Jazz ›

Mitä enemmän ym biisiä kuuntelen, sitä ristiriitaisemmat ovat fiilikset. Nuotti, Corean itsensä kirjoittama, ei täsmää lainkaan siihen, miten jengi biisiä vetelee. Kannattaako toisen bändin reenata nuotin mukaan vaiko ihan sen mukaan, mikä soi päässä vuosikausien kuuntelun jälkeen? Onko kukaan muu täällä koskaan pohtinut tätä asiaa?

No tää on asia, mitä jokainen jazz-muusikko varmaan joutuu pohtimaan, koska nää kaikki "standardit" soitetaan usein muunneltuina.
 
Jos on hyvin tärkeetä jostain käytännön syystä soittaa nuottien mukaan, sitten soita nuottien mukaan. Mutta noin yleensä, jazzia kai on tarkoitus soittaa aika luovasti. Kuten muussakin musiikissa, taiteellisesti suurin voitto on varmaan tehdä varsin erilainen versio jostain kappaleesta, joka kuitenkin on samalla hyvä. Suuret nimetkin soittaa toki usein aika perinteisestä näkökulmasta stankkuja, että ei sekään huono vaihtoehto ole.
 
Toinen tärkeä näkökulma: musiikin on kai tarkoitus olla sellaista, mikä (omasta mielestä) kuulostaa hyvälle. Eli mikä versio kappaleesta tuntuu hyvälle? Haluat varmaan yleisölle esittää sen parhaan. Sekin voi olla tietty vaara, että päässä soi joku tietty versio, johon oma mieli jää jumiin - onko vaara, että ei sitten osaa arvostaa muita näkemyksiä?
 
Jazz-artistit pistävät itsekin omia kappaleitaan usein uuteen uskoon. Vaikka versiointeja harrastetaan muissakin musiikin tyyleissä, erityisesti jazzin kohdalla artistin ensimmäistä tai kuuluisinta levytystä tai nuottikirjoitusta ei siis tässä mielessä tarvitse kunnioittaa.
 
Sitten vielä sekin, että onks aina pakko soittaa se kaikkien kulunein standardadi joltain artistilta? Jos itse olisin yleisössä, kuulisin mieluummin samalta artistilta jonkun toisen (mielellään tosin vähän saman tyylisen) kappaleen. Mutta tottahan se on, että suuri yleisö suosii usein (mielestäni liiankin) tuttuja kappalevalintoja.

Kiitos hienosta vastauksesta, ajattelen paljolti samoin kanssasi sub zero! No, nyt en minä ole valinnut biisiä, mutta pidän siitä paljon, vaikka se onkin haasteellinen varsinkin jos osa bändistä lukee orjallisesti nuottia ja osaa pistää menemään kuulokuvan mukaan muutamat mutkat suoriksi. Itse pidän Corean alkuperäisestä tavasta käsitellä rytmiä samoin kuin pidän Nat King Colen Christmas Song - versiosta, niin käsittämättömän vapaasti kuin tyyppi rytmiä käsitteleekin... No, saa nähdä, mihin eräs projektibändi päätyy ratkaisuineen. Alkuperäinen, levytetty huilusoolo ainakin on tutkimisen arvoinen, hatunnosto Joe Farrellille - kova heppu soittamaan!