| Aihe: Ortoperspektran sivukaiuttimet | 1 |
|---|
 JoKo
26.03.2010 23:49:33 | |
|
Moi!
Voiman ortoperspektrasysteemiin pitäisi tehdä sivukaiuttimet.. Luin että Köykän alkuperäisten kajareiden toisto loppui jo johonkin 3kHz:iin.. Tietääköhän joku täällä niiden rakenteesta, elementistä ym. mitoista? | |
Ei mitään tietoa mutta keskustellaan silti. Voisi kuvitella että tuohon aikaan oli etua että sivukaiuttimet oli matalien ja korkeiden äänien puolilta luonnollisesti vaimentuneita. Kaikenlainen filtteröinti etu-pääteasteessa tai jakarissa aiheuttaa vaihevirhettä. Sopivan "huonot" hakuseen vaan.
Toisaalta äänilähteet on parantuneet, vertaa 60-70 lukua ja huokean levysoittimen, kasettinauhurin tai fm radion stereodekooderin signaalikohinasuhdetta. | |
Disclaimer: seuraava perustuu kuulopuheisiin, luettuun, jne. Omaa kokemusta ortoperspektasta ei siis ei ole. Pseudonelikanavastereolla on kyllä tullut leikittyä, ja siinäpä nuo 'takakanavat' ovat suhteellisen lähellä ortoperspektaa.
Nuo sivukaiuttimet olivat kait ihan yhdellä elementillä toteutetut normaalit kaiuttimet. Ei siis muuta kuin 'sopivan' kokoinen (4-6.5 tuumaa ?) bassoelementti. Ei jakosuotimia, ei diskanttielementtiä. Suotavaa kuitenkin olisi, että elementti itsessään on senverran laadukas, ettei se kuulosta "pahviselta" tai muuten huonolta, vaan toistaa musiikin kauniisti.
Noidenhan ei tarvitse toistaa bassoa, koska erotussignaalissa ei sitä merkittävästi ole - tai ainakaan pitäisi olla. Voi olla, että bassoaluetta on rajoitettu jo vahvistimessakin. Tästä syystä kotelosuunnittelunkaan ei pitäisi olla kovin kriittistä, joskin löisin kyllä käytettävän elementin parametrit johonkin laskentaohjelmaan, vaikka WinISD:hen.
Diskantin toistosta taas ei vinyyli- ja kasettiaikaan ollut merkittävää iloa, koska eipä sieltä olisi kuulunut kuin suhinaa ja vaihevirheitä. Näin cd-aikakaudella korkeammalle ulottuva diskanttitoisto voisi jopa olla eduksi - olettaen, ettei vahvistin itsessään aiheuta turhia kohinoita. Ja jos jostain saisi niin äänitetyä lähdemateriaalia, että tilavaikutelman parantumisesta olisi jotain iloa.
Antikitarasankari | |
s151669: Disclaimer: seuraava perustuu kuulopuheisiin, luettuun, jne. Omaa kokemusta ortoperspektasta ei siis ei ole. Pseudonelikanavastereolla on kyllä tullut leikittyä, ja siinäpä nuo 'takakanavat' ovat suhteellisen lähellä ortoperspektaa.
Jep, itsellänikin oli aikanaan tuollainen pseudonelikanavaviritys (jossa siis takakaiuttimet on kytketty stereokaiuttimien kuumien johtimien väliin niin, että toisesta tulee L miinus R ja toisesta R miinus L). Kokeilin tuota viritystä monillakin eri takakaiutinratkaisuilla, muun muassa halvoilla autokaiuttimilla (huono), vanhoilla Scan-Dyna-merkkisillä stereokaiuttimilla (varsin hyvä) ja irrallisilla pietsotorvilla ilman mitään jakosuodatusta (yllättävän hyvä).
