Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Joensuun Kerubissa perjantaina 15.1. Swallow the Sunin lisäksi mukana myös Korpiklaani, Medeia, Distress of Ruin, Bloodred Hourglass ja Chaos.
Ennakkoliput: www.kerubi.fi/ohjelma.php?tapahtuma=1510
Facebook: www.facebook.com/events/1508726302757844

Imperiumissa 9,5/10, olen vasta ekan levyn kolmannessa biisissä ja olen myyty.
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16458

Käykääpä katsomassa video Rooms and Shadows-kappaleesta: https://youtu.be/0_veG-Hv4I8
 
Täytyy sanoa, että siinä on Rannan Vesku tehnyt pirun komeaa jälkeä.

Zambe88: Käykääpä katsomassa video Rooms and Shadows-kappaleesta: https://youtu.be/0_veG-Hv4I8
 
Täytyy sanoa, että siinä on Rannan Vesku tehnyt pirun komeaa jälkeä.
 
Meikäläiselle tulee tuosta Room and Shadows biisistä muutaman kuuntelun jälkeen hyvällä tavalla My Dying Bride, Katatonia ja Type o Negative vibaa, mutta silti kappale kuulostaa täysin StS:ltä.
Hieno biisi kertakaikkiaan, täytyy ehdottomasti tänään metsästää levy(t) käsiin:)

Zambe88: Käykääpä katsomassa video Rooms and Shadows-kappaleesta: https://youtu.be/0_veG-Hv4I8
 
Täytyy sanoa, että siinä on Rannan Vesku tehnyt pirun komeaa jälkeä.
 
Hienoa jälkeä kyllä. Ja nyt täytyy alkaa bändiin perehtyminen, jotenkin on jäänyt tähän asti, mutta ei jää enää, taitaa olla aika kova tripla kyseessä.

Zambe88: Ehdottomasti suosittelen perehtymään, itsellä lähti tämän kaltaisen musiikin kuuntelu liikkeelle juurikin The Morning Never Came debyytistä ja siitä asti on tullut seurailtua äijien touhuja enemmän ja vähemmän aktiivisesti.
 
Joo, minä aloitan uutukaisesta. Tuli joskus valokuvattuakin bändin keikka ja porukka jäi kyllä mielenkiintoisena tapauksena mieleen musiikkinsa vuoksi, mutta jotenkin vaan unohtui kuuntelusta.

sustain65: Hienoa jälkeä kyllä. Ja nyt täytyy alkaa bändiin perehtyminen, jotenkin on jäänyt tähän asti, mutta ei jää enää, taitaa olla aika kova tripla kyseessä.
 
Enpä ole minäkään bändiin perehtynyt aiemmin vuosia sitten nähtyä yhtä keikkaa lukuunottamatta, aamulla käväisin kuitenkin uuden triplan hakemassa hehkutusten ja mielenkiintoisen konseptin innoittamana. Illalla töitten jälkeen jännityksellä kuuntelemaan.

Hyvältähän tämä uusikin levy kuulostaa vaikka pintaa olenkin vasta ehtinyt raapaista. Hevin kuuntelu on vähentynyt itsellä entisestään, mutta vielä on näitäkin orkestereita joiden musiikki jaksaa innostaa. Eipä tarvinnut pettyä bändiin vieläkään.

Kova työmaa on jotta pääsee kunnolla sisään näin massiiviseen pakettiin, mutta kovasti olen tässä viikon ajan yrittänyt.
 
Ehkä kolmas levy kolisee itselleni koviten tästä paketista. Mitään yksittäistä superbiisiä ei oikein ole vielä noussut, ehkä heartstrings shattering ja Lost & catatonic päällimmäisenä jääneet mieleen.
 
Soundimailma on ehkä vähän repivän tuntuinen. Mieluummin kuuntelen aikaisempia levyjä soundejen puolesta. Mutta sävellyksiltään ja sovituksiltaan pidän tätä kyllä erinomaisena pakettina. Taso pysyy totutun korkeana, ei ole koskaan täytynyt pettyä swallow the sunin julkaisuun! Toisinaan pintaan nousevat Katatonia- fibat toimii!
 
Joensuun keikalle lippu ostettu, luonnollisesti.

