Kitarat: akustinen ›

kärsä: Tuli soiteltua nyt mikin kautta...ja en minä keksinyt moittimista, luonnollinen soundi tuli ulos vahvistettuna.
Sitten asia on kunnossa-näin se pitääkin mikkien toimia.

Pitäs ostaa eka akkari taloon ja tämä 000MC-1STE nyt kiinnostais kovasti. Mielipiteitä saa kertoa ja jos jollain on hyväkuntoinen käytetty mahdollisesti ylimääräisenä niin saa tarjota vaikka pikaviestillä, kiitos.

mopar: Pitäs ostaa eka akkari taloon ja tämä 000MC-1STE nyt kiinnostais kovasti. Mielipiteitä saa kertoa ja jos jollain on hyväkuntoinen käytetty mahdollisesti ylimääräisenä niin saa tarjota vaikka pikaviestillä, kiitos.
Mulla oli melkein tuollainen 000M-1STE. Pikkukoppanen kitara keskialuevoittoinen
soundi toimii ehkä plektralla paremmin kuin sormilla soittaen.
Omistin tuon n. vuoden ja kesti talven kuivemman ilman ei mennyt kaula yhtään kieroon eikä kaularautaakaan tarvinnut säätää.
Näissäkin on yksilöitä joten jos vaan löytyy niin testaa ainakin muutamaa kitaraa.
Kyseleppä nimimerkki Azolithilta mitä malleja sattuu nyt löytymään.

Kipponi: Mulla oli melkein tuollainen 000M-1STE. Pikkukoppanen kitara keskialuevoittoinen
soundi toimii ehkä plektralla paremmin kuin sormilla soittaen.
Omistin tuon n. vuoden ja kesti talven kuivemman ilman ei mennyt kaula yhtään kieroon eikä kaularautaakaan tarvinnut säätää.
Näissäkin on yksilöitä joten jos vaan löytyy niin testaa ainakin muutamaa kitaraa.
Kyseleppä nimimerkki Azolithilta mitä malleja sattuu nyt löytymään.
 
Kiitos. Plektralla soitan melkeinpä pelkästään. Eipä täällä sivukylillä kauheesti näitä pääse testailemaan, enkä toisaalta noin 300€ :n kitaran perässä viitti kovin kauas matkustella. Ja Azolithilta jo vähän kyselinkin ku nimi pomppas esiin noista vanhoista keskusteluista.

Pitkä keskustelupalsta..
En taida paljon tuoda uutta, mutta pakko pari seikkaa jotenkin mainita.
Lähiviikkoina viilaamaani JR12-1STE:t.
2 peräkkäin vielä niin vakuuttipa hyvästi.
Haluan seuraavan omaksi heti kun taas maahantuojalla on..
Ihan helvatun hyvä kitara.
Hieno resonointi ja balanssi kaikissa vireissä ja ehdin paria viilatessa monin tavoin kokeilemaan. Intonaatio taas Sigmalta huippua ja tuplakielisessä korostuu just mitä on harmonia.
Fishmannin mikityskin mitä en koskaan ole pitänyt huippuna, niin jotenkin noissa toimi vahvistettuna loistavasti. Harvoin ehkä mulle enään kolahtaa kitara, mutta noi teki just sen.
Jotain 12-kielisen lovestani lisäpisteitä, mutta kymppi, ihan täydet.
6-kieliset jääneet vaihteeksi melkein soittamatta.
DR-28:ni on hyvä peruskallio soundissa ja tykkään kyllä mennä soolopuolelle sen kanssa, mutta jotenkin nyt näin..
Voi tosiaan olla että harvoin on objektiivista mielikuvaa, enkä edes yritä.
Loistava kitara on aina hyvä kohtaaminen, ei jäänyt epäselväksi.

Kehut tulee aina vähän tohkeissa innostuneesta jostain aiheesta.
Ei kai niitä muuten tulisi.
Kitarat nähtävästi jaksaa vielä sitä aiheuttaa..
Sori jos liikaa jotenkin olen Sigmoja kehunut, mutta on kyllä ollut syitä muitakin kun viilaamiseni tykästymisestä luuhun, puuhun, soundiin ja muuhun.

