Kitarat: kitarakamat ›

fox:
Eli näiltä pohjilta en oikein näe sitä "punaista lankaa" tuossa otsikon kysymyksessä..
Soitinrakennusteollisuus on myös sellainen ala, että myllerryksissä on moni "vanha ja tunnustettu" brändi vaihtanut omistajaa. Ja olisihan se uusi omistaja vähä tyhmä, jos hukkaisi vanhan ja ehkä tunnustetunkin tuotenimen, semminkin jos kauppaan moinen on sisältynyt. Eiköhän tämä riittäne?? =)
 
Aiheen otsikkoon ei mahdu kuin rajallinen määrä tekstiä. Ajatus oli kuitenkin jossain sellaisessa, että ne mielikuvat ja idollien käyttämät soittimet ja niiden merkki vaikuttavat siihen ostopäätökseen enemmän kuin samanlaisen toisen kitaran laatu ja kuka sen on tehnyt. Olisiko se pitänyt sitten laittaa: Miksi soittajien idollit vaikuttavat enemmän ostopäätökseen kuin muuten kitaran laatu? Se olisi ollut liian pitkä otsikko.
 
Tämä kyllä näkyy ihan myynnissäkin. Myöskään Fenderiltä tai Gibsonilta ei ole samalla nimellä myyty malli aina samanlainen. Jo painossakin voi olla huomattavia eroja, mutta on niissä muutenkin.
Silti monelle se alkuperäinen on vain ainut ja oikea.
 
Rahalla saa tietysti jokainen hommata millaisen haluaa. On kuitenkin aika ihmeellistä väitää varsinkin kun eräät firmat myyvät todella paljon soittimia, ettei se merkki vaikuttaisi mitenkään ostopäätökseen. Eikä myöskään ne toiset soittajat tai idollit/esikuvat. Ei varmasti kaikilla vaikutakkaan, mutta kyllä se suurella osalla näyttää vaikuttavan koska esim. Fender myy niin hyvin.
 
Varmasti jokaiselle yhtiölle on eduksi pitää vanha merkki kuin aloittaa aivan alusta, jos se ei ole aivan tyritty.
 
Mielikuvilla ja idolleiden/soittajien mainostamisella myydään suurin osa soittimista, olipa merkki mikä tahansa. Se ei aina tarkoita, että asiakas saisi hänelle parhaan kitaran tai että se olisi edes muutenkaan laatuunsa nähden halvin vaihtoehto.

fox: Nimen omaan näin. Ja hei, jos ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä, sano mulle isäukko joskus.
Soitinpuolelle mahtuu suunnaton määrä "ei-niin-onnistuneita" tuotoksia, syystä jos toisestakin, ja kuten olen koko monta kertaa todennut, ainakin tuo mulle muinaisajoilta tutuin virma pelaa pitkälti ennakkotilausten pohjalta. Jos ei tuu tilauksia niin tehdään joko mallistoon modauksia tai kokonaan uusiksi.
 
Näinhän se menee. Kyllähän ne onnistuneet ideat jää luonnollisesti elämämään ja vähemmän onnistuneet vedetään kyllä aika nopsaan markkinoilta. Tyhmäähän se olisi valmistajalta tehdä väkisin malleja joita kukaan ei halua. :)

Jos olisin asetellut aiheen niin, että kitaroiden merkki ja niillä soittavat artistit eivät vaikuta kummatkaan mitenkään kitarafirman kitaroiden myyntiin tai se ei näy sen firman myynnissä yhtään mitenkään.
 
Tähän olisi varmasti jokainen osannut vastata, ettei se niin ole.
Niin Gibsonilla kuin Fenderillä on nykyään enemmän erilaisia malleja kuin koskaan aikaisemmin. Molemmilta löytyy myös signature kitaroita.
Eihän näin olisi tilanne, jos ne eivät myisi. Eli kyllä se merkki ja ne soittajat vaikuttavat.
Näitä signatureja on monilla muillakin merkeillä. Aina ne eivät kuitenkaan ole ihan samoja kuin ne mallit joilla artistit itse soittavat. Fenderiltä on saatavilla Eric Clapton mallia, mutta sitä on myös Custom Shopinkin valmistamana. Voi vai arvata, kumpaa soitinta lähempänä ne Claptonin omat kitarat ovat oikeasti :)
Slayerin Kerry King mainostaa B.C. Rich kitaroita ja soittaa samaisen pajan Custom Shop soittimilla. Silti hänenkin nimellään on olemassa halpoja malleja, joilla Kerry King ei itse soita olenkaan.
 
