Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Viikon jo soinu tää lätty ja biiseistä löytyy uutta joka kierroksella. Hyvin kestää kuuntelua, tosin nyt aika vaihtaa ettei ihan mee överiks :)

fadetoblack_: Miksi Black Clouds and Silver Linings on paska?
 
phiit: Paha kysymys, on siinä hyviä biisejä mutta vähän menee juustoiseks koko touhu tuolla lätyllä joten DT:n heikoin tuotos.
 
Black Clouds and Silver Linings -levyllä on kyllä hyviä biisejä ja hienoja melodioita. Ei sillä väliä itselleni onko kovin "juustoista" kun musiikissa on hienot hetkensä. Monien parjaamissa Count of Tuscanyssa ja Best of Timesissa etenkin, sellaisia suureksi kasvavia hetkiä. Se on kyllä totta, että joka levyllä on omat hyvät puolensa, mutta joistakin levyistä ei vain muista niitä hienouksia kun kokonaisuudet eivät ole jääneet tajuntaan, toisin kuin vaikka Scenes from a Memory sai aikaan. Sitä levyä pystyi kuuntelemaan aika tolkuttoman paljon kyllästymättä, ja se kertoo jotain laadusta. Mutta jotain Train of Thoughtia tai Octavariumia jos nyt yritän mieleeni saada, niin ei kyllä jukebox päässä käynnisty.

Juoppis:
Minusta on kivaa, että DT uskaltaa olla tälleen höpsö. Ettei kaiken tartte olla niin samperin vakavaa ja...dare I say it, tyylitajuista. Semmoista omien pierujen haistelua ja muniinpuhaltelua. Etenkin Dystopian Overturesta tulee mieleen, että Petrucci ja Rudess olisivat istuneet studiossa ja miettineet että "hei, nyt laitetaan tähän tämmöinen!" "joo, ja tähän tämmöinen!" ja niillä on järjettömän hauskaa.
 
Dystopian Overturesta tuli mulla ensimmäisenä mieleen että kuuntelenkohan nyt jotain StSandersin shreds-pätkää, siinä parin minuutin kohdalla kun on niitä häröilyitä.

Se on kyllä totta, että joka levyllä on omat hyvät puolensa
 
Juurikin näin. Joka albumilta löytyy hyvää ja huonoa. A dramaticilta ei tule mieleen yhtään huonoa kohtaa....siksi se oma suosikki.
 
Kuuntelin pitkästä aikaa I&W:n, skippasin take the timen ja under a glass moonin, kieltämättä melko hyvä levy, mutta laitan mielummin neljää uusinta soittimeen. Johtuuko tää vaan siitä että tää on niin erillaista vai oonko yksinkertaisesti kyllästynyt tähän.

fadetoblack_: Miksi Black Clouds and Silver Linings on paska?
 
The Best of Times ja Wither on niin imelää juustoa että hampaatkin reikiintyy. A Nightmare to Rememeberillä on hetkensä mutta kaatuu siihen Portnoyn DT:lle ominaiseen muka-rankkuuteen. The Shattered Fortress on samaa tuubaa ku koko AA-suite mutta ei oo ees keksitty yhtään uutta riffiä vaan kierrätetty kaikki vanhat. Mitä jää jäljelle? The Count of Tuscany ja A Rite of Passage eikä kummallakaan juur juhlita.

fadetoblack_: A dramaticilta ei tule mieleen yhtään huonoa kohtaa....siksi se oma suosikki
 
Tykkäsin tuosta levystä siihen asti kunnes joku oli bongannut ne yhtäläisyydet I&W:n biiseihin ja nyt niitä tiettyjä biisejä ei voi kuunnella enää ollenkaan miettimättä asiaa. Mutta Bridges in the Sky on ehkä henk koht lempparibiisi bändiltä sitten FII:n ja se ei onneksi kuulunut niihin kopioviisuihin.

bedlam: Tykkäsin tuosta levystä siihen asti kunnes joku oli bongannut ne yhtäläisyydet I&W:n biiseihin ja nyt niitä tiettyjä biisejä ei voi kuunnella enää ollenkaan miettimättä asiaa. Mutta Bridges in the Sky on ehkä henk koht lempparibiisi bändiltä sitten FII:n ja se ei onneksi kuulunut niihin kopioviisuihin.
 
Mä tykkäsin juuri yhtäläisyyksistä. Ei niitä missään virallisesti ole ainakaan sanottu tarkoituksellisksi, mutta ihan sama. Oli ne samankaltaisia tarkoituksella tai ei, niin on ne itse kappaleet kuitenkin täysin erilaisia. Tai jos se on väärin niin sitten mun pitää lopettaa bluesin kuuntelu kokonaan.

Kampela77: Mä tykkäsin juuri yhtäläisyyksistä. Ei niitä missään virallisesti ole ainakaan sanottu tarkoituksellisksi, mutta ihan sama. Oli ne samankaltaisia tarkoituksella tai ei, niin on ne itse kappaleet kuitenkin täysin erilaisia.
 
