Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Musiikin teoria ja säveltäminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Suunnitteletteko vai löydättekö biisinne?
1 2
MrFunk
09.08.2015 03:31:02 (muokattu 09.08.2015 03:40:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miten te alatte työstämään uutta biisiä?
 
Tässä kun on itsekin tullut pyörittyä monenlaisissa musiikillisissa ryhmissä, olen huomannut paljon eroja ihmisten lähestymistavoista uuden materiaalin luomiseen. Kuvaan joitain säveltäjätyyppejä/-tyylejä joita olen kohdannut.
 
Tyyppi joka suunnittelee valtaosan biisistä ennen kuin edes tarttuu kitaraan. Kun soittaminen alkaa, rakenne on jo tiedossa, kuten myös eri osioiden dynamiikat ja tunnesävyt. Usein käy niin, että jostain kohtaa voi puuttua yksi "moduuli" ja sitä on hankala löytää, kun sointukulun tulee jatkua jo valmiiksi tehtyyn seuraavaan osaan. Samainen tyyppi myös käyttää paljon nuotitus/tabitus-softia ja ja käyttää paljon aikaa luodakseen loogisemman, täsmällisemmän ja selkeämmän kuvan biisistä.
 
Yksi tyyppi keskittyy täysin sävelmaailmoilla pallotteluun pitämällä biisin rakenteen melko usein samankaltaisena. Harmoniat ja persoonallinen asteikkojen käyttö antavat omanlaista leimaansa biisille. Biisinteko alkaa ikään kuin keskeltä ja kasvaa siitä yhtä aikaa alkuun ja loppuun päin. Sointukulkujen ja nelisointuisen sävelmaailman jazzmaisuudet luovat selkeän ja anteeksiantamattoman hiekkalaatikon. Aluksi on usein joku mystinen sointu jonka ympärille muovautuu sopiva sointukulku, loppuaika menee melodioiden hiomiseen kunnes osio on täydellinen. Muut osiot juontuvat hyvin selkeästi tästä sointukulusta.
 
Toinen taas ei tiedä juurikaan mitä tuleman pitää. Tapana on usein vain kaivella sisintään ja kokeilla mitä mielen sopukoista tällä kertaa sattuisi assosioitumaan. Taustalle vaan joku sillä hetkellä sovellettu rumpukomppi soimaan ja improvisoimaan sen päälle. Riffejä ja sointukulkuja syntyy mutta ne eivät useinkaan ole kaikki samaa biisiä. Rakenne voi heittää häränpyllyä pitkäänkin ja aina ei ole selkeää visiota edes, että mikä niistä kaikista osioista on kertsi yms. Biisi voi alkaa rönsyilemään ja sisältämään osioita jotka joudutaan repimään pois tai osioita jotka ovat aluksi minimaalisia mutta kasvavat pian dominoivaksi osaksi koko biisiä. Biisin räjähtäessä enemmän tai vähemmän koko ajan, ulosjääneistä sointukuluista/riffeistä voi nopeasti kehittyä omia uusia projektejaan. Monet biisit voivat jäädä kesken kun sitä seuraavaa riffiä ei keksi millään. Biisin tunnetilaan pitää taas päästä uudestaan. Tällaisina hetkinä pitää antaa musiikin viedä ja toivoa parasta.
 
Kaikenlaisia pieniä eroja kaikissa on. Joku haluaa ehdottomasti soittonsa taakse jonkun rytmin joka saa hänet luoviin grooveihin. Joillakin taustakomppi vain vaikeuttaa asiaa ja he vaativat hiljaisuutta. Jotkut lähtevät suoraan tekemään jotain tiettyä tyyliä ja toteuttavat soitossaan tuolle tyylille soveltuvia maneereja. Jotkut taas soittavat hatustaan ja toteuttavat rohkeammin mieleen tulevia ideoita, välillä onnistuen ja välillä ei. Eivät useinkaan osaa selittää jälkeenpäin mitä soittivat.
 
Jotkut ihmiset ovat myös selkeästi enemmän kiinni tietynlaisissa biisinrakenne-tyypeissä. Heillä on näkemystä ja korvaa luoda dynamiikaltaan tai harmonioiltaan uusia, varioituja versioita biisin aikaisemmista osioista. Usein se voi kuitenkin mennä siihen, että kun on kolme sointukulkua/riffiä kasassa niin jo huudetaan, että "Se oli siinä, nyt vaan soitetaan toi pari kertaa uudestaan ja sit loppuun viel toi pari kertaa. " Jos joku kohta töksähtää niin siihen keksitään bridge ja biisi on valmis. Jotkut taas tekevät kaiken täysin orgaanisesti ja soljuvat eteenpäin siten miten biisi itse sen soittajalle kertoo. Kuin tarinan kaari.
 
