Laulaminen ›

Moro!
 
Kuinka moni täällä käyttää solffausta laulutreenin tukena? Itsellä intervallien tunnistus korvakuulolta on melko heikkoa edelleen n. 15 vuoden kitara- ja laulutreenin jälkeen ja olen hiljattain alkanut tekemään erilaisia solffaus-harjoituksia asian korjaamiseksi. Tuntuu että edistystä tapahtuu ihan päivittäin esim. laulumelodia osuu paremmin kohdalleen biiseissä jotka ei ole kovin tuttuja ja laulussa on vähemmän epävireisyyttä. Matkaa on vielä itsellä paljon siihen että voisin sanoa omistavani edes kohtuullisen relatiivisen nuottikorvan. Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia solffauksen hyödyllisyydestä tai nuottikorvan kehittämisestä yleisesti.

En ole ymmärtänyt solfegen pointtia kun avoimet vokaalit ajaa saman asian ilman konsonantteja = äänen katkaisua.
 
Osaatko kertoa mikä "idea" solffauksessa on, ja miten se käytännössä eroaa vaikkapa lasketusta (numeroilla lauletuista) skaaloista/riffeistä? Tai siis että onko "solffaus" vaan nimi nuotinluku/sävelkorvaharjoittelulle yleisesti, vai nimenomaan doremifasolatidalalalala?
 
https://youtu.be/kkKuecXa5RQ
 
Tossa on hyvä vidi riffauksesta, eli käytännössä paras tapa opetella nuottikorvaa on opetella skaaloja, tuossa tais olla pentatonisen mollin joku mikälie emt, en tiiä musateoriasta midi, mutta tuo on sikahyvä harjoitus.
 
Ja oman äänen jatkuva nauhoitus on paras tapa kehittää laulutekniikkaa yleisvaltaisesti, teit sitten mitä tahansa.

Khassera: En ole ymmärtänyt solfegen pointtia kun avoimet vokaalit ajaa saman asian ilman konsonantteja = äänen katkaisua.
 
Osaatko kertoa mikä "idea" solffauksessa on, ja miten se käytännössä eroaa vaikkapa lasketusta (numeroilla lauletuista) skaaloista/riffeistä? Tai siis että onko "solffaus" vaan nimi nuotinluku/sävelkorvaharjoittelulle yleisesti, vai nimenomaan doremifasolatidalalalala?
 
https://youtu.be/kkKuecXa5RQ
 
Tossa on hyvä vidi riffauksesta, eli käytännössä paras tapa opetella nuottikorvaa on opetella skaaloja, tuossa tais olla pentatonisen mollin joku mikälie emt, en tiiä musateoriasta midi, mutta tuo on sikahyvä harjoitus.
 
Ja oman äänen jatkuva nauhoitus on paras tapa kehittää laulutekniikkaa yleisvaltaisesti, teit sitten mitä tahansa.
 
Tarkoitin nimen omaan tuota doremifasolatido-settiä ja ainakin itsellä se tuntuu toimivan niin että esim. duuri-skaalan nuottien laulaminen soittimen kanssa nousevana ja/tai laskevana skaalana sekä erilisina arpeggioina helpottaa intervallien jäämistä pääkoppaan ts. sävelkorvan pitäisi parantua. Ja siis juuri sen takia että nuoteilla on eri nimet jolloin intervallien erot jäävät paremmin muistiin. Ja uskaltaisin väittää että nuottikorva on selvästi parantunut jo hyvin vähäisellä harjoittelulla.
 
Aika vähän on itse tullut nauhoitettua omaa laulua etenkin viimeaikoina ja se on tosiaan hyvä keino kuulla lähes objektiivisesti miten oma laulu toimii (tosin varmaan jokainen on liian kriittinen oman laulunsa suhteen).
 
Toi oli muuten hyvä video. Itse tulee usein Youtubesta selailtua kaikkia laulutekniikkavideoita, mutta tohon en ollut vielä törmännyt :)

Näin kitaristina hyödyttää enemmän, kun soittaa melodiaa kitaralla ja laulaa samaa nuottia päälle (Hendrix-tyyliin).
Myös venyttelyt tietysti yms. korusävelet lisähaasteena.

Kipponi: Näin kitaristina hyödyttää enemmän, kun soittaa melodiaa kitaralla ja laulaa samaa nuottia päälle (Hendrix-tyyliin).
Myös venyttelyt tietysti yms. korusävelet lisähaasteena.
 
Kitaralla mä olen skaaloja ja arpeggioita pääsääntöisesti soittanut itsekin ja juurikin laulanut samaa nuottia päälle käyttäen do-re-mi-fa-so-la-ti-tavuja. Toinen hyväksi havaitsemani harjoitus on soittaa sointu ja laulaa sitten soinnun sävelet arpeggiona. Duuri- ja mollisoinnut ovat "helppoja" mutta jo 7- ja 7 maj -soinnut tuottavat itselle vielä ongelmia. Kehitystä kuitenkin tapahtuu ja se kai on pääasia.

Kipponi: Näin kitaristina hyödyttää enemmän, kun soittaa melodiaa kitaralla ja laulaa samaa nuottia päälle (Hendrix-tyyliin).
Myös venyttelyt tietysti yms. korusävelet lisähaasteena.
 
Doremi on yks tapa. Tämä tapa on parempi mun mielestä, nimenomaan toksi että oppii laulamaan instrumenttinsa kanssa.
 
Voihan sitä solfegeä laulaa kitaran kans. :)
 
Sävelkorvatreeni on aika plusmiinusnollaa, sävelkorva on kuitenkin aika harvoin se pohjimmainen syy miksi et osu nuotteihin laulaessa. Puutteellinen laulutekniikka on yleisin syy. Sain tonometricsin sävelkorvakokeessa 0,3hz tunnistusvälin, siltikin lauloin aina flättinä enkä välillä kuullut laulavani nuotin vierestä ennenkuin kuulin nauhalta. Asia korjaantui kun aloin laulaan niinkuin Phil Moufarrege suosittelee. Suosittelen katsomaan läpi hänen ja Daniel Formican videot youtubessa.
 
Philin neuvo on se nauhoittaminen. Käytännössä näin:
- kuuntele fraasi, ihan tyylin yks lause yleensä ja laita pauselle
- nauhuri päälle
- laula fraasi
- kuuntele miten meni, lauloitko nuotilleen? Lauloitko samalla painotuksella? Samalla saundilla (saundi on ehkäpä tärkein, kun oppii kuuntelemaan että "ai se laulaaki ton kevyesti** eikä täysiä" oppii yhtäkkiä aika paljon) ja samalla helppoudella?
- toista kunnes tulos miellyttää (se sama fraasi siis) äläkä siirry eteenpäin ennenkuin se miellyttää.
- eristä vaikeat kohdat biisistä, laula niitä läpi pelkillä vokaaleilla
 
**pakko laittaa tästä esimerkki. Yritin aika pitkään huutamalla laulaa bon jovin biisejä (Dry County, Keep the Faith) kunnes kuuntelin livevetoja ja tajusin ettei Jon kulta-aikanakaan vetäny niitä biisejä huutamalla vaan kevensi ylä-ääniä huomattavasti. Kun yritinkin matkia sitä liveääntä pääsin paljon lähemmäksi sitä albumisaundia. Ja homma helpotti huomattavasti.

Hyviä neuvoja Khassera. Itse pidän suurimpana ongelmani kuitenkin juurikin heikkoa sävelkorvaa. Laulutekniikkakaan ei ole täydellistä (varmasti kaukana siitä :)), mutta suurimpia ongelmia laulaessa on esim. että aloitan kappaleet usein laulamalla jotain stemmaa eli laulumelodia ei ala sävellajin oikealla sävelellä vaikka muuten olisikin puhdas sävel. Tätä tapahtuu usein jopa melko tuttujen biisien kanssa.
Lisäksi toinen asia mikä mielestäni puoltaa huonoa nuottikorvaa on se että saatan kuunnella radiosta jotain hyvää biisiä ja mielestäni kuulen tämän jälkeen melodian täydellisesti päässäni mutta usein en pysty laulamaan sitä ilman säestystä (laulumelodia ei vaan jotenkin osu kohdalleen).
 
Vaikea selittää näitä juttuja kun olen hyvin pitkälle itseoppinut kotikitaristilaulaja ja kaikki termit ei välttämättä ole ihan hallussa. Nuottikorva on kyllä selvästi parantunut vuosien saatossa mutta mielestäni se on edelleen liian huono.

Tuli tuosta sävelkorvan treenaamisesta mieleen eräs anekdootti (paitsi tarina on tosi).
Eräs suosikkikitaristejani Paco De Lucia opetteli korvakuulolta massivisen kitarakappaleen Concierto de Aranjuez.
Siis, koska ei osannut nuotteja. Siinä varmaankin täydellinen sävelkorva.

Jos osaat hyräillä (välittämättä mistään rintaäänestä tai pää-äänestä tai mistälie falsetista) nuotilleen tarkasti, ota kahvipilli (ostin anttilasta ite sellasen kovamuovisen kiekurapullin, toimii melkeempä paremmin ja on kestävämpi) ja hyräile pilliin biisin mukana melodiaa. Sit kun saat sen menemään niin että tunnet selkeän "venytyksen" nielussa (pehmeä kitalaki) teet sen oikein. Se on aluksi tosi vaikeaa, varsinki passaggion kohdalla, ettei työnnä ääntä väkisin läpi ja koita pitää tosi kirkasta saundia äänessä. Kato vaikka tää video:
 
https://youtu.be/V5gcQd5m3l8
 
Tuo auttaa laulutekniikkaan melkein välittömästi. Sitten voit analysoida uudelleen johtuuko vireongelmat sävelkorvasta. :)

Testaan tuota pillihommaa ja kerron myöhemmin miten onnistui ja mitkä oli tuntemukset. Kiitos taas :)

Jonkin verran olen tuota pillitreeniä tehnyt, mutta en osaa sanoa onko siitä ollut hyötyä. Kyllä se ainakin hyvästä lämmittelystä käy jos ei muuta. Tuntuu että ääni hyppää hallitsemattomasti falsettiin tosi helposti, mikä varmaan on tekniikkaongelma(?). Aion jatkaa harjoittelua joka tapauksessa :)

Kiitos lisäohjeista, täytyy testailla myös ilman pilliä.