Niitä yhtäläisyyksiä on niin paljon ja ne ovat paikoitellen niin ilmiselviä, että ei se ole voinut vahingossa tapahtua. Nehän lisäsivät lopuksi vielä Build Me Upin ja Bridgesin kun levyn piti olla jo valmis, nuo vähän sekoittavat pakkaa kun eivät perustu mihinkään aiempaan biisiin. Mutta lisäsivätpä kuitenkin Bridgesin alkuun saman kulkusen kuin mikä on Imagesinkin viidennen raidan alussa kuin huutomerkiksi, että "tajuuttekste nyt varmasti tän" :D
 
Ei mua muut piisit häirihe paitsi Lost not Forgotten, jota en ole voinu tuon jälkeen enää kuunnella. Jos se ois nimetty vaikka Over a Glass Mooniksi, niin sitten ehkä vois.

bedlam: Niitä yhtäläisyyksiä on niin paljon ja ne ovat paikoitellen niin ilmiselviä, että ei se ole voinut vahingossa tapahtua. Nehän lisäsivät lopuksi vielä Build Me Upin ja Bridgesin kun levyn piti olla jo valmis, nuo vähän sekoittavat pakkaa kun eivät perustu mihinkään aiempaan biisiin. Mutta lisäsivätpä kuitenkin Bridgesin alkuun saman kulkusen kuin mikä on Imagesinkin viidennen raidan alussa kuin huutomerkiksi, että "tajuuttekste nyt varmasti tän" :D
 
Ei mua muut piisit häirihe paitsi Lost not Forgotten, jota en ole voinu tuon jälkeen enää kuunnella. Jos se ois nimetty vaikka Over a Glass Mooniksi, niin sitten ehkä vois.
 
Mutta pitää ottaa semmoinen keskitie, jossa vähemmän älykkäätkin ymmärtävät yhtäläisyydet ja alkaa foorumipörinä. Muuten olisit pörissyt vain kotona yksinäsi ja kukaan ei olisi ottanut foorumiviestejäsi tosissaan, kun olisit yrittänyt osoittaa yhtäläisyyksiä.

Kampela77: Mutta pitää ottaa semmoinen keskitie, jossa vähemmän älykkäätkin ymmärtävät yhtäläisyydet ja alkaa foorumipörinä. Muuten olisit pörissyt vain kotona yksinäsi ja kukaan ei olisi ottanut foorumiviestejäsi tosissaan, kun olisit yrittänyt osoittaa yhtäläisyyksiä.
 
Aivan. En muuten tiedä miksi minua ärsyttää niin kovasti se, että bändi toistelee jo tekemiään juttuja. Siksihän en koskaan Scenes-levystäkään innostunut kun joka biisissä on melodioita siitä alkuperäisestä biisistä. Enkä tykännyt siitä juoppospektaakkelistakaan, missä levystä toiseen soitettiin samoja teemoja. Ihan ok mulle on että yhden levyn sisällä toistellaan teemoja, mutta että levystä toiseen. En tiedä miksi se mulle ei vaan toimi.

Vessajono: The Best of Times ja Wither on niin imelää juustoa että hampaatkin reikiintyy. A Nightmare to Rememeberillä on hetkensä mutta kaatuu siihen Portnoyn DT:lle ominaiseen muka-rankkuuteen. The Shattered Fortress on samaa tuubaa ku koko AA-suite mutta ei oo ees keksitty yhtään uutta riffiä vaan kierrätetty kaikki vanhat. Mitä jää jäljelle? The Count of Tuscany ja A Rite of Passage eikä kummallakaan juur juhlita.
 
Count Of Tuscany olisi koskettavan melodian ja tunnelmankehittelyn riemujuhlaa ilman noin 7-10 minuutin välille osuvia ärsyttäviä osioita. =) Kylmien väreiden biisi hyvinä hetkinään, hyvällä tavalla.
 
Kuuntelin just biisin vielä etten ole muistikuvien varassa, en minä tuota millään muotoa voi pitää huonona, hyvin moniulotteinen biisi jossa mennään tunnelmasta toiseen, jossa onnistuvat erittäin hyvin. Minun mielestäni, ainahan nämä on fiilisasioita. =) Ittelleni melkein Learning to Live -osastoa aina silloin kun lähdetään niihin iloisiin teemoihin.

bedlam: Aivan. En muuten tiedä miksi minua ärsyttää niin kovasti se, että bändi toistelee jo tekemiään juttuja. Siksihän en koskaan Scenes-levystäkään innostunut kun joka biisissä on melodioita siitä alkuperäisestä biisistä. Enkä tykännyt siitä juoppospektaakkelistakaan, missä levystä toiseen soitettiin samoja teemoja. Ihan ok mulle on että yhden levyn sisällä toistellaan teemoja, mutta että levystä toiseen. En tiedä miksi se mulle ei vaan toimi.
 
