Klassinen ›

urho hallasteen 3-osainen teos soolo-oboelle ja orkesterille teki vaikutuksen aistillisessa kvasi-ja post-impressionistisessa muotokielessää suomalaiskansallisten sävyjen ja vuolaan romanttisen ja laulavan temaattisen kauden ohella humoristisine rondofinaaleineen alla russa ja leiviskän monumentaalinen viulusonaatti beethoveniaanisessn kontemplatiivisessa hitaassa osassa jylhyydellään myöhäisromanttisella virtuositeetilla kuorrutettuuine mopeine ääriosineen. hämmästyttävän voimkakasilmeinen kamarimusiikkiteos feminiinin säveltämäksi

Stradellan San Giovanni Battista, eli Pyhä Johannes Kastaja -oratorio on noin tunnin mittainen teos, joka keskittyy Johanneksen viimeisiin päiviin, kuitenkin siten, että lähes koko toiminta tapahtuu Herodeksen hovissa; alussa Edelläkävijä hyvästelee metsät ja opetuslapsensa.
 
Hovissa kuvataan kuinka Herodeksen neuvonantaja ja vaimo sekä tämän tytär kiittelevät kuninkaan jaloutta, jota Johannes saapuu häiritsemään - kuten kaikki tiedämme - ja pian hänet tuomitaankin vankeuteen, syvimpään tyrmään. Ensimmäisen osan päättää Herodeksen ja Salomen affektiivinen duo Freni l'orgoglio, joka päättyy mainiosti sanoihin sì, sì, perdè
 
***
 
Mikä onkaan siinä, että romaanisissa kielissä sanoja sì/sí tai non, kuulostavat niin hyvältä? Vastaava ei kai suomeksi toimisi; "kyllä! kyllä!", "juu, juu" tai "ei, ei, ei".
 
***
 
Toinen osa jatkuu Salomen tanssin jälkeen, jonka johdosta Herodes tarjoaa hänelle mitä tahansa, lopulta äitinsä kehottaa häntä pyytämään Johanneksen päätä. Herodes suostuu - vastahakoisesti - Johannes tervehtii kuolemaa, ja koko aikaisemman näytöksen on hän ollut tyyni kohtalonsa edessä. Sitten sekavassa duetossa tytär ja Johannes laulavat kuinka hänen kuolemansa on oleva rakastettu.
 
Tytär iloitsee Johanneksen kuolemasta, mutta Herodes kuulee Kastajan äänen yössä, joka "kauhistuttaa hänen sydämensä". Samat asiat kuulemme tiivistetysti viimeisessä numerossa. Toinen osa päättyy samaan tapaan kuin ensimmäinenkin: tyttären ja Herodeksen duoon nimeltään Che Giore, mikä ilo.
 
Duo on erittäin hieno ja merkityksellisesti monipuolinen tytär iloitsee Johanneksen kuolemaa, mutta Herodes on kauhuissaan. Tytär laulaa kuinka iloisempaa päivää ei ole maailma nähnyt, Herodes taas kuinka ilottomampaa päivää ei ole maailma nähnyt. Loppu on dramaattinen ja ajatuksia sekä uskonnollisia tunteita herättävä, sekä Salome, että Herodes laulavat Johannes edelläkävijän kuolemasta: "dimmi, e perchè?" - kerro, miksi?

Olen tutustunut Igor Stravinskin balettiin Tulilintu, ja se oli niin hyvä, että kilpailee Kevätuhrin kanssa.

wagneristi: Olen tutustunut Igor Stravinskin balettiin Tulilintu, ja se oli niin hyvä, että kilpailee Kevätuhrin kanssa.
 
Meinaatko?

No, Kevätuhri voittaa rytmissä ja omaperäisyydessä aina Tulilinnun, mutta Tulilintu on hivenen "kauniimpi", kuin Kevätuhri

ernst lingon 2. Pianolonsertossa on rakastettavan kaihoisaa hehkuvaa lyyrismiä ja paahtavaa poltteisuutta jonka äärelle halajaa uudestaan

No tutustunut ja tutustunut, mutta Ottorino Respighin 'Pini di Roma' on viime aikoina kuuntelemistani teoksista sellainen johon olen tykästynyt.

kuoromestari väinö pesolan suomenmaa pn komeasti kalskahtavaa kohottavan patrioottista a cappella mieskuorolaulantaa suoraan sydämestä

Tänä aamuna avasin radion, ja Radio Classicilla oli menossa todella mielenkiintoinen orkesteriteos. Aloin arvailla säveltäjää, ja Ravel ja Skrjabin tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta ne saattoi melko pian hylätä. Shostakovitshmaista vimmaisuutta ja raivokkuutta oli myös havaittavissa, muttei musiikkia silti Shostakovitshiksi voinut erehtyä luulemaan. Rikkaan värikkään orkestraation ja kirpeänraikkaan polytonaalisen/-modaalisen soinnutuksen perusteella parhaaksi arvauksekseni jäi lopulta Messiaen, mutta metsään meni sekin.
 
Kyseessä oli Eduard Tubinin Sinfonia nro 2. Virolainen nimi oli toki tuttu ennestään, mutta säveltäjän musiikkia en ole tainnut onnistua kuulemaan aiemmin. On kyllä ehdottomasti tutustuttava lisää, vähään aikaan ei ole jokin orkesteriteos vanginnut noin kuuntelemaan ja ihastelemaan. Huikeaa sointivärien käyttöä ja intensiivistä tunnelmaa. Vau!

sulho rannan säveltaiteen nerokkuus puhuttelee yhä ja koskettaa ihmissydäntä
runsaan 50 vuoden jälkeen säveltäjän poismenosta, jota koko musiikkia rakastava maailma suri suuren säveltäjän muisto sydämissään. en voi pakahtumatta ajatella hänen laulujensa ajatonta ja iätöntä kauneutta ja sinfonioidensa musertavaa voimaa jota suuret orkesteri-ja kamarimusiikkiteokset täydentävät upeasti
 
ranta kuuluu niihin suomalaisiin ensimmäisen aallon uusklassikoihin ja modernismin pioneereihin, joiden musiikki on suotta jäänyt lähes täysin unohduksiin mutta joiden musiikillisen intuition voima ja sielukkuus yhdistettynä tekniseen taitoon nostavat heidät sibeliuksen yläpuolelle puhtaasti musiikillisilta ansioltaan vaikka tätä faktaa harva tiedostaa tai tulee ajatelleeksi sibeliuksen saama maine mielessään
 
ranta kulki omia teitään johon kuuluu myös eksotistinen juonne ja vapaan konsrtruktiivisen atonaalisuuden kanssa flirttailut joiden ultramodernismi oli jotakin tavatonta ja aikaansa edellä vanhoillisessa suomessa tuohon aikaan joka tuo schönbergin väistämättä mieleen uusia teitä aukovana innovaattorina jolle mitkään uudet musiikilliset pyrkimykset eivät olleet vieraita tonaalisuuden voittoon vannovassa musiikillisessa ympäristössä
 
kyllä, kansallisen heräämisen aikoihin jolloin säveltäjät loivat useita kansallismielisiä heroosia sävelluomuksiaan olivat sellaiset nimet kuin viimeiseksi sibeliaaniksi kutsuttu lauri ikonen sinfonioillaan ja kvartetoillaan mutta ennen muuta
suurenmoisella laulutuotannollaan parahultaisesti paljon suurempaa mainetta nauttinut taiteilija kuin esimerkiksi rannan puolestapuhujana tunnettu ekspressionismin mestari väinö raitio joka oikeastaan vasta viime vuosikymmenien aikana on saanut ansaitsemaansa tunnustusta ja hyväksyntää sinfonisilla runoelmillaan
 
tähän lisäisin myös mm. klassista tyyliä edustavista pianokonsertoistaan tunnetun ernst lingon sinfonian ja kamarimusiikkiteokset kuten pianotrion ja jousikvarteton. 2 pianokonserton saama myrskyisten aplodien täyttä'mä vastaanotto puhuu puolestaan
 
niin, absoluuttisesta sointiväriefektistä tuli perinteistä musiikillista teemaa ja sen kehittelyä tärkeämpi säveltäjän työkalu uuden vuosisadan alkupuolella ja suomessa toisella vuosikymmenellä schönbergin kehittämän klangfarbenmelodien lisäksi jota myös melartin 3. sinfoniansa hitaassa osassa sivusi puhallinten sointijatkumolla kytkeytyen muutoin romant-
ttiseen sinfoniatraditioon neliosaisessa syklisessä muodossaan brucknerin ja mahlerin viitoittamalla tiellä

YLE 1:n Faunin iltapäivä on suoltanut pari kertaa vähän ajan sisällä Bernard Herrmanin Vertigon Scène D'amourin Los Angelesin philharmonikkojen soittamana Esa-Pekka Salonen kipparina. Vähänkö toimii! Melodiaa vaikka muille jakaa.

Liszt - Danten sinfonia
 
Teoksen alku on varsin rajua musiikin voimaa. Raskaan musiikin ystävänä sehän, jos mikä ilahduttaa. Eräs teoksen alun teemoista tuo mieleen erään Niilin joesta nimensä ammentanutta jenkkiläisen bändin. Teos rauhoittuu loppua kohden ja lopun kuoromusiikki on hyvin vapauttavaa alun rajun paahdoksen jälkeen. Hieno teos! Teoksesta saa varmaan enemmänkin irti, jos Danten helvetti olisi enemmänkin tuttu.

tuukkasen II- sinfonian massiiviseen marssiin terassimaisten temponvaihdosten jälkeen päättyvä finaali on kohottavan kaunis ylevyydessään

Vivaldin Beatus Vir. Tykkäsin ihan täysiä, koska kuoro + orkesteri sekä cembalo ja urut toimivat vaan yksinkertaisesti tosi hyvin yhdessä. Vielä enemmän noita ja vastaavia teoksia parantaa minun kohdallani se, että olen ollut esittämässä muutamia sellaisia. (Mm. Vivaldin Domine ad adjuvandum me festina tai Mendelssohnin Hör mein bitten)

Tutustunut viime aikoina Mahlerin sinfonioihin. Pitkiä teoksia osa. Vieläkin on hieman hankala saada teoksista jotain irti, kun ovat niin isoja ja Mahleria lainatakseni "koko maailman sisältäviä". Viides sinfonia ollut tähän mennessä iskevin. Myös muistaakseni ensimmäisen sinfonian kolmannen osan Jaakko kullan sävelen trasnponointi molliin oli hienoa kuultavaa. Ainakin näistä sinfonioista riittää pidemmäksi ajaksi uutta kuultavaa.

santakasa: Tutustunut viime aikoina Mahlerin sinfonioihin.
 
Mahlerit on itselläni vielä edessä päin, vaikka toki olen niitä joskus kuunnellut.
 
Järeät nimet ovat omalla soittolistallanikin tällä hetkellä. Ei enempää eikä vähempää kuin Mendelssohn ja Brahms.

Texel: Mahlerit on itselläni vielä edessä päin, vaikka toki olen niitä joskus kuunnellut.
 
Järeät nimet ovat omalla soittolistallanikin tällä hetkellä. Ei enempää eikä vähempää kuin Mendelssohn ja Brahms.
 
Brahmsin sinfoniat on mukavaa kuunneltavaa. 1.sinfonia kuultu livenäkin. Sen sinfonian finaalin torviteema muuten on vissiin vaikuttanut Sibeliuksen 7.sinfonian pasuunateemaan. Niin samantyylisiä ovat.
 
Se hyvä puoli tässä mun tylsässä koppiduunissa on, että pääsee kuuntelee duunin koneella rauhassa musaa. Juuri nyt on soimassa Melartinin 6. sinfonia. Melartinillakin ollut mielenkiintoinen muotoajattelu noissa sinfonioissaan. Toinen ja neljäs sinfonia ehkäpä ne, mihin tykästynyt eniten.

santakasa: Brahmsin sinfoniat on mukavaa kuunneltavaa. 1.sinfonia kuultu livenäkin. Sen sinfonian finaalin torviteema muuten on vissiin vaikuttanut Sibeliuksen 7.sinfonian pasuunateemaan. Niin samantyylisiä ovat.
 
Totta! Siitä tulee myös mieleen Sibeliuksen 5.
 
Brahmsit ovat jollakin tavalla niin massiivisia, että veikkaisin palaavani niihin vielä uudestaan kunhan maistelen niitä takaraivossa jonkin aikaa.
 
Olen menossa kuuntelemaan Brahmsin musiikkia livenä parin viikon kuluttua työreissun yhteydessä. Ohjelmisto on seuraava:
 
BRAHMS Piano Concerto No. 2 in B flat
HINDEMITH Symphony: Mathis der Maler
R. STRAUSS Der Rosenkavalier Suite
 
Odotan todella innoissani, erityisesti Hindemithin Mathis der Maleria. En ole aikaisemmin tutustunut tuohon Brahmsin pianokonserttoon, ja yritän pitää näppini erossa siitä Spotifyssa... Vaikeaa se on, mutta toivottavasti vaivan arvoista :).

Edelliseen viestiin liittyen, konsertti oli huippu. Brahms soi komeasti, mutta Hindemith räjäytti konserttisalin atomeiksi. Todella intensiivinen setti. Straussista en oikein välittänyt, se on aina jättänyt jotenkin kylmäksi.