Aloitetaas näin nyyppänä tämä kirjoittelu/kysely.
Sigma kiinnostaisi, mutta onko kellään tietoa että valmistavatko OM/OOM kokoluokkaa 1 3/4" kaulaleveydellä satulalta mitattuna?
1 11/16" tuntuu omaan kouraan ahtaalta (itsellä Ibanez tuolla leveydellä, D-mallia tosin)...

Toki noita löytyy. Useimmat, jos ei kaikki OM koppaiset on 1-3/4 eli 44,5mm. Lisäksi vintage sarjassa 000 -koppaisissa on myös noita. Tarkat tiedot löytyy täältä, http://www.sigma-guitars.com/index.php?id=221

Perskuta, niinpä näkyy. Ollut varmaan Carillo-lasit päässä kun olen käynyt ihmettelemässä... Enivei, kiitokset.

Itselläni on jr-12 ste ja d28 h.
12 -kielinen on kaulaltaan melkoisen "halko"ja ei minun pikkukätöselle mikään mukava soittaa,mutta enää ei ole kiinnostusta etsiä 12-kielistä,joten sillä mennään.
D -28 herringbone taasen taitaa olla paras akustinen jonka olen omistanut,vaikka oli kaupassa niin "jäykkä ja tehtaan säädöissä,että hyvä kun ääntä sai.Tallan vaihdolla nyt on lähellä mukavinta soittotatsia vaikkakin mieleisintä kielisarjaa pitää vielä hakea,muuten hinta-laatusuhde 100 %. Soi muuten erittäin lujaa,vaikka yleensä olen sellainen hiljainen hipeltäjä.

Mulla on nyt muutaman viikon ollut 000R-28VS ja olen ollut tähän oikein tyytyväinen. Uutta akkaria katsellessa tuli pohdittua muutamaa eri vaihtoehtoja, joista yksi oli vaihtaa Les Paul johonkin hyvään Martiniin. Päädyin kuitenkin katsomaan vähän edullisempia vaihtoehtoja ja olin jo melkein ostamassa Martinin X-sarjan triplanollan, mutta muistettuani Sigman päätin muutaman Youtube-videon jälkeen tilata testiin 000R-28V:n ja 28VS:n.
 
Kun kitarat olivat saapuneet Musacorneriin, sain ekana käteeni 28V:n, joka ei hirveästi herättänyt tunteita. Ei se varsinaisesti huono kitara ollut, mutta soundiltaan ja fiilikseltään vähän meh. Tässä vaiheessa vähän pelotti jo, että toinenkin kitara jättää kylmäksi ja joutuisin jatkamaan etsimistä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 28VS osoittautui todella hyväksi.
 
Tavallista huomattavasti leveämpi V'ish -kaula tuntui alkuun vähän oudolta, mutta lyhyen testailun jälkeen soittaminen oli mukavaa ja inspiroivaa. Soundi on elävä. Yläpää helähtää kivasti, keskialue on mallille ominaisen vahva ja varmaan johtuen 12-fret -rakenteesta myös bassoa irtoo yllättävän hyvin. Pientä laatikkomaisuutta on ehkä havaittavissa, minkä uskon osaltaan johtuvan kitaran uutuudesta. Tosin varmasti myös juuri tässä voi kuulla sen, että sivut ja pohja ovat laminaattia. Työnlaatu on yleisesti oikein hyvää, mutta aina välillä silmään osuu jotain ihan pieniä kauneusvirheitä. Varsinaisesti soittoon vaikuttavat asiat ovat kuitenkin kunnossa. Kitara pitää vireen erittäin hyvin, kiitos Groverin virittimien.
 
Mulla oli lähes pari vuotta Martin D28, johon tätä ei tietenkään voi aivan suoraan verrata. Kuitenkin jos soundia verrataan ja unohdetaan Dreadnoughtin ja 000:n väliset luonnolliset soundierot, Martinin soundi oli jotenkin kolmiulotteisempi ja rikkaampi. Kuitenkin, mikä mielestäni puhuu paljon Sigman puolesta on se, että vaikka takana on pitkä suhde Martinin kanssa Sigma ei tunnu millään tavalla kompromissilta. Toki se sitä tavallaan tietenkin on, mutta sillä soittaminen on todella inspiroivaa ja hauskaa, eikä sitä varjosta se, kuinka loistava kitara Martin oli. Ainakin tämä Sigma tarjoaa erittäin paljon kitaraa tässä hintaluokassa, mutta ei tämä pese saati sitten linkoa - tai tapa - kolme kertaa kalliimpia kitaroita.

