Kitarat: kitarakamat ›

Squier Classic Vibe 50's myyminen harmittaa hiukan, siinä kun sattui olemaan kiva poikittainen loimukuvio koko lavan mitalla. No, hyvän hinnan sain kepukasta, jolla taas rahoitin silloin kivemmalta tuntunutta roipetta. Ja kyllä harmitus aikanaan häipyy, jos ei muuten niin hankkimalla kunnon loimuvaahteraotelautaisen Fenderin. Kiirettä ei ole, ja on ihan mukavakin että on jotain minkä hankkimista suunnitella.
 
"Kesken oleminen merkki on elämisen" (Absot)

Lueskelin kirjoituksia:
Ostin viime talvena 76 Ibanez Flying V:n, jota olen nyt hionut ja lakkaillut maalinpoiston jälkeen.
Ibanez TS10 mulla on (ja 9 ja 808).
Lonestarikin on.
Ai mitä kadun: Echolette BS 40 Klemtin myyntiä (näytti vanhanaikaselta), DOD OD/preamppi, taisi olla 250, Vox 2x12 kaappia, n76 Ibanez Tele, n76 Ibanez Concord, Colorsoundin Wah, Ibanez FL9 flangeri (oli kyllä ihan paska), Fender Bassman ten, oli niin hankala roudata, eli on noitakin..

2000-luvun vaihteessa ostin valkoisen Fender Stratocasterin made in USA vaahterakaulalla. Saundi oli huono ja hurinaa paljon, joten vaihdoin sen nykyiseen Tokaihin. Vähän kyllä harmittaa, vaikka toisaalta tuo Tokai on kyllä ollut loistopeli.
 
Osaisko kukaan sanoa, mikä malli tuo on voinut olla, kun en millään muista. USA malli, mutta halpa, joten ei ollut standard (vai oliko se silloin American serie?)...
 
Jossain kohtaa täytyy ostaa tuollainen ehta oikea laadukas Ameriikan Strato valkoisena/vaahterakaulalla. Sellainen, jolla Hendrix veteli esim. Rainbow Bridgessä. Osaako muuten ketään sanoa, mikä malli se mahtoi olla?

Laulava Kylätohtori:
Sellainen, jolla Hendrix veteli esim. Rainbow Bridgessä. Osaako muuten ketään sanoa, mikä malli se mahtoi olla?
 
Eipä tuohon aikaan tainnut Fenderillä kovin monia malleja stratoissa olla.
Rainbow Bridge -strato on joku 60-luvun loppupuolen strato. 68, 69...
Joku tän tyylinen: http://www.eddievegas.com/store/det … e-Maple-Cap-Fender-Stratocaster.php

No tietenkin sen ekan kitaran. Vaikka se oli ihan paska soittaa ja ei pitänyt virettä niin oli sillä kuitenkin tunnearvoa. Oli se kyllä muutenkin niin karussa kunnossa, että ihan hävettää näin jälkikäteen. Bodyyn kaiverrettu joku kämänen satanistiristi jollain harpilla.. Ei siitä saanut muutenkaan kuin 90e rahaa ja nekin taisin tuhlata vaan limppariin ja karkkiin.

Just myin EchoTonen ja kaduttaa iiiihan lillasti jo.
Mut mut.. Uutta tulee tilalle :)

Ibanez JS-100 jota tuli myös modailtua.
Se oli melkein täydellinen kitara.
Ainoastaan kaula ei sopinut näppiin(liian ohut ja C-profiili).

No voi himputti, kyllä toisinaan kaduttaa. Silloisen vähäisen käyttöasteen vuoksi ja varmaan persaukisuuttani tuli aikanaan myytyä:
Gibson Les Paul Standard
12-kielinen Takaminen akustinen
 
Olikohan mulla Lespa viisi vuotta. Se keräsi ihailevia katseita missä vaan liikuttiin. Ei oikein handu vaan tottunut siihen kunnolla ja Strato sai enimmän huomioni.
 
12-kielinen oli kyllä inspiroiva biisintekoväline. Mutta aika työläs virittää. Mulla oli samanmerkkinen akustinen myös kuusikielisenä.

Kaduttavimpia ovat olleet Gibson Les Paul Heritage -81:n, Fender Stratocaster -77:n ja Marshall JCM 800 -stackin myynnit. No, onneksi näistä on jo aikaa...

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1392 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Koska parhaus ja osto-katumusketju ovat jälleen pinnalla, sopinee nostaa tämäkin esille.
 
- Carlsbro TOP50-combo. Löysin musiikkiliikkeestä järjettömän halvalla ja siitä olisi pienen läpikäynnin jälkeen varmasti ollut vahvaria pitkäksi aikaa. Koska ulkomuoto oli orkkiksesta jo niin pahasti röydetty, olisi ollut sama sahata se nupiksi ja nytkin olisi pedaaliystävällinen lamppukone, jossa riittäisi omiin tarpeisiin ja mökä mihin tahansa musiikkiin.
 
http://jptr.1g.fi/kuvat/Soittokamat/Menneet/TOP50.jpg
 
Menin kuitenkin myymään sen pois, koska halusin nuppi+kaappi -kamppeet enkä ottanut yllä mainittua optiota huomioon. Ehdin kokeilla TOP:ia bassonuppinakin mutta siihen se ei soveltunut lainkaan, koska sisääntuloon oli ilmeisesti modattu bassoleikkuri tai vastaavaa ja soundi oli totaalisen riipivä.
 
