Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Itsellä on 11 setti stratossa ja sillä vetelee kaikkea. :) Pointti siis, että mikään paksuus ei ole toista oikeampi missään kitarassa, vaan puhtaasti makuasia.
 
Tämä -makuasioita. Mulla on ynkässä 11-49. Kun aikanaan ostin sen, niin siinä oli joku 8-setti... Hyvin silläkin veti, mutta kautta linjan mulla on maku viettänyt tuonne paksumpiin, myös standard E-vireessä. Mitä enemmän soittaa, niin sitä paremmin näpit alkaa kestämään paksumpia kieliä - jos soundin puolesta vaan passaa just itselle. Eikös se Iommikin sanonut aikanaan, että rundille lähdetän ysisetillä ja kun sormet alkaa parkkiintumaan, niin siirrytään kymppisettiin? No se soitteli ja soittelee etupäässä jollain Gibbonilla ;D

Turhaa briljeerausta oma kommentti, laitoin poistoon

Itsellä Strato pitää omista kitaroista parhaiten vireen, vaikka talla on säädetty kelluvaksi (en käytä kampea). Esim. kahdessa Gibsonissa ilmankosteuden / vuodenaikojen mukaan eläminen on voimakkaampaa. Stratossa ei vire puotoa tai nouse, vaikka olisi pitempäänkin laukussa tai telineessä soittamatta, mutta viritän kyllä kitaran aina kun alan soittamaan. Tuon perinteisen Straton lisäksi on yksi 80-luvun Japani-Ibanez ei niin super-strato (ei kielilukkoja tms.), joka sekin pysyy vireessä siinä missä mikä tahansa muukin kohdilleen säädetty kitara.
 
Itsellä kitaroiden vireessäpysymisen ongelmat ovat järjestään liittyneet satulauriin. Joskus soittoharrastuksen alkuaikoina oli tietysti se, että kielet oli kiinnitetty tappeihin miten sattuu ja esim. tallan säädöt olivat sinne päin. Sitten kun kaikki perusjutut ovat olleet kohdallaan, niin ainoastaan tuo vuodenaikojen mukaan eläminen on erottanut kitarat tässä suhteessa toisistaan.

Laulava Kylätohtori: Itsellä on 11 setti stratossa ja sillä vetelee kaikkea. :) Pointti siis, että mikään paksuus ei ole toista oikeampi missään kitarassa, vaan puhtaasti makuasia.
 
Juu, makuasiahan tuo yleensä on. Itse olen vaan huomannut, että stratossa tykkään pitää 9.settiä ja les paulissa taas on 10.setti ihan mukava. Onhan noissa pieniä eroja soinnin suhteen onko ohkaisempi setti vai paksumpi, mutta aika pieniä, toki ne voi kuulla ja sehän noissa seteissä se ero tuntuman lisäksi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin se setti joka on omille sormille paras tuntuman, jäykkyyden ja soundin puolesta on paras. Itselleni se on 9-42/46.

Mä tykkään stratossa ja telessä 011-048 -setistä, kun taas lyhyempiskaalaisissa kitaroissa mulla on 010-046.
Olen havainnut, että Les Paulissa ja vastaavissa 011-setin punomaton G-kieli (017) ei soi normaalivireessä 12. nauhan tienoilla yhtä hyvin kuin pykälää ohuempi kieli (tai punottu G). Sen sijaan esim. stratossa tuota eroa eri paksuisten G-kielten soivuudessa en ole huomannut.
Siis normaalivireessä kun soitellaan.

Metalkallo: Juu, makuasiahan tuo yleensä on. Itse olen vaan huomannut, että stratossa tykkään pitää 9.settiä ja les paulissa taas on 10.setti ihan mukava. Onhan noissa pieniä eroja soinnin suhteen onko ohkaisempi setti vai paksumpi, mutta aika pieniä, toki ne voi kuulla ja sehän noissa seteissä se ero tuntuman lisäksi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin se setti joka on omille sormille paras tuntuman, jäykkyyden ja soundin puolesta on paras. Itselleni se on 9-42/46.
 
Olen itsekin huomannut, että kyllä niissä pieniä soundieroja on, mutta ei ne kyllä kovin merkittäviä ole. Suurin ja merkittävin ero on tuntumassa. Ja sehän on jo monesti todettu, että hyvä soundi ei ole kielien paksuudesta kiinni, eikä paksummat kielet ole absoluuttisesti sen paremmat kuin ohuet, vaikka välillä näkee vähän sen tyylistä väitettävän.
 
