Kitarat: kitarakamat ›

Kyllähän kun noita soittimia hankkii, niin tottakai jokainen saa hommata sellaiset kuin itse haluaa. Jos sitä omaa tyyliä/juttua ei ole kumminkaan löytynyt jo niillä aikaisemmillakaan vehkeillä, niin hieman epäilen että mikään uusi soitin tuo kovinkaan paljoa uutta siihen soittoon. Voihan ne uudet tavarat vähän aikaa lisätä kiinnostusta, mutta ei se sitä soittamista muuksi muuta.
 
Jos hommaa käytettynä 50 euron Harley Benton(esim.) straton/telen, niin se on oikeastaan huomattavasti järkevämpi ostos kuin 40 kertaa kalliimpi 2000 euron vastaava jenkkipeli. Sillä 2000 eurolla ei saa edes mitään aivan älytöntä kitaraa, hyvän kyllä, mutta varmasti löytyy parempikin jos sellaista haluaa. Aina löytyy parempia ja nälkä kasvaa syödessä.
Kuitenkin tuo 50 euron HB kitara on siinä mielessä aika hyvä, että siitä saattaa saada jopa omansa takaisin kun sen myy. Siihen voi joutua tekemään pientä remonttia ja hyväksymään, ettei sillä pysty ihan kaikenlaista samaa soittamaan kuin kymmeniä kertoja kalliimmalla.
Kuitenkin nuo useiden tonnien laatukitarat ovat siinä mielessä huvittavia, että vaikka ne ovat hyviä, niin koskaan niistä ei saa omiaan takaisin. 60% uuden hinnasta on jo aika hyvin ja sekin on tappiota 3000 euron kitarasta 1200 euroa. Kyllä sille soittamisellekkin voi ja saakin laskea jonkinlaista arvoa/hintaa. Kuitenkin joku halpa HB tai vastaava on hinta/laatu-suhteeltaan monesti sellainen, että sen omansa voi saada jopa takaisin tai ei ainakaan montaa kymppiä häviä.
 
Erikoista, että hyvistä kitaroista ei saa omiaan, edes lähelle, takaisin. Sitten taas todella halvoista saa. En tarkoita mitään jatkuvaa myyntiä tai muutakaan jobbaamista, mutta on aika erikoista ettei se ns. laatu kuitenkaan pidä juuri mitenkään arvoa.
 
Kyllä itsekkin huomaan eroa hyvissä soittimissa verrattuna aivan halvempiin. Hinta ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, koska käyttötarkoitus on se mikä ratkaisee. Kallis kitara(mikä sitten on kellekkin kallis) ei välttämättä ole kallis, jos sillä soitetaan joka päivä tunteja ja se on aktiivisessä käytössä useita vuosia. Kitara jolle ei ole käyttöä on mielestäni aina liian kallis jos sille ei ole käyttöä.
Jos haluaa oikeasti sijoitaa rahojaan, niin varmaan muumimukitkin ovat parempia sijoituskohteita kuin kitarat.
 
Aika monelle kitaristille voisi olla joku akustinen ihan hyvä hankinta, niiden erilaisten sähkökitaroiden sijaan. Ei sen tarvitse omaisuuksia maksaa, mutta hankkii sellaisen johon on varaa ja josta itse tykkää.
Tietenkään kenenkään ei ole pakko mitään hankkia, mutta sähkökitaroilla voi helposti hommat mennä sellaisiksi, että hommataan kokoajan lisää efektejä ja etsitään sitä täydellistä soundia.
Kunnon kitaristi pystyy kyllä soittamaan ihan pelkällä akustisellakin ja sellaisesta soitosta tai harjoittelusta ei ole varmaan kenellekkään mitään haittaa. Jos soittaja kuulostaa akustisilla soittimilla hyvältä, niin luultavasti ne sähköisetkin soivat hyvin vaikka ne kaikki kamat ei olisikaan useiden tonnien custom vehkeitä.
 
Ja on itselläkin tosiaan ollut hieman kalliimpiakan soittimia ja on edelleen itselle ylimääräisiä kitaroita, myös muitakin kuin niitä ihan halvimpia. Jokainen voi kuitenkin hommata oman kukkaronsa mukaan itselleen mieluisat harrastusvälineet. Soittaminen ja harrastaminen kyllä onnistuu hieman halvemmillakin, mutta jokainen tekee itse ne omat valinnat.

Jorma Rysky: Totta puhut. Minua tosin ei inspiroi kalliit soittimet, vaan itse modatut.
 
Ja tähänhän ei ole mitään oikeaa vastausta olemassa. Se voi yhtä hyvin olla: Kallis, halpa, custom, hyllykitara, uusi, wanha, modattu, harvinainen, yksilöllinen... se mikä saa puntin vipattamaan saa.

FensonGibder: Joo; Eristäytyminen ei ole ratkaisu mihinkään nykyään. Leijonakitaristien kannattaisi ottaa selvää kuinka mukavasti albaniassa ja pohjoiskoreassa on niitä kitarapajoja ja thomanneja, ennenkuin ehdottelevat moista elämäntyyliä meille.
 
Se olisi:
 
Maximum Downshifting by Force
 
Hitto, tuo se sana juuri oli jota hain, mutta ei tullut mieleen. Eristäytyminen on todella paljon parempi ja oikeakielisempi ilmaus. Kiitos siitä.

Mun pointti aiheeseen ei ollut, etteikö jokainen hommaisi sellaisia kamoja kuin haluaa ja on varaa, oli se soitannollinen osaaminen/talentti sitten mitä tahansa. Kyse oli havainnosta joka on matkan varrella tullut tehtyä moneen otteeseen. Tiettyä koomisuutta on asioissa osunut myös omalle kohdalle, esimerkkinä yksi takavuosien bändi. Siinä oli varsinaisena kitaristina erittäin lahjakas, nyt jo edesmennyt pitkäaikainen ystäväni, kun itse piti keskittyä enemmän tohon lauluhommaan ja kitarointi oli pitkälti siinä henkisenä tukena. Mulla oli kamppeina Lottonen LP ja Bluetone Dusty Road, kaverilla oli Epiphone 250€ maksanut LP ja Peavey Classic 30.
Jos meidän soitannollisia avuja ois verrannut vaikkapa jääkiekollisesti, niin mä oisin ollut siellä jossain 4.divarissa ja kaveri sitten vastaavasti liigassa.

Jukka Häikiö: Mun pointti aiheeseen ei ollut, etteikö jokainen hommaisi sellaisia kamoja kuin haluaa ja on varaa, oli se soitannollinen osaaminen/talentti sitten mitä tahansa. Kyse oli havainnosta joka on matkan varrella tullut tehtyä moneen otteeseen. Tiettyä koomisuutta on asioissa osunut myös omalle kohdalle, esimerkkinä yksi takavuosien bändi. Siinä oli varsinaisena kitaristina erittäin lahjakas, nyt jo edesmennyt pitkäaikainen ystäväni, kun itse piti keskittyä enemmän tohon lauluhommaan ja kitarointi oli pitkälti siinä henkisenä tukena. Mulla oli kamppeina Lottonen LP ja Bluetone Dusty Road, kaverilla oli Epiphone 250€ maksanut LP ja Peavey Classic 30.
Jos meidän soitannollisia avuja ois verrannut vaikkapa jääkiekollisesti, niin mä oisin ollut siellä jossain 4.divarissa ja kaveri sitten vastaavasti liigassa.
 
Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.

Äänittelin juuri vintagevehkeitä putkimikillä. Mukana m.net-approved Simbleä, WGS-kajaria ja ties mitä. Himassa koitin yhtä säröpedaalia, missä emuloitu ulostulo suoraan äänityslaitteeseen. Tuloksena kaikki kitararaidat uusiksi jälkimmäisellä kokoonpanolla.

Hyvää pointtia tuli siitä miten se oikeesti kallis ja laadukas väline voi antaa inspiraatiota. Meijän tulevan levyn kitarariffit tein lähes kaikki ku sain käsiini Gibson LP Customin. En edes soita sillä tällä hetkellä mutta näin..

hallu: Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.
 
Sama huomio kukoistaa kyllä täälläkin, on muutama tuttu lahjakas ja aikaansaava kaveri, joita ei kiinnosta soitinkamat juuri millään lailla, samat kaverit saa ne "halpikset" soimaan uskomattoman hienosti, oikeastaan sama mitä niille kouraan laittaa, aina soi. Yksi jo myös edesmennyt kaveri totes, et mulla on parempaakin tekemistä, kuin puljata soitinkamojen kanssa ja samalla Les Paulilla ja Marshallilla tahkos a:sta ö:hön, ihan perusvehkeitä olivat.
Se että saa touhuta itteensä parempien kanssa, on kyllä parasta mitä voi olla, kumma juttu sinänsä, näin on ollut omalla kohdalla lähes aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, luulisin ainoan syyn olevan sen, että lähes joka projektissa oon ollut se biisinikkari, soitannolliset avut ne ei ainakaan ole.
 
Ehkäpä se nimittäjä näille tosipelimanneille, on soitinkamppeiden osalta:TOOLS, vähän sama kuin vaikkapa automekaanikolle, on toimivat käytännölliset ja kestävät työkalut, tuskin niilläkään sen kummempaa tunnesidettä syntyy johonkin Snap on:in tai Kamasan räikkäavaimeen.

LaMotta: Thomannin puute ei niin kovin suuri menetys olisi. Soitinliikettä tärkeämpää on saada ruokaa.
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Korean_nälänhätä

hallu: Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.
 
Tämä tekstissä puhuttu juuri erottaakin kamarunkkaajat ja muusikot/soittajat. :)
 
Mulla on mennyt juuri toisinpäin, että kamat on vaan parantuneet/muuttuneet kalliimmiksi ja oikeasti paremmiksi. Nyt soittaisin niillä menneillä halvemmilla enää vain jos olisi pakko, sen verran kaikki osa-alueet on parantuneet soittimissa. Halvemmissa vain oli aina jotain joka ei miellyttänyt. Tosin minullakin on mennyt aika kamarunkkaamiseksi ja soitto jäänyt vähemmälle ja siihen pitäisikin tehdä muutos. Noh, ainakin köyhyys tällä hetkellä antaa aihetta tarttua siihen soittoon enempi kuin kamojen kalasteluun.

Metalkallo: Tämä tekstissä puhuttu juuri erottaakin kamarunkkaajat ja muusikot/soittajat. :)
 
Mulla on mennyt juuri toisinpäin, että kamat on vaan parantuneet/muuttuneet kalliimmiksi ja oikeasti paremmiksi. Nyt soittaisin niillä menneillä halvemmilla enää vain jos olisi pakko, sen verran kaikki osa-alueet on parantuneet soittimissa. Halvemmissa vain oli aina jotain joka ei miellyttänyt. Tosin minullakin on mennyt aika kamarunkkaamiseksi ja soitto jäänyt vähemmälle ja siihen pitäisikin tehdä muutos. Noh, ainakin köyhyys tällä hetkellä antaa aihetta tarttua siihen soittoon enempi kuin kamojen kalasteluun.
 
No miksi soittaa huonolla jos voi soittaa hyvällä? mun mielestä hinnan ja laadun korrelaatio jossakin pisteessä on se asia joka siinä tulee vastaan. Tietyn rajan jälkeen (mikä se raja kullekin sitten on) ei vaan enää saa merkittävää lisäarvoa ja homma muuttuu investoinnista rahan tuhlaamiseksi. Jos rahaa on kuin rantarosvolla, voi olla ihan perusteltua ostaa sitä kallista ja ylellistä, mutta periaatteessa ei sen soittimen pidä viedä huomiota pois pääasiasta.
 
Jokainen ratko nämä kysymykset itse ja itse en periaatteen vuoksi halua paheksua ketään kalliiden kamojen ostajaa. Senkun laittaa vaan niin makeat systeemit kun perse ja avioliitto kestää :-D. Jotkut ihmiset eivät osta missään elämän osa-alueella halpaa ihan vaan periaatteen vuoksi (miksi hankkia rahaa jos sitä ei aio käyttää itsensä hemmoitteluun?).

hallu: Ei kuulu ehkä aiheeseen, mutta minusta tämä on monipiippuinen juttu. Nimittäin se "halpatuotantomaa" yllättävästi lakkaa olemasta halpatuotanto maa kun sinne valuu riittävästi investointeja. Hyvä esimerkki on kiina josta teollisuus on ja alkanut valua eteenpäin kohti halvempia maita samalla kun kiinan teollisilla alueilla on ihmisten elintaso noussut (epätasaisesti juu, mutta se ei ole yksiselitteinen juttu sekään)....
...
Niin että ehkä se otenkin ihan okei ostaa "halpatuontantomaiden" tuotteita :-).
 
Ajattelin tässä tuotannon halpatuotantomaihin siirtämistä lähinnä isänmaalliselta kannalta. Joillekin kuluttajille tämä ilmiö voi olla downshiftaamisen jarruna. Olishan se hienoa jos kitarakamahankinnoilla vois edesauttaa suomalaisia alan yrityksiä työllistämään. Omalla kohdalla ei vaan ole tullut yhtään kitaraa tai styrkkaria vastaan joka olis kiinnostanut tuotteena sen vertaa että olisin harkinnut hankkimista perinteisen Gibson-Marshall-parivaljakon korvaajaksi. Sitäpaitsi ei Ruokankaiden ja Monstereiden hankkiminen mitään downshiftaamista olisikaan.
 
Kyllä mä ihan kiinalaisia Skujuja ja Epiluureja oon ostellu hyvällä omalla tunnolla, vaikka mielelläni hankkisinkin aina tuotteen firmalta, joka työllistää Suomessa.

rheinone: Olishan se hienoa jos kitarakamahankinnoilla vois edesauttaa suomalaisia alan yrityksiä työllistämään.
 
Tässä on se hankaluus, että jos tilaat yhden tai kahden miehen shopista, niin niillä on yleensä tilauskirjat jo täynnä, eikä porukka jaksa odottaa ja ostaa sitten muualta.
 
Ei lisätyöllistävää vaikutusta.
 
Jos taas parin työntekijän firma palkkaa 5 lisää, niin sitten ei kitaristia enää huvita maksaa sanotaanko 2500-4500e siitä, että joku nimetön työntekijä painaa sitä cnc-koneen nappia, ruuvaa wilkinsonin tallan ja Seymour Tunkkasen mikit kiinni, ja laittaa lopputuloksen Hiscoxin laukkuun.
 
Moni päätyy vanhan ja vahvan ulkomaiseen brändin Custom Shoppiin ja ostaa vielä loppurahoilla itselleen vintage-vahvarin seiskytluvulta.
 
Kärjistäen sanotusti, mutta periaatteessa näin mennään..

FensonGibder: Tässä on se hankaluus, että jos tilaat yhden tai kahden miehen shopista, niin niillä on yleensä tilauskirjat jo täynnä, eikä porukka jaksa odottaa ja ostaa sitten muualta.
 
Ei lisätyöllistävää vaikutusta.
 
Jos taas parin työntekijän firma palkkaa 5 lisää, niin sitten ei kitaristia enää huvita maksaa sanotaanko 2500-4500e siitä, että joku nimetön työntekijä painaa sitä cnc-koneen nappia, ruuvaa wilkinsonin tallan ja Seymour Tunkkasen mikit kiinni, ja laittaa lopputuloksen Hiscoxin laukkuun.
 
Moni päätyy vanhan ja vahvan ulkomaiseen brändin Custom Shoppiin ja ostaa vielä loppurahoilla itselleen vintage-vahvarin seiskytluvulta.
 
Kärjistäen sanotusti, mutta periaatteessa näin mennään..
 
No vaikuttaahan tuohon vähän sekin, että millä mielellä sitä kitaraa on ostamassa. Onko se vain yhden illan juttu ja hetken hurmio eikä siltä muuta odotetakaan, vai onko tarkoitus saada itselleen elinikäinen kumppani. Jälkimmäisessä tapauksessa ei varmasti puolenvuoden tai vuoden odotusaika ole ongelma (vaikka kärsimystähän se varmaan on). Kyllähän monet jotka ostavat tehdas kitaraa saattavat käyttää aikaa sen etsimiseen pitkäänkin (itse esimerkiksi etsin telecasteria vuoden päivät ennen kuin päätin mikä minulle on sopiva) voisin hyvin kuvitella, että olisin käynyt laittamassa tilauksen sisään ensimmäisenä päivänä ja keskittynyt soittamaan odotellessa.
 
Samahan se periaatteessa on kuka sen kitaran tekee, vai tekeekö kone jos kuitenkin joku Ruokangas tai muu alan guru sen signeeraa.