä joihin tuli tutustuttua, ja jonkinlainen viha-rakkaussuhde bändiin on ollut olemassa siitä lähtien. Sen takia bändin edesottamuksia tulee edelleen seurattua. Sama on varmaankin hyvinkin monella muullakin tälle palstalle kirjoittelevalla.

John My: Voisko joku teistä Metallican asiantuntijoista kertoa, mikä on se asia, mikä tässä musassa on oleellinen piirre ja miksi se on teille niin tärkeää?
Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?
 
Jos rehellisiä ollaan niin Metallica oli 80 luvun loppupuolella itelle muutaman muun kanssa yksi tärkeimmistä bändeistä ja hevin kuuntelu alkoi näillä. Vaikeahan sitä on jälkeenpäin kellekään myydä mutta tuona aikana Metallica oli jotain uutta ja "uutta" joka ainakin sai ihmiselle hiukset kasvamaan ja aloittamaan kitaran soiton :)
 
Mitä nyky Metallicaa pohtii niin harmillisesti yrittää kuulostaa vanhalta itseltään eikä enää katso eteenpäin, itse edelleen sitä mieltä että bändin kehitys loppui Re-Load albumiin jonka jälkeen levytysten taso on vaan ollu kökköä.

John My: Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
 
Millasta musaa ite kuuntelet? Heitä joku bändi.

John My: Voisko joku teistä Metallican asiantuntijoista kertoa, mikä on se asia, mikä tässä musassa on oleellinen piirre ja miksi se on teille niin tärkeää?
Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?
 
Pakkohan sua on tässä ärsytää joku muu kuin se että sävellykset tai musa yleensä on liian rajoittunutta. Ärsyttääkö sittenkin kenties Metallican suosio ja menestys, vai mikä?

Ruutukunkku: Pakkohan sua on tässä ärsytää joku muu kuin se että sävellykset tai musa yleensä on liian rajoittunutta. Ärsyttääkö sittenkin kenties Metallican suosio ja menestys, vai mikä?
 
Ei vaan haluan oppia tietämään Metallican musasta niiltä, jotka ovat siihen perehtyneet?
Mielestäni Metallican musa on kuin harmonian hautausmaa, joka ei johda enää mihinkään muuhun suuntaan.
On kuin kitaristilla olisi pakkopaita päällä, joka estää harmonisemman soittotyylin.
Sen takia siitä musasta puuttuvat sävyt, värit, tilalla on vain yksitoikkoinen ankeus ja lohduttomuus.
Se voi olla hyvä tie purkaa omia angstejaan kuuntelemalla sitä, mutta jaksaako sitä loputtomiin, ei se terapiamuotonakaan ole mikään täydellinen ratkaisu.
Mikä on siis Metallican musan tarkoitus?
Kelle se on suunnattu, mihin se johtaa, jos johtaa?
Mä en kuule siitä kuin maailmanlopun ja kuoleman sävyjä.

John My: Mä en kuule siitä kuin maailmanlopun ja kuoleman sävyjä.
 
Puhut niin kuin nää olis jotenkin huonoja asioita.

John My: Mä en kuule siitä kuin maailmanlopun ja kuoleman sävyjä.
 
Muistui mieleeni: "Kappale kertoo maailmanlopusta, koska maailmanlopun tuoma loppu on mustattu eli blackened"

John My: Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?
 
Koska Metallica on musiikillisesti hyvin monipuolinen bändi: Esim. Fight Fire With Fire ja Mama Said on tyystin erilaisia kappaleita musiikillisesti. Tai joku Lulu joka julkaisuna oli hyvinkin hämmentävä veto.
 
Veikkaan ,että tutustumisesi Metallican tuotantoon on tehty aivan helvetin pintapuolisesti ja sitten tullaan provosoivasti öykkäröimään "kysymyksillä".

Tuomoo: Muistui mieleeni: "Kappale kertoo maailmanlopusta, koska maailmanlopun tuoma loppu on mustattu eli blackened"
 
Heh, ja mulle tämä: "Kappaleen sanoitukset kertovat millaista elämä on kuolleena."
 
E: Tuli viikonloppuna kuunneltua Death Magnetic ties kuinka pitkän tauon jälkeen ja edelleen pidän eniten Cyanide -kappaleesta. Ja se avausralli oli myös kovempi kuin muistin.

Saunatakki: Heh, ja mulle tämä: "Kappaleen sanoitukset kertovat millaista elämä on kuolleena."
 
Eisss... :D
 
Ja siis jos tää tuli jollekin muullekin uutena niin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cyanide

Juu tuo Death Magnetic on kyllä enimmäkseen toimivaa mutta My Apocalypse on mielestäni turha täytebiisi... Ihan kuin Metallica yrittäisi tehdä vielä lopuksi sellaisen Fight Fire With Fire-tyyppisen thrash-uusintarypistyksen josta kuitenkin jää puuttumaan "se jokin". Olisikohan se groove?

Regalis Apertura: Juu tuo Death Magnetic on kyllä enimmäkseen toimivaa mutta My Apocalypse on mielestäni turha täytebiisi... Ihan kuin Metallica yrittäisi tehdä vielä lopuksi sellaisen Fight Fire With Fire-tyyppisen thrash-uusintarypistyksen josta kuitenkin jää puuttumaan "se jokin". Olisikohan se groove?
 
Levyn parhaimmistoa imo. Vielä ku olis saundit kohillaan ni kyl tota kuuntelis.

Saunatakki: Heh, ja mulle tämä: "Kappaleen sanoitukset kertovat millaista elämä on kuolleena."
 
E: Tuli viikonloppuna kuunneltua Death Magnetic ties kuinka pitkän tauon jälkeen ja edelleen pidän eniten Cyanide -kappaleesta. Ja se avausralli oli myös kovempi kuin muistin.
 
Pitäis hommata käsiin jostakin se guitar hero -tms. versio Death Magneticistä, tuo levyn ylikompressoitu soundi on hanurista. Avauskappale on kyllä ihan helkkarin kova, Cyanide on myös tuolta levyltä toinen oma suosikkini. Inhokkini sen sijaan on tuo The Day That Never Comes, siihen paloi käpy heti kun sitä soitettiin radiossa niin vitusti. Eikä se biisinäkään ole häävi. Tuolla Beyond Magnetic EP:lläkin on yllättävän toimivia biisejä, en tiedä miksi juuri nuo on jätetty levyltä pois.
 
Ylipäätään tuosta Death Magneticista on käynyt todella monta kertaa mielessä, että jos levy olisi tehty vaikkapa Black albumin tai Puppetsin soundeilla, olisivat nuo aivan jäätävän kovia rieskoja. Noissa soundeissa vaan joku tökkii mun korvassa. Ei oikein luonnistu, ei.

Avausraita, Broken, Beat and Scarred sekä Cyanide minun lemppareita DM:ltä. Olenko mä ainoa, jolle tule Cyaniden väliosiossa Hetukan äänestä mieleen eräs Mustaine? Levyn parhaimpiin hetkiin kuuluu vielä Suicide Redemptionissä Hetfieldin kaihoisa soolomelodia. Hieno hetki!

Nyt kun mainittiin tuo Suicide Redemption niin olenko ainoa täällä jonka mielestä tuon tilalle olisi voitu valita joku toinen (mahdollisesti laulettukin) biisi? Johonkin Orioniin verrattuna tuossa jokin vaan tökkii... Ehkäpä se toteutus? Ei ehkä tarpeeksi dynaaminen/jouhevasti osiosta toiseen etenevä instrumentaali kuten em. Orion tai To Live Is To Die.

santakasa: Avausraita, Broken, Beat and Scarred sekä Cyanide minun lemppareita DM:ltä. Olenko mä ainoa, jolle tule Cyaniden väliosiossa Hetukan äänestä mieleen eräs Mustaine? Levyn parhaimpiin hetkiin kuuluu vielä Suicide Redemptionissä Hetfieldin kaihoisa soolomelodia. Hieno hetki!
 
Muistan kun kerrankin jaksoin virittää kotiteatterini radiorock-taajuudelle Metallican uuden biisin ensisoiton takia - onko tämä joku helvetin vitsi! Se oikea Metallica tulee vielä, mut ei tullut.
 
Ruumisarkkuloota oli hieno, mutta sisältö ei saatana. Pidin samaten kovat Load/ Reload- sessiot, saatana!

Tuomoo: jos levy olisi tehty vaikkapa Black albumin tai Puppetsin soundeilla, olisivat nuo aivan jäätävän kovia rieskoja. Noissa soundeissa vaan joku tökkii mun korvassa. Ei oikein luonnistu, ei.
 
Jep, ja oon monesti miettiny et mitäpä jos That Was Just Your Life ois ollu Seattlen 89 keikan avausraitana. Kyl se on biisinä aivan samaa luokkaa noiden kans mut tosiaan nuo levyn soundit nyt ei vaan sitten millään aukea. Ei millään