Itse kuitenkin tykkään 11 setissä stratossa, koska se on juuri parasta, että kitara pistää pikkuisen 'vastaan'. Eli kielet ja tuntuma on jämäkkä ja saa tarpeen vaatiessa räimiä menemään täydellä voimalla. Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun ei ehdi treenaamaan ja terävin soittotatsi katoaa. Silloin parhaat ja vähän "erikoisemmat" venytykset menevät hankaliksi. Tietty 9 setillä saa veikeitä venytyksiä, mutta tuntuma menee muuten liian lötköksi. 10 setti on hyvä kompromissi, mutta toisaalta kyllä aina sen verran pitäisi treenata, ettei tarvitse treenin puutetta alkaa soittimilla kompensoimaan...

Nostopotikan takana on 'Aki mod' treble bleed. Arvot olivat nuo 250K potikan arvot eli:
 
https://muusikoiden.net/artikkelit/884
 
250K volumelle R1=150K, R2=33K, C1=830 (eli 150 konkka + 680 konkka)
 
Ihan jees, mutta puhdistuu liian huonosti, eli volumea saa pistää tosi pienelle, eikä silti puhdistu toivotusti. Tosin treblet pysyy mukavasti, eikä mene sellaiseksi sirinäksi kuin esim. telessä oli yhdellä konkalla toteutetulla TB:llä.
 
Vaihdoin äsken R1:n 220K vastukseksi. Saa nähdä, miten muuttui, vai toimiiko enää lainkaan. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia arvoja porukka on kokeillut treble bleedeissä. Sen verran ankeaa vääntää sitä tuonne nostopotikan korviin, ettei jaksaisi ihan kaikkia vaihtoehtoja itse kokeilla...
 
Aki itse ehdottaa tällaista, kokemuksia?
 
Mikäli haluat että volume pysyy mahdollisimman logaritmisena, vaihda R1=330K, C1=680pF ja R2=82K, mutta tällöin bleedin toiminta ei ole yhtä tasaista.

 
Se, mitä haetaan on, että pysyisi aika luonnollisena, puhdistuisi edelleen hyvin, mutta treblet säilyisivät vähän paremmin...

Fenderin kaulat tuntuu nykyään olevan enemmän littanan ja lättänän suuntaan kalleellaan. Isoa radiusta ja nauhakokoa sekä pientä litteää profiilia - ei hyvä. En tykännyt oikein mistään Fenderin stratosta sen vertaa, että voisin kuvitella sellaisen ostavani.
 
Enemmän tykkään japanilaisista Fendereistä ja Tokaista. Kuten tuosta viimeisestä Tokain AST-50:stä. Putsasin ja vaihdoin kielet sekä mikit Lungrenin 50'settiin ja sen verran testasin, että toimii. Mutta tuli siitä muutenkin pirun hyvä peli. Siinä on melko tuhti kaula, ei tosiaan mikään Mehiko/Jenkki-lättänä. Ja on siinä piirun verran vintagenauhoja isommat nauhat, mutta ei kuitenkaan yhtään liian isot. Mukavan pyöreä kaulaprofiili muutenkin.
 
Ja soi kyllä hienosti. IMO täytyy mennä jo kalliimpiin USA vehkeisiin, jos vastaavaa tuntumaa haluaa - avrit ja siitä ylöspäin jne...
 
Kyllä ne japanilaiset vaan osaa...
 
Ja tuo on tosiaan joku Musamaailman special-malli, eli aito ja alkuperäinen bling bling, osia ei ole vaihdettu. Asia varmistui paikallisesta musiikkiliikkeestä. Ja pistetään nyt kuva vielä:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/142467.jpg
 
e. löytyykö keneltäkään samanlaista? Näitä on kuulemma tullut muutaman sarja Musamaailman tilauksesta Suomeen ja ainakin pari Raumalle...

Eilen tuli ostettua ensimmäinen Strato :) Käytetty Road Worn 50's Ari Lappalaisen mikeillä. Toimii loistavasti :)

audioAXS: Eilen tuli ostettua ensimmäinen Strato :) Käytetty Road Worn 50's Ari Lappalaisen mikeillä. Toimii loistavasti :)
 
Joo noissa Road Worneissa on hinta ja laatu enemmän kuin kohdallaan.

Laulava Kylätohtori: Fenderin kaulat tuntuu nykyään olevan enemmän littanan ja lättänän suuntaan kalleellaan. Isoa radiusta ja nauhakokoa sekä pientä litteää profiilia - ei hyvä. En tykännyt oikein mistään Fenderin stratosta sen vertaa, että voisin kuvitella sellaisen ostavani.
 