Oon aavistuksen jäljessä kun ostettuani barren earth-lipun havaitsen ettei Mikko ole enää bändissä :pp

Lähdin tänään töistä aiemmin kotiin. Matkalla ostin Songs from the North -triplan ja pari olutta. Kotona himmensin valot ja laitoin levyn soimaan. Hämärässä olen nyt kuunnellut kaksi ekaa levyä. Samalla ei mitään oheistoimintaa. Mikäli paria olutta ei lasketa. Kokemus on verrattavissa miltei uskoontuloon. Aivan järkyttävän synkkää ja kaunista. En muista milloin musiikki olisi vaikuttanut näin vahvasti.
 
En ole doom-metallia aiemmin kuunnellut tai tietoisesti kuullut. Deathiakin olen kuunnellut vasta tänä syksynä lähinnä Amorphiksen ja Sentencedin muodossa. Jostain ihmeellisestä syystä Swallow the Sun ja etenkin Songs from the North viekoittelivat minut. Eikä ostopäätös ollut väärä. Vahvin musiikinkuuntelukokemus suurinpiirtein koskaan.
 
Tunnin päästä pitäisi lähteä hilpeään firman pikkujouluun. En halua. Mieluummin jäisin yksin meditoimaan Songs from The North III:sen synkkääkin synkempiin funeral doomin maisemiin.

Tsugu Way: Tunnin päästä pitäisi lähteä hilpeään firman pikkujouluun. En halua. Mieluummin jäisin yksin meditoimaan Songs from The North III:sen synkkääkin synkempiin funeral doomin maisemiin.
 
Otat kato sen kolmosen messiin sinne paskabileisiin ja pakotat dj:n soittamaan sen kokonaan. Luot hyvän joulun tunnelman kaikille!

ekikoo: Oon aavistuksen jäljessä kun ostettuani barren earth-lipun havaitsen ettei Mikko ole enää bändissä :pp
 
Ite oon kanssa kun tajusin, että tää Mikkohan lauloi myös Funeris Nocturnumissa mistä teininä tykkäsin kovinkin Saatanaa palvaessani.

Swallow the Sun ei ole mielestäni tehnyt tähän mennessä yhtään heikkoa kiekkoa, mutta on myönnettävä, että suhtauduin tähän siitä huolimatta pienellä skeptisyydellä, sillä triplalevy kuulosti ajatuksena melkoiselta riskiltä. Nyt olen ehtinyt pari kertaa kuunnella koko teoksen läpi, ja päällimäisenä ajatuksena on tyytyväisyys siihen, että bändi on lähtenyt kevyemmille linjoille. Luin Imperiumin haastattelusta (http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1973), että Kotamäki on itse jopa kyllästynyt örinälauluun, ja olen kyllä sitä mieltä, että tällä hetkellä hänen puhtaat vokaalinsa kuulostavat tuhat kertaa paremmilta kuin harsh vocals -osastonsa.
 
Elikkäs mielestäni ykköskiekonkin parhaita juttuja ovat juurikin nimenomaan kliinit laulut. Oli tosiaan mukava huomata, että StS on vienyt myös tätä "perus"ulosantiaan kevyempään suuntaan, sillä se selvästi toimii bändille. Toivon, että kehitys pysyy tällaisena jatkossakin! Opeth vaipui läpsyttelemään keskivertoa 70-luvun progepastissia jätettyään hevihommat vähemmälle, mutta vaikuttaisi siltä, että Swallow the Sun kykenisi hoitamaan muutoksen tyylikkäästi. Esimerkiksi Rooms and Shadowsin kertosäkeen laulumelodiat ovat huikeaa kuunneltavaa.
 
Myös tuota kliiniä fiilistelylevyä leimaa luonnollisesti tunnelmalliset melodiat ja Kotamäen kuulas ääni. Toimii varsin hyvin, VAIKKAKIN on mainittava, että koko eepoksen nimibiisin kertsi kuulostaa lauluäänen, -melodian ja suomenkielisten lyriikoiden yhteisvaikutuksesta siltä kuin se olisi suoraan joltain Essi Wuorelan joululevyltä. Itselleni "hieman" hienosti rakennettua tunnelmaa rikkova mielleyhtymä. No, eipä kai sillä niin väliä, muillehan tuo on arvioiden perusteella vaikuttanut maistuvan. Samaan syssyyn on vielä viitattava tuohon Imperiumin haastatteluun sen verran, että en allekirjoita lainkaan Kotamäen väitettä siitä, että englanniksi voisi laulaa korneja juttuja kuulostamatta kornilta verrattuna suomenkielisiin lyriikoihin. Väitän sen johtuvan lähinnä siitä, että kyseessä ei ole kirjoittajan äidinkieli. Natiiville englannin puhujalle moiset raapustelut saattavat kuulostaa yksinomaan naurettaville. Ja vähän ehkä muillekin.
 
Kolmoskiekko jyrää paikoitellen erittäinkin hyvin. Silti, vaikka levy massiivista ja raskassoutuista toki välillä onkin, ei tämän kohdalla ihan varauksetta voida mielestäni puhua täysverisestä funeral doom -teoksesta. "Genreuskovaisuudelle pyh", saattaisi joku sanoa. Minä sanon, että juuh, ehkä niinkin, mutta jos mainostetaan, että nyt tehdään funeral doom -levy, niin sitten sitä kyllä odottaa puhdasta funeral doomia! No, nillittäminen sikseen, kyllähän tämä jyrinä maistuu. Vaikkapa Empires of Lonelinessin puheosuudet aiheuttivat jo toisella kuuntelulla kylmät väreet.
 
Tulihan tuossa nyt hieman ruikutettuakin, mutta kokonaisuudessaan vaikuttaa teos päätyvän ehdottomasti plussan puolelle! Aika ja kuuntelukerrat näyttävät, mihin tämä pläjäys lopulta sijoittuu yhtyeen katalogissa, mutta voin sanoa tässä vaiheessa olevani jopa positiivisesti yllättynyt. Massiivinen teos, jonka kuuntelee kestostaan huolimatta mielellään ihan putkeenkin.

Osaiskohan joku kertoa missä albumi on äänitetty kun en äkkiseltään löytänyt inffoa?

irakso: Osaiskohan joku kertoa missä albumi on äänitetty kun en äkkiseltään löytänyt inffoa?
 
Ton yllä linkkaamani haastattelun mukaan sitä on nauhoitettu viidessä eri studiossa.

Swallow the Sunin taso on aina ollut korkealla debyytistä lähtien, mutta kyllä tämä melkein vei jalat alta. Ensimmäinen levy jatkaa yhtyeen perinteisen tyylin kehitystä jälleen hiotumpaan ja kenties reilummin kevyttä tunnelmasoitantaa sisältävään suuntaan. 10 Silver Bullets ja Heartstrings Shattering lienevät kovimmat biisit.
 
Toinen levy suorastaan yllätti, miten sulavasti yhtye muuntautui akustista melankoliaa esittäväksi bändiksi. Siinähän oli melkein progressiivisiakin juttuja ja paljon voisi verrata Katatoniaan, Anathemaan ja Porcupine Treehen. Levyn puolenvälin biisit Away sekä Pray For the Winds to Come ja Before The Summer Comes olivat hienoimmat kappaleet.
 
Kolmas levy kuulosti siltä, kuin Swallow the Sun olisi virittäytynyt äärimmäisen aggressiiviseksi ja antanut tulla mitä on tullakseen. Ja olihan siinä wanhaa MDB-vivahdetta ja lyijynraskasta Triptykon-soundiakin. Empires of Loneliness on ehdottomasti hienoin teos.
 
Helvetin hieno levy.
 
Swallow the Sun - Songs from the North (2015) @ Murska-arviot
http://murska-arviot.blogspot.com/2 … llow-sun-songs-from-north-2015.html

Kova oli kiertueen aloitus eilen. Ja mukavia jamppoja noi StS:n pojat.
 
Keikan kohokohdat oli Don't Fall Asleep ja murskaavan raskas Abandoned By The Light.
 
Akustiset biisit toi myös kivaa kontrastia. Olisi ollut tietysti mukava kuulla akustisen setin osana myös jonkun vanhan biisin akustinen sovitus...
 
Terveisiä nimimerkille _m_!

Kova on tämä bändin uusin paketti, huh huh.... Ekalla parilla kuuntelukerralla ei oikein avautunut miten kova paketti kyseessä, mutta kun yhtenä kuulaana iltana lähti kävelylenkille kuulokkeet korvilla ja tähtitaivas avautui pimeän metsä-/peltomaiseman ympäröimänä, niin palaset loksahti viimein paikalleen. Songs from the North, todellakin!