Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No niin, tulipa viimeinkin kuunneltua tuo yhtyeen tuorein levy, kun joulupukki oli keksinyt paketoida sen minulle.
 
En lähde biisi-biisiltä-analyyseihin tässä, koska levyhän on tosifaneille (ja nettiaikakauden mittapuulla muillekin) jo wanha, eikä oma viitseliäisyyskään riitä siihen.
 
Noin yleisesti pätevältä ja mukavalta raikaava metallivääntö.
 
Mutta.
 
Ei ollut mitään erityisen vahvasti tarttuvaa ja mieleenpainuvaa kipaletta. Ei mitään sellaista, jonka kuunneltua olisi tullut olo että "siinä se on, biisi, jonka takia tämä levy kannatti tehdä". Kovasti tuttuja ja puhkitarvottuja latuja kulki koko levy, vähän kuin variaatioita bändin tähänastisesta historiasta. Hyvin toimivaa, helposti sulateltavaa ja niin edelleen, mutta ei sellaista joukosta erottuvaa upside-vahvuutta. Lähimmäksi ehkä tuli pitkä päätösraita, jonka crash-vaihe oli hyytävä musiikillinen kliimaksi - mutta kun vertaa bändin aikaisempiin isoihin "eeppisiin" biiseihin, musiikillinen sisältö jäi köykäiseksi ja rakenne tylsäksi ja kokonaisuus vaikutti vain ylipitkäksi venytetyltä pullalta. Tämä viimeksi mainittu vaiva piinasi myös useita muita levyn raitoja: tuntui että niitä oli pitkitetty pelkän pitkittämisen itsensä tähden; mitään erityistä sisällöllistä annettavaa, musiikillisia koukkuja tai rakenteellista nerokkuutta niistä ei lopulta paljastunut - vain saman veivaamista uudelleen ja uudelleen.
 
Toinen häiritsevä seikka oli joihinkin biiseihin laitetut suorastaan alleviivatut yleisöhoilotukset. Siihen aikaan kun minä vielä kävin bändin konserteissa, kyllähän jengi ihan spontaanisti osasi hoilata vaikka kitaramelodian mukaan. Tässä ei ikään kuin ole luotettu yleisön älykkyyteen vaan on sormella osoitettu, missä pitää hoilata ja miten, ja lopputulos muistuttaa valmiiksinaurettuja komediasarjoja. No, kaipa tuon ymmärtää sitä taustaa vasten, että nykyisessä maailmanajassa levyjen merkitys (vs live-keikat) on isoillakin bändeillä vähentynyt, ja kaiketi tämäkin levy on enemmän veruke uudelle kiertueelle, joten on luonnollista tehdä biisejäkin siitä näkökulmasta, että ne toimivat hyvin livenä. Ja hyvä jos niin, koska levyllä ne eivät ole niin vakuuttavia kuin bändin aikaisemmat tuotokset.
 
Ei missään nimessä huono levy, ei lähelläkään bändin 90-luvun heikoimpia hetkiä. Rautaisella otteella ja kokemuksella tehty takuuvarma rutiinisuoritus, joka ei petä. Mutta ei myöskään tuota riemunkiljahduksia.