Monesti kylläkin halpojenkitaroiden kahdalla saattaa laatua saada rahallensa enemmän kun hankkii ison ja tunnetun merkkisen soittimen. Sitten kun mennään kalliimpiin muutamien tonnien kitaroihin ja vieläkin arvokkaampiin, niin sitä laatua ja vastinetta rahoilleen saattaisi saada muistakin merkeistä tai sitten jostain pienestä soitinverstaan tuotoksesta. Tämä voi olla vaikka kotimainenkin, mutta monelle pitää olla aito ja eihän se tietenkään käy...

mpekkanen: Jos olisin asetellut aiheen niin, että kitaroiden merkki ja niillä soittavat artistit eivät vaikuta kummatkaan mitenkään kitarafirman kitaroiden myyntiin tai se ei näy sen firman myynnissä yhtään mitenkään.
 
Tähän olisi varmasti jokainen osannut vastata, ettei se niin ole.
Niin Gibsonilla kuin Fenderillä on nykyään enemmän erilaisia malleja kuin koskaan aikaisemmin. Molemmilta löytyy myös signature kitaroita.
Eihän näin olisi tilanne, jos ne eivät myisi. Eli kyllä se merkki ja ne soittajat vaikuttavat.
Näitä signatureja on monilla muillakin merkeillä. Aina ne eivät kuitenkaan ole ihan samoja kuin ne mallit joilla artistit itse soittavat. Fenderiltä on saatavilla Eric Clapton mallia, mutta sitä on myös Custom Shopinkin valmistamana. Voi vai arvata, kumpaa soitinta lähempänä ne Claptonin omat kitarat ovat oikeasti :)
Slayerin Kerry King mainostaa B.C. Rich kitaroita ja soittaa samaisen pajan Custom Shop soittimilla. Silti hänenkin nimellään on olemassa halpoja malleja, joilla Kerry King ei itse soita olenkaan.
 
Monesti kylläkin halpojenkitaroiden kahdalla saattaa laatua saada rahallensa enemmän kun hankkii ison ja tunnetun merkkisen soittimen. Sitten kun mennään kalliimpiin muutamien tonnien kitaroihin ja vieläkin arvokkaampiin, niin sitä laatua ja vastinetta rahoilleen saattaisi saada muistakin merkeistä tai sitten jostain pienestä soitinverstaan tuotoksesta. Tämä voi olla vaikka kotimainenkin, mutta monelle pitää olla aito ja eihän se tietenkään käy...
 
Juu, siis toki tunnetut soittajat vaikuttavat, sitä kautta juuri luodaan sitä brändiä. Ja ihmisiä kiinnostaa brändi, ei se, kuka sen mahdollisesti joskus kymmeniä vuosia sitten pisti aluilleen. Jos ostat Foortin, niin et varmaan siksi, että juuri Henry Ford sen joskus aikanaan perusti. Sama se on kitaroissa.
 
Tunnetuilla kitaristeilla on varmaan kymmeniä, parhailla satoja kitaroita, joten varmaan niillä on aika paljon sellaisia, joilla ne ei soita. Ja toisaalta varmaan voivat soitella monenlaisilla kitaroilla, niin muut ovat sitten soittamatta, vaikka artistin siguja olisikin ja artistin tahdon mukaan kasattu.
 
Se, mikä on parasta, mitä rahalla saa, on kovasti suhteellista. Jollekin se on Fender, toiselle Ruokangas. Lähinnä tarkoitan, että vaikka sinä kokisit, että pikkupajalta saa paremman kitaran samalla rahalla, mitä CS Fender maksaa, niin kaikki ei koe samoin. Toisaalta pikkupajan kitaraa joutuu odottamaan pitkiä aikoja, eikä sitä voi kokeilla ennen ostopäätöstä. Joku voi sanoa, että kyllä sitä omaa customia jaksaa odottaa vuoden, mutta kaikki ei jaksa. Itse en ainakaan jaksaisi. Ja sitten se testaus, jälleenmyyntiarvo, mojo, ym., niin huomataan, että se parhaus onkin ostajan silmässä...