Itse olen vähän sellainen tarinoitsija joka yrittää kuunnella mikä biisin sanoma on. En juuri koskaan keskity rakenteisiin ja pyrin tekemään biisistä dynaamisesti toimivan matkan. Seuraan inspiraationi loppuun asti ja usein vasta lopuksi katson/huomaan mihin projektiin tekeleeni soveltuisi. Rakennusmateriaalia on runsaasti mutta usein on hankalaa työstää mitään ilman tuntuvaa inspiraatiota. Hyväkin biisi voi jäädä pöytälaatikkoon jos fiilis ei vaan tule. En löydä halua tai työkaluja sen modaamiseen vaikka ymmärtäisinkin biisin potentiaalin. Mutta kun se biisi valmistuu, ja kaaos tiivistyy, se tuntuu aina siltä kuin olisit löytänyt sisältäsi jonkinlaisen mittaamattoman aarteen.
 
levesinet
09.08.2015 19:24:52 (muokattu 09.08.2015 19:39:49)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä olen viime aikoina säveltänyt muiden tekemiä sanoituksia. On ollut mahdollisuus valikoida mieluisia. Varsinkin sellaiset sanoitukset toimii, joista syntyy visuaalinen vaikutelma, impressio. Visuaalisen vaikutelman mieleni yhdistää tietynlaisiin sointiväreihin.
 
Sanoitukset on olleet englannin- ja ranskankielisiä. Sekä englannin- että ranskankieliseen sanoitukseen merkkaan kaikki painokkaat tavut. Joitakin tavuja ei voi venyttää. Painotettavat tavut täytyy saada vahvoille tahdin osille, iskuille. Muutoin lopputulos ei ole luonteva. Suomen kieli käyttäytyy vähän eri tavalla.
 
Yleensä aika nopeasti selviää, onko kyseessä kolmisointuihin perustuva harmonia vai laajennettu harmonia. Ja mitkä laulun osat ovat duurissa ja mitkä mollissa.
 
Kun painotettavat tavut on merkattu, mietin mahdollisia rytmejä ja merkkaan tahtiviivoja kohdalleen.
 
Hyvässä lykyssä saan sointukulun korostamaan luontevasti erilaisia käänteitä sanoituksessa. Joskus menee aikaa erilaisia sointukulkuja kokeillessa.
 
Rakenne on yleensä yksinkertainen, esim. AABABAB, mutta yritän aina löytää erilaisen sointukulun kuin aikaisemmissa biiseissäni.
 
Joskus kertosäe on se, josta syntyy heti aluksi aivan suoraviivasesti musiikkia, varsinkin jos kertosäe on jotenkin erityisen rytmikäs ja tarttuva. Useimmiten kuitenkin kirjoitan A-osan ensin ja kertsi syntyy sen jälkeen.
 
Itse olen vähän sellainen tarinoitsija joka yrittää kuunnella mikä biisin sanoma on. En juuri koskaan keskity rakenteisiin ja pyrin tekemään biisistä dynaamisesti toimivan matkan
 
Mulla on pari läpisävellettyä runoa. Harvoin on musiikinteko ollut niin antoisaa, kun sanat vei musiikkia impressiosta toiseen!
 
se tuntuu aina siltä kuin olisit löytänyt sisältäsi jonkinlaisen mittaamattoman aarteen.
 
Siinä tapauksessa sinulla on oikea ote musiikkiin. Kaikkien säveltäjien pitäisi voida kokea tuo. Musiikki ei ole vain järjestettyä ääntä.
 
Ianuarius
13.08.2015 16:09:05
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yleensä on jonkulainen fiilis, että millasen biisin haluan tehä. Sitten vaan tartun johonki soittimeen, joka sillä hetkellä puhuttelee, värkkään sellasen kuvion, jolla haluan biisin alkavan ja vedän sen nauhalle. Sitten tutkiskelen, että miten sen biisin pitäisi jatkua, kehittelen siihen sopivan kuvion ja vedän nauhalle.
 
Yleensä jonkinlainen juttu alkaa soimaan päässä tai tulee sellanen tuntuma, että miltä biisin pitää nyt tuntua. Sitten alan automaattisesti hakea jotain juttua soittimella, joka sopisi siihen tuntumaan, mitä siihen pitäisi saada.
 
