Keskustelua raskaammasta musiikista ›

varpio: Ei sitä saa vielä kuunnella.
 
Hoho, jätkä ei osaa warettaa.

carnation: Hoho, jätkä ei osaa warettaa.
 
Itse en meinannut kuunnella sitä muutenkaan, paitsi ehkä joskus myöhemmin. Sanotaanko että viiden vuoden kuluessa.

Joo, aivan kauheaa kuraa valitettavasti taas kerran.

varpio: Ei sitä saa vielä kuunnella.
 
Kyllä saa! Vuonna 2016 saa kuunnella.

Juu varetusta en ole tukenut joten odottelen virallista levyn julkaisua. Kaveri onkin sitten eri maata;)... Tossa sanoi että valmistaudu yllättymään, ei niin monimutkaista menoa kuin tähän asti eikä pitkiä biisejäkään pahemmin ole. No aikanaan sen sitten kuulen omin korvin millainen se olikaan;).

Waretin, kuuntelin ja en osaa sanoa mitä mieltä tästä nyt pitäisi olla. Aika saa näyttää, oli siellä silti hetkensä. Järkälemäinen kokonaisuus ja ooppera tästä jäi päälimmäisenä mieleen.

Sergei Fallinen: Joo, aivan kauheaa kuraa valitettavasti taas kerran.
 
Tämän kommentin perusteella odottelen hyvää levyä.

Eka levy kuunneltu kaksi kertaa. Keskityn enemmän levyyn kun sen huomenna saan. Toinen levy kuuntelun myöhemmin. Melko kevyt albumi, raskaampaa saisi olla. Chosenin kertosäe jää soimaan päähän. The Answer, A better Life, When your time has come, Act of Faythe, A life left behind, Chosen ja X-aspect jäi parhaiten mieleen hyvinä kappaleina. En tajua yhtään näitä alle minuutin instrumentaalikahinoita, ei riitä ymmärrys yhtään.

fadetoblack_: Eka levy kuunneltu kaksi kertaa. Keskityn enemmän levyyn kun sen huomenna saan. Toinen levy kuuntelun myöhemmin. Melko kevyt albumi, raskaampaa saisi olla.
 
Toinen levy taitaa olla hivenen raskaampi

Viides raita vasta menossa, mutta alun perusteella vaikuttaa huomattavalta petraukselta edelliseen levyyn. Bändi on minusta ollut aina ehdottomasti surkeimmillaan silloin kun se yrittää olla rankka ja hevi. Toisaalta myös toisessa ääripäässä ne kaikista juustoisimmat balladit ovat yhtä kauheita. Tämä alkulevy ainakin on juuri siitä välistä, aika kepeää poppistelua DT-asteikolla ja tätä olen itse nimenomaan toivonut.

bedlam: Viides raita vasta menossa, mutta alun perusteella vaikuttaa huomattavalta petraukselta edelliseen levyyn. Bändi on minusta ollut aina ehdottomasti surkeimmillaan silloin kun se yrittää olla rankka ja hevi. Toisaalta myös toisessa ääripäässä ne kaikista juustoisimmat balladit ovat yhtä kauheita. Tämä alkulevy ainakin on juuri siitä välistä, aika kepeää poppistelua DT-asteikolla ja tätä olen itse nimenomaan toivonut.
 
No nyt alkoi kiinnostaa

Sorruin nyt sit kuitenkin ku tajusin että eihän mulla oo viikonloppuna aikaakaan tähän perehtyä.
 
Ekan levyn eka pyöräytys menossa ja eihän tästä nyt osaa vielä muuta sanoa, kuin sen että onhan tää ainakin erilaista. Hyvin erilaista jopa.

qal: No nyt alkoi kiinnostaa
 
Sama homma. Pitääpä koettaa jossain vaiheessa saada kuunneltua tuota enemmän. Moment of Betrayal sattui kohdalle tässä, niin laitoin kuunteluun. Ihan ok.

fadetoblack_: Eka levy kuunneltu kaksi kertaa. Keskityn enemmän levyyn kun sen huomenna saan. Toinen levy kuuntelun myöhemmin. Melko kevyt albumi, raskaampaa saisi olla. Chosenin kertosäe jää soimaan päähän. The Answer, A better Life, When your time has come, Act of Faythe, A life left behind, Chosen ja X-aspect jäi parhaiten mieleen hyvinä kappaleina. En tajua yhtään näitä alle minuutin instrumentaalikahinoita, ei riitä ymmärrys yhtään.
 
Toinen levy on raskaampi ja pidin ainakin ensikuuntelulla siitä enemmän.

Onhan tää suht kunnianhimonen tekele mutta toimii kyllä hienosti :)
 
Edit: aikalailla Scenes From A Memory pt2 mutta vieläkin isommin
 
Edit 2: tuli kahlattua läpi kokonaan, aikamoinen sulatteleminen mutta onhan tää hieno :)

Elekee spoilatko, lounastauolla levykauppaan...:)

Kah - näkyy uusi platta ilmestyneen spotifyyhynkin - täytynee nostaa jalat pöydälle ja alkaa kuuntelemaan

Joo, muutaman kerran nyt kuunnellut ja joka kuuntelukerralla muuttunut vain huonommaksi.

phiit: Edit: aikalailla Scenes From A Memory pt2 mutta vieläkin isommin
 
Mulla tuli enemmän 6 Degreesin kakkoslevy tästä ykkös-CD:stä tyylillisesti mieleen.
 
Olen kuunnellut nyt vasta ton ekan CD:n kertaalleen, mutta täytyy kyllä suuresti ihmetellä että mitä bändin sävellyskynälle on tapahtunut edellisen levyn jälkeen. Tarttuvien melodioiden puute, yritys olla hevi ja Rudessin pilipalitiluttelut ovat olleet viimeisten levyjen suurin ongelma minulle ja tämä levy korjaa kaikki osa-alueet aika täydellisesti. Alkulevyllä melkein jokainen raita esittelee uuden tarttuvan teeman, Rudess on käytännössä melkein koko levyn joko taka-alalla tai sitten pianosaundissa ja heviä on vain ripauksena sopivasti siellä täällä.
 
Miinuksena liiallinen pituus ja että semmosia levyn lopetukselta tuntuvia "kliimakseja" on enemmän kuin Kuninkaan Paluussa.
 
Dorkaa kommentoida yhtään mitään kun on kuunnellut puolet levystä kerran, mutta tän perusteella tämä on ittelle helposti musiikillisesti parasta mitä bändi on tehnyt sitten Six Degrees -levyn. Pelottaa vaan kuunnella sitä kakkoslevyä, jos siellä on Rudessin pelleilyä ja hevirankistelua niin menee fiilikset pilalle.
 
Edellistä levyä kuuntelin kahdesti ja päätin että nyt saa bändin tuotokset minun osaltani jäädä, mutta onneksi tuli tsekattua.