Kitarat: kitarakamat ›

ibnz: Kysypä EMG:ltä, niillä on ollut ainakin itselle tosi mukava ja auttavainen aspa. Mut sevenstring.orgissa tosta setistä maksetaan taatusti hyvät hillot, jos viitsii tehdä hyvän ilmon. Taitaa olla vähän trendimikkejä ne.
 
Apropos, oisin mielelläni kokeillut itse, mut Ibat vaativat pirummoisesti töitä, että niihin saa Duncaneita/EMG:tä sovitettua
 
Olen ollut EMG:n asiakaspalveluun yhteydessä, nihkeältä vaikuttaa ainakin se tyyppi mikä on meilaillut. Tässä episodissa on jo kitaraa saanu postittaa, ei enää mikkirumba omaan piikkiin oikein nappaa.
 
Mulla noi mikit on muuten normaalit Duncan/DiMarzio tyyliset, EI soapbar tyyliin 707 ym.

TTV: Olen ollut EMG:n asiakaspalveluun yhteydessä, nihkeältä vaikuttaa ainakin se tyyppi mikä on meilaillut. Tässä episodissa on jo kitaraa saanu postittaa, ei enää mikkirumba omaan piikkiin oikein nappaa.
 
Joo toki näin, tunkkinsa saavat pitää :)
 
Mulla noi mikit on muuten normaalit Duncan/DiMarzio tyyliset, EI soapbar tyyliin 707 ym.
 
Se on hyvä alku, vaan näissä on myös liian matalat poterot, DiMarzioiden kiinnitysjaloille suunnitellut levennykset ja aika kapeatkin ovat.. Pari kertaa viitsinyt laittaa Duncanin kuutosmikit moisiin, ja se viilaus ja höyläys on ollut aika raastavaa puuhaa (mikkejä modasin, en kitaroita) :P

Pystyykö Gibson Burstbucker Pro -mikkien metallisen suojakuoren poistamaan ja onko tietoa, minkä väriset mikit kuorien alla on? Esteetikkona kun haluaisin Desert Burst -habitukselliseen Gibsoniin ehdottomasti zebra -mikit.

Liverpooligan: Pystyykö Gibson Burstbucker Pro -mikkien metallisen suojakuoren poistamaan ja onko tietoa, minkä väriset mikit kuorien alla on? Esteetikkona kun haluaisin Desert Burst -habitukselliseen Gibsoniin ehdottomasti zebra -mikit.
 
Voi ne kuoret irroittaa kun juottaa vaan ne tinapaikat irti sieltä pohjasta ja irroittaa varovaisesti kuoret. Siitä ei taida olla kellään kunnolla tietoa minkä väriset kelat alla on kun taitaa vaihdella aika paljon mitä sieltä löytyy? Noin oli ainakin itselläni Seth Lover mikkien kanssa jossa kaulaversiossa oli zeepra ja talla oli normi musta. Veikkaan että mustat sieltä alta paljastuu.

Metalkallo: Voi ne kuoret irroittaa kun juottaa vaan ne tinapaikat irti sieltä pohjasta ja irroittaa varovaisesti kuoret. Siitä ei taida olla kellään kunnolla tietoa minkä väriset kelat alla on kun taitaa vaihdella aika paljon mitä sieltä löytyy? Noin oli ainakin itselläni Seth Lover mikkien kanssa jossa kaulaversiossa oli zeepra ja talla oli normi musta. Veikkaan että mustat sieltä alta paljastuu.
 
Okei, kiitos tiedosta.
 
Miten muuten, menettävätkö mikit vanhetessan "tehoaan" tai outputtiaan tai erottelukykyään? Sillä kysyn, kun mulla on vanhassa kitarassani (2003-2004 ostettu Epiphonen Les Paul Model) Duncanin JB4 ja Jazz neck -mikit, juurikin zebra-malleina, ja mietin tuossa niiden vaihtamista Gibsoniin. Sen verran, mitä olen kitaroita vertaillut, niin en kyllä kovinkaan isoa eroa soundeissa ole havainnut kummankaan eduksi. Niin, että onko kosmetiikan vuoksi mitään järkeä vaihtaa tuoreita Burstbuckereita 10 vuotta vanhempiin Duncaneihin? Ja jatkokysymys, mitähän tuo Epiphone tykkäisi, jos laittaisin nuo Burstbuckerit sitten siihen, se kun jää nyt varakitaraksi?

Liverpooligan: Okei, kiitos tiedosta.
 
Miten muuten, menettävätkö mikit vanhetessan "tehoaan" tai outputtiaan tai erottelukykyään? Sillä kysyn, kun mulla on vanhassa kitarassani (2003-2004 ostettu Epiphonen Les Paul Model) Duncanin JB4 ja Jazz neck -mikit, juurikin zebra-malleina, ja mietin tuossa niiden vaihtamista Gibsoniin. Sen verran, mitä olen kitaroita vertaillut, niin en kyllä kovinkaan isoa eroa soundeissa ole havainnut kummankaan eduksi. Niin, että onko kosmetiikan vuoksi mitään järkeä vaihtaa tuoreita Burstbuckereita 10 vuotta vanhempiin Duncaneihin? Ja jatkokysymys, mitähän tuo Epiphone tykkäisi, jos laittaisin nuo Burstbuckerit sitten siihen, se kun jää nyt varakitaraksi?
 
Mikit itsessään ei menetä tehoaan tai ominaisuuksiaan ajan saatossa mun tiedon mukaan, mutta mikin sisällä oleva magneetti saattaa menettää tehoaan ajan saatossa, se magneetti kun on tavallaan kitaramikin sydän voisi sanoa. Eli jos mikki sattuisi kuulostamaan jollain tapaa hieman erilaiselta ja ehkä jopa vähempi tehoiselta niin se johtuisi aika varmasti magneetista. 10 vuotta nyt ei pitäisi vielä tehdä eroja omasta mielestäni, mutta voin olla väärässäkin.
 
Duncanin mikeissä vs Gibsonin on varmasti pieniä eroja ellei suuriakin, mutta se riippuu ihan sinusta itsestäsi kummista tykkäät. Molemmat sun kitarat les pauleja että aika samoilta ne kuulostaa molemmissa miltä ne kuulostaa nyt niissä missä ne on kiinni. Gibsonin kitarassa duncanit saattaa kuulostaa ehkä hivenen kirkkaammilta kuin epiphonen kun epit saattaa olla puiltaan joskus tummemman kuuloisia.
 
Ulkonäkö on sitten oma juttunsa. Jos tiedät mitä teet ja haluat duncanit Gibsoniin niin mikäs siinä. Testaa kuitenkin kummassakin kitarassa kummista mikeistä tykkäät enemmän ja valitse sitten kummat pidät tai pistät Gibsoniin. Gibsonissa tosin muista et voi olla hiukan kirkkaampi sointi. Mä kyllä varmaan pitäisin burstbuckerit Gibsonissa jos olisi mun kitara, mutta makunsa kullakin.

Suuri kiitos tiedoista!

Mikkien K-tehoista?
 
Itselläni lähes kaikissa kitaroissa tallassa on vähintään 16K antava mikki.
 
Siis stratoissa single humbucker muodossa.
 
Antaako tavallisen kokoinen humbucker "enemmän" irti vaikka output olisikin vain 13-15K?
 
Onko esim tässä tarpeeksi potkua?
 
http://www.dimarzio.com/pickups/humbuckers/high-power/x2n
 
Luin jostain, että Tony Iommilla mikkien teho on vähntään 16K.
 
Puhun tässä tekstissä vain passiivi mikeistä.

Kilo-ohm kertoo vain kuparikäämin vastuksen. Nyrkkisääntönä enemmän käämiä - enemmän outputtia, mutta hintana ylätaajuuksien katoaminen. Tämä nyrkkisääntö on kuitenkin kovin epätarkka, sillä eripaksuinen kuparilanka antaa erilaista vastusta, käämintätavalla on vaikutusta, ruuvien pituudella, koostumuksella ja päällä on vaikutusta, magneetti vaikuttaa erityisen paljon jne. Teho on kaikkien noiden yhdistelmä
 
Esim. tuo mun DActivator antaa 11,5 kOhm ja esim. Steve's Special yli 18k. DA on kuitenkin paljon tehokkaampi, vaikka molemmissa on iso keraaminen magneetti sisällä. (Ilmeisesti siksi että SS:n kelat ovat hyvin erilaiset keskenään, siinä voi olla jotain air -modia tms tms)

yanera: Mikkien K-tehoista?
 
Tuossa edellä tulikin jo pääpointit mitä tuo vastus siellä oikeasti tarkoittaa.
 
Sen verran vielä, että ainakin rinnakkain vertailleena sinkkumikkiä ja sen humppariserkkua (SD sh-4 ja SD jb jr, ovat sama mikki eri koossa) niin en suurta eroa oikeastaan kuullut millään tavalla. Pieni ero taisi sekin tulla käytetystä kitarasta.
 
Mitä tuohon linkkaamaasi mikkiin X2N (jota mr. Schuldiner käytti ja Diablo ainakin vanhemmilla albumeillaan) tulee niin se on yksi suurimpitehoisista ja suurin vastus myöskin. Tämä tulee kuitenkin sillä hinnalla, että soundi menee todella helposti ainakin kyseisellä mikillä todella tumpuksi ja puuroksi. Korkeilla gaineilla ehkä kannattaa painottaa kunnolla erottelevaan mikkiin. Tosin esim. BKP:n warpig suuritehoisena säilyttää silti erottelevuuden ja selkeyden. Eli ei aina ihan suoraan kyllä riipu siitä tehosta tai vastuksesta.

yanera: Mikkien K-tehoista?
 
K = Kelvin. Eli se lämpötilan yksikkö. No joo, onhan se kilo kuitenkin monissa pikkuruisissa elektroniikan komponenteissa isolla K:lla näkyvyyden maksimoimiseksi. Ja onhan Stratocasterissakin vakiovarusteena "tremolo", Gibsonin kitaroissa joskus humbuckereille "Coil tap", Ibanezin Edge on "floikka" ja OFR:n sijaan monilla on tallana "FRT" jne.
 
k = kilo, eli tuhatkertainen. Eli tuhat ohmia on yksi kilo-ohmi.
 
Tehohan ilmaistaan watteina (W). Joskus kuitenkin on mielekkäämpää mainita ulostulojännite vaikkapa millivoltteina (mV), jonka verran esim. mikrofoni joissain tietyissä olosuhteissa antaa. Ja sehän on tietenkin aina vaihtojännite (AC), kuten kaikki muutkin analogiset musiikkisignaalit.
 

 
Pääasiahan kait kuitenkin lienee aina se, että soitto kulkee ja soundit kuulostavat vähintäänkin omasta mielestä hyviltä. Vaikka reaktanssin admittanssin konduktanssi olisikin seitsemän koota, vai viisi hootako se oli... :-)
 
Käytännössä lienee useimmille aivan riittävää, että valmistaja jaottelee mikkinsä kolmeen eri "kuumuus-kategoriaan". Kuten vaikkapa Seymour Duncan tekee passiivista humppareista puhuttaessa.
Hyvälle soundille ei taida olla matemaattista kaavaa. Osasyynä varmastikin se, että hyvä soundi ei ole vakio, vaan muuttuu aina sen mukaan keneltä kysytään.
 

 

 
Itselläni lähes kaikissa kitaroissa tallassa on vähintään 16K antava mikki.
 
Eli kunkin mikrofonisi resistanssi on siis vähintään 16 kilo-ohmia. Se, mitä mikki antaa ulos jännitteen ja tehon muodossa, on sitten toinen juttu. Tai se, että minkälainen soundi on.
Paitövei, mikäli humpparisi johdotus on tyyppiä 4+1 tai sellaiseksi modattu (neljä värillistä + paljas johto), niin silloin on mahdollista saada jopa 6 soundillisesti erilaista kytkentää. Joista 1 - 6 soundaa hyvältä...
Enivei, hieman humpparista riippuen nämä eri vaihtoehdot antavat erilaiset mittaustulokset, kun mittaat yleismittarilla kulloisenkin kuuman ja maan väliltä resistanssin ja induktanssin.
 
Lisäksi esim. kaksi 16 kOhm humpparia keskenään rinnankytkettyinä (se yleisin tapa) on 8 kOhm, eikä 32 kOhm. Silti varsin moni raskastakin rokkia soittava taitaa käyttää esim. Les Paulin tai SG:n mikinvalitsimen keskiasentoa aivan tyytyväisenä. Lainkaan ohmeja murehtimatta, tai edes tietoisena moisista.
 
Mikkien sarjakytkentähän olisi kuumempi. Eli olisi yksittäistä humpparia enemmän jännitettä, kuten myös resistanssia ja induktanssiakin. More is more! Joskin lopputulos saattaisi olla jo liiankin kuuma, tai ainakin monien makuun aivan liian tumma. Yksikelaisilla vastaava efekti voi sen sijaan olla ainakin useampien mielestä hyväksi. Esim. Brian May Special.
 

 

 
Antaako tavallisen kokoinen humbucker "enemmän" irti vaikka output olisikin vain 13-15K?
 
Se resistanssi ei siis ole mikään "output", vaan ihan vain pelkkä resistanssi. Lisätietoa suomeksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Resistanssi
Eli millä tahansa irtonaisella johdonpätkälläkin - kunhan vain ei satu olemaan suprajohde... - on aina joku tietty resistanssi, jonka yksikkö on ohmi. Ilman, että kyseinen johdonpätkä antaisi ulos minkäänlaista tehoa. :-)
 
Kitaramikrofoneissa on pelkkien kelojen lisäksi monta muutakin osatekijää, jotka yhdessä muodostavat soundin. Sekä määrittävät myös sen, että miten "kuuma" kyseinen mikki sattuu olemaan. Siksi on yleisesti ottaen niin, että mikrofonin resistanssista ei voi varmuudella päätellä mikin kuumuutta. Toisaalta, keskimäärin ne kuumat mikit kyllä vaikuttaisivat omaavat suuren tai suurehkon resistanssin.
 

 
Onko esim tässä tarpeeksi potkua?
 
http://www.dimarzio.com/pickups/humbuckers/high-power/x2n
 
No jos tuo ei ole tarpeeksi kuuma, niin johan on. Sillä sehän on DiMarzion kuumin humppari ("Output mV: 510", eli suomeksi tuon mikin antama jännite on 510 millivolttia, heidän mittausmetodillaan). Soundi sen sijaan ei varmaankaan ole aivan kaikkien mielestä se paras, varsinkaan jos vaikka jotain country-soundia haetaan. Tai niin ainakin kuuluu aina sanoa. Oma makuhan sen ratkaisee, ainakin pitäisi.
Eli johonkin käyttöön voi hyvinkin olla se paras, potkivin tms. Mutta makuasiat kun ovat aina makuasioita. Sanoivatpa ohmimittarit ja myyntitilastot aivan mitä tahansa. Ja mikkihän on aina kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta.
 
Edellähän tulikin jo hyvää infoa, eli jonkun käytännön kokemusta kyseisestä mikistä.
 

 
Luin jostain, että Tony Iommilla mikkien teho on vähntään 16K.
 
En toki tiedä varmaksi sanoa, mutta veikkaanpa kuitenkin, että Iommillekin on laitettu sellaiset mikit, joista hänen mielestään lähtee hyvä soundi. Eli tuskinpa hänkään ainakaan ylenpalttisesti on murehtinut mikkiensä resistanssia tms.
Sen sijaan sitä hänkin on todennäköisesti montakin kertaa todennut, että joku tietty mikki omaa hieman liikaa/liian vähän jotain juttua, eli soundi ei jostain muusta syystä täysin miellytä.
 
Nykyäänhän aivan minkä tahansa mikrofonin saa vaikkapa jonkun buusteripedaalin, kitaran aktiivielektroniikan tms. avustuksella antamaan - siis signaalia vastaanottavan vahvistimen näkövinkkelistä tarkasteltuna - vaikka kuinka hirmuisia jännitteitä.
Ja kun mikin ei välttämättä tarvitse olla superhypertulikuuma, on soundillista valinnanvaraa enemmän. Liiallista trebleä saa aina jälkikäteen vähennettyä, joskin erittäin kapea-alainen korostuma tai vaimentuma on aina haasteellisempi. Mutta toisinpäin homma ei toimi lainkaan. Sillä sitä on paha mennä korostamaan, mitä ei ole.

Ohmit ovat siis tosiaankin vain ohmeja. Kuten alle väsäämästäni taulukosta näkee, joskus se "K-teho" johtaa todella pahastikin harhaan. HUOM. Eri valmistajien mittaamia antojännitteitä ei todellakaan kannata verrata toisiinsa, sillä todennäköisesti ne on mitattu aivan eri tavoilla.
 
Toisaalta, ***tietyillä reunaehdoilla*** se "K-teho" kyllä rimmaa jopa kohtalaisen hyvinkin. Eli silloin, kun on kyse mikrofonista, johon ainoastaan lisätään hieman lisää sitä samanlaista käämilankaa. Eikä kosketa mihinkään muuhun.
Jolloin saadaan hieman aiempaa "kuumempi" mikki. Ja siinä samalla tietenkin myös kunkin yksittäisen kelan resistanssi ohmeina kasvaa. Kuten induktanssikin (ne Henryt). Mitä enemmän muita muutoksia samalla tehdään, sitä suurempi riski on sille, että tuo "K-teho" johtaa harhaan.
 

 

 
Mitä korkeampi antojännite, sitä "kuumempi" mikki on kyseessä. Soundistahan pelkkä jännite ei kerro paljoakaan. Eli vaikka olisikin sama jännite, voi toinen mikki olla todella middle-painoitteinen ja toinen todella bassopainotteinen. Jne.

    ----------------------------------------------------
    DiMarzion malli     Jännite Resistanssi  Tyyppi
    ----------------------------------------------------
    X2N                 510 mV   15.83 kOhm   HB
 
    Evolution Bridge    404 mV   13.84 kOhm   HB
 
    D Activator Neck    385 mV    7.22 kOhm   HB
    The Tone Zone       375 mV   17.31 kOhm   HB
 
    Evolution Neck      294 mV   13.04 kOhm   HB
    PAF 36th Bridge     285 mV    8.60 kOhm   HB
    Humbucker From Hell 226 mV    5.89 kOhm   HB
 
    EJ Custom Neck      178 mV    7.01 kOhm   HB
    FS-1                160 mV   14.23 kOhm   SC
    The Cruiser Neck    140 mV    3.13 kOhm   SC-size HB
    True Velvet Middle  130 mV    6.21 kOhm   SC
 
    HS-3                 93 mV   23.72 kOhm   Stacked HB
    ----------------------------------------------------

 
Lähde: http://www.dimarzio.com/pickups/humbuckers?view=list ja vastaavat listaukset muillekin mikkityypeille.
 

 
==>
 
Tietyillä reunaehdoilla on siis aivan totta, että enemmän ohmeja selvästikin tarkoittaa kuumempaa mikkiä. Mutta kuten em. taulukosta näkee, se ei kuitenkaan ole mikään yleispätevä sääntö. Ei varsinkaan silloin, kun puhutaan sekaisin mikrofoneista, joiden välillä on jopa useampiakin näistä eroista:
* Eri valmistaja.
* Erilainen magneetti (materiaali, koko, muoto, lukumäärä).
* Magneetti ei kosketa naparuuveja (DiMarzio Air tms.).
* Muut rakenteelliset erot perusmikkeihin nähden.
* Täysin eri perusrakenne: yksikelainen, humbucker, yksikelaisen levyinen humbucker (kelat vierekkäin), yksikelaisen näköinen eli siis Stacked humbucker (kelat päällekkäin), sekä erikoisemmat ratkaisut. Kuten 4 tai 6 kelaa yhdessä mikissä.
* Joskus on aivan tarkoituksella asymmetriset kelat. Esim. DiMarzio Evolution, jossa kelojen välillä on reilut pari kilo-ohmia eroa resistanssissa. Muistaakseni ainakin eripaksuisesta käämilangasta johtuen.
Seymour Duncan P-Rail:ssa taas on silminnähden aivan erikokoiset kelat (idenana P90 + Rail-yksikelainen yhdessä tai erikseen), minkä huomaa useammankin metrin päästä. Tuo Evolution sen sijaan on ulospäin täysin symmetrisen näköinen.
 

 

 
KÄYTÄNNÖN ESIMERKKEJÄ
 
Esim. tämän kitaran mikrofoneissa on yhteensä 6 kelaa, vaikka tavoitteena ei olekaan ollut tehdä superkuumaa hevikeppiä. Elikkäs Fender American Deluxe Stratocaster, joka tälläisenä versiona on SSS ulkonäöllisesti ja soundillisesti, mutta HHH kelojen määrän perusteella: http://intl.fender.com/en-FI/guitar … -maple-fingerboard-sunset-metallic/
 
Myös näissä on yhteensä 6 kelaa, jotka edellisestä poiketen ovat kuitenkin aina vierekkäin. Ja joista vain kaksi on perinteisen humbucker-kelan levyisiä (Ibanez AT*): http://www.ibanez.co.jp/products/eg … _id=3&cat_id=1&series_id=30
 
Ja näiden kitaroiden mikrofoneissa puolestaan on yhteensä vain 5 kelaa, sillä keskimmäinen mikki on näissä kitaroissa lähestulkoon aina aito yksikelainen mikrofoni, toisin kuin em. Stratocasterissa (Ibanez JEM* ja UV*): http://www.ibanez.co.jp/products/eg … _id=3&cat_id=1&series_id=32
 
Tässä seuraavassa on 8 kelaa, eli 4 humbuckeria vierekkäin. Kyseessä on huippukitaristi Nigel Tufnelin signaturemalli: http://www.gilaguitars.com/guitarga … %20Doing%20Websites/MrHP/MrHP3a.jpg

Kiitos hienoista vastauksista.
 
Mulle selvisi vasta äsken, että symphony xän michael.romeo on ainakin käyttänyt tuota valitsemaani yhdistelmää eli x2n tallassa ja tonezone kaulassa.

yanera: Kiitos vastauksesta.
 
Löysin käytettynä X2N mikin ja ajattelin laittaa sen projekti Jacksoniini tallamikisi ToneZonen tilalle ja siirtää ToneZonen kaulaan. Tosin näillä menee Tehot ovelasti toisinpäin, elikkäs Tone Zonessa on enemmän Koota Kuin X2N, mutta pidän tuosta X2N mikin jämäkkyydestä.
 
Taisin jo mainita, että mulla on kaikissa kitaroissa tallassa ja kaulassa isotehoinen kaulamikki, se on muuttanut kivasti soundiani siihen suuntaan mitä olen hakemassa.
 
Offtopic.
 
Muistaakseni Metallican Kirk Hammetilla on jossain kitaroissaan parina EMG 81 x 2.
 
KORJAUS. SIIS MULLA ON TALLASSA JA KAULASSA ISOTEHOINEN TALLAMIKKI.

Onko kellään tietoa millä humppareiden metalliset kuoret on yleensä kiinni? Himottaisi seuraavan kielenvaihdon säätö ym rumban aikana tehdä wilkinsonin mikin kuorista kulutetut ja naarmuiset, kas näin.
 
https://www.google.fi/search?q=fast … sgQ_AUIBigB#imgrc=U_wRsXKAdShE5M%3A
 
Mitenkähän tuon käsittelyn jälkeen metallipöly käyttäytyy? Onko kellään kokemusta mikin kuorien tuunaamisesta?

heviäijä: Onko kellään tietoa millä humppareiden metalliset kuoret on yleensä kiinni?
 
Luepa tuosta..
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=3427674#p3427674

Taannoin vaihdon kitaraan duncanin SSH-1 setin. Talla ja keskimikillä jos ei koske mihinkään metalliosaan niin kuuluu ihan normaalia huminaa mitä stratoissa yleensäkin, mutta jos vaihtaa kaulamikin puolelle niin humina kasvaa potenssiin seittemän.
 
Onkohan siellä joku juotos mennyt heikosti vai mikä voisi vaiheuttaa että yksi mikki humisee kovemmin mitä muut?

Onko kukaan omistanut/testannut duncanin seth lover ja gibson 57 mikkiä molempia, että onko ne todella lähellä toisiaan soinnillisesti vai ovatko eri maata täysin? Omistan seth loverit, mutta 57 on kiinnostanut jo jonkin aikaa myös.

Gibson LP Special (2xP90 -mikit) -> Molemmat mikit päällä eli mikkikytkimen keskiasennossa ja molemmat volumet täysillä, menee vastavaiheeseen. Toista volumea hiukan tiputtamalla muuttuu normisaundiksi. Mistähän moinen johtuu?
 
Onko palautettavissa normiksi toisen mikin johtojen paikkojen vaihdolla päittäin?