| Aihe: Särmää ja agressiivisuutta laulusoundiin. | 1 |
|---|
|
Hiphei,
Äänialani on n. f2-f4 (siis F keski-c:n yläpuolella) suurinpiirtein. Joskus menee yksi tai kaksi sävelaskelta ylemmäksi tai alemmaksi, mutta pääsääntöisesti tuossa on mun rajat. En ole oikeastaan muutamaa laulutuntia lukuunottamatta sen enempiä laulua opiskellut. Eräs laulunopettaja sanoi minulle joskus, että ääneni soveltuisi todella hyvin iskelmään. Ongelmana tässä nyt on vain se, että oman musiikin takia pitäisi olla vähän vähemmän Janne Tulkkia ja vähän enemmän Tom Waitsia. Milläpäs tuota agressiivisuutta ja särmää saisi laulusoundiin? En nyt tarkoita mitään extreme rääkymistä, mutta vähän kaipaisi rock-uskottavuutta tähän soundiin (ja ei, en ajatellut ruveta polttamaan askia päivässä ja vetämään vissyä). Olen yrittänyt ottaa vähän enemmän kurkkua mukaan siihen lauluun ja "työntää" ääntä enemmän nenään, että siitä tulee vähän nasaalimpi ja terävä. Teki soundista vähän enemmän agressiivisemman, mutta samalla loikkasi lähemmäksi Tauskia ja pikkuoravia, mikä ei ole ollenkaan nyt iloinen asia. Olisiko teillä arvon muusikot jotain vinkkiä että miten lähestyä aihetta? |  Khassera
26.08.2015 14:38:58 (muokattu 26.08.2015 14:42:25) | |
|
Kun opettelet laulutekniikkaa, osaat intuitiivisesti tuoda erikoisefektejä mukaan kokeilemalla. Eka pitäs handlata se "oikea" laulutekniikka, eli tehdä mahdollisimman vähän asioita väärin. Oma ongelma aikanaan oli että keskityin kuulostamaan Layne Staleyltä ja Corey Taylorilta vaikka en edes osannut konsistentisti laulaa nuotissa, ääni käheyty sillon tällön, välillä meni hyvin, välillä huonommin, eikä ääni/SAUNDI ollut millään tavalla konsistentti. Välillä kuulostin Dickinsonilta ja välillä Neumannilta.
Kun olet harjoitellut tarpeeksi että tiedät osaavasi perusteet (tuen oikeanlainen käyttö biisistä riippumatta, 101% rentous kaulasta ylöspäin vaikka laulaisit mitä) niin sitten kannattaa pikkuhiljaa testailla erikoisefektejä.
Paras tapa saada niitä tehtyä on apinoida muita laulajia, näyttelijöitä, eläimiä jne mikä ikinä milloinkin tuottaa sen saundin jota haluat lisää. Ja sen opetteleminen täytyis mennä erittäin vaiheittain, eka yksittäisiä äännähtelyitä siihen suuntaan missä uskot sen saundin olevan ja sit pikkuhiljaa sen viemistä lauluun.
Pyydän monesti laulajia vaan matkimaan kohdesaundia. Yks kaveri oppi Halfordikirkumiset kun käskin sitä vaan puhevolyymillä matkimaan halfordia One Shot at Glory -biisissä. Sen jälkeen ei kuulemma ole ollu mitään ongelmaa Barlowin (Iced Earth) eikä Metal Churchin vokalistin saundien saamisessa. Viimeisin niksipirkka on matkia Axl Rosea, kun osaat matkia Axlia hyvin pitäs aikalailla kaiken laulamisen olla helpompaa.
Tärkeintä on ettei se satu. Ainakaan konsistentisti. Mudvaynemörinöitä en usko että kukaan saa kivuitta tuotettua. :D
Eli tl;dr: se paska, yleispätevä vastaus jonka tulee saamaan aina tällasiin ketjuihin on "pikkuhiljaa ja kokeilemalla." Koska se mitkä termit sulle puhuu parhaiten riippuu sun taustoista, esim "twangiä vaan lisää kunnes ääni säröytyy" ei auta ennenku tiiät mikä twangi on jne.