Laulava Kylätohtori: Se, mikä on parasta, mitä rahalla saa, on kovasti suhteellista. Jollekin se on Fender, toiselle Ruokangas. Lähinnä tarkoitan, että vaikka sinä kokisit, että pikkupajalta saa paremman kitaran samalla rahalla, mitä CS Fender maksaa, niin kaikki ei koe samoin. Toisaalta pikkupajan kitaraa joutuu odottamaan pitkiä aikoja, eikä sitä voi kokeilla ennen ostopäätöstä. Joku voi sanoa, että kyllä sitä omaa customia jaksaa odottaa vuoden, mutta kaikki ei jaksa. Itse en ainakaan jaksaisi. Ja sitten se testaus, jälleenmyyntiarvo, mojo, ym., niin huomataan, että se parhaus onkin ostajan silmässä...
 
Tämä on tosi ja mielipiteitä on yhtä monta kuin vastaajaakin. Jollekin se on CS Fender, toiselle Maserbuilt Fender, toiselle Ruokangas... jollekin se voi olla ihan tavan liukuhihnakitara vailla mitään hienouksia. Jokainen on kaiken lisäksi oikeassa koska omasta näkövinkkelistämmehän me tätä maailmaa katsellaan.
 
Eikä ne customit tosiaankaan sovi kaikille. Jos sellaisen ostaa uutena niin kannattaa valita sellainen malli ja speksit millä on tottunut jo soittamaan, näin menee harvoin metsään. Mutta samahan se koskee kaikkia custom tuotteita, pitää tietää mitä haluaa. Aina on olemassa riksi että ei sovikaan ja rahaa menee, mutta sitä se on. Itse osaan sanoa kitaroista paljon helpommin mistä tykkään.. mutta vahvistimia pitäisi näköjään päästä kokeilemaan etukäteen. Mutta onhan se kuitenkin niin että taitavalta käsityöläiseltä saa samaan rahaan todennäköisesti ladultaan paremman soittimen kuin isojen merkkien CS puolelta. Esimerkiksi Fender CS brändiä tuskin juurikaan hetkauttaa vaikka olisi useampikin vähän sinne päin yksilö maailmalla, pienelle pajalle yksikin huti voi olla jo liikaa. Tämä on kyllä näkynyt ihan käytännössä. Toisaalta jos se Fenderin Custom Shop on se omasta mielestä mojokkain ja inspiroivin vaihtoehto niin siinäpä ei paljon hetkauta vaikka joku suomalainen artesaani tekisi kymmnen kertaa paremman ja vielä halvemmalla.. ei siihen aina voi vaikuttaa kuka saa sukat pyörimään jaloissa.
 
Ja joo. Kyllähän ne nimekkäät soittajat noin yleisesti tekee sille brändille hyvää, lisää ainakin tunnettavuutta ja nostaa kiinnostustasoa. Tätä kautta ehkä mojoakin? Itse lähinnä vierastan noita signature malleja, niissä on jotenkin paha rahastuksen katku. Mutta sitä kautta se kyllä vaikuttaa että kun kuulee jonkun todella puhuttelevan soundin niin väkisinhän sitä kiinnostuu millä se on saatu aikaan.. tätä kautta ne ideat ehkä kiertääkin parhaiten. Enkä tässä tarkoita mitään megaluokan maailmantähtiä vaan joskus suhteellisen nimettömiltä pikkupumpuiltakin saa hyviä idoita siihen omaan röytämiseen.
 
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu vaikka aloittajan punainen lanka on vieläkin vähän hukassa. :)

Kai se pointti oli se, että kaikki soittaa Fenderillä, vaikka sama tyyppi ois tehny eri merkillä parempia kitaroita pienemmällä hinnalla...
 
Kai se on sama juttu ku, et kaikki käy mäkkärissä syömässä, vaikka ne ruuat on täyttä kuraa ja parempaa sais jostain pikkupuffetista halvemmalla. Silti syödään se hikinen suolakurkku sieltä Ronald McDonaldin hampurilaisen välistä. Ja Ronald on itse jättänyt firman jo kauan sitten. Punanen tukka jääny vain muoviseen jäljitelmään miehestä...
 
Ihmiset ostaa brändejä. En minäkään Opelia ikään ostaisi. Juurikin samasta syystä, mutta käänteisesti.

Funkånaut: K
 
Mikä helvetin Carl Benz?
 
Adam Benzin veli, etkö muka tunne?

VIPMetal: Kai se pointti oli se, että kaikki soittaa Fenderillä, vaikka sama tyyppi ois tehny eri merkillä parempia kitaroita pienemmällä hinnalla...
 
Joo, tässähän tämä on tosiaan. Tosin onhan tämä keskustelu rönsyillyt, mutta tässä on jo aika paljon asiaa.
On muuten aika erikoista, että Music Manin 70-luvun tuotannosta taitaa löytyä parhaiten arvonsa pitävät soittimet bassoista.
Ei ollut mitään kultakautta 70-luku kyllä Fenderillekkään, jos niitä kitaroita nykyään tarkastelee.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Tuossa joku oli muuten sitä mieltä, että nämä GJ2 soittimet ovat niin kalliita ettei ne mene siksi kaupaksi. Porukka ostaa kuulemma senkin takia Jacksonin kitaroita.
 
Tähän voisi kertoa näistä Jacksonin Usa kitaroista muutaman asian. Niistä on olemassa sellaista halvempaa sarjaa jossa saa rungon/muodon valita ja siihen jonkinlaisen pintakäsittelyn. Muutamia solid värejä löytyy ja sitten hieman kalliimmalla myös muutamia grafiikalla olevia. Käärmeennahka, salamoita jne.
Joskus oli Randy Rhoads mallista myös saatavilla TOM tallalla tai sitten Floyd Rose kammella.
Muut mallita taitavat olla kaikki Floyd Rosella.
 
Nämä kitarat eivät kuitenkaan poikkea kovinkaan paljoa, vaikka Fenderin american standard telestä tai stratosta. Fendereistä on muuten saatavilla ruusupuisella otelaudalla tai vaahteraotelaudalla. Tämän lisäksi sunburst väreissä on saarnea ja muuten taitaa olla leppää. Jacksoneissa on puut aina samat. Ne eivät ole mitään Custom Shop kitaroita, vaikka niissä joku snakeskin grafiikka olisikin.
 
Jos taas katsotaan GJ2 kitaroiden hintoja ja verrataan niitä Jacksonin Custom Shop kitaroiden hintoihin, niin ei niissä ole juurikaan eroa. GJ2 kitarat saattavat olla jopa halvempia, riippuen halutuista optioista.
Jacksonin Custom Shop kitaroita joutuu ainakin nykyään odottamaan muutaman vuoden, että ei ne ainakaan ihan heti valmistu.
GJ2 kitaroiden jonotusaikaa en tiedä. Sekin kun riippuu minkälaisen haluaa, mutta luulisin ettei se ole ihan noin pitkä kuin Jacksonin Custom Shopilla.

En ymmärrä kysymystä.

mpekkanen: Joo, tässähän tämä on tosiaan. Tosin onhan tämä keskustelu rönsyillyt, mutta tässä on jo aika paljon asiaa.
On muuten aika erikoista, että Music Manin 70-luvun tuotannosta taitaa löytyä parhaiten arvonsa pitävät soittimet bassoista.
Ei ollut mitään kultakautta 70-luku kyllä Fenderillekkään, jos niitä kitaroita nykyään tarkastelee.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 
Tuossa joku oli muuten sitä mieltä, että nämä GJ2 soittimet ovat niin kalliita ettei ne mene siksi kaupaksi. Porukka ostaa kuulemma senkin takia Jacksonin kitaroita.
 
Tähän voisi kertoa näistä Jacksonin Usa kitaroista muutaman asian. Niistä on olemassa sellaista halvempaa sarjaa jossa saa rungon/muodon valita ja siihen jonkinlaisen pintakäsittelyn. Muutamia solid värejä löytyy ja sitten hieman kalliimmalla myös muutamia grafiikalla olevia. Käärmeennahka, salamoita jne.
Joskus oli Randy Rhoads mallista myös saatavilla TOM tallalla tai sitten Floyd Rose kammella.
Muut mallita taitavat olla kaikki Floyd Rosella.
 