Taas pari Sigmaa täytyy moittia laaduttomuuden puutteesta.
 
000MC-15E.
Ihan parhaita. Innostuin soittelemaan ja jäi sitten akustiikka viritykset just soittajan jakkaralle sopiviksi omaan makuun sillei että kuulee sekä akustisen että taustalta sopivasti vahvistettuna hieman fenkun reverbiä mukana.
Paria Stratoa kokeilemaan tullut aikansa pyöri ja nyökkäili.
Kysyi että mites noi E-akustiset periaatteessa soundaa.
Hyvä ilme pienen kokeilun jälkeen just tuo malli sattui olemaan vieressä.
Soonnoora sanois Tampelainen.., voimasanoja hyvällä lähtiessäkin kiroili ettei akustista ollut hakemassa.
On kyllä hyvä kaikin puolin, dynamiikka ja erottevuus alleviivaten.
Joissain malleissa Fismanin mikitys on parhaimmillaan.
Eniten JR12-1STE mielestäni, josta meinasin pudota jakkaralta, mutta tässäkin toimii hyvin.
 
4-sarjan DM-4.
Eka tuntuma on huomattavan kevyt rakenne Sigman muihin D-koppaisiin verrattuna.
Hienosti resonoi ja herkkä heti läsnä soundi.
Nätisti pindattu ja tyylikkäät abalonit kiertää, kaunis soitin.
Jotenkin akustinen pikku tilaisuus mieleen, toi täyttää tilan.
Kaunis ääni, toi värähtelyherkkyys, en osaa nyt kuvailla kun kauniiksi.
Tällä tekee mieli vetää jotain syvällistä.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos tilaisuus.

Erittäin tyytyväinen olen ollut Sigman ST1-sarjan akustiseen. Mietenkin tässä, että onko Sigmalla yhtään lyhyempiskaalaista dreadnoughtia? Jonkinlaista Gibson J-45 -kloonia 24.75"-skaalalla?

Onko kokemuksia TM-12E -mallista? Little Martinin vastine taitaa olla.
 
http://www.sigma-guitars.com/index.php?id=363

habakoski: Erittäin tyytyväinen olen ollut Sigman ST1-sarjan akustiseen. Mietenkin tässä, että onko Sigmalla yhtään lyhyempiskaalaista dreadnoughtia? Jonkinlaista Gibson J-45 -kloonia 24.75"-skaalalla?
Tälläistä myös joskus ajattelin, mutta ei taida olla ? Ei ainakaan silmään ole osunut.
Ehkä joku LTD-malli on voinut olla, tietoa ei ole...?

Sigman pari TM-12E mallia on tullut viilattua.
Ihan samalla viivalla mielestäni Martinin vastaavien kanssa.
Sama hyvä taso viimeistelyssä, samat mikitykset ja puut.
Sigma tapansa mukaan tarjoaa luiset tallapalan ja satulan.
Martin varmaan säilyttää arvonsa paremmin, lähtöhinnassakin tosin eroa.
Mikä vähän hämää molemmilta, niin hinnakkaita suhteessa isompi koppaisiin.
Ok, niissä tulee gigbag mukana.
Mutta silti Martin LX1E 485e
Sigma TM-12E 410e.
Vaikka Sigman GMC-STE, samalla sekin mikityksellä, huikeasti parempi soundinen kitara, OVH 360e.
Tai vaikka Sigman omalla mikityksellä soololoveton 000ME tai GME, 285e.
Jokin tuossa ei oikein mielestäni selity tuotantoteknisillä..
 
Noissa "matkakitara" kokoisissa kannattaa pitää mielessä että nehän on vahvistettuna hyviä, koppa ei kierrä helposti jne. Akustisesti, joo..
Ed Sheridan taisi piristää "matkakitaroiden" myyntiä.
Martin LX Ed Sheridan 2, 750e, huoh..
Tänään varmaan taloon tulossa mielenkiinnolla Sigman kokopuinen S000M-15E, OVH 790e. Edellinen ainakin oli aivan loistava, mutta se lienee eri tarinaa.

Azolith: ...Noissa "matkakitara" kokoisissa kannattaa pitää mielessä että nehän on vahvistettuna hyviä, koppa ei kierrä helposti jne. Akustisesti, joo..
 
Mutta verrattuna :) esim. tuossa edellisellä sivulla mainitsemaani matkakokoiseen Yamahan APTX-2:seen tuo Sigma soi yllättävän isosti, sitten jos soittelen vaikka rinnalla Ibanezin JSA:n kanssa, niin onhan siinä jo sitten eroa jonka huomaa tuossakin kokoerossa.
 
Se onkin jännä, että silti tuossa Sigmassa on jotain sellaista mikä tulee esille näppäilysoitossa, mikä ei taas samoin kuulu Ibanezissa, kovin eri sointi ja Sigmassa erittäin kaunis soundi juuri edellämainitussa. Kompatessa pikku-Sigma menee vähän tukkoon, tulee liiankin hyökkäävä keskiäänipitoinen soundi, ei siis mitenkään älyttömän kirkas yläpää. Luulisi varmaan että on kun on pienellä kopalla, mutta ei ole ainakaan tyttären kitarassa. Enemmän siinä on sitä keskiäänivoittoista soundia.

4-sarjan OMM-4 ja DM-4.
Keveitä, loistava herkkyys ja läsnä heti soundissa, kuka kaipaa kevennettyjä tukipuita?
Kertonee jostain linjasta mihin Sigmallakin ollaan menossa, on niin kevyesti rakennettu kun akustisissa voi mennä ja silti pitää timmisti vireensä.
Hyvä esimerkki on taloni 12-19C lämpövaihtelussa ja ainoa kitara joka pysyi vireessä on OMM-4.
Aika näyttää miten kannet tulee pysymään suorina jne, mut vaikuttaa hyvältä.
Varsinkin soundi, D-koppainenhan soi hemmetin nätisti tasapainossa ja OM kopan keskialue ei jätä kylmaksi, aivan parasta taas heiltä hintoihin.
Jos alle 400e akustista kitaraa, niin en heti keksi parempaa.
Seagull S6 taytyy kehua kyllä, upea soundi siinäkin ja rakennettu tuhdisti, en ehtinyt kuin kokeilemaan nopeasti ja meni käytettynä ripeästi.
Toi muutenkin Seagullullista, kaikki heiltä soittaneeni/viilanneeni kitarat on olleet erittäin hyviä.

Vautsi, tälläinenkin ketju oli valmiina, hienoa.
 
Olisin ite akkaria tässä lähimain ostamassa ja Sigmat on olleet kiikarissa jo hyvän tovin, eniten olen vilkuillut kahta 000-koppaista ja kahta D-koppaista: 000MC-4E ja OMRC-28E, vastaavasti mahonki- ja ruusupuusivuilla sekä DMC-4E ja DRC-41E jossa samat puut. Kriteerit on hyvin pitkälti että lovimalli koska tykkään sen ulkonäöstä ja sähkiksistä on tullut mukavuushalu päästä käsiksi koko kaulaan esteettä, näissä on tietysti plusmiinuksessa myös mikitys pakollisena, eri puulajit taas siksi että varmaan enemmän olen hankkimassa soitinta komppaamiseen ja näpertelyyn kuin mihinkään villeihin sooloiluihin joissa käsittääkseni tuleekin esille mahongin ja ruusupuun erot, tähän saa antaa kommenttia meneekö ihan metsään, ja kokoluokat sen takia että satun omaamaan melko pienet kätöset jollon pelkään että D-koppainen olisi mun fysiikalle vähän liian iso mukavaan soitteluun. Ajatuksena on kävästä näitä malleja Kitarapajassa tesmailemassa mikäli heillä on toimittaa, mutta enemmän ajatusta herättää se, että Sigmojen lisäksi olen katsonut paria Tanglewoodin mallia samoilla ominaisuuksilla joista mietinkin, että vaikka Sigmat saattavatkin olla laadukkaita kiinassa tehtyjä soittimia, niin miksi ostaisin semmosen enkä vain pistäisi 2-300 euroa lisää Tanglewoodiin jossa saan myös sen lisäksi että kitara on tehty euroopassa kokopuiset sivut? Saa siis hehkuttaa noita Sigman malleja mikäli pystyy.
 
Valintoja, valintoja.
 
EDIT: Unohtui mainita, että noissa Sigmoissa mietityttää myös se ettei kaula näytä olevan missään malissa yhdestä palasta rakennettu, varsi ja liitos bodyyn näyttäs olevan kahdesta osasta niin miten tuollaiset voi pitkällä tähtäimellä kestää?