---
 
- Marshall 1965B -kaappi. Eka askel tiellä nuppi+kaappi -yhdistelmään. Hyväsoundinen ja kevyt kuin mikä. Kaappia pystyi kantamaan melkeinpä yhdellä kädellä ja se ei vienyt mistään autosta kuin nimeksi tilaa. Keikkailun ja äänittelynkin jälkeen jostakin vaan vaan tuli tyhmä ajatus, että ehdottomasti tarvitsen kahdentoista tuuman elementeillä olevan kaapin ja kun torilla oli ostoilmoitus 1965/1966/A/B -kaapista niin annoin sen heti mennä myyntin. Edellä mainitun TOP50:n kanssa olisi todella päräyttävä yhdistelmä.
 
http://jptr.1g.fi/kuvat/Soittokamat/Menneet/1965B.jpg

vähän on jäänyt kaivelemaan gibbon flying v:n myynti,vaikka kyseessä oli faded malli
oli se silti hyvä rokkikeppi,no onneksi flygareita on markkinoilla niin saa vielä korjattua sen virhearvioinnin.

Katuminen on aika voimakas ilmaisu mutta fender deluxe reverb olisi ehkä kannattanut säästää. Muut omistamani fenderit ei erityisemmin puhuttele.

Ehkä joku Gibsonin custom shopin LP olisi kannattanut säästää ilmanraikastajaksi - nämä vintagekamat kun haisee enempi paskalle kuin vaniljalle..
 
Valkoinen JEM oli kyllä hieno - kaunis kaula ja hyvin viimeistelty. Mikit kuitenkin aika mitäänsanomattomat.
 
Onneksi eka kitara on vielä tallella. Sen myyminen varmaan harmittaisi. 90-luvun alun Vester Stage Series - tuhnu akustisesti mutta selkeästi parempi vahvarin läpi ja szairaaaan nopee kaula. Tuossa vaahterakaulassa näkyy kilometrit kilometrin päähän..

AVRI '69 Hendrix Tribute Strato. Hyvä keppi kaiken kaikkiaan oli se. Tuhti kaula, reverselapa jne... ja melko harvinainenkin

Juzpe: AVRI '69 Hendrix Tribute Strato. Hyvä keppi kaiken kaikkiaan oli se. Tuhti kaula, reverselapa jne... ja melko harvinainenkin
 
Ja helevetin hyvä kitara.

Laulava Kylätohtori: 2000-luvun vaihteessa ostin valkoisen Fender Stratocasterin made in USA vaahterakaulalla. Saundi oli huono ja hurinaa paljon, joten vaihdoin sen nykyiseen Tokaihin. Vähän kyllä harmittaa, vaikka toisaalta tuo Tokai on kyllä ollut loistopeli.
 
Osaisko kukaan sanoa, mikä malli tuo on voinut olla, kun en millään muista. USA malli, mutta halpa, joten ei ollut standard (vai oliko se silloin American serie?)...
 
Jossain kohtaa täytyy ostaa tuollainen ehta oikea laadukas Ameriikan Strato valkoisena/vaahterakaulalla. Sellainen, jolla Hendrix veteli esim. Rainbow Bridgessä. Osaako muuten ketään sanoa, mikä malli se mahtoi olla?
 
Tämmöttiis haastelin vuosia sitten, mutta otan tämän takaisin. Kysehän oli jostain American Traditional ritsasta ja myöhemmän tiedon valossa olen varsin iloinen, että ymmärsin sen vaihtaa kunnon Toksuun...
 
Mutta eihän tämä sitä poista, että olisihan tuollainen ow/mn strato kyllä edelleen hieno omistaa...

En tiiä voiko puhua katumuksesta, kun lähtivät mulle sopivamman kaman tieltä pois, mutta Sandbergin California basson ja Gibsonin CS Les Paul Specialin oisin voinut toki vielä pitää. LP enemmän tunteen ja basso enemmän tarpeen vuoksi. Tiiä siitä tarpeestakaan kyllä, kun lähinnä näppäilly Staggin nylonkielistä nykyään :P Pitäis melekein johonkin bändiin tunkea kitaristiksi.

Kyllähän jokunen jäänyt harmittamaan. Lähinnä kuitenkin kitaraostastolla. Speduja ja vahvareita voi aina ostella uusia, mutta kitarat kuitenkin sen verta yksilöitä. PRS McCarty, '91 ja '00 Universet, ESP:n Eclipse sekä Tokain modattu LS-80 varmaan eniten jääneet kaivelemaan.
 
https://db.tt/emoFkDhK

Myydyt kitarat...Gibson LP Menace ja G&L ASAT Bluesboy nyt etunenässä. Myös Squierin Classic Vibe Tele 50's ja 60's Strato harmittavat aika paljon. Ku ois rahhaa niin..