Aihe: Downshifting - Aikamme trendi?
1 2 3 4 5
Gabe
04.10.2015 09:42:26
Jorma Rysky: Totta puhut. Minua tosin ei inspiroi kalliit soittimet, vaan itse modatut.
 
Ja tähänhän ei ole mitään oikeaa vastausta olemassa. Se voi yhtä hyvin olla: Kallis, halpa, custom, hyllykitara, uusi, wanha, modattu, harvinainen, yksilöllinen... se mikä saa puntin vipattamaan saa.
hallu
04.10.2015 09:48:53
FensonGibder: Joo; Eristäytyminen ei ole ratkaisu mihinkään nykyään. Leijonakitaristien kannattaisi ottaa selvää kuinka mukavasti albaniassa ja pohjoiskoreassa on niitä kitarapajoja ja thomanneja, ennenkuin ehdottelevat moista elämäntyyliä meille.
 
Se olisi:
 
Maximum Downshifting by Force

 
Hitto, tuo se sana juuri oli jota hain, mutta ei tullut mieleen. Eristäytyminen on todella paljon parempi ja oikeakielisempi ilmaus. Kiitos siitä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
hallu
04.10.2015 09:51:32
Gabe: Ja tähänhän ei ole mitään oikeaa vastausta olemassa. Se voi yhtä hyvin olla: Kallis, halpa, custom, hyllykitara, uusi, wanha, modattu, harvinainen, yksilöllinen... se mikä saa puntin vipattamaan saa.
 
Modaus pääsääntöisesti kasvattaa edullisen kitaran arvoa ja hintaa, mutta sitä voi olla hankala saada myydessä takaisin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Jukka Häikiö
04.10.2015 10:37:58
 
 
Mun pointti aiheeseen ei ollut, etteikö jokainen hommaisi sellaisia kamoja kuin haluaa ja on varaa, oli se soitannollinen osaaminen/talentti sitten mitä tahansa. Kyse oli havainnosta joka on matkan varrella tullut tehtyä moneen otteeseen. Tiettyä koomisuutta on asioissa osunut myös omalle kohdalle, esimerkkinä yksi takavuosien bändi. Siinä oli varsinaisena kitaristina erittäin lahjakas, nyt jo edesmennyt pitkäaikainen ystäväni, kun itse piti keskittyä enemmän tohon lauluhommaan ja kitarointi oli pitkälti siinä henkisenä tukena. Mulla oli kamppeina Lottonen LP ja Bluetone Dusty Road, kaverilla oli Epiphone 250€ maksanut LP ja Peavey Classic 30.
Jos meidän soitannollisia avuja ois verrannut vaikkapa jääkiekollisesti, niin mä oisin ollut siellä jossain 4.divarissa ja kaveri sitten vastaavasti liigassa.
Sitä se on vaan tehtävä, mitä sattuu tulemaan...
hallu
04.10.2015 10:56:33
Jukka Häikiö: Mun pointti aiheeseen ei ollut, etteikö jokainen hommaisi sellaisia kamoja kuin haluaa ja on varaa, oli se soitannollinen osaaminen/talentti sitten mitä tahansa. Kyse oli havainnosta joka on matkan varrella tullut tehtyä moneen otteeseen. Tiettyä koomisuutta on asioissa osunut myös omalle kohdalle, esimerkkinä yksi takavuosien bändi. Siinä oli varsinaisena kitaristina erittäin lahjakas, nyt jo edesmennyt pitkäaikainen ystäväni, kun itse piti keskittyä enemmän tohon lauluhommaan ja kitarointi oli pitkälti siinä henkisenä tukena. Mulla oli kamppeina Lottonen LP ja Bluetone Dusty Road, kaverilla oli Epiphone 250€ maksanut LP ja Peavey Classic 30.
Jos meidän soitannollisia avuja ois verrannut vaikkapa jääkiekollisesti, niin mä oisin ollut siellä jossain 4.divarissa ja kaveri sitten vastaavasti liigassa.

 
Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Tympee Huttunen
04.10.2015 11:09:30
Äänittelin juuri vintagevehkeitä putkimikillä. Mukana m.net-approved Simbleä, WGS-kajaria ja ties mitä. Himassa koitin yhtä säröpedaalia, missä emuloitu ulostulo suoraan äänityslaitteeseen. Tuloksena kaikki kitararaidat uusiksi jälkimmäisellä kokoonpanolla.
metlica
04.10.2015 11:19:35
 
 
Hyvää pointtia tuli siitä miten se oikeesti kallis ja laadukas väline voi antaa inspiraatiota. Meijän tulevan levyn kitarariffit tein lähes kaikki ku sain käsiini Gibson LP Customin. En edes soita sillä tällä hetkellä mutta näin..
Get it fucking done.
Jukka Häikiö
04.10.2015 11:33:51 (muokattu 04.10.2015 12:10:46)
 
 
hallu: Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.
 
Sama huomio kukoistaa kyllä täälläkin, on muutama tuttu lahjakas ja aikaansaava kaveri, joita ei kiinnosta soitinkamat juuri millään lailla, samat kaverit saa ne "halpikset" soimaan uskomattoman hienosti, oikeastaan sama mitä niille kouraan laittaa, aina soi. Yksi jo myös edesmennyt kaveri totes, et mulla on parempaakin tekemistä, kuin puljata soitinkamojen kanssa ja samalla Les Paulilla ja Marshallilla tahkos a:sta ö:hön, ihan perusvehkeitä olivat.
Se että saa touhuta itteensä parempien kanssa, on kyllä parasta mitä voi olla, kumma juttu sinänsä, näin on ollut omalla kohdalla lähes aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, luulisin ainoan syyn olevan sen, että lähes joka projektissa oon ollut se biisinikkari, soitannolliset avut ne ei ainakaan ole.
 
Ehkäpä se nimittäjä näille tosipelimanneille, on soitinkamppeiden osalta:TOOLS, vähän sama kuin vaikkapa automekaanikolle, on toimivat käytännölliset ja kestävät työkalut, tuskin niilläkään sen kummempaa tunnesidettä syntyy johonkin Snap on:in tai Kamasan räikkäavaimeen.
Sitä se on vaan tehtävä, mitä sattuu tulemaan...
FensonGibder
04.10.2015 11:37:49
LaMotta: Thomannin puute ei niin kovin suuri menetys olisi. Soitinliikettä tärkeämpää on saada ruokaa.
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Korean_nälänhätä
Riffi, nyt.
Metalkallo
04.10.2015 16:17:17 (muokattu 04.10.2015 16:20:10)
hallu: Sä oot onnenpekka. Mikään ei ole parempaa kuin päästä soittamaan itseänsä parempien kanssa ;-). Uskoin ymmärtäneeni pointtisi, mutta mun havaintojen mukaan ne hyvät soittajat ei aina suostu maksamaan sellaisia summia niistä kamoista, mitä ne parhaat vehkeet maksaa. Varsinkin ammatikseen soittavilla saattaa olla hyvinkin käytännöllinen suhde niihin kamoihin ja heihin voi joskus olla vaikea vedota joillakin epämääräisillä laatukriteereilla kuten mojolla tms. käytännöllisemmät perusteet kuten kestävyys, huollettavuus, kustannustehokkuus, roudattavuus, tms. uppoaa paremmin. Toki ammattilaisissakin löytyy soittimiinsa intohimoisesti suhtautuvia. Mun lähipiirissä olevat oikeasti luovat ihmiset vain tuntuvat usein olevan oudon välinpitämättömiä niiden välineiden suhteen sillä tavalla, että niillä on aina se musiikki missä se päähuomio on ja jos ne hakee jotain juttua, niin ei se ole tärkeää onko se kitara oma tai lainattu. He niinkuin näyttävät palvovat enemmän sitä musiikkia kuin välineitä. Mutta ei tietenkään tämä ole mikään totuus vaan oma hyvin kapea havaintoni.
 
Tämä tekstissä puhuttu juuri erottaakin kamarunkkaajat ja muusikot/soittajat. :)
 
Mulla on mennyt juuri toisinpäin, että kamat on vaan parantuneet/muuttuneet kalliimmiksi ja oikeasti paremmiksi. Nyt soittaisin niillä menneillä halvemmilla enää vain jos olisi pakko, sen verran kaikki osa-alueet on parantuneet soittimissa. Halvemmissa vain oli aina jotain joka ei miellyttänyt. Tosin minullakin on mennyt aika kamarunkkaamiseksi ja soitto jäänyt vähemmälle ja siihen pitäisikin tehdä muutos. Noh, ainakin köyhyys tällä hetkellä antaa aihetta tarttua siihen soittoon enempi kuin kamojen kalasteluun.
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä...Vieläkin.
hallu
04.10.2015 17:52:06
Metalkallo: Tämä tekstissä puhuttu juuri erottaakin kamarunkkaajat ja muusikot/soittajat. :)
 
Mulla on mennyt juuri toisinpäin, että kamat on vaan parantuneet/muuttuneet kalliimmiksi ja oikeasti paremmiksi. Nyt soittaisin niillä menneillä halvemmilla enää vain jos olisi pakko, sen verran kaikki osa-alueet on parantuneet soittimissa. Halvemmissa vain oli aina jotain joka ei miellyttänyt. Tosin minullakin on mennyt aika kamarunkkaamiseksi ja soitto jäänyt vähemmälle ja siihen pitäisikin tehdä muutos. Noh, ainakin köyhyys tällä hetkellä antaa aihetta tarttua siihen soittoon enempi kuin kamojen kalasteluun.

 
No miksi soittaa huonolla jos voi soittaa hyvällä? mun mielestä hinnan ja laadun korrelaatio jossakin pisteessä on se asia joka siinä tulee vastaan. Tietyn rajan jälkeen (mikä se raja kullekin sitten on) ei vaan enää saa merkittävää lisäarvoa ja homma muuttuu investoinnista rahan tuhlaamiseksi. Jos rahaa on kuin rantarosvolla, voi olla ihan perusteltua ostaa sitä kallista ja ylellistä, mutta periaatteessa ei sen soittimen pidä viedä huomiota pois pääasiasta.
 
Jokainen ratko nämä kysymykset itse ja itse en periaatteen vuoksi halua paheksua ketään kalliiden kamojen ostajaa. Senkun laittaa vaan niin makeat systeemit kun perse ja avioliitto kestää :-D. Jotkut ihmiset eivät osta missään elämän osa-alueella halpaa ihan vaan periaatteen vuoksi (miksi hankkia rahaa jos sitä ei aio käyttää itsensä hemmoitteluun?).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
rheinone
05.10.2015 09:34:10
hallu: Ei kuulu ehkä aiheeseen, mutta minusta tämä on monipiippuinen juttu. Nimittäin se "halpatuotantomaa" yllättävästi lakkaa olemasta halpatuotanto maa kun sinne valuu riittävästi investointeja. Hyvä esimerkki on kiina josta teollisuus on ja alkanut valua eteenpäin kohti halvempia maita samalla kun kiinan teollisilla alueilla on ihmisten elintaso noussut (epätasaisesti juu, mutta se ei ole yksiselitteinen juttu sekään)....
...
Niin että ehkä se otenkin ihan okei ostaa "halpatuontantomaiden" tuotteita :-).

 
Ajattelin tässä tuotannon halpatuotantomaihin siirtämistä lähinnä isänmaalliselta kannalta. Joillekin kuluttajille tämä ilmiö voi olla downshiftaamisen jarruna. Olishan se hienoa jos kitarakamahankinnoilla vois edesauttaa suomalaisia alan yrityksiä työllistämään. Omalla kohdalla ei vaan ole tullut yhtään kitaraa tai styrkkaria vastaan joka olis kiinnostanut tuotteena sen vertaa että olisin harkinnut hankkimista perinteisen Gibson-Marshall-parivaljakon korvaajaksi. Sitäpaitsi ei Ruokankaiden ja Monstereiden hankkiminen mitään downshiftaamista olisikaan.
 
Kyllä mä ihan kiinalaisia Skujuja ja Epiluureja oon ostellu hyvällä omalla tunnolla, vaikka mielelläni hankkisinkin aina tuotteen firmalta, joka työllistää Suomessa.
Black Sabbath ruined my life.
FensonGibder
05.10.2015 09:57:49
rheinone: Olishan se hienoa jos kitarakamahankinnoilla vois edesauttaa suomalaisia alan yrityksiä työllistämään.
 
Tässä on se hankaluus, että jos tilaat yhden tai kahden miehen shopista, niin niillä on yleensä tilauskirjat jo täynnä, eikä porukka jaksa odottaa ja ostaa sitten muualta.
 
Ei lisätyöllistävää vaikutusta.
 
Jos taas parin työntekijän firma palkkaa 5 lisää, niin sitten ei kitaristia enää huvita maksaa sanotaanko 2500-4500e siitä, että joku nimetön työntekijä painaa sitä cnc-koneen nappia, ruuvaa wilkinsonin tallan ja Seymour Tunkkasen mikit kiinni, ja laittaa lopputuloksen Hiscoxin laukkuun.
 
Moni päätyy vanhan ja vahvan ulkomaiseen brändin Custom Shoppiin ja ostaa vielä loppurahoilla itselleen vintage-vahvarin seiskytluvulta.
 
Kärjistäen sanotusti, mutta periaatteessa näin mennään..
Riffi, nyt.
hallu
05.10.2015 13:12:51
FensonGibder: Tässä on se hankaluus, että jos tilaat yhden tai kahden miehen shopista, niin niillä on yleensä tilauskirjat jo täynnä, eikä porukka jaksa odottaa ja ostaa sitten muualta.
 
Ei lisätyöllistävää vaikutusta.
 
Jos taas parin työntekijän firma palkkaa 5 lisää, niin sitten ei kitaristia enää huvita maksaa sanotaanko 2500-4500e siitä, että joku nimetön työntekijä painaa sitä cnc-koneen nappia, ruuvaa wilkinsonin tallan ja Seymour Tunkkasen mikit kiinni, ja laittaa lopputuloksen Hiscoxin laukkuun.
 
Moni päätyy vanhan ja vahvan ulkomaiseen brändin Custom Shoppiin ja ostaa vielä loppurahoilla itselleen vintage-vahvarin seiskytluvulta.
 
Kärjistäen sanotusti, mutta periaatteessa näin mennään..

 
No vaikuttaahan tuohon vähän sekin, että millä mielellä sitä kitaraa on ostamassa. Onko se vain yhden illan juttu ja hetken hurmio eikä siltä muuta odotetakaan, vai onko tarkoitus saada itselleen elinikäinen kumppani. Jälkimmäisessä tapauksessa ei varmasti puolenvuoden tai vuoden odotusaika ole ongelma (vaikka kärsimystähän se varmaan on). Kyllähän monet jotka ostavat tehdas kitaraa saattavat käyttää aikaa sen etsimiseen pitkäänkin (itse esimerkiksi etsin telecasteria vuoden päivät ennen kuin päätin mikä minulle on sopiva) voisin hyvin kuvitella, että olisin käynyt laittamassa tilauksen sisään ensimmäisenä päivänä ja keskittynyt soittamaan odotellessa.
 
Samahan se periaatteessa on kuka sen kitaran tekee, vai tekeekö kone jos kuitenkin joku Ruokangas tai muu alan guru sen signeeraa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2 3 4 5
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)