Kaverilla oli Saloran ortoperspekta-vahvistin ja alkuperäiset sivukaiuttimet (yhdistettynä sellaiseen vähän toista metriä korkeaan Hifi-lehden ohjeiden mukaan tehtyyn keskikaiuttimeen). Sivukaiuttimet olivat tosi vaatimattomat ja pienet, muistaakseni umpikotelot. Sisällä luultavasti soikea, pidemmältä halkaisijaltaan korkeintaan nelituumainen elementti. Tällä kokonaisuudella toisto oli todella hieno, ja stereokuva tavattoman tasapainoinen ainakin parinkymmenen vuoden takaisen muistikuvan mukaan 8-)
Veikkaisin, että oleellisinta niiden sivukaiuttimien kohdalla on, ettei toistossa ole mitään yksittäisiä piikkejä, jotka tavallaan kavaltavat sivukaiuttimien olemassaolon. Siinä mielessä ihanteellinen voisi olla jonkinlainen Avantonen Mixcuben passiivimukaelma, joka toistaa suhteellisen tasaisesti sen alueen jonka toistaa, ja vaimenee sitten tasaisesti ylös- ja alaspäin.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." | |
Mulla on Köykän Ortoperspekta päivittäiskäytössä musakuuntelussa. Ei tosin Voimaa, vaan juuri tuo Saloran valmistama Stereo 3000 jossa ASA:n '73 valmistamat kauniisti soivat Ortoperspekta-skobet. Näitä Saloroita valmistettiin lie lisenssillä Voimaradiolta/Köykältä, mutta periaate toki vastaava.
Sivukaiuttimet on vastavaiheeseen käännettyä honottavaa tuubaa antavat kaksitiet, ei ole tosiaan varsinaisesti väliä kuinka hyvän kuuloista soundia sieltä sinällään puskee joten olettaisin yhden elementin toimivan täysin yhtä hyvin: kaikki diipit bassot ja heleät diskantit hoituu keskikaiuttimesta kun sivuskobet antaa vaikutelman "konserttisalin heijasteista". Kuulemma Köykän omien sanojen mukaan on paras jopa sijoittaa sivukaiuttimet vähän randomilla (ei symmetrisesti) jotta vaikutelma toimii parhaiten.
Valitettavasti en löytänyt näiden kaksitie-sivuskobejen jakotaajuuksia, mutta jossain about 1-4k tosi kapealla alueella nämä soivat. Tärkeää on, ettei liian alhaalta tai liian ylhäältä tule mitään: bassot sotkee turhaan soundin ja vähänkään liian korkea toisto pilaa taasen suuntavaikutelman. Yleissoundi on oikeasti mielettömän hieno etenkin vanhempien vähän dynaamisempien levyjen kanssa. Näiden jälkeen esimerkiksi jonkun vanhemman jazz- tai rock-osaston matskun kuuntelu studiomonitoreista on täyttä tuskaa liiallisen tarkkuuden vuoksi. :) | |
Terve
Vanha aihe - mutta kun sattui silimään, niin pistän tähän muistikuvani.
Huhtikuussa 1971 kävin Köykän toimistolla Helsingissä kuuntelemassa Ortoperspektaa. Hän esitteli sellaisella vasaralakatulla "leivänpaahtimella" - ja minä nuorena killinä olin hieman pettynyt kun se ei ollutkaan OP3 ...
Mutta hienosti se soi - ja sivukaiuttimet oli käännetty seinää päin, että saataisiin laajempi heijastus - pienet umpikotelot yhdellä kokoäänielementillä ne olivat.
Köykkä oli ystävällinen mies - ja nyt hyllyssä odottaa myyntiä yksi OP3 - tokihan se sitten vuosikymmeniä myöhemmin piti hankkia, ja nyt saa mennä eteenpäin. |  okabass
15.11.2015 01:05:32 (muokattu 15.11.2015 01:06:16) | |
|
Köykän yhteydessä ei puhuta elementeistä vaan äänisistä. :)
(Kaiutin = ääninen) |  mhelin
16.11.2015 13:02:24 (muokattu 16.11.2015 13:08:10) | |
|
JoKo: Moi!
Voiman ortoperspektrasysteemiin pitäisi tehdä sivukaiuttimet.. Luin että Köykän alkuperäisten kajareiden toisto loppui jo johonkin 3kHz:iin.. Tietääköhän joku täällä niiden rakenteesta, elementistä ym. mitoista?
Jotain 300 hz - 3 khz pitäisi elementin toistaa, ja vastata herkkyydeltään pääkaiutinta.
Voimaradio sivuilta (http://www.kolumbus.fi/epap/voimaradio/ ) löytyneestä Köykän haastattelusta löytyi tällaista informaatiota (alla lainaus). Ko. Goodmansin elementtien (luulisin että kyse oli Axiom 201 jonka tehonkesto oli 15W) herkkyys lienee ollut melko suuri, joten sivukaiuttimilla on ilmeisesti ollut myöskin. Jollain forumilla mainittiin Philipsin kaksikartioelementit mahdollisina elementteinä, mutta niitä ei enää valmisteta. Kaksoiskartioelementtejä löytyy mm. Uraltonelta Visatonin merkkisinä:
http://www.uraltone.com/kaiuttimet/ … aistaelementti-5-13cm-20w-8ohm.html
http://www.thomann.de/fi/visaton_bg_208_ohm.htm
http://www.uraltone.com/kaiuttimet/ … aistaelementti-4-10cm-20w-4ohm.html
Edellisillä 92 dB herkkyys, jälkimmäisellä vain 86 dB.
Fostexilla on monia herkkiä laajakaistaelementtejä, niitä löytyy lähimpää Saksasta.
Esim. FE103 90 dB/w
http://www.ebay.co.uk/itm/FOSTEX-FE … E-/291469414038?hash=item43dcee4e96
---- lainaus -----
Jakosuotimilla vesilintua
Takavuosien jakosuodinhullutuksista ja jyrkkien suodinten vaihesekoiluista Köykkä selvisi kuin koira veräjästä. Hän ei nimittäin käytä jakosuotimena muuta kuin korkeintaan kondensaattoria:
- Induktansseista luovuin jakosuotimissa jo parikymmentä vuotta sitten, sanoo Köykkä ja piirtää lehtiöön nopeasti kaiuttimen vastinkytkennän.
- Ensinnäkin, kaiuttimessa on induktanssia aivan tarpeeksi itsessään. Toiseksi, kun bassokaiuttimen impedanssikäyrä on tällainen, resonanssitaajuudella huippu, sitten minimi ja loppua kohti nouseva, niin kaiutin toimii tavallaan itse omana jakosuotimenaan. Koska sen impedanssi on korkeilla äänillä suuri, se ei ota tehoa vahvistamista niillä taajuuksilla.
- Kun rinnalle kytketään kondensaattorilla kaiutin, jonka impedanssi samoilla taajuuksilla on pieni, aikaa se ottaa tehoa vahvistimesta niin kuin pitääkin, Köykkä selittää.
Joka tapauksessa Voimaradion OP-3-laitteiston iso kaiutin on aivan yksitiesysteemi, ilman mitään erillisiä diskanttielementtejä. Sisällä on kaksi Goodmansin koko äänialueen kaiutinelementtiä.
---- lainaus loppu --- | JoKo
16.11.2015 13:39:09 (muokattu 16.11.2015 13:39:39) | |
|
Moi! Tässä vuosien varrella kävi ilmi että kaiutin jota luulin ortoperspektrasysteemin keskikajariksi olikin joku muu Köykän rakentama kaiutin (ääninen). Siinä on (muistaakseni n. 15 tuuman) bassoelementti sekä pieni diskanttielementti. | |
Se on haaveena että joskus saisi tehtyä jonkunlaisen "ortoperspekta" kytkiksen taas kasaan ja ennen kaikkea koteloon.Jotain kajareita testailin joskus, Monacorin Sp-45 laajakaistat oli ihan hyvän kuuloiset minusta ja yksissä bileisssä 15 vuotta sitten luukutettiin diskobileissäkin, ei ne kovin herkät ole mutta tehoa kestää jonkun verran.. Tehokkaampien kajareiden kanssa kokeilin yksiä halpahallin autokaiuttimia, joissa oli 8 tuuman ämyri ja piezo-diskantti... | |
Kumiankka: Se on haaveena että joskus saisi tehtyä jonkunlaisen "ortoperspekta" kytkiksen taas kasaan ja ennen kaikkea koteloon.
Rupesin tässä mietiskelemään jonkinlaista (passiivista?) ortoperspekta-matriisia etuvahvistinasteen jälkeen, sillä idealla että päätevahvistimen tilalla olisi kolmen aktiivimonitorin päätteet. Kaksi perus-kaksitiemonitoria sivukaiuttimiksi ja vähän isommalla bassoelementillä varustettu kolmitiekaappi (ja mahdollisesti subbari) keskikaiuttimeksi.
Lieneekö tuossa mitään järkeä?
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." | |
Jos jotain alkoi kiinnostamaan, niin:
http://www.huuto.net/kohteet/salora … tereo-3000-orthoperspecta/384125908
oma palisanteripintainen settini on siirtynyt jo ns. pannuhuonekäyttöön...
noissahan on aikakauden eurooppalaisen standardin tyyliin DIN-liittimet - sen verran sivuaa siis elektroniikka ja soitinrakennus -aihepiiriä, että jos ei löydä sopivaa sovitusjohtoa, joutuu itse kolvailemaan... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