Joskus vain räplään jotain soittimella ja siitä ehkä tulee idea, että jos tätä muuttaiski näin, niin se sopis tähän tai että ehkä tämä ei sovi siihen, mutta kokeillaanpa tällasta niin se on lähempänä sitä, miten tän pitäis mennä.
 
Lähinnä se on siis vain sellaista tunnustelua. Taustalla on aina fiilis siitä, että miltä biisin pitäisi tuntua ja sitten vaan kokeillaan sieltä täältä, että mikä rakentaisi sitä tunnelmaa parhaiten oikeaan suuntaan.
 
Monesti olen tehnyt sitäkin, että kirjoitan listan biisien nimiä ylös ja sitten katson vain, että millaisen fiiliksen tai idean se nimi laukaisee ja alan rakentamaan biisiä sen päälle. Enpä kyllä muuten suunnittele mitään. En tiedä voiko tuossa varsinaisesti puhua mistään löytämisestäkään. Jostain pyhästä hengestä se fiilis tietysti aina tulee, mutta kyllä se on aika paljon sellaista makustelua... niinku kokki maistaa lusikalla lientä ja säätää sitten mausteita sen mukaan.
 
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein
gravehill
13.08.2015 18:21:02
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse kuulun aika pitkälti tuohon "en tiedä mitä tuleman pitää"-kategoriaan. Usein biisit syntyvät hyvinkin kronologisessa järjestyksessä. Eli aloitan introsta joka luo tunnelman jota yritän sitten joko ylläpitää tai kehittää jotenkin. Sitten tulee jotain muuta ja jokaisen osan jälkeen mietin pitääkö tulla uutta materiaalia vai vanhan kertausta. Tällä systeemillä sitten loppuun asti.
 
Yleensä mietin Cubasessa sävellystyön lomassa, biisin ollessa vielä kesken, myös sovitus- ja miksausasioita. Yleensä mitä lähempänä lopullista haluttua lopputulosta valmis osa on, sitä helpompi on saada visio siitä mitä seuraavassa osassa pitäisi tapahtua ja pitääkö sen materiaalin olla uutta vai (kokonaan tai osittain) vanhan kertausta.
 
http://www.chaosresearch.net
GiovanniDiRondo
13.08.2015 23:35:30
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun ei ole pakko tehdä biisejä, niin niitä syntyy sisäisestä tarpeesta. Joku ajatus,tunnetila tai hahmo ikään kuin tulee ulottuville, ja biisin tekeminen on tapa saada sille kiinteä olomuoto.
 
Haluan että biisissä on jotain kiinnostavaa, koukku, ja haluan etsiä uudenlaisia tapoja luoda ja purkaa jännitteitä.
 
Suuri osa on tekniikkaa, modaalisia osia, intervallimuuntelua, olemassaoleviin ideoiden kopiointia ja sellaista.
 
Jonkin ajan kuluttua biisi on ikään kuin päästänyt sisälleen, silloin yritän pysyä sen rajoissa ja toistan sitä mielessäni niin kauan, että sen rakenne vakiintuu.
 
Usein en ole tyytyväinen biisiin, ja voin hylätä sen tai palata siihen uudestaan ja muuttaa sitä eli samalla teen uuden tulkinnan siitä mikä se on.
 
Jossain vaiheessa hutaisen siihen jotkut sanat.
 
Epämuusikko
20.08.2015 15:23:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse tönin pianoa kunnes jotain natsaa. Myös yhden biisin olen tehnyt sointuineen ja melodioineen käyttäen pelkkää kynää ja paperia. En mitään soitinta enkä omaa ääntäni. Ihan hyvä tuli.
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
barclay
27.08.2015 20:47:46
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitä vain tarttuu soittimeen ja alkaa tapailemaan jotakin. Sieltä se löytyy. Maagista.
 
Kostiainen. Karumpi saundi, parempi mieli P. M. Kostiainen Project , Arizonan aavikolla siatkin lentävät: Sumell/Kostiainen
Dundee
28.08.2015 10:23:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eilen kyllä biisi vaan luonnollisesti kehittyi sitä mukaan kun laittoi ideoita purkkiin. Ei ehkä välttämättä yhdenmukaisin tuotos, mutta ideoita tuosta varmaan irtoaa useampaankin muuhun biisiin.
 
Itseäni on ainakin helpottanut säveltämisessä kun saa nopeasti ja helposti jonkun idean purkkiin. Hetken kun loopilla kuuntelee niin mieli kertoo että mihin seuraavaksi pitäisi mennä.
 
"Kitarat ovat perkeleen kalliita ja meluisia instrumentteja."
Gea
30.08.2015 19:31:57
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yleensä lähden soittelemaan pianoa ja mukavien sointujen löydyttyä alan laulamaan. Sanat tulevat kuin itsestään ja jälkeenpäin ihmettelen, että jaahas, tästä aiheesta nyt syntyi laulu. Joskus oman tekstin tulkintakin vaati aikaa ja yksi oma sanoitus ei edes itselle aukea :) Kertsit syntyvät vain harvoin siinä soitellessa, mutta saattavat tulla vaikka soittelun jälkeen kassajonossa tai saunassa. Aika voimakas intuitioprosessi siis minulla.
 
Old Guitar
24.09.2015 00:53:16 (muokattu 24.09.2015 00:54:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ilman inspiraation luovaa tilaa, en ole saanut tehtyä yhtäkään sellaista kappaletta, joka olisi itseä miellyttänyt. Ilman inspiraatiota en saa kappaleisiin minkäänlaista luonnetta, merkitystä tai tunnetta. Ne ovat kuin alkoholiton olut, munaton rock, Soinin vaalilupaukset, Sipilän puhe tai Alexander Stubb: Yhtä tyhjän kanssa!
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
Epämuusikko
07.10.2015 19:07:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Guitar: Ilman inspiraation luovaa tilaa, en ole saanut tehtyä yhtäkään sellaista kappaletta, joka olisi itseä miellyttänyt. Ilman inspiraatiota en saa kappaleisiin minkäänlaista luonnetta, merkitystä tai tunnetta. Ne ovat kuin alkoholiton olut, munaton rock, Soinin vaalilupaukset, Sipilän puhe tai Alexander Stubb: Yhtä tyhjän kanssa!
 
Deadline tekee mestarin :D
 
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1
Hanuriin
13.10.2015 10:38:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yleensä keksin jostain yhden tai kaksi sanallista fraasia tai joskus laajemmankin idean. Sanat ohjaavat tietynlaiseen rytmiin ja siltä pohjalta lähden rakentelemaan melodiaa ja lisää sanoitusta. En ole vielä välttämättä päättänyt, onko ideani säkeistö, kertosäe vai jotain muuta. Tässä vaiheessa olen melko joustava ja menen joko sanoituksen tai sävellyksen ehdoilla eteenpäin kunnes olen saanut työstettyä noin yhden säkeistön ja kertosäkeen sanat ja melodian.
 
Tämän jälkeen sanoitus onkin teknisempää, koska muoto on jo vakiintuneempi, tosin hyvästä syystä joskus joutuu muuttamaan "valmiita" osia, että kokonaisuus toimisi. Tämän kaiken teen yleensä ilman mitään soittimia tai muistiinpanoja; pääasiassa autossa istuessani. Uskon siihen, että jos joku idea on kuolemattoman hyvä, se kyllä pysyy mielessä. Tätä prosessia toistan iteratiivisesti laulaen ja hakien fiilistä kunnes idea alkaa tuntua valmiilta. Voin päässäni kuulla sointupohjan (ei tietenkään absoluuttisina sointuina vaan suhteellisen kuulokuvan) ja tietenkin mietin riffejä ja välisoittoja yms mutta ne saattavat elää kun alan soitintaa ja äänittää kappaletta.
 
Nyt kun minulla on käytännössä koko kappale valmiina koitan löytää laulamiseen sopivan korkeuden ja lähden hakemaan sävellajia kompromissina laulamisen mukavuuden, stemmojen korkeuden ja sovituksessa käytettävien soitinten ehdoilla. Riffit tietysti ohjaavat aika lailla tiettyyn sävellajiin ja jos en siitä pysty laulamaan, koitan keksiä jotain vaihtoehtoista. Jos en ehdi äänittää, soitan kappaletta jonkin verran kitaralla/pianolla/tms painaakseni sen muistiini ja yleensä kirjoitan sanat ylös.
 
En todellakaan usko, että kannattaa Anssi Kela -tyylisesti nauhoittaa/muistiinmerkitä kaikki ideantyngät varastoon. Siinä on vain aivan älytön materiaalin perkaaminen ja sitä paitsi ainahan voi keksiä jotain uutta jos tarvitsee johonkin kappaleeseen jotain maustetta.
 
Janus
14.10.2015 21:52:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hanuriin: En todellakaan usko, että kannattaa Anssi Kela -tyylisesti nauhoittaa/muistiinmerkitä kaikki ideantyngät varastoon.
 
Joo, se ei ole toiminut ainakaan Anssilla kovin kaksisesti.
 
Generalissimo
14.10.2015 21:57:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Memme varsinaisesti sävellä, vaan avaruusolennot lähettävät meille luovuussäteillä aivoihimme universaalia tunnetilaa, jotka aivot rationalisoivat ihmiselle kuultavaan tunnistettavaan muotoon. Siksi muusikoilla pitkät hiukset, koska ne ovat eräänlaiset antennit radiossa (aivoissamme) Semmoset piisit jotka on huonoja, niitä ei ufot lähetä vaan ne tehdään aivojen suljetun kapasiteetin avulla ilman universaalia sielua, siksi metallican uuet levyt ei oo niin hyviä. Tämä on fakta ja lähde olen minä.
 
Old Guitar
15.10.2015 22:20:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Epämuusikko: Deadline tekee mestarin :D
 
Niinhän sitä sanotaan ja kyllä itsekin saisin jokaisen tekeleeni kasaan deadlineen mennessä, mutta en olisi kyllä tyytyväinen tulokseen. Siinä mielessä harrastaja, joka ei musiikilla tienaa leipäänsä onkin paremmassa asemassa kuin ammattilainen: ei tarvitse väkisin vääntää mitään.
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
Old Guitar
15.10.2015 23:18:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Generalissimo: Memme varsinaisesti sävellä, vaan avaruusolennot lähettävät meille luovuussäteillä aivoihimme universaalia tunnetilaa, jotka aivot rationalisoivat ihmiselle kuultavaan tunnistettavaan muotoon. Siksi muusikoilla pitkät hiukset, koska ne ovat eräänlaiset antennit radiossa (aivoissamme) Semmoset piisit jotka on huonoja, niitä ei ufot lähetä vaan ne tehdään aivojen suljetun kapasiteetin avulla ilman universaalia sielua, siksi metallican uuet levyt ei oo niin hyviä. Tämä on fakta ja lähde olen minä.
 
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joiden aivokapasiteetti ei juurikaan vaihtele, vaan he työstävät asioita alvariinnsa melko stabiililla tasolla, toisilla ihmisillä taas aivojen kapasiteetin ero ns. normaalin tason ja luovan tason välillä voi olla huikea.
 
Olen huomannut, että ihmisten, joiden aivokapasiteetti ei juurikaan vaihtele, on hyvin vaikea tai he eivät halua ymmärtää luovuuden valtavaa voimavaraa verrattuna normaalitasoon. Vaikeaa kai se onkin, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
 
Kun olen luovassa tilassa, niin uusia ideoita, sävelmiä syntyy 'jatkuvalla syötöllä', joten kannattaa ehdottomasti hyödyntää tällaiset hetket ja nauhoittaa ideat talteen. Muutoin ne vaipuvat unohduksen yöhän ja saattaa mennä taas pitkäkin tovi, ennen uutta mahdollisuutta.
 
Ja mitä tulee muusikkojen pitkiin hiuksiin, niin siinä saatat olla oikeassa, sillä nykyäänhän niin monet muusikot ovat aivan kaljuja, vailla hiuksia ja mahdollisuutta vastaanottaa universaalisia aaltoja. Lisäpointta tälle näkemykselle antaa nykypäivän musiikki.
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
levesinet
16.10.2015 21:37:03 (muokattu 16.10.2015 22:20:03)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Guitar: Ja mitä tulee muusikkojen pitkiin hiuksiin, niin siinä saatat olla oikeassa, sillä nykyäänhän niin monet muusikot ovat aivan kaljuja, vailla hiuksia ja mahdollisuutta vastaanottaa universaalisia aaltoja. Lisäpointta tälle näkemykselle antaa nykypäivän musiikki.
 
Ja Jean Sibelius, joka alkoi voimakkaasti kaljuuntua 1910-luvulla niin että masentui katsoessaankin peiliin niin että kulutti 5 vuotta aikaa yhden sinfonian rustaamiseen. 1920-luvun alussa vielä oli vaaleanharmaita hiuksia mutta 1920-luvun loppuun mennessä hänestä oli tullut täysin kalju ja opusluettelosta voidaan todeta, tuotteliaisuuden hävinneen.
 