Enemmän tykkään japanilaisista Fendereistä ja Tokaista. Kuten tuosta viimeisestä Tokain AST-50:stä. Putsasin ja vaihdoin kielet sekä mikit Lungrenin 50'settiin ja sen verran testasin, että toimii. Mutta tuli siitä muutenkin pirun hyvä peli. Siinä on melko tuhti kaula, ei tosiaan mikään Mehiko/Jenkki-lättänä. Ja on siinä piirun verran vintagenauhoja isommat nauhat, mutta ei kuitenkaan yhtään liian isot. Mukavan pyöreä kaulaprofiili muutenkin.
 
Ja soi kyllä hienosti. IMO täytyy mennä jo kalliimpiin USA vehkeisiin, jos vastaavaa tuntumaa haluaa - avrit ja siitä ylöspäin jne...
 
Kyllä ne japanilaiset vaan osaa...
 
Ja tuo on tosiaan joku Musamaailman special-malli, eli aito ja alkuperäinen bling bling, osia ei ole vaihdettu. Asia varmistui paikallisesta musiikkiliikkeestä. Ja pistetään nyt kuva vielä:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/142467.jpg
 
e. löytyykö keneltäkään samanlaista? Näitä on kuulemma tullut muutaman sarja Musamaailman tilauksesta Suomeen ja ainakin pari Raumalle...
 
Mulle ei kyllä o vielkään oikeen auennut se, että miks joku tietynlainen kaupaprofiili (eli paksu, ohuesta ei saa tykätä) ja tietynlaiset nauhat olis joku laadun tae :)
 
Jo ei tykkää niin sittenhän ne olis iha paskoja soittimia, ei se ihan niinkää mene.

Laulava Kylätohtori: löytyykö keneltäkään samanlaista? Näitä on kuulemma tullut muutaman sarja Musamaailman tilauksesta Suomeen ja ainakin pari Raumalle...
 
Ei toki tuollaista, mutta 80 -lukulainen (itse asiassa '83) Jaappanian sisäisille markkinoille aikanaan tehtailtu Silver Star -sarjalainen Tokai "Strato" tönöttää tossa telineessä. Aivan tolkuttoman hyvin 70 -luvun spekseillä tehty kitara - kolmipulttinen kaula, mikro-tilt, bullet trussrod, iso lapa jne. Soi ja resonoi, nätti kuin mikä. Instant Henkka (miksei Blackmorekin).
 
Niin, ja on nuo kaksi muutakin näillä näkymin pitopeleiksi päätynyttä keppiä Nipponin poikien väsäämiä, 400 -sarjan ESP "Strato" ('88) ja JV Squier (Fender) Stratocaster ('82). Silloin(kin) osattiin nousevan auringon maassa tehtailla kunnon soittimia...

antnis: Mulle ei kyllä o vielkään oikeen auennut se, että miks joku tietynlainen kaupaprofiili (eli paksu, ohuesta ei saa tykätä) ja tietynlaiset nauhat olis joku laadun tae :)
 
Jo ei tykkää niin sittenhän ne olis iha paskoja soittimia, ei se ihan niinkää mene.
 
Tarkoitin lähinnä, että kyse on meikäläisen omasta mausta. Eihän se kaulan profiili toisesta huonompaa tee, mutta kuka nyt mistäkin tykkää.
 
Mutta lähinnä tuo, että kyllä niitä uusia Fenkkuja, mehikolaisia, kiinalaisia ja stanu jenkkejä, tuli testattua, ja yllättävän monessa oli lattana kaula ja isot nauhat. Ei ne kitaraa sinänsä huononna, mutta ihmetyttää tuo yksipuolisuus. Vai oliko valikoima vaan jostain syystä valittu liian kapealta sektorilta. Avreissa taas on tullut vastaan paljon mukavampia kauloja.
 
Eikä sen kaulan tarvitse paksu olla. Esim. '62 ei ole paksu, mutta pyöreä ja yksi mukavimmista kauloista koskaan. Viime aikoina huomannut, että sillä kaulalla ja sen profiililla ole niin väliä, mutta sellainen littana liian suurilla nauhoilla se ei saa olla.

Laulava Kylätohtori: Tarkoitin lähinnä, että kyse on meikäläisen omasta mausta. Eihän se kaulan profiili toisesta huonompaa tee, mutta kuka nyt mistäkin tykkää.
 