Nämä kitarat eivät kuitenkaan poikkea kovinkaan paljoa, vaikka Fenderin american standard telestä tai stratosta. Fendereistä on muuten saatavilla ruusupuisella otelaudalla tai vaahteraotelaudalla. Tämän lisäksi sunburst väreissä on saarnea ja muuten taitaa olla leppää. Jacksoneissa on puut aina samat. Ne eivät ole mitään Custom Shop kitaroita, vaikka niissä joku snakeskin grafiikka olisikin.
 
Jos taas katsotaan GJ2 kitaroiden hintoja ja verrataan niitä Jacksonin Custom Shop kitaroiden hintoihin, niin ei niissä ole juurikaan eroa. GJ2 kitarat saattavat olla jopa halvempia, riippuen halutuista optioista.
Jacksonin Custom Shop kitaroita joutuu ainakin nykyään odottamaan muutaman vuoden, että ei ne ainakaan ihan heti valmistu.
GJ2 kitaroiden jonotusaikaa en tiedä. Sekin kun riippuu minkälaisen haluaa, mutta luulisin ettei se ole ihan noin pitkä kuin Jacksonin Custom Shopilla.
 
GJ2 vois olla ihan jees, mutta ku ne ei näytä Jacksoneilta. Pitää olla piikkilapa ja rhoadsin pitää olla solakka, eikä pullukka. Kitaroina varmaan hyviä, mutta brändi vie. Toimialasta riippumatta.

Jucciz: En ymmärrä kysymystä.
 
Etkö tiedä vai ymmärrä, onko esim.Fendereillä ja Gibsoneilla soittaneiden kavereiden käyttämät kitarat vaikuttaneet omiin soitinvalintoihisi. Olisiko ne mahdollisesti saanut toteutettu halvemmalla/laadukkaammin joillain toisilla merkeillä?
Kaikillahan on kuitenkin enemmän tai vähemmän kokemusta kaikista laitteista ja kukaan ei ole maailman kaikkia esim.telejä kokeillut tai kaikkia putkivahvareita. Kuitenkin se valinta on jotenkin tehty, miten niihin omiin soittimiin on päädytty. Onko ne omat suosikkisoittajat vaikuttaneet valintoihin?
Vai ovatko valinnat tehty sen mukaan, että joku tietty henkilö tai valmistaja osaa tehdä hyviä kitaroita ja muitakin soitossa tarvittavia laitteita. Jotka on sitten omakohtaisesti todettu toimiviksi. Fenderitkin eivät ole ihan samanlaisia jos puhutaan vaikka ihan stratosta. Olipa se sitten 60-luvulta tai uudempaa tuotantoa.
 
Eihän tätä varmaan kukaan ymmärrä :)
 
Sellaiset soittimet, vahvarit ja efektit näytäisivät myyvän kuitenkin hyvin joita monet maailmankuulut soittajat soittaa ja mainostaa. Siitäkin huolimatta, ettei ne ole samoja vehkeitä kuin ne uudet siellä kaupan hyllyssä. Ne eivät myöskään ole välttämättä hintaisekseen parhaita mahdollisia soittimia muutenkaan jos puhutaan samanlaisista soittimista. Joku kitaraseppä, jolla ei ole niin tunnettua nimeä kuin vaikka Fenderillä, voi hyvinkin tehdä paremman soittimen ja halvemmalla.
Toinen juttu voi olla myöskin sekin, ettei niiden omien suosikkisoittajien käyttämät soittimet ja muutkaan vehkeet toimi omassa soitossa ollenkaan, vaikka soitettaisiin aika samanlaista musiikkia muutenkin.
 
Vaikuttaako ne muut omat suosikkimuusikot niiden soittovehkeiden valintaan vai hommataanko soittimet sellaisilta valmistajilta jotka tekevät ne vehkeet soittajan toiveiden mukaisesti tai ovat muuten tunnettuja laadusta.
 
Eihän näiden esikuvien vaikutusta voi tietysti enää aikuinen myöntää. Itselle on ainakin moni soittaja vaikuttanut valintoihin ja ei ne aina ole olleet nappivalintoja.
Valehtelisin jos väittäisin, etteikö tiettyjen merkkien ja soittajien tuotanto kiinnosta edelleenkin enemmän kuin monen muun. Vaikkakin laadullisesti aika samanlaista saisi moneltakin valmistajalta ja myös soundillisesti.

Omalla kohdalla taustalla on vahvasti ja yksinkertaisesti ikä. Siis vastauksena otsikon kysymykseen.
 
Nuorena, niin fyysisesti kuin soittajana, mielikuvat ja huhupuheet määritti kaikenlaisia valintoja hyvinkin voimallisesti. - myös soittopelien suhteen. Tietty, omalla soitannollisella etsikkokaudella yksi pointti oli kuinka tärkeäksi vanhemmat näkivät jälkikasvun harrastuksen ja isoin pointti onko siihen ylipäänsä rahnuskia ja jos on niin kuinka paljon?
 
Vanhemmiten alkoi kupletin juoni kristallisoitua monella tapaa - myös musan suhteen. Alkoi kiinnostaa enemmän miltä se kuulostaa kuin miltä se näyttää :-) Ja onnekkaana alkoi olla taloudellisiakin tsäänssejä hankkia värkkejä, joilla toteuttaa omasta mielestä musikaalinen ja jollakin tapaa oma orgaaninen soundi.
 
Ajan kanssa tuli sinuiksi hankittujen kamojen kanssa ja alkoi kiinnostaa myös niiden historia - kuka, missä, milloin ja miten? Les Paul oli tosin tuttu jo ennestään soittajana vanhempien levyhyllyn myötä:-)

mpekkanen: Vaikuttaako ne muut omat suosikkimuusikot niiden soittovehkeiden valintaan vai hommataanko soittimet sellaisilta valmistajilta jotka tekevät ne vehkeet soittajan toiveiden mukaisesti tai ovat muuten tunnettuja laadusta.
 
Tähän on pakko vastata sekä että. Kyllähän se mitä kuuntelee ja tykkäilee vaikuttaa väkisinkin niihin omiinkin valintoihin, vähintään alitajuisesti jos ei tietoisesti. Minulle tärkeintä on se kitarayksilön laatu ja se kuinka hyvin se istuu siihen hommaan mitä varten se on hankittu, sen jälkeen tulee vasta logot ym. ulkomusiikilliset seikat. Vaan ei sitä mojonkaan merkitystä kannata vähätellä, kyllä kitaran pitää inspiroida soittamaan.
 
Itse tarkoitin lähinnä sellaista fanittamista ja halua olla kuin joku toinen. Sellaisiakin henkilöitä on jotka samaistuvat niin kovin johonkin toiseen soittajaan että yrittävät olla jokaista piirtoa myöten kuin idolinsa. Itselleni tämä menee lähinnä niin että jos kuulen jonkun tosi hyvän soundin niin vastaavia kamoja saattaa jossain välissä tulla kokeiltua itsekin, sillä idealla jos siitä saisi siihen omaan soittoon jotain. Mutta se että yrittää kuulostaa joltain toiselta on ihan turha homma. Signature kamppeita en ole oikein ikinä sietänyt, valtaosassa niistä vain rahastetaan sillä artistin nimellä. Ei kukaan Slash esimerkiksi soita noilla halppis epiphonen paketeilla minkä kylkeen sen nimeä on lyöty, mutta nuorempaa väkeä tämä varmasti vetää puoleensa ja valmistajalle se on hyvää bisnestä.

Ainakin meikäläisellä nimekkäät soittajat vaikuttavat kitarahankintoihin. Ei täysin suoraan fanittamisen vuoksi, vaan siksi että sillä tavoin on pystynyt yhdistämään tietynlaisen soundin tietynlaiseen kitaramalliin, siis sen verran mitä pystyn levytyksistä erottamaan kitaran vaikutusta vahvistimen soundista ja soittajan tatsista. Ja en todellakaan ole mikään supertarkkakorvainen hifistelijä, lähinnä on kyse isoista soundieroista tyyliin SSS-mikityksellä varustettu strato vs. HH-mikityksellä varustettu LP. Tai sähköakustinen vs. lankkukitara.
 