Musta taas nuo yhtäläisyydet on ihan hauskoja, vaikkakaan juoppospektaakkeli taas ei ole toiminut myös itsellekään koskaan. Esim. Awakella oli ainakin nämä pari joita en ihan heti huomannut, mutta oli kiva hoksata jossain vaiheessa.
 
Erotomania: https://youtu.be/V3JQyV4dUKM?t=223
Silent Man: https://youtu.be/twE3uzDa-4s?t=112
 
The Mirror: https://youtu.be/kONQ8cp3Tlc?t=315
Space Dye Vest: https://youtu.be/qHz-JqYRSu8?t=309
 
Varmasti oli jotain muitakin, mutta en surffaa DT:n sivuilla, niin olen luultavasti tietämätön kaikista hienouksista.
 
edit: korjasin viimeisen linkin, kun oli väärä aika siinä näköjään.

Kampela77: Musta taas nuo yhtäläisyydet on ihan hauskoja, vaikkakaan juoppospektaakkeli taas ei ole toiminut myös itsellekään koskaan. Esim. Awakella oli ainakin nämä pari joita en ihan heti huomannut, mutta oli kiva hoksata jossain vaiheessa.
 
Erotomania: https://youtu.be/V3JQyV4dUKM?t=223
Silent Man: https://youtu.be/twE3uzDa-4s?t=112
 
The Mirror: https://youtu.be/kONQ8cp3Tlc?t=315
Space Dye Vest: https://youtu.be/qHz-JqYRSu8?t=309
 
Varmasti oli jotain muitakin, mutta en surffaa DT:n sivuilla, niin olen luultavasti tietämätön kaikista hienouksista.
 
edit: korjasin viimeisen linkin, kun oli väärä aika siinä näköjään.
 
:) En muuten ollut huomannut tuota Erotomanian ja Silent Manin samaa teemaa, ainakaan en oo tullut tietoisesti ajatelleeksi sitä aikoihin. Mutta, olipa taas hieno huomata miten tuo Awake soi, siinä on aivan älyttömän hyvät soundit omaan makuun. Oispa jatkaneet samalla linjalla.

Kampela77: Erotomania: https://youtu.be/V3JQyV4dUKM?t=223
Silent Man: https://youtu.be/twE3uzDa-4s?t=112
 
A Mind Beside Itself. Voicesista vois löytyä jotain vastaavaa linkkiä ainakin jompaan kumpaan raitaan :)
 
The Astonishingilla tuollainen teemojen toistuvuus raitojen välillä on suorastaan ominaispiirre, mutta runsas dynamiikka ja improvisointi tekee sen ettei se puuduta.
 
Dystopian Overture: https://www.youtube.com/watch?v=VUayZvdXCaw#t=22
Lord Nafaryus: https://www.youtube.com/watch?v=u2VrK1IpauA
A New Beginning: https://www.youtube.com/watch?v=sm2ozMjYB5w#t=70 (ja #t=120)

Heh tuossa Nafarysissä on vedetty pätkä jotain suomalaista tangoa;)...

Nyt alkaa The Astonishing tulemaan siihen pisteeseen että pieni kyllästyminen alkaa vaivaamaan.
Oma suosikki The Better Life.
Act I lähes täydellinen albumi, Three Days ja Brother Can your hear me ainoat ärsyttävät kappaleet.
Act II taas ei läheskään ykköslevyn tasoinen, Begin Again, Moment of Betrayal ja Losing Faythe loistavia, muut vähän tylsiä.
 
Kyllä tämä bändi vaan osaa.

fadetoblack_: Nyt alkaa The Astonishing tulemaan siihen pisteeseen että pieni kyllästyminen alkaa vaivaamaan.
Oma suosikki The Better Life.
Act I lähes täydellinen albumi, Three Days ja Brother Can your hear me ainoat ärsyttävät kappaleet.
Act II taas ei läheskään ykköslevyn tasoinen, Begin Again, Moment of Betrayal ja Losing Faythe loistavia, muut vähän tylsiä.
 
Kyllä tämä bändi vaan osaa.
 
Better life on kyllä levyn paras. Mielestäni myös Three Days ja tuo Brother ovat parhaimmistoa. Brotherin teema on myös tärkeä koko kokonaisuuden kannalta. Ja sellaisena tätä pitääkin kuunnella.
 
Niin, eikä kyllästytä, vaan pyörii lautasella koko ajan :)

Kaksi päivää pidin taukoo The Astonishingistä, piti välillä kuunnella muutakin. Juuri äsken kuuntelin koko paketin alusta loppuun, kakkoslevykin alkaa kuulostamaan jo paljon paremmalta kun mitä edellisillä kerroilla. Three Dayskään ei enää ärsytä yhtään, Brother,can you hear me vielä vähäsen..... hehkutan nyt vielä kerran tätä albumia kokonaisuutena. Loistava albumi, ansaitsee kiitettävän arvosanan.

Paranee vanhetessaan kyllä tämä levy! Ehdottomasti teatterin parhaimmistoa.