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
En ole asiantuntija, mutta painin hieman vastaavan asian kanssa itsekin: haluaisin lisää ilmaisuvoimaa. Olen ottanut muutamia tunteja klassisen laulun puolelta, ja pidän kyllä niitä tunteja arvokkaina. Mitään oopperalaulajan ääntä en itselleni hae, mutta dynamiikkaa, vaivatonta tarkkuutta, sävyjä, uskottavuutta. Ensinnä näkisin niin, että saadakseen dynamiikkaa olisi hyvä saada ihan klassisen laulun perusasiat jollain lailla haltuun: kyky tuottaa puhdasta, kauniisti ja tarkasti oikeassa nuotissa soivaa ääntä, johon saa halutessaan voimaa niin paljon kuin tarvitaan. Eli laulutunteja hyvältä opettajalta. Pitäisi osata heittäytyä tunnelmaan: hymy kuuluu äänestä, yhtä lailla äänestä pitäisi kuulua muutkin tunnepuolen asiat, ja uskon sen edellyttävän, että oikeasti heittäytyy tunnelmaan, ei yritä liimata ääneen suodattimia, jotka värittävät piipityksen oikeaan sävyyn, vaan tuuttaa suoraan sielusta oikean sävyistä ääntä.
Miten kuulostaa Tom Waitsiltä, jos ei ole Tom Waits? Tuskin mitenkään, ellei satu jostain sattuman oikusta kuulostamaan Tom Waitsiltä. Itse haluaisin kuulostaa Elvikseltä, mutta enpähän silti kuulosta. Uskon, että muu ei auta kuin opetella sietämään omaa änntään, äänittää ja kuunnella sitä, yrittää saada OMA ÄÄNENSÄ kuulostamaan uskottavalta, kyllin rouhealta, kyllin herkältä, kyllin syvälliseltä, kyllin tuskaiselta, kyllin iloiselta, eli sävyjen kirjo haltuun laulamalla, kuuntelemalla, isolla työllä. Tuskin siihen oikotietä on.
Käy katsomassa Amy Winehousesta kertova Amy-elokuva leffateatterissa. Nuori tyttö, jonka ääni tuli syvältä sielusta. Hän ei kuulostanut tippaakaan Tom Waitsiltä, hän kuulosti itseltään, ja kuulosti itseltään niin voimakkaasti, että kuulijan pitää olla miljoona vuotta vanha, kuuro ja sydämetön kivi, jos laulu ei kosketa.
Ei musta tule Elvistä, tuskin sustakaan tulee Waitsin Tomppaa, mutta voidaan me silti veisata koskettavasti, kunhan pannaan itsemme peliin ja tehdään työtä tarpeeksi: siedätyshoitoa oman äänen hyväksymiseksi ja oman lauluilmaisun hiomista niin, että dynaaminen skaala kasvaa joka suunnassa. Uskon, että hyvä opettaja voi auttaa paljon, jotta ääneensä osaa suhtautua oikealla tavalla analyyttisesti, ja jotta treenit vievät oikeaan suuntaan.
Ja sitten vielä: tämä nyt oli enemmänkin pohdiskelua omista mietteistä kuin vahvan kokemuksen tuomaa viisautta. Itselläni on valovuosi matkaa siedettäväksi laulajaksi, enkä oikeasti tiedä, miten sinne päästään, mutta olen sitä silti vuosia miettinyt ja treenannut, yrittänyt sivistää itseäni ja analysoida omia kykyjä ja mahdollisuuksia. | |
Vai Tom Waitsia? Puheäänikin hänellä on aikas möreä ja täynnä santapaperimaista karheutta.
Itse olen aina digannut VanHaleniä ja nyt vasta tajusin miten kova laulaja David Lee Roth oikeasti on (tai oli ensimmäisillä levyillä). Nykyään vähän heikompaa ollut.
Ainakin häneltä lähtee monenlaista ääntä ja vinkaisua.
Noita, kun yrittää matkia...
Kova ja monipuolinen laulaja ja ego on varmasti riittävä.
Tässä maailmassa (universumissa) on lopulta vain yksi laki: Ylivoima vastaan alivoima. Vahvempi ja älykkäämpi voittaa aina heikomman. Asun EU:n varainsiirtounionissa, jossa eurossa on sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. | |
Ihan nyt selvennykseksi vain, että en missään vaiheessa ilmoittanut haluavani kuullostaa Tom Waitsilta. Esitin tämmöisen kuvitteellisen vastakkainasettelun jossa yhdessä päässä on herra Tulkki ja toisessa Mr. Waits, ja tarkoitus oli vaikuttaa omaan soundiin, ei muuttua toiseksi. Siteeraan itseäni "vähemmän Janne Tulkkia, ja vähän enemmän Tom Waitsia". Mutta ehkä ihan selvyyden vuoksi jätän ensikerralla kielikuvat vähemmälle, niin ei tule epäselvyyksiä.
Mutta näiden vastausten perusteella elän ymmärryksessä että tavoitteeni saavuttamiseksi (eli kevyesti säröä, edgeä, kompressiota, millä adjektiiveilla sitä nyt haluaa kuvata) ei ole mitään kovin spesifejä tekniikoita? | Khassera
26.08.2015 19:21:19 (muokattu 26.08.2015 19:24:46) | |
|
Säröä on monenlaista. Esim. Ääritwängiä (Layne Staley, Axl Rose). Eli jos handlaat twangin, kokeile lisätä sitä keskiylä/ylä-ääniin kunnes ääni säröytyy. Tämä on fyysisesti todella kevyeltä tuntuva särö, ja tuntuu kuin säätelisit sitä pelkästään kasvoilla. Päästä ääni suosiolla nenään ja pakita sen verran ettei saundi ole nasaali.
Kompressiolla tehtävää, klasariäänen (appoggio/belcantotyylisen saundin) päälle kerrostettua hieman "tunkkaisempaa" säröä (Kuuntele esim Symphony X - End of Innocence) saa nimenomaan pallea/kurkkukompressiolla joka on itsessään hankala selittää. Vendera ehdottaa että koeta kuvitella että pystyt puristamaan kurkun lihaksilla kuten hirttosilmukka, mutta samassa lauseessa varoittas ettei tässäkään ole tarkoitus tehdä saundia pelkällä kurkulla vaan lähinnä päästämällä vain sen verran ilmaa että saundi onnistuu. Onnistuessaan se tuntuu kyllä enemmän kurkussa kuin "siellä missä sen pitäis," eli kitalaessa, mutta se ei tunnu pahalta eikä aiheuta käheytymistä. Se ei ole läheskään niin taloudellinen kuin toi toinen kuvailemani särö.
TVSän Robert Lunte puhuu ESD:stä, eli extreme scream distortion, joka on niin vammaisen kuulosta ettei oo tosi, mutta käytännössä se on jotain fry screamin ja ääritwängin sekoitusta. Kuulostaa oikeasti niin paskalta etten edes jaksanut lukea ko. kappaletta pillarsista läpi. Luenpa nyt ihan vasitella.
When all else fails, ota yks tunti Daniel Formicalta tai osta hänen extreme singing video. Danielin tapa selittää kerrostaen ääntä on aika idioottivarma tapa opetella noi tekniikat.
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
cosmob83: kielikuvat vähemmälle, niin ei tule epäselvyyksiä.
Ihan hyvät kielikuvat oli, varmaankin ymmärsimme, mitä tarkoitit. En tosin Janne Tulkin laulusoundista tiedä, onhan siinä toki väärinymmärryksen vaara, mutta Tom Waitsin varmaankin suunnilleen kaikki tietävät.
Luulen, että puhuimme kuitenkin osin samasta asiasta, lauluäänen kehittämisestä. Tavoitteet ja konstit voivat olla erilaiset, enkä tietenkään osannut sinua varsinaisessa kysymyksessäsi neuvoa, mutta ongelma ei liene ollut siinä, ettetkö olisi tullut ymmärretyksi, jos tässä nyt joku ongelma oli.
Tämä amatöörin lauluharrastus on ainakin minulla niin hapuilevaa, että meinaa olla useinkin vaikeuksia ymmärtää kielikuvia ja termejä, mutta silti ei malta olla osallistumatta keskusteluun, kun aihe on kiinnostava. Tvängiä ja klangia, säröä ja nasaaliutta, mitä kukakin haluaa, oma ajatukseni on, että haluan äänen olevan toimintavarma ja monipuolisesti ilmaisuvoimainen, eikä se nyt tokikaan ole sama kuin mitä tässä olit hakemassa, olipahan vain mietteitä hieman sitä sivuten. Kun en osaa neuvoa, en neuvo, kunpahan nyt vain kerroin omia mietteitäni lauluäänen muokkaamisesta haluttuun suuntaan. | |
Tc. helicon laiteilla saat potkua ja värejä riittävästi noin 300€:n sijoituksella. Hyvä
mikki myös tarvitaan. Vaikka sulla olis miljoonan kamat ja muutaman kympin halpis
mikki se soundi on muutaman kympin kapulan soundi! Säästäminen näissä jutuissa
on itsensä kusettamista! Neuman ksm 105bk mikki kehiin ja loput sinusta kiinni. | |
pelimanni71: Tc. helicon laiteilla saat potkua ja värejä riittävästi noin 300€:n sijoituksella. Hyvä
mikki myös tarvitaan. Vaikka sulla olis miljoonan kamat ja muutaman kympin halpis
mikki se soundi on muutaman kympin kapulan soundi! Säästäminen näissä jutuissa
on itsensä kusettamista! Neuman ksm 105bk mikki kehiin ja loput sinusta kiinni.
Satuin tätä lukiessa sattumalta samaan aikaan kuuntelemaan tätä: https://www.youtube.com/watch?v=M2SbH6tFLOs
Melkoisen käyttökelpoista soundia, vaikka mikkinä mun silmien mukaan shure sm58? Ehkä se ei aina oo ne pelkät kamat... ;) | Khassera
21.10.2015 10:05:08 (muokattu 21.10.2015 10:07:15) | |
|
pelimanni71: Vaikka sulla olis miljoonan kamat ja muutaman kympin halpis
mikki se soundi on muutaman kympin kapulan soundi! Säästäminen näissä jutuissa
on itsensä kusettamista! Neuman ksm 105bk mikki kehiin ja loput sinusta kiinni.
Tai sitten ei. Hyvä laulaja kuulostaa hyvältä
1) ilman mikkiä
2) paskalla mikillä
3) hyvällä mikillä
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
Khassera: Tai sitten ei. Hyvä laulaja kuulostaa hyvältä
1) ilman mikkiä
2) paskalla mikillä
3) hyvällä mikillä
Juuri näin. Olen vuosien varrella säestänyt laulajia laidasta laitaan. Hyvät ovat kuulostaneet hyvältä jo ilman mitään efektejä, equtusta tms.
Jos ei kuulosta hyvältä ihan "paljaaltaan", ei homma millään moulinexeilla tai heliconeilla ratkaisevasti parane.
"Work. Wasted time between gigs." | |
Eki C: Juuri näin. Olen vuosien varrella säestänyt laulajia laidasta laitaan. Hyvät ovat kuulostaneet hyvältä jo ilman mitään efektejä, equtusta tms.
Jos ei kuulosta hyvältä ihan "paljaaltaan", ei homma millään moulinexeilla tai heliconeilla ratkaisevasti parane.
Moulinex nauratti ihan ääneen :D Mutta hei, Kanye West! :D Ei se ilman sitä libiibalubaapiliipröö-autotunea osaa laulaa, mutta sen kans kuulostaa ihan ookoo-kaupalliselta!
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
cosmob83: Hiphei,
Äänialani on n. f2-f4 (siis F keski-c:n yläpuolella) suurinpiirtein. Joskus menee yksi tai kaksi sävelaskelta ylemmäksi tai alemmaksi, mutta pääsääntöisesti tuossa on mun rajat. En ole oikeastaan muutamaa laulutuntia lukuunottamatta sen enempiä laulua opiskellut. Eräs laulunopettaja sanoi minulle joskus, että ääneni soveltuisi todella hyvin iskelmään. Ongelmana tässä nyt on vain se, että oman musiikin takia pitäisi olla vähän vähemmän Janne Tulkkia ja vähän enemmän Tom Waitsia. Milläpäs tuota agressiivisuutta ja särmää saisi laulusoundiin? En nyt tarkoita mitään extreme rääkymistä, mutta vähän kaipaisi rock-uskottavuutta tähän soundiin (ja ei, en ajatellut ruveta polttamaan askia päivässä ja vetämään vissyä). Olen yrittänyt ottaa vähän enemmän kurkkua mukaan siihen lauluun ja "työntää" ääntä enemmän nenään, että siitä tulee vähän nasaalimpi ja terävä. Teki soundista vähän enemmän agressiivisemman, mutta samalla loikkasi lähemmäksi Tauskia ja pikkuoravia, mikä ei ole ollenkaan nyt iloinen asia. Olisiko teillä arvon muusikot jotain vinkkiä että miten lähestyä aihetta?
Kehitä äänialaasi laajemmaksi ottamalla treeniin biisejä, jotka ovat äänialasi ylärajoilla ja vaativat hyvää hengitystekniikkaa. Vedä niitä bänditreeneissä vuosi, ja huomaat kehitystä tapahtuvan pikkuhiljaa. Aina pitää olla haastetta. Mitä vaivattomammin hallitset skaalasi, sitä helpompi siihen on tuoda säröä ja muita efektejä.
Nuo "kurkun ottaminen mukaan" ja nasaalilaulu eivät kuulosta hyviltä vaihtoehdoilta. Suosittelen tutustumaan Complete Vocal Techniquehen jonkun siihen perehtyneen laulumaikan johdolla. CVT:ssä laulaminen mielletään erilaisina moodeina (neutral, curbing, overdrive, edge), joihin on mahdollista lisätä erilaisia efektejä. Pätevä lauluopettaja pystyy tekemään kanssasi ihmeitä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