Mutta lähinnä tuo, että kyllä niitä uusia Fenkkuja, mehikolaisia, kiinalaisia ja stanu jenkkejä, tuli testattua, ja yllättävän monessa oli lattana kaula ja isot nauhat. Ei ne kitaraa sinänsä huononna, mutta ihmetyttää tuo yksipuolisuus. Vai oliko valikoima vaan jostain syystä valittu liian kapealta sektorilta. Avreissa taas on tullut vastaan paljon mukavampia kauloja.
 
Eikä sen kaulan tarvitse paksu olla. Esim. '62 ei ole paksu, mutta pyöreä ja yksi mukavimmista kauloista koskaan. Viime aikoina huomannut, että sillä kaulalla ja sen profiililla ole niin väliä, mutta sellainen littana liian suurilla nauhoilla se ei saa olla.
 
Juu, littana kaulaprofiili isolla radiuksella ja isoilla nauhoilla on nykytrendi. Muissakin kuin Fendereissä. Tukkikauloja pienemmillä nauhoilla löytyy sitten noista oldschoolien jäljitelmistä :)

antnis: Juu, littana kaulaprofiili isolla radiuksella ja isoilla nauhoilla on nykytrendi. Muissakin kuin Fendereissä. Tukkikauloja pienemmillä nauhoilla löytyy sitten noista oldschoolien jäljitelmistä :)
 
Ei ole hyvä trendi se laisinkaan. No, onneksi ne sentään ajattelee pussihousujakin ja vielä saa ratokasteria vitnagenauhalla ja pyöreällä tatsilla. :)
 
Mutta tuo uusi Tokai onkin yllättävän hyvä peli. Otin sen pois myynnistä. Jotenkaan ne Tokain mikit ei iskenyt juuri yhtään, kun niitä aikaisemmin testailin, mutta nyt toisella kaapilla pienillä säröillä tai oikeastaan kitaran volasta puhdistetulla reunasäröllä ne toimivat ihan mukavasti. Mutta omien kokemusten mukaan yleensä mikit toimivat puhtailla, mutta paremmat erottuvat edukseen juuri säröpuolella. No, eiköhän ne mikit mene vaihtoon, jos tuosta pitopeli tulee. BKP:n Mother's Milk kuumottelisi testata, mutta eipä niitä pahemmin liiku torilla...
 
Mutta mietin myös tallan osuutta soundiin. Uudessa AST-50:ssä on paljon lämpimämpi soundi kuin noissa kahdessa stratossa, joissa on teräsblokit. Onkos se oikein teräsblokin ominaisuus, että soundi kirkastuu ja "lasittuu"? Jos näin, niin ehkä sitä voisi pitää yhden straton tinablokillakin, ettei ne aina kirsku niin helvetisti...
 
Fenderin omat Vintage US mikit on myös ihan ok:t, mutta enemmän kallellaan Duncanin SSL-1:iin. Tokain omat mikit taas ovat vähemmän "lasiset", lämpimämmät, mutta toimivat siinä tietyssä jutussa yllättävänkin hyvin. Ehkä myynkin sen Fenderin...

antnis: Juu, littana kaulaprofiili isolla radiuksella ja isoilla nauhoilla on nykytrendi. Muissakin kuin Fendereissä. Tukkikauloja pienemmillä nauhoilla löytyy sitten noista oldschoolien jäljitelmistä :)
 
Kysymyshän on siitä mitä sillä kitaralla soittaa. Ei kaulaprofiilit tai otelaudat tai nauhat ole mitään itseisarvoja vaan ne tukevat tietynlaista soittotapaa. Esimerkiksi pieni radius helpottaa sointujen soittamista ja vintagenauhat on helpompi saada soimaan vireisesti sointuja soitettaessa kun yksittäisen kielen kontrolli on hankalampaa (ja tarkkaa kontrolloitua tatsiahan jumbonauhat vaativat ettei lähde bendit tahattomasti). Pyöreä kaulaprofiili antaa paremman tuen kämmenpohjaan juurikin jälleen soitnuja soitettaessa. Litteä kaulaprofiili sitavastoin sopii paremmin kun kaulan takalan onkin peukalo (klassisen kitaran tyyliin) jolloin sormille saa paremman ulottuvuuden joten littanuus on epäilemättä sellaisten soittajien suosiossa joilla soittamisen pääpaino on melodian soitossa tai tiluttamisessa. Sama juttu isossa radiouksessa ja jumbonauhoissa eli bendit lähtee puhtaammin matalalla aktionilla jne......
 