Signature-kitaroita minulla sattuu olemaan jopa kolme, joka tuntuu jo melkein nololta spedeiltyltä, mutta yhden tapauksessa en edes tiennyt ko. artistia ostaessani ko. kitaran. Koska kitara vaikutti hyvältä ja tarkoitukseen sopivalta, niin signature ei estänyt ostamista. Ja kaksi muutakin on ostettu niiden soundillisten ja ergonomisten ominaisuuksien vuoksi, ei siksi että ne ovat jonkun tietyn artistin nimikkomalleja. Mutta toki ne artistit ovat tuoneet ne kitarat helpommin löydettäviksi kaikkien kaupalla olevien kitaroiden joukosta ja mikä tärkeintä, luoneet odotusarvon sille millaista soundia kitaralla voisi saada tuotettua. Toki ihan vastaavat soundit saa varmaan muillakin malleilla, jos vaan on tarpeeksi kokemusta ja tietoa.
 
Edit: Lisäyksenä vielä, että siis juurikaan edes yritä soittaa mitään noiden nimikkomallien artistien biisejä, vaan soittelen niillä kitaroilla muuta. Ettei nyt leimata ihan täydeksi matkijaksi.

Nythän tänne on tullut useita hyviä juttuja.
 
Itsellekin on kyllä vaikuttaneet monetkin soittajat, mutta nykyään kokeilen ja hommaan muutenkin omiin tarpeisiin sopivia soittimia. Ei ole oikeastaan väliä soittaako kukaan kuuntelemani soittaja sellaisella, jos siitä itse tykkään. Kun kitara istuu hyvin lapaseen ja soi myös omissa käsissä, niin siihen ulkonäköönkin alkaa suhtautua hieman toisin.
 
Mielikuvat ovat kuitenkin joskus aika tiukassa. Minä olin aina pitänyt Rickenbackerin kitaroita sellaisena, joilla lähinnä rämpytetään sointuja ja kappaleet kertoo auringon paisteesta, ihanasta tytöstä ja nämä soitetaan pelkillä duurisoinnuilla kitara mahdollisimman ylhäällä :)
 
Sitten kuitenkin kun pääsin kokeilemaan Rickenbacker 330 mallia, huomasin olevani totaalisen väärässä. Kitara istuu käteen loistavan kaulan puolesta todella hyvin. Se on myös muutenkin hyvä soittaa, vaikka ulkoisesti en olisi sitä uskonutkaan.
Soittotuntuma on Fenderin thinlinen ja ES-335 jostain väliltä. Kaula yllätti todella positiivisesti ja kitaralla taittui hyvin blues ja jazz, mutta miksipä ei sitten ne aurinkoiset duurijututkin.
 
Suosittelen muuten testaamaan jos Thinline ja ES-335 tyyliset kitarat kiinnostaa vähänkään. Kaula on mukavan tukeva, mutta ei kuitenkaan tajuton halko.
Sähköisistä soundeista en niin osaa tarkaksi sanoa, koska kitaraa olisi pitänyt soittaa kauemmin ja mieluiten tutuilla laitteilla sekä tutussa tilassa.
Jos olisin jotain perinteistä sähkökitaraa ostamassa jolla ei ole tarkoitus soittaa kuin maltillisilla säröillä, niin hommaisin aivan varmasti juurikin tällaisen kitaran.
Minusta on ihme, ettei blues muusikot soita juurikaan näillä. Onko se ulkonäkö vai ne perinteet minkälaisia kitaroita on yleensä bluesissa käytetty, sitten se tekijä vai mikä? Ilmeisesti, veikkaan... Kuitenkin nämä kitarat käyvät todella hyvin myös bluesin soittoon ja muuhunkin perinteisempään rytmimusan soittoon, ainakin tämä 330 malli on sellainen mielestäni.
 
Rickenbacker on kyllä tehnyt aikoinaan paljon lap steel kitaroita, joilla kyllä soitetaan bluesia ja hawajinmusaa edelleenkin. Bassoissa on myös monella soittajalla Rickenbacker, jopa raskaamman musan soittajilla. Bassoja on muuten tullut kokeiltua ja soitettua useatakin ja niistä ei ole mitään huonoa sanottavaa myöskään.
Miksiköhän kitarat ovat leimautuneet aika yksipuoleiseen soittoon, vaikka niistä olisi moneen muuhunkin?
Itse en ainakaan tiedä varmaa vastausta, mutta varmasti tähänkin ovat vaikuttaneet ne muut maailmanluokan soittajat omilla valinnoillaan. Ainakin näin päättelisin, mutta voin olla toki väärässäkin.