Kitarat: kitarakamat ›

Custompelistä tulee pitopeli, koska se on maksanut itsensä kipeäksi eikä siitä kukaan muu ole valmis maksamaan juuri mitään, joten se jää ostajalleen kipurahoiksi.

hallu: Custompeli tehdään pitopeliksi lähtökohtaisesti ;-) ei se voi olla oikein mitään muuta. Jos sinulle mittatilauksena tehty soitin ei sinulle sovi, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin että olet ristiriidassa itsesi kanssa etkä voi löytää sitä pitopeliä ennen kuin olet löytänyt rauhan itsesi kanssa. Siihen tilaan päästäksesi täytyy oppia joogaamaan, mind fullnesia, zeniläistä mietiskelyä, etc. Kaupasta et sitä löydä et löydä identiteettiäsi tavaroista etkä ostamisesta. Kun tiedät kuka olet niin on mahdollista tietää myös mitä tarvitsee tai minkälaisen kitaran tarvitsee.
 
Siihen saakka me kaikki kai jatkamme etsimistä kuka mistäkin.
 
Näinhän tämä menee. Tai sitten voi olla joskus niinkin, ettei se kitara todellakaan ollut sellainen mitä tilattiin. Tosin vähemmän varmaan näin on käynyt, jos tilaaja on varmasti tietoinen omista toiveistaan ja tarpeistaan. Uuden ostaminen ei kuitenkaan tuo soittotaitoa, mutta voi kai sekin paikata jonkinlaista henkistä tyhjyyttä. Tuskin tulee koskaan tyyväiseksi, jos näin ostaa ja tekee...
 
Näiden custom kitaroiden myyntiin on suurin syy mainitsemasi asia. Ei siis kunnolla tiedätä mitä halutaan.
Voi joskus käydä niinkin, että bänditouhut loppuu ja syitä siihen voi olla monenkinlaisia. Työt muuttuu, joku muuttaa pois ja bändiin ei saada korvaavaa tilalle ja toiminta hiipuu pikkihiljaa. Vanheneminen voi tuoda perheen monelle bändin soittajalle ja kavereiden yhteinen aika vähenee. Silloinkin voi se vapaa-ajan arvostus muuttua ja joskus voi mennä soittimet myyntiinkin. Itse sairastuin vakavasti ja selleinenkin voi olla joskus mahdollista.
 
Hyvä asia tässä on kuitenkin se, etä jos sen oman jutun on löytänyt. Olipa se sitten minkälainen tahansa, niin silloin pystyy soittamaan myös sitä omaa kamaansa hieman edullisemmillakin vehkeillä. On tietysti asia erikseen jos on niin kuuluisa soittaja, että joku sponsoroi ja se on tietysti eriasia.
Kun osaa soittaa omaa juttua ja tietää mitä kulloisellakin soittimella pystyy itse tekemään, niin kaikkien soittimien ei tarvitse olla mitään custom kitaroita. Jokainen toki voi sijoittaa rahansa miten haluaa :)
 
Pitopeli voi olla oikeastaan mikä tahansa jos sillä tykkää soittaa ja se soitto sujuu myös muutenkin. Täydellistä kitaraa joka sopisi kaikkeen ei ole olemassakaan, että näiden asioiden ja itsensä kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Oikeasti kitaran soitossa on minusta myös kyse hieman "henkisistäkin" asioista, joista mainitsikin. Koskapa itsensä löytäminen tarkoittaa ainakin jollakin tapaa sitä, minusta.
Voi olla, että jollekkin nämä jutut ei merkkaa mitään ja ei se minua haittaa. En tarkoita henkisyydellä kuitenkaan mitään uskontoa, vaan itsensä tuntemista. Kun tietää mitä haluaa on lopputulokseen pääseminen huomattavasti helpompaa, niin soittamisessa kuin monessa muussakin asiassa.

Gabe: ...Oikeaa tekstiä...
 
Oletko miettinyt omaa custom soitinta markettikitaran sijaan? Saisit speksata siihen juuri sen verran yksilöllisyyttä ja mojoa kuin vain tahdot, täydellisen kaulan, soundin.. jne. Tilaat vielä laadukkaalta rakentajalta niin ei sen jälkeen tarvita muuta kuin kovaa soittoa.
 
En ole nyt hankkimassa mitään. Aiemmin mietin, että voisin vaihtaa jonkun kitarani johonkin toisenlaiseen ihan kokeilumielessä, mutta siten kävin tutun tykönä tuota USA jaskaa testaamassa. Ei mulla ole sitä varaa ostaa, eikä omistaja sitä myymässä. Kokemus vain oli aika odottamaton. Uskomattoman hyvän tuntuinen kapine.
 
Tuota tuntumaa ei ole tullut kun on käynyt aiemmin kokeilemassa eri kitaroita. Siitä on jäänyt vain käsite, että kitarat ovat hieman erilaisia ja kauloissa voi olla vääristymiä huonoissa kitaroissa ja mikit ja muut osat heikonlaisia. Tai kamat on olleet laadukkaita, mutta ei millään tavalla hämmästystä aiheuttavia. Tämän yllätyksen puuttuminen nyt tässä jälkikäteen harmittaa. Kamaa on tullut ostettua, koska ei ole ollut tietoinen paremmasta.
 
Nyt olen tietysti onnellisessa asemassa, kun seuraavaa hankintaa varten nyt tiedän sen tunteen laatukamasta, joskus kun taas hankin jotain. Olin aina olettanut, että Gibsonin stankku LP on se mitä laadulla saa aikaiseksi ja loput on sitten jotain kustomointia oman mieltymyksen mukaan. Nyt tuo rima on noussut kerta laakilla.
 
Edit. Pientä korjailua.

metlica: Ei noista customeistakaan tiedä etukäteen ovatko pitopelejä. Selviää ajan kanssa.
 
Totta, mutta eikös se nyt olisi hassua lähteä tilaamaan itselle räätälöityä kitaraa jos on aikomus laittaa se heti kiertoon? Kyllä sen customin suurin hohto piilee ihan jossain muualla kuin jälleenmyyntiarvossa, tähän on ihan muut kamppeet. :) Customia tilatessa kannattaa pitää mopo käsissä, suurin virhe tapahtuu yleensä siinä että alkaa riehumaan niiden mahdollisuuksien kanssa ja lopputuloksena on joku omituinen väkisin erilaiseksi tehty kitara. Itse lähdin ainakin liikkeelle siitä että siinä on kaikki ne mukavuudet ja ominaisuudet jotka olen jo käytössä monta kertaa hyväksi havainnut, enpä ole katunut. Ei niitä customeita kannata pelätä. Tietty jos tykkää vaihtaa soitinta joka kuukausi niin kannattaa unohtaa customit, mutta jos ideana olisi saada itselle räätälöity laatusoitin loppuelämäksi niin suosittelen lämpimästi.

Sieltä kellarin nurkasta se löytyi.

tumppusormi: En nyt saa heti tarkkaa mallia, mutta USA RR 2 kpl Seymour duncaneita ei aktiivisia humppareita ja originaali floikka. Sen kammen kiinnitysmutteri ainakin tuntui erilaiselta kuin oman kitarani schecter hellriser floikan kammen kiinnitys/kiristys mutteri.
 
En oikein tiedä miten tuo malli tähän liittyy paitsi tietenkin siinä tapauksessa, jos aina saa pitopelin kun ostaa yli 3000 euron kitaran. Tietysti siinä mielessä se on pitopeli, että jos ei pidäkään, niin ei mene kovin helposti kaupaksi ilman tuntuvaa rahallista tappiota.
 
Pidän hallussani vuoden 2008 Jackson RR1 kitaraa jonka kuosina on "Copper snakeskin". Ihan hyvähän se on, muttei mitenkään ihmeellinen. Valitettava tosiasia on se että kaksi Intiassa tehtyä Jackson RRXMG -kepukkaa ovat ajaneet sen ohi vasemmalta ja oikealta.
-------
 
Mikäli jollakulla on hallussaan Floyd Rose -tallalla varustettu kitara, jonka tremolokammen kiinnityksessä on "sanomista" eli se hemppuu ja vatkaa, niin on oletettavaa että kyseessä on Koreassa valmistettu FRT-x000 -sarjan talla. Sen suurin synti on juuri tuo kammen kiinnitys. Tuosta ongelmasta pääsee kuitenkin helposti yli ja ympäri hankkimalla alle 20 euron hintaisen saksalaisen Schallerin valmistaman kammen laakeripesineen. Kyseinen osa sopii ns. heittämällä korealaisen palikan tilalle. Olen jo useampaan koreatallaiseen kitaraan asentanut tämän sakemanniosan.
 
UGH, ja anteeksi tämän puheenvuoron vuoksi. Jatkakaa...

zedder:
 
UGH, ja anteeksi tämän puheenvuoron vuoksi. Jatkakaa...
 
häh, tämähän oli yksi eilisen asiallisimmista kommenteista koko kitarakamat alueella.

Ajatukset on taas hieman selkiytyneet. Jaskan hyvä sustain saattoi johtua pitkälti juuri kielistä, mutta kitara on siitäkin huolimatta edelleen paras mitä käsissäni on ollut.
 
Tällä viikolla kävin testailemassa useita kitaroita. Sustain testi 12 nauhalta ja 15:ta nauhalta ohkasimmalla kielellä siten, että sammuttaa ne muut kielet antaa ainakin jotain kuvaa. Pääasia olisi, että se sustain ei muuttuisi kovin paljoa noiden nauhakohtien välillä.
 
Testasin myös 3000 euron Petrucci musaria. Hieno pinta, hyvä kaulta ja laadukkaan oloinen vehje, mutta ei kuitenkaan oikein säväyttänyt, kuten tuo jacksonin r. Sanotaanko näin, että jos olisin ostanut tuon musarin ja nyt sitten tulisi ensikertaa räpylään tuo jacksonin ärrä, niin olisi v..nut huolella. Eli hinta ei takaa mitään. Tästä sitten päästäänkin tähän ongelmalliseen asiaan, eli...
 
Tuo musari oli tällä viikolla testaamistani kitaroista parhain, ja se tuntui laadukkaimmalta verrattuna USA (ei custom shoppeja kuitenkaan) stratocastereihin ja Gibsoneihin. Nuo USA kitarat ei oikein hirveästi eroa 500 euron kitaroista tuntumallani oikein ollenkaan, mutta tuo 3000 musari selvästi. Noita 3000 euron kitaroita vain sattui olemaan yksi kappale, joten ei voi saada mitään toista vertailukohtaa. Tässä on suuri vaara pistää rahaa ihan turhaan. Tämän kokemukseni perusteella testaisin vähintään 10:tä saman hintaluokan kitaraa, ennen kuin ostaisin.
 
On noi 3000 ja yli kitarat silti hienoja, siitä ei pääse mihinkään. Sen alle olevat tuntuu olevan samoja ritsoja enemmän tai vähemmän, tämän hetkisen kokemuksen valossa.
 
Ja ei se 3000 laaturitsakaan musta soittajaa tekisi. On noissa omissa halpapeleissä aina jotakin pikkujuttuja, mitkä ottaa kupoliin silloin tällöin, mutta hyvin niillä pystyy soittamaan. Ihan samat kappaleet pystyy soittamaan kuin 20000 euron kitarallakin, jos vain taitoa löytyy. Tämä asia on osaltani taputeltu.

tumppusormi: 3000 euron Petrucci musaria. ...eroa 500 euron kitaroista....3000 euron kitaroita ..... On noi 3000 ja yli kitarat silti hienoja, .
 
Kuulin kerran sellaisenkin sanonnan, että kitaroista hintaluokassa 500 - 1500 euroa sinä itse selvität ja päätät onko kitara laadukas ja mojo-soitin. Yli 2000 maksavissa myyjä kertoo asian sinulle.

tumppusormi: On noi 3000 ja yli kitarat silti hienoja, siitä ei pääse mihinkään. Sen alle olevat tuntuu olevan samoja ritsoja enemmän tai vähemmän, tämän hetkisen kokemuksen valossa.
 
Ja ei se 3000 laaturitsakaan musta soittajaa tekisi. On noissa omissa halpapeleissä aina jotakin pikkujuttuja, mitkä ottaa kupoliin silloin tällöin, mutta hyvin niillä pystyy soittamaan. Ihan samat kappaleet pystyy soittamaan kuin 20000 euron kitarallakin
 
Missä päin vaikutat? Kehotan lämpimästi käväisemään myös lähistön kitaraseppien pajoilla tutustumassa kotimaiseen tuotantoon. Niillä on esittelykäytössä olevat kitarat yleensä hyvässä tikissa jolloin niistä saa hieman paremman käsityksen kuin soitinliikkeen seinällä kuukausia pölyttyneestä yksilöstä. Kannattaa myös muistaa että kun käyt testaamassa vierasta kitaraa niin sen viiden minuutin hikisen testin perusteella et vielä ihan täyttä selvyyttä asiasta saa. Kyllä sen kitaran hyvät ja huonot puolet tulee täysin esille vasta pitkässä juoksussa.
 
Mutta mielenkiintoista pohdintaa. Mulla on ollut tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana jos jonkinlaista kitaraa ja vahvistinta hintaluokassa 100-5500e, sitä ennen kävi myös aika monta bassoa käsien läpi. Tässä viimeksi kun olin vähän välimaastossa vahvistimien kanssa ja jouduin pärjäämään pari viikkoa lainaksi kinutulla Blues Junior combolla niin huomasin ilokseni että ei se soiton riemu ja musiikin luomisesta saatu nautinto loppujen lopuksi ole niistä kamoista kiinni. Ihan onnellisena voisin soitella tuollaisella Blues Junnulla ja Squierin Classic Vibelläkin. Olenpa huomannut myös että yhtä lailla se kallis putiikkivahvistin voi olla hyvinkin epäsopiva, ei se hintalappu tai p2p sisukset takaa vielä täydellistä käyttökokemusta. Kuten ei myöskään se seikka että kitara on kallis ja käsintehty... joku viiden tonnin ohutkaulainen aktiivimikeillä varustettu tilukeppi esimerkiksi olisi minulle paljon huonompi vaihtoehto kuin joku hyvä ja halpa perustele. Ei se kitaran hintalappu siis vielä kerro paljonkaan mitän hyvin se sopii käpälään, jos kitara on vääränlainen niin se on vääränlainen ihan sama mitä se maksaa. Suosittelen kyllä ihan omakätisesti testaamaan ne kalliimmatkin mailat ja muodostamaan ihan omia käsityksiä aiheesta, loppujen lopuksi vain sillä omalla mielipiteellä on mitään merkitystä eikä tässä ole oikeita tai vääriä ratkaisuja. Jos muutaman satasen palacasteri tarjoaa sen suurimman nautinnon niin se tarjoaa, vastaavasti jos tuntuu että parhaimpaan käyttökokemukseen ei pääse kuin käsintehdyllä laatusoittimella niin ei siihen silloin pääse. Suurin merkitys näillä on kuitenkin soittajalle itselleen, aika vähän tulee puhuttua kamoista kun menee soittelemaan muiden kanssa. Siinä on yleensä vieri vieressä Swart ja Blues Junios, Ruokangas ja Squier.. ihan sulassa sovussa. Omistajatkaan eivät aiheesta tinkaa. Nettikeskustelut ovat sitten ihan oma taiteenlajinsa. :)
 
Kitaran soitto on kuitenkin meikäläisen ainoa harrastus.. ja kitarakamppeet ovat oikeastaan ainoa rahanreikä ja luksus johon meikäläisen kohdalla rahaa palaa. Vaikka samat kappaleet pystyy soittamaan parinsadan markettikitaroilla ja vahvistimilla, niin täytyy kyllä sanoa että hyvä käsintehty kitara ja hyvä käsintehty vahvistin antavat ainakin meikäläiselle ihan omanlaisensa käyttökokemuksen. Kyllä se laatu vain maksaa näissäkin, ja se näkyy mielestäni kyllä ihan jokaisella osa-alueella. Kun tuollaista käsintehtyä itselle täydellisesti sopivaa soitinta pääsee käyttämään rauhassa muutaman kuukaudenkin niin eipä jää millään tavalla epäselväksi mikä siinä maksaa ja miksi. Sama vahvistimien kanssa.
 
Ja lopuksi kun vielä mietin tätä viimeistä viittä vuotta mikä on ollut vähän kiivaampaa kamarunkkauksen osalta, niin täytyy sanoa että olen kyllä oppinut omasta maustani todella paljon. Monta mielikuvaa ja ennakkoasennetta on mennyt täysin murskaksi, loppujen lopuksi tämä pyrähdys on ollut erittäin kannattava ja antoisa. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut näin inspiroivia ja näin hvyin itselleni sopivia kamppeita käytössäni. Mukavaa on myös se että se aidan toinen puoli ei näytä enää vihreämmältä, sen verran monta kiveä on käännetty nyt ympäri. Koskaan tämä kamoilla puljaaminen ei ainakaan itselläni ole ollut soitosta pois, kyllä kaikki liikenevä aika menee ihan siihen tärkeimpään. Ehkä jopa päinvastoin, joku ihan erilainen ja erityylinen kampe on saattanut tuoda omaan soittoon uusia ulottuvuuksia jne. Nyt ollaan kuitenkin pikkuhiljaa siinä pisteessä että ei ole enää ihan hirveää hinkua kokea uutta, vaan suurimman nautinnon saa kun pysytellään itselle luontaisimpien kamppeiden parissa. Loppujen lopuksi, ei se tiikeri mihinkään raidoistaan pääse. Liikkeelle lähdettiin kera telen, lessun ja parin combon... viiden vuoden päätteeksi ollaan näköjään ihan samassa tilanteessa. :)

zedder: Pidän hallussani vuoden 2008 Jackson RR1 kitaraa jonka kuosina on "Copper snakeskin". Ihan hyvähän se on, muttei mitenkään ihmeellinen. Valitettava tosiasia on se että kaksi Intiassa tehtyä Jackson RRXMG -kepukkaa ovat ajaneet sen ohi vasemmalta ja oikealta.
-------
 
Mikäli jollakulla on hallussaan Floyd Rose -tallalla varustettu kitara, jonka tremolokammen kiinnityksessä on "sanomista" eli se hemppuu ja vatkaa, niin on oletettavaa että kyseessä on Koreassa valmistettu FRT-x000 -sarjan talla. Sen suurin synti on juuri tuo kammen kiinnitys. Tuosta ongelmasta pääsee kuitenkin helposti yli ja ympäri hankkimalla alle 20 euron hintaisen saksalaisen Schallerin valmistaman kammen laakeripesineen. Kyseinen osa sopii ns. heittämällä korealaisen palikan tilalle. Olen jo useampaan koreatallaiseen kitaraan asentanut tämän sakemanniosan.
 
UGH, ja anteeksi tämän puheenvuoron vuoksi. Jatkakaa...
 
Kummasta luopuisit jos olis pakko? RR1 vai RRXMG(:T)

Minäkin haluaisin tietää miksi nuo halvemmat RR:t olis parempia kuin RR1? :)
 
Minä ainakin ottaisin/pitäisin usa RR1:n any day noiden halvempien sijaan. Mulla olikin made in japani RR Elite vielä noin puoli vuotta sitten ja oli kyllä tajuton. Kevyt kitara ja hyvä soundi kummallakin mikillä, mutta itse pidän enempi king v mallista joten ei ollut pitopeli.

Metalkallo: Minäkin haluaisin tietää miksi nuo halvemmat RR:t olis parempia kuin RR1? :)
 
Minä ainakin ottaisin/pitäisin usa RR1:n any day noiden halvempien sijaan.
 
Toki kaulan mitat voi olla mieleisemmät toisessa. Eikös noissa eroja ole?

Metalkallo: Minäkin haluaisin tietää miksi nuo halvemmat RR:t olis parempia kuin RR1? :)
 
Täältä selvinnee miksi olen omalla kohdallani tullut siihen tulokseen, mistään "universaaleista totuuksista" ei ole kyse:
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/1876
 
Luulenpa että RR1:ni lähtisi ennen RRXMG:eitä ja RR Pro:ta realisointiin. Ihan niistä syistä että siitä saa enemmän pelimerkkejä ja siksi ettei minulle myöskään ole kehittynyt oikein minkäänlaista tunnesidettä siihen.
 
Jos RR1:ni ei olisi grafiikkakepukka eli ihan vaan yksivärinen, niin olisin kenties jo vienyt sen kaulan ohennukseen, mutta ei tuommoista pintaa kehtaa "tuhota".. Pidän RR1:stä koristeena ja soittelen noilla muilla "rärrilläni" :)

Varmoja pitopelejä taitaa olla mulla noin 3 kitaraa ja 2 vahvistinta. Halla Custom Les Paul toki, koska se on mittatilaustyönä itselle teetetty. Toksu ATE-70 johon on tapitettu bigsby ja P-90 kaulalle on myös pienenpuoleisesta kaulaprofiilista huolimatta ihan kiva kaveri. Giban J-100 akkari on myös kiva soitin, josta en ajatellut luopua. Vaffareista BT:n Red Devil ja Kojonesin Junakolari on myös hyviä työvälineitä. Pedaaliosastollakin BudWah, SexyTone ja Texas Ranger II ovat osoittautuneet sen verran asiallisiksi kamppeiksi, ettei niistäkään tarvinne luopua paremman toivossa. Muutenhan kamarunkku onkin sitten sitä sorttia, että morjes.

Juzpe: Varmoja pitopelejä taitaa olla mulla noin 3 kitaraa ja 2 vahvistinta. Halla Custom Les Paul toki, koska se on mittatilaustyönä itselle teetetty. Toksu ATE-70 johon on tapitettu bigsby ja P-90 kaulalle on myös pienenpuoleisesta kaulaprofiilista huolimatta ihan kiva kaveri. Giban J-100 akkari on myös kiva soitin, josta en ajatellut luopua. Vaffareista BT:n Red Devil ja Kojonesin Junakolari on myös hyviä työvälineitä. Pedaaliosastollakin BudWah, SexyTone ja Texas Ranger II ovat osoittautuneet sen verran asiallisiksi kamppeiksi, ettei niistäkään tarvinne luopua paremman toivossa. Muutenhan kamarunkku onkin sitten sitä sorttia, että morjes.
 
Nyt kiinnostaisi juuri tuo havainto, että miten huomasit/ymmärsit, että ne 3 kyseistä kitaraa ovat pitopelejä. Ihan ekalla testillä tuli semmoinen yllätys fiilis vai pitemmän ajan kun omisti ja soitteli. Itselle kävi nyt siis ensimmäisen kerran tuon USA jaskan kanssa että pienen testin jälkeen oli ihan varma, että on taatusti hyvä, tai ainakin siltä se tuntui sen pienen testin aikana. Voi tietysti olla, että pidemmän ajan kuluttua voisi löytääkin jotain kitisemistä jostakin.

tumppusormi: Nyt kiinnostaisi juuri tuo havainto, että miten huomasit/ymmärsit, että ne 3 kyseistä kitaraa ovat pitopelejä. Ihan ekalla testillä tuli semmoinen yllätys fiilis vai pitemmän ajan kun omisti ja soitteli.
 
Hallan LesPa on ollu mulla reiskat puoli vuotta ja se on perinteinen Les Pa, eli sinänsä jo diggaan siitä valmiiks oletusarvosesti. Lisäks se on hyvin tehty, nätti ja hyväsoundinen. Toksun Telen "hyvyyden" huomasin tossa ihan vasta ku tuli tommosta popimpaa materiaalia settiin, niin siinähän on hirveen hyvä väliasentosoundi. Lisäks silä on kiva soittaa ja bigsby on ihana. Se on vähä pidemmän kaavan kautta siis muodostunut pitopeliksi. J-100:en kanssa vähän sama juttu. Se ilmestyy syliin melko usein ja se on mulla melkein aina reissussa mukana vaikkei varsinaisesti duunisssa akkaria tarviskaan. Hyväsoundinen ja -tatsinen akkari, hyvä intonaatio ja pysyy vireessä.

tumppusormi: Nyt kiinnostaisi juuri tuo havainto, että miten huomasit/ymmärsit, että ne 3 kyseistä kitaraa ovat pitopelejä. Ihan ekalla testillä tuli semmoinen yllätys fiilis vai pitemmän ajan kun omisti ja soitteli. Itselle kävi nyt siis ensimmäisen kerran tuon USA jaskan kanssa että pienen testin jälkeen oli ihan varma, että on taatusti hyvä, tai ainakin siltä se tuntui sen pienen testin aikana. Voi tietysti olla, että pidemmän ajan kuluttua voisi löytääkin jotain kitisemistä jostakin.
 
Mulla alkaa oleen aika hyvä kuva siitä, että mitä haluan kitaralta. Ja sitä kaikkea ei löydy kyllä yhdestä kitarasta. Juurikin mainitsemasi Music Man Petrucci tuli taloon ja on kyllä laadukkaan oloinen peli. Pitopelejä taitavat olla nyt vihdoin kaikki:
 
- Music Man BFR JPX6 (USA 2011): Kallein omistamani kitara. Kaikesta vaan huokuu, et seppä on laittanu parastaan. Jopa verrattuna aiempaan JP6 perusmalliin, on paljon laadukkaamman oloinen kitara. Ainut malli, jossa erityisesti pitämäni jumbonauhat ja eeben otelauta.
 
- Ibanez RG3120TW (Japan 2002): Iban huippumalli ja pitkäaikainen luottokitara. Tähän tulee yleensä verrattua kaikkia muita. Ei ole myöhemmät RG:t ihan enää samaa.
 
- Gibson LP Studio (USA 2010): Selvästi vaatinut eniten itseltä työtä tämä, nauhojen pyöristämistä mm, kuitenkin tatsiltaan nyt erittäin hyvä. Ja todella erilainen verrattuna noihin yllä oleviin.
 
- Landola akkari 90-luvulta. Puut ainaki kuivuneet jo.

Tulipa tosiaan löydettyä tuosta Marsun class vitosesta pitopeli. Hyvä vahvari on 5 wattiseksi ja hyvin ottaa itseensä pedaalejakin. Keinokuormallakin toimii ihan mukavasti. Tää vahvari on hyvä vähän köyhemmälle kun siinä ei ole kuin 1x EL84 ja 2x ECC83 putket niin ei kustanna liikoja edes putkien vaihto, puhumattakaan siitä ettei vahvaria tarvitse luultavasti edes biasoida itse kun vaihtaa uudet putket. Silti soundit on omasta mielestäni hyvät, mutta pedaaleilla vielä paremmat.
 
Class 5:n myötä onkin nyt periaatteessa kaikki mitä oon halunnut, enää ei siis gas vaivaa pahemmin. Vihdoinkin saa rauhan ja voi vaan soitella. :)
 
Tokihan toria on silti pakko tutkia joka päivä...