Kyse siis ei ole hyvästä eikä huonosta vaan kitarat on tehty jotakin soittotapaa silmällä pitäen. Suurin osa meistä etsii kompromisseja erilaisten ominaisuuksien välillä ja jotkut tarvitsevat monipuolisesti kaikenlaiseen soittoon soveltuvaa kitaraa kun toiset taa hakevat erikoistunutta kitaraa.

hallu: Kysymyshän on siitä mitä sillä kitaralla soittaa. Ei kaulaprofiilit tai otelaudat tai nauhat ole mitään itseisarvoja vaan ne tukevat tietynlaista soittotapaa. Esimerkiksi pieni radius helpottaa sointujen soittamista ja vintagenauhat on helpompi saada soimaan vireisesti sointuja soitettaessa kun yksittäisen kielen kontrolli on hankalampaa (ja tarkkaa kontrolloitua tatsiahan jumbonauhat vaativat ettei lähde bendit tahattomasti). Pyöreä kaulaprofiili antaa paremman tuen kämmenpohjaan juurikin jälleen soitnuja soitettaessa. Litteä kaulaprofiili sitavastoin sopii paremmin kun kaulan takalan onkin peukalo (klassisen kitaran tyyliin) jolloin sormille saa paremman ulottuvuuden joten littanuus on epäilemättä sellaisten soittajien suosiossa joilla soittamisen pääpaino on melodian soitossa tai tiluttamisessa. Sama juttu isossa radiouksessa ja jumbonauhoissa eli bendit lähtee puhtaammin matalalla aktionilla jne......
 
Kyse siis ei ole hyvästä eikä huonosta vaan kitarat on tehty jotakin soittotapaa silmällä pitäen. Suurin osa meistä etsii kompromisseja erilaisten ominaisuuksien välillä ja jotkut tarvitsevat monipuolisesti kaikenlaiseen soittoon soveltuvaa kitaraa kun toiset taa hakevat erikoistunutta kitaraa.
 
Juu, se on vähän kuin vaatteet. Ei se koko itsessään, vaan se, että se on sopiva käyttäjälleen.
 
Varmaan osittain tottumiskysymys, mutta itse uskon, että silti tietyt speksit tuntuvat luontaisesti 'oikeammilta'. Nyt, kun itse olen soitellut enemmän erilisilla kitaroilla, niin olen huomannut, että mulle tärkeintä on, että kaulassa on tiettyä pyöreyttä. Gibsonin tuhti 12" radiuksella menee kyllä siinä kuin straton '62 kaula, mutta litteä ja lättänä se ei saa olla - Ibat ym. ovat meikäläisen käteen järkyttäviä, enkä tule koskaan sellaisiin tottumaan.
 
Tuo on varmaan totta, mitä kirjoitit eri speksien tarkoituksesta, mutta mulla menee homma kyllä ihan päinvastoin. Ehkä olen se poikkeus, joka vahvistaa säännön... :)

Makuja on monenlaisia...
 
Itse en tykkää tuosta 7,25 radiuksesta, vaikka muuten aika perinteisista ratkaisuista kitaroissa yleensä tykkäänkin. Se johtuu siitä, että tykkään soittaa slidellä aika paljon ja siinä hommassa on hieman tasaisempi otelauta, minusta, toimivampi.
 
Tosin strato ei ole slideen minulla ykkösvalinta ehkä muutenkaan, mutta kyllä sellaisellakin tulee sitä joskus soitettua.
 
Nykyään on kuitenkin näitä stratoja ja telejä enemmän ihan Fenderilläkin saatavilla kuin koskaan aikaisemmin. Luulisi tuolta löytyvän jokaiselle soitin ja valinnavaraakin on vielä monessa hintaluokassa.
Tietysti nälkä kasvaa syödessä ja mitä kauemmin on musiikkia ja soittamista harrastanut, niin sitä paremmin tietää ne speksit mitä sitä omalta kitaralta odottaisi. Ihan kaikki omat toiveet ei aina tietysti mene niiden valmiiden mallien mukaan, mutta kyllä yleensä aika lähelle päästää ilman ettei sitä CS kitaraa tarvitse teettää. Tosin kukaanhan ei sellaisenkaan ostamista estä.

Metalkallo: Ok, kiitti, olin vain saanut sellaisen käsityksen ihmisten puheista joissa mainittiin mexico stratot ja niiden eläminen tai jotain sinne päin. En minäkään mitenkään erityisesti kiinnitä sähkisten olotiloihin normeja enempää, mutta tietty vähän et en tietenkään säilytä niitä paikoissa/kohdissa missä niiden ei ole hyvä olla.
 
Miulla Mexicon telestä aika paljon töksähti nauhanpäät eka talvena, ja siinä olikin hyvä paikka hioa ne kuntoon kun ilmankosteus on 19%, tuskin vaivaa enää toista kertaa.