Kitarat: soittaminen ›

Soitetteko omien biisienne soolot niin, että keksitte lisää sitä mukaan kun soitatte, vai oletteko kirjoittaneet ne ylös ja soitatte aina sen saman soolon?
 
Itse usein vedän ne lähes kokonaan lonkalta, mutta joitakin olen kirjoittanut ylös ja soitan ne suurinpiirtein samalla tavalla aina.

Soolot muodostuu soittokertojen myötä. Aina improvisoidaan, mutta 50. kerran jälkeen siinä on selkeä teema/juoni. Koskaan ei kuitenkaan tule samanlaista yksyhteen, sehän olisi ihan perseestä.

Kyllä Härski tietää, miten soolot syntyy.

Yleensä koitan kehitellä aluksi jotain runkoa sooloon, ja sitten soittelen niin monta kertaa kunnes kuulostaa hyvältä (ja toivon mukaan sen parhaan oton saa nauhalle :-p) ja sitten yleensä mulla on tapana tabittaa/nuotittaa soolo, jotta voi opetella sen ulkoa :-)

Yleensä teen jonkinlaisen rungon jonka ympärillä sitten seikkailen. Mutta en mä koskaan jaksa niitä ylös kirjoittaa. Kyllä mun mielestä soolossa pitää olla myös joku kantava idea joka säilyy suurinpiirtein samana joka kerta.
 
Ja tämähän ei toki päde kaikissa musiikkityyleissä, mutta siinä jonka parissa itse pääasiassa operoin se on kyllä suotavaa.

Soitetteko omien biisienne soolot niin, että keksitte lisää sitä mukaan kun soitatte, vai oletteko kirjoittaneet ne ylös ja soitatte aina sen saman soolon?
 
En oo solisti, omia biisejä ei ole sellaisia missä soolopaikka olisi koska toteutuskin on "setä ja kone"-tyyliä. Bändissä taas kun rumpuja soittaa niin..hehe..
 
Jamijutuissa sitten sooloni ovat (kitaralla) aika pitkälti improvisoituja, joitain kiinteitä teemoja saattaa olla, mutta eipä oikeastaan voi sanoa, että kahta kertaa olisi samanlainen vedetty. Rummuilla on tuo sooloilu vähän alkutekijöissään yhä.

Mä aloitan biisin teon soolosta.

Kyllä Härski tietää, miten soolot syntyy.
 
Niin Hän tietää.

Jos haluaa käyttää tehokkaasti/järkevästi kappaleessa soololle varatun tilan, ja jos on jotain erityistä ideaa/sanomaa mielessä, silloin suunnittelen ainakin ns. huippukohdat etukäteen. Harvemmin kuitenkaan kirjaan muistiin.
 
Muulloin improvisoidaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Pääkohdat soitan yleensä melko samalla lailla mutta suuren osan improvisoin. En kirjoita sooloja muistiin. Ne mitä täytyy muistaa muistaa kyllä ilmankin.

Tällä mielikuvituksella soitetaan sama soolo jokaiseen biisiin.

Jos on joku nauhotushomma, niin mietin kyllä ihan valmiiksi. Pienintä yksityiskohtaa myöten.
Kämpällä tai keikalla soitan sitten kuitenkin enempi "omasta elämästä".
 
Mulla on täsmälleen sama meininki.

Niinkuin tuolla jo joku sanoi ni eka täytyy tehä runko ja sit siihen vaan improo kehään.

Improlla vaan ja paikan päällä. Kunhan biisin tyyli ja soolon pohjalla oleva sointukierto on suurin piirtein tuttu. Tietyt ideat voivat toistua soolosta toiseen, mutta se johtuu vain siitä, että jokaisella soitattajalla on tietty "sanavarasto", jota aina käyttää soittaessaan. Kuitenkin, noiden sanojen järjestys on yleensä enemmän tai vähemmän mielivaltainen, ja hyvä niin. Soolon soittaminen on aina yhtä jännittävää, mutta sitä ei voi oppia kuin soittamalla. Soolo-sanan alkuperän tuntienkin esitän rohkean mielipiteen: ennalta sävelletty soolo ei oikeastaan ole mikään soolo vaan väliosa.
 
Improvisoidessa on hauska leikkiä sillä ajatuksella, että yleisön lisäksi edes minä itse en yleensä tiedä, mitä soitan seuraavaksi, joten odotan vähintään yhtä innokkaana kuin muutkin kuulijat, millaista tavaraa milloinkin ulos pukkaa. Toisinaan onnistuu paremmin kuin taas toisinaan. Keskimäärin koko ajan silti koen onnistuvani paremmin, joten kaipa tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. (Niin ja, sotilasharjoitus tekee sotilasmestarin.)
 
Tylsää se olisi, jos tietäisin etukäteen "joo, kohta tulee toi ja toi nuotti ja sit tota asteikkoa ja sit toi fraasi tohon väliin ja sit toi vingutus ja lopuks tää..."

musta kyl tuntuu, et en mä ikinä soita kahta kertaa samalla tavalla sooloissa tai muissakaan..

Tylsää se olisi, jos tietäisin etukäteen "joo, kohta tulee toi ja toi nuotti ja sit tota asteikkoa ja sit toi fraasi tohon väliin ja sit toi vingutus ja lopuks tää..."
 
Tämä on muuten harvinaisen ikävä ilmiö bändillä kuin bändillä. Harva bändi soittaa yleensäkään biisejä eri tavalla, kuin levyllä, sooloista nyt puhumattakaan. Poikkeuksina tietysti Ns. Legendaariset biisit ja niiden soolot. Esim. Still Loving You:hun on mielestäni vaikea kuvitella muunlaista sooloa, kuin siinä levyllä on. Sama Jumpissa.

Jos melodia on tuttu niin soitan variaatioita melodiasta improvisoiden. Itse asiassa en soita samoja sooloja laisinkaan. Korvat on tärkeimmät. Motorisen muistin avulla voi osoittaa ainoastaan nopeutensa ja sorminäppäryytensä.

Vaihtelee biisin mukaan. Nykyisestä keikkasetistä esim. Sinun vuoksesi -biisissä on "sävelletty" soolo, jonka vedän aina samalla tavalla. Sitten esim. Hunajaa -biisiin soitan aina ihan mitä sattuu :-)
 
Molemmissa tavoissa on puolensa, tykkään minä. Oli esim. erittäin vaikuttavaa kuulla Kultsalla, kun Steve Vai veti For the Love of God -soolon. Oikein, tyylikkästi ja tunteella. Se toimi. Olisin ollut erittäin pettynyt, jos siihen olisi tullut jotain improvisoitua tiluttelua.

Esim. Still Loving You:hun on mielestäni vaikea kuvitella muunlaista sooloa, kuin siinä levyllä on. Sama Jumpissa.
 
Tai Bed of rosessa.