Generalissimo: Siksi muusikoilla pitkät hiukset, koska ne ovat eräänlaiset antennit radiossa (aivoissamme) ... Tämä on fakta ja lähde olen minä.
 
Muusikoilla on pitkät hiukset, koska ne vaimentavat ympäristöstä aivoihin saapuvaa korkeataajuista värähtelyä, joka häiritsisi itsenäisten musiikillisten ideoiden kehittelyä. Tämä on hypoteesi ja samalla "faktasi" antiteesi ja tähän aikaan viikosta ajatukseni kulkevat erittäin kehnosti.
 
Barokkisäveltäjillä oli tuuheat peruukit ja he olivat mahtavan tuotteliaita.
Franz Liszt ei koskaan kaljuuntunut - ja hän sävelsi loppuun asti.
Leif Segerstamilla on hiukset ja parta - ja 286 sinfoniaa.
 
EP
16.10.2015 22:45:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Guitar: ..
Ja mitä tulee muusikkojen pitkiin hiuksiin, niin siinä saatat olla oikeassa, sillä nykyäänhän niin monet muusikot ovat aivan kaljuja, vailla hiuksia ja mahdollisuutta vastaanottaa universaalisia aaltoja. Lisäpointta tälle näkemykselle antaa nykypäivän musiikki.

 
Tuon on pakko pitää ainakin jossainmäärin paikkansa!
Sitä paitsi nykypoppareilla (siis iskelmämusiikki) tuntuu olevan ihanteena mitä nopeammin ns. "radiohitti" on rustattu, sen parempi ja nopeammin teostokorvaukset alkavat juosta! :)
 
Old Guitar
17.10.2015 04:38:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

(Pyyhitty pois n. 100 riviä valittavaa poljentoa suomalaisen musiikin nykytilasta....)
 
Masentaa itseänikin kommenttieni negatiivinen sävy nykypäivän suomalaista pop-rock- musaa kohtaan, mutta sen vaan sanon, että 70- luvun vinkkelistä touhu on täysin kajahtanutta.
 
Pitäisi kai uskoa Perussuomalaisen ajattelun terävintä kärkeä edustavan älykkö Sebastian Tynkkysen ehdotukset suomalaisille valittajille ja tehdä itse jotain asian eteen tai perustaa firma, bändi tai jotain ..., että saataisiin Suomi nousuun.
 
Kun politiikankin ovat vallanneet ST:n kaltaiset visionäärit, ei kai tarvi tässä enää mitään muutakaan ihmetellä.
 
Ei tyhjä lato kattoo kaipaa!
 
Ota iisisti - loppu lähestyy...
Spedemix
17.10.2015 22:49:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse kuulun säveltäjänä hybridikategoriaan 1+2. Etenkin kitaraa rämpyttäessä homma taipuu kakkoseen; biisin syvin olemus löytyy siitä erikoisesta soinnusta tai lickistä jonka ympärille biisi alkaa rakentua. Mutta teen myös säveltämistä päässäni.
 
Kerran minulla kävi niin että kaverin luona ollessani sain yhtäkkiä biisi-idean päähäni ja vetäydyin makkariin säveltämään sitä eteenpäin (akkarin kera johon en koko session aikana koskenut). Biisin sanatkin alkoivat tulvia samantien mieleeni joten kynä käteen ja kaikki talteen. 20 min myöhemmin astuin ulos makkarista ja soitin biisin kokonaisuudessaan kaverille; makkarissa ollessani en ollut päästänyt ääntäkään ulos vaan koko biisi rakentui kerralla päähäni. Siitä syntyi semmoinen semi-OK poppibiisi. :D
 
En juurikaan "eksyile" säveltäessä sillä kuulen yleensä hyvin tarkasti mitä haluan soittaa seuraavaksi. Joskus jos en meinaa löytää oikeaa sointua kitarasta, laulan soinnun kaikki äänet haluamassani hajoituksessa ja etsin kitarasta oikeat äänet. Joskus muodostuu sointuja joita ei vain pysty kitaralla soittamaan. Se on harmillista; jatkan kyseisen biisin säveltämistä joko pianolla tai päässäni.
 
OP:n kuvailemia 1. ja 3. tyyppejä on kuvailtu hieman laajemmin Wiredin vanhassa artikkelissa:
 
http://archive.wired.com/wired/archive/14.07/genius.html
 
Tunnistatko itsesi konseptualistiksi vai eksperimentalistiksi?
 
Spede blendaa: https://blend.io/spede
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «