Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.05.2021: Jackson RR (Randy Rhoads) -vertailua


Omistuksessani on tällä hetkellä kolme erilaista ja eri hintaluokkiin kuuluvaa Jackson RR -kitaraa: JS32Rhoads, RRXMG (itse asiassa tällä hetkellä jo 2 kpl) sekä RR1. Ensinnä hankkimani JS32 -versio toimi sikäli tehokkaana entry level -tuotteena, että sen perusteella päättelin että kyseinen soitinmalli sopii niin ulkomuotoseikkojen kuin myös soitannollisempien asioiden osalta omaan käyttööni varsin mallikkaasti, ja näin ollen hankin lisää tuon mallisia kitaroita:

Jonkin aikaa JS32:lla soiteltuani tuli tieto uudesta Jacksonin keskihintaisesta X-mallisarjasta ja siihen kuuluneesta RRXMG -mallista, ja laitoinkin tilauksen liikkeelle varsin pikaisesti. Kyseinen soitin osoittautuikin selväksi parannukseksi pulttikaulaiseen JS32 -malliin verrattuna, ja myös kitaran olemus oli yleisesti hienompi ja viimeistellympi ja otelaudasta ja lavasta löytyi jopa reunalistatkin. EMG:n aktiivisia mikrofonejakaan ei ollut mitään tarvetta vaihtaa.

Vaikka RRXMG olikin siis mielestäni erittäin pätevä soitin ja ulkonäkökin koheni vielä entisestään pienten muokkausten myötä, niin totuus oli se että jo 90-luvulta saakka olin haaveillut "oikeasta" amerikkalaisesta Jacksonista. Niinpä jossakin vaiheessa tuli tosissaan mieleen ajatus RR1 -mallisen "kepin" hankinnasta. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen ostinkin sitten käytetyn vm. 2008 RR1 USA Select Series-kitaran:

RR1 helmiäislogoineen ja -otelautamerkintöineen on toki varsin hieno soitin ainakin ensi näkemältä. Jossakin vaiheessa kuitenkin aloin vertaamaan sitä halvemman työvoiman maassa eli Intiassa valmistettuun RRXMG -malliin; Käytännön seikat eivät mielestäni nosta RR1:tä erityisemmin jalustalle verratessa sitä edellä mainittuun suositushinnaltaan noin 4 kertaa halvempaan kitaraan verrattuna. Esimerkiksi halvemman version otelaudassa on 24 nauhaa verrattuna kalliimman 22 nauhaan. Työn jäljessäkään ei ole sellaista eroa jonka voisi kuvitella huomaavansa noin suuren hintaeron omaavien "keihäiden" välillä. Erään negatiivisen yksityiskohdan mainitakseni kyseisessä RR1 -yksilössä oli mm. peitinlevyn alla oleva kaularaudan säätöruuvi laminoitu hartsilla lähes tukkoon lavan pinnoituksen yhteydessä, eikä jälkiä oltu siivottu myöhemmin. Näin ollen kaularautaa säädettäessä oli syytä kaivaa ruuvin kanta esiin askarteluveitsellä. Tämä ei toki ole suuren suuri ongelma, mutta antaa hivenen kuvaa siitä että tuotannon laadun tarkkailu ei aina ole amerikkalaisessa pajassa sen paremmalla tasolla kuin intialaisessa tehtaassa. Toinenkin kauneusvirhe löytyy lavasta, sillä sen erittäin paksu lakka/epoksi/mikälie -pinnoite on irronnut pinnasta pienellä alueella kuten monissa muissakin helmiäislogolla varustetuissa amerikkalaisessa Jacksoneissa, ja tätä ilmiötä voitaneen pitää jonkinlaisen tyyppivikana joka johtuu pintakäsittelyssä käytetyistä työmenetelmistä.

Kaikkein tärkein soitettavuusero löytyy mielestäni siitä, että kaulan ja rungon liitoskohta on halvemmassa RRXMG:ssä yllättäen aivan selvästi parempi muotoilultaan ja siten pääsy ylimmille nauhoille on huomattavasti helpompaa (joskin hihnatapin alkuperäinen sijainti on RRXMG:ssä huonompi kuin RR1:ssä). Tämä saattaa olla joillekin merkityksellistä, etenkin kun muistaa että RR1:ssä on vain 22 nauhaa. Kaulan paksuudessa on myös eroa noin 1 mm RRXMG:n "hyväksi". Tämä lainausmerkeissä siksi että jotkut pitävät aavistuksen paksummista kauloista. Itselleni RRXMG:n kaula kuitenkin sopii käteen selvästi paremmin kuin RR1:n, ilmeisesti myös kaulan profiilin muodossa on eroa.

RR1:ssä käytetyt materiaalit ja komponentit ovat ainakin periaatteessa paremmat kuin intialaisessa virkaveljessään. Kun RRXMG:ssä on käytetty lehmusta ja ruusupuuta, on RR1:ssä runkona leppää ja otelaudassa eebenpuuta. Tästä (ja sustainblokin painosta) seuraa se että RR1:n akustinen sointi on hivenen pidempi ja "syvempi", mutta toisaalta se myös painaa sen verran enemmän että sellainen henkilö joka etsii ergonomiasyistä kevyempiä soittimia osaa kenties arvostaa enemmän lehmuksen keveyttä. Eroa kertyy noin margariinipaketin verran eli 400 grammaa. Sähköisen soinnin vertailu oli helppoa siksi että RR1:ssä sattui olemaan jälkiasennetut EMG:n aktiivimikit; tällä sektorilla on vaikea löytää merkittäviä eroja ainakaan kun testipenkkinä on pieni Marshallin DSL-1 (JCM2000) -putkinuppi. Jos jotakin pientä eroavaisuutta löytyykin, niin se on sustainissa ja sen keskeisin aiheuttaja on todennäköisesti ero tremolon sustainblokkien painossa.

Halvemmassa vedoksessa eli RRXMG:ssä tallan virkaa on ainakin toistaiseksi toimittanut hyvällä menestyksellä Floyd Rose Special, jonka komponenteissa on osin käytetty halvempia ja ilmeisesti myös pehmeämpiä materiaaleja. RR1:ssä tallana on aito, oikea ja alkuperäinen OFR eli Original Floyd Rose. Mitään suuria eroja näiden toiminnassa eikä vireen pidossa ole ainakaan näin kohtuullisen uutena ilmennyt.
-
Kun olin toipunut alun innostuksesta, huomasin vähitellen ettei RR1 loppujen lopuksi kuitenkaan ollut mitenkään "ihmeellinen" soitin. Vaikka siinä on käytetty parempia materiaaleja ja vaikka se on koostettu kalliimpaa työvoimaa käyttäen, on karu totuus se että tuo halvempi näkemys samasta aiheesta etsiytyy soitettavakseni useammin.

---

Eräs keskeinen Jackson RR -versio vielä puuttuu testaamieni listalta, eli 90 -luvun alun japanilainen Professional. Olen toki tutustunut melkoisen hyvin tunnettuun RR1-Professional -parivertailuartikkeliin, ja sen perusteella kyseinen kitaramalli olisi varmastikin kokeilemisen arvoinen ja pistänee rajusti kampoihin amerikkalaiselle Jackson Randy Rhoads:ille.
--
RR3 ja RR5 ovat toki myös omalla sarallaan merkittäviä RR -vedoksia ollessaan melkoisia volyymimyyntituotteita. RR3 on varustettu ruuvikiinnitteisellä kaulalla ja se ei siksi kuitenkaan ole enää kovin kiinnostava tapaus, ei ainakaan omasta mielestäni. RR5 on tavallaan 90 -luvun alun Professionalin köyhdytetty evoluutiomalli (ruusupuinen otelauta, ei reunalistoja ja muoviset otelautamerkinnät). Kannattanee myös mainita edellisten tapaan Japanissa valmistettu RR24, jossa on mallimerkintänsä mukaisesti 24 nauhaa sekä RR3/5 -malleista poiketen eebenpuinen otelauta. Vallitsevä käsitys on että soiton kannalta olennaisimmat seikat ovat kyseisissä RR -malleissa erittäin hyvällä tasolla. Mikään edellä mainituista ei ole enää tuotannossa Jacksonin japanilaisen sopimusvalmistajan jouduttua laittamaan lapun luukulle vuonna 2012, mutta käytettyjen markkinoilla ne kiertänevät ns. maailman tappiin asti.

---

Oli miten oli: Jos tarve on pääosin soittaa kitaraa eikä vain ihailla sitä eikä akustisella soinnilla ole hirvittävän suurta painoarvoa (lehmus vs. leppä), niin oma näkemykseni on se että Jackson RRXMG tarjoaa hyvän ja ketterän vaihtoehdon vakavaankin RR -mallisen kitaran tarpeeseen ainakin amatöörikitaristille, etenkin mikäli on varautunut vaihtamaan tallan tarvittaessa paremmin kulutusta kestävään. Kannattaa kuitenkin huomioida myös X-sarjan julkaisun jälkeen myyntiin tullut uusi indonesialainen PRO -sarja, jonka Rhoads -mallit kiilaavat hintansa puolesta intialaisen X-sarjan ja amerikkalaisten Select -versioiden väliin ja antavat näin vielä yhden lisäsyyn pohtia nykyisin uutena jo lähes 3000 euroa maksavan RR1:n hankinnan mielekkyyttä.
..............................

Päivitys 11/2014: Edellä mainittu puute tutkimuksen laajuudessa jäi harmittamaan siinä määrin, että tein päätöksen Jackson Professional Pro Rhoadsin hankinnasta. Tarjonta oli hiukan heikonlaista niin määrän kuin laadunkin suhteen. Lopulta löytämäni yksilö tarvitsi pientä kosmeettista korjailua mm. lavan kärjen osalta. Soitettavuus oli kuitenkin yhä tallella yli 20 vuoden iästä huolimatta. Chushin Gakkin kitarapajan työn jälki vastaa mielestäni täysin omistamani USA Select -kepin laatua, joskin muutama detalji on toteutettu eri tavalla. Esim. lavan helmiäislogo on paljon "siistimpi" ja "virallisempi" kuin amerikkalaisen virkaveljensä hiukan vapaamuotoisesti muotoiltu teksti. Otelauta on kummassakin yhtä tummaa eebenpuuta ja otelaudan helmiäisupotukset yhtä siististi aseteltuja. Painoa tällä japanilaisella poppelikepillä on eniten omistamistani "rärristä", noin 3,750 kg. Akustisen soinnin pituus sijoittuu RR1:n ja RRXMG:n väliin. Sähköisestä soinnista sen verran että JE-1200 -midboost -piirillä ryyditetyt passiiviset J-50 -mikit ovat soinniltaan ja käytökseltään melkoisen erilaiset kuin muissa RR- mallisissa kitaroissani olevat aktiiviset EMG:t, tarkempi vertailu on kuitenkin hiukan hankalaa. "Raudoista" totean että Schallerin valmistama tremolo on omasta mielestäni käytettävyydeltään aivan yhtä hyvä kuin Original Floyd Rose. RRXMG:ssä olevaa ja niin ikään joistakin USA custom shop -yksilöistä löytyvää kaulaliitoksen pohjaviistettä ei RR Pro:ssa ole. Se onkin mielenkiintoista että mistä intialainen Harmony -sopimusvalmistaja oli saanut ajatuksen viisteen käytöstä, sillä missään muussa sarjatuotannossa olleista neck-thru -rhoadseista sitä ei tietojeni mukaan ole. Tärkein asia jossa RR Pro eroaa RR1:stä on kaulan paksuus; se on melko tarkkaan sama kuin RRXMG:ssä eli kaula on selkeästi ohuempi ja sopii siksi minun käteeni paremmin. Ilmeisesti Jacksonin nimitys tuon kaltaiselle kaulaprofiilille on "speedneck".
--
Tämän Chushin Gakki -tehtaan tekemän 90 -luvun tuotoksen perusteella voisi varmaankin tehdä sellaisen päätelmän että myös ko. valmistajan myöhäisemmät versiot eli Jackson Stars TN-01 -malliset kitarat ilmeisesti laittavat laadultaan erittäin pahasti kampoihin amerikkalaisille Select -malleille ja tarjoavat lisäksi joidenkin kaipaamat 24 nauhaa. Sellaista olinkin alun perin etsimässä, mutta niiden saatavuus osoittautui vielä RR Pro:takin heikommaksi ja oli tyydyttävä 22 nauhaiseen "puolivintageen".
---
Yhä vieläkin on todettava että RRXMG:ssä soitettavuus on omasta mielestäni paras näistä kolmesta versiosta, mutta sen "köykäisyys" sekä "bling blingin" puute vähentää sen kiinnostavuutta aavistuksen "kilpailun" lisäännyttyä. Tämä "uusi" RR Pro lienee kaikki asiat huomioiden paras omistamani rhoads -mallinen keppi tähän mennessä, mutta mikäli sillä pitäisi tulla toimeen niin että se olisi ainoa kitarani olisi mikit vaihdettava ja ilmeisestikin myös boostipiiri poistettava; täysin puhtaiden soundien saaminen on haasteellista, ulostulotehoa on jollakin taajuudella liikaa tuohon tarkoitukseen.

Päivitys 5/2021:
RR1 CopperSnakeskin palasi edelliselle omistajalleen, joka kaikesta päätellen osasi ja osaa sitä minua enemmän arvostaa. Hyvä niin. Itselleni jäi toinen jossakin välissä hankkimani ja jäljistä päätellen hiukan enemmän elämää nähnyt liekkikuvioinen RR1, joka on teknisiltä ominaisuuksiltaan käytännössä identtinen edellä mainittuun verrattuna.

Kirjoittanut zedder 17.11.2013

            1942×1456  -  327 kt.

2030×1232  -  387 kt.

672×896  -  273 kt.


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (31 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Decadetroll: Enpä ole kuin nopsasti joskus RR1 soitellut, mutta omistin jonkin aikaa RR5 ja täytyy kyllä sanoa, etten jäänyt yhtään kaipaamaan "parempaa mallia". Todella mainio keppi siis oli. Myöskin ESP SV stankku hävisi tälle RR5:lle kirkkaasti.
aimoo: Mahtaakos olla mun suomeen tuoma snakeskin rhoads, ihmettelinkin missäs luurailee..
pirttari: Kannattaa myös testata Kevin Bond Rhoads, jos sattuu tulemaan vastaan. Ne ovat aivan erinomaisia ja vastaavat laadultaan aika hyvin noita vanhoja professional-versioita, paitsi että Bond Rhoadsit ovat tietysti tyylillisesti erililaisia ja kokomahonkisia.
Decadetroll: Harmi, että nuo kevin bondit on varustettu niillä pentagrammeilla. Muuten todella siistejä pelejä.
Kasu-_-: JE-1200 piirin kanssa toimii paljon paremmin J-80C mikki. Aivan mahtava yhdistelmä mielestäni. Volumen kanssa saa puhtaaksi kliineissä tai voihan piirin ohittaa on/off kytkimelläkin.
vesinorsu: Juu kyllä RR5 ja RR24 on parhaita rhoadseja soitettavuudeltaan imo. En ole jenkki RR omistanut, mutta sl1 soloistin kylläkin, ja kyllä vanhemmat japsit vaan on hyviä.
Aapova: Hintalaatu RR5:ssa ja 24:ssä on erittäin pätevä. Lisäksi niitä liikkuu silloin tällöin torilla puoli-ilmaiseksi. :)
Metalkallo: Mulla on RRT Elite (2011-2012) joka on noita japanin tehtaan viimeisiä, hyvä kitara mutta todella kevyt, kuin höyhen verrattuna mun Kingi Eliteen. Tosin kingissä floikka niin lisää painoa. Ihan mukavat arviot sulta ja hyvä kun päivität sitä myös.
Gulo: Hieno kuulla, et oot tykänny Prosta! Itelläki on '91 RR Pro ja oon kyllä tykkäilly kovasti. Käyny noita jenkkejä joskus testailemassa, mut en oo kokenu tarpeelliseksi ostaa - tuntuu tuon jälkeen että siinä hinnassa on ilmaa ku iPhonessa. :D
Gulo: Niin joo, on mulla sit samalta tehtaalta Charvelin Model 4. Se on soitettavuudeltaan täysin identtinen sen Jacksonin kanssa, mitä nyt tietenkin eri muoto. Eli jos kiinnostaa joskus stratomallit, niin vilkuilepa ihmeessä noita 80-luvun Charveleita..
zedder: Eiköhän tuo vuoden 92 Soloist Professional Pro riitä straton korvikkeeksi, ainoa vika on se että painoa piisaa.
Yuppi: Starsit ovat ~1000e halvempia jenkkijaskoja ennen Fenderiä, jos näin vertaisi. RR24 myös japanilaatua, mutta väritetty logo on ruma ja reunalistat löytyvät, mutta mustana, mustassa otelaudassa...
Yuppi: Noihin boosteripiireihin voi lisätä togglen bypassia varten jos ei pidä siitä, vikana vain että jos kyseessä on J50BC, niin nuo keraamiset eivät ole kovin häävejä ilman boostia. Sisällä otaksuttavasti myös trimmeri jolla säätää gainia.
Yuppi: Ymmärtääkseni Japanin Jacksonin ykkösmies siirtyi aikanaan Caparisonin leipiin. Eivät toki muistuta spekseiltään juuri Jacksonin sarjaa, edes Soloistia, mutta samanhenkisiä ja laatuisia. Hinta niillä ~3000e, kertoo kenties vanhojen J-Jaskojen tasosta.

Yhteensä 14 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle