Kitarat: kitarakamat ›

Navdi: Kaksi vuotta sitten se alkoi.
 
Ostin SG:n ja Voxin. Ostin takaisin vanhan Tokain Stratoni. SG vaihtui Fenderin Stratoon. Ostin fuzz-pedaalin. Myin Voxin. Pistin tilaukseen Hallan. Ostin Blackstarin. Strato vaihtui Les Pauliin. Myin fuzzin. Myin Blackstarin. Ostin Orangeen. Ostin uuden Straton. Myin Straton. Myin Orangen. Ostin Marshallin. Ostin ekan Straton takaisin. Laitoin molemmat kepit myyntiin. Odottelen customia.
 
Selaan toria päivittäin. Vertailen ja syynään. Katselen videoita ja testailen erilaisia soittimia, pedaaleita ja vahvistimia myymälöissä.
 
Loppua ei näy.
 
Tämä on mahtava harrastus.
 
Tää on kyllä jo paras :-D olet keksinyt ikiliikkujan :-D. Varsinkin tuo strato jonka olet ostanut kolme kertaa, niin jossakin vaiheessa varmaan voisi miettiä olisiko se nyt sitten pitopeli?. Multa on yhtä kitaraa kerran edellinen omistaja kysellyt takaisin, mutta ei se sitten ollut enää myytävänä ja samalla mulle valkeni, että sen kitaran hinta oli ehtinyt nousta sen jälkeen kun se oli sen myynyt ekan kerran. Siis minä olin maksanut siitä kitarasta enemmän kuinmitä se oli siitä luultavasti saanut eli se/ne kenellä kitara oli ollut siinä välillä olivat saaneet välistä vähän pedaalirahoja :-). Sinällään ei haittaa koska kaikki kauppani ovat menneet hyvässä yhteisymmärräyksessä ja kuranteissa hinnoissa.

hallu: Tää on kyllä jo paras :-D olet keksinyt ikiliikkujan :-D. Varsinkin tuo strato jonka olet ostanut kolme kertaa, niin jossakin vaiheessa varmaan voisi miettiä olisiko se nyt sitten pitopeli?.
 
Heh, jeps. Paitsi että tuolla välissä oli yks toinenkin Strato, eli Strato 1: ostettu, myyty, ostettu takaisin. Strato 2: ostettu, myyty, ei ole tulossa takaisin. Nyt on Strato 1 taas myynnissä, kunnes tulee vastaan parempi Strato. :)
 
Mut hauskaahan tää on, ei siinä.

Kyllä tässä päässä taitaa vikaa olla. Välillä ei tule kateltua gearia, mutta sitten taas tulee ihan vitusti kateltua. Tämän hetkinen saldo on 5 kitaraa, nuppi ja kaappi sekä multiefekti. Uutta nuppia kattelee salaa ja miksei kitaroitakin. Ettei tule hellasäröä joutuu vähän himmailemaan. Kitaroita on kulkenut käsien kautta jotain 15 kpl, en jaksa laskea edes. Kamoissa on rahaa kiinni pari kertaa enemmän kuin esim autossa. Kepeissä onneksi sentään raha säilyy. Ehkä niitä ajattelee sijoituksina ja sitä kautta perustelee noidenkin hilloamista.

Voihan tää musakamojen roplauskin olla harrastus. Tuntuu vaan tyhjältä kun on saanut haluamansa vekottimen ja sitten haluaa taas jotain muuta... Taitaa haluaminen olla avainsana tässä touhussa.
 
Ite ajattelen että palkitsevampaa on oppia käyttämään niitä eli soittamaan paremmin. Se energia ja hinku mikä menee uuden värkin kuolaamiseen voisi olla suunnattuna vaikka laajennettujen sointujen ja käännösten tutkimiseen. Eli sen mielenkiinnon kun vaan sais suunnattua toisaalle musiikillisten juttujen rohmuamiseen ja haluamiseen itselle. Kuka tunnustaa kumpi on mieluisampi ajatus-
Haluan uuden kitaravahvarin jolla soundini paranee!
Haluan oppia soittamaan uusia kimurantteja riffejä joilla musiikillinen taitoni paranee!

Loistava keskustelun aihe!
 
Varmaankin olisi soittotaito parempi, jos aikaa olisi käyttänyt vähemmän kamarunqquun, mutta toisaalta kamojen kokeilemisessa, modailemisessa ja kierrättämisessä tulee opiskeltua äänen fysiologiaa, eli miksi, miten ja mistä kitarasoundi muodostuu. Tätä tietoa ja kokemusta ei oikein esim. YouTube-videoista pysty saamaan.
 
Kitaroiden vaihtelemisesta sen verran, että jos esim. mikkejä ei ikinä vaihtele kitaroihinsa, on aivan turha sanoa että joku kitara on huono soundiltaan tai tatsiltaan. Mikit vaikuttavat näihin asioihin niin totaalisesti, että "se maailman paras kitara" voi mennä käsien lävitse sitä tajuamatta, jos siinä on itselle sopimattomat mikit eikä tätä tiedosta. Itse tuossa muutama vuosi takaperin ostelin ja myin lukuisia mikkejä ihan vaan opiskelumielessä, että minkälaiset mikit tuottaa minkälaista soundia ja tatsia. Ainakin Duncanin, DiMarzion ja Gibsonin peruskattaukset tuli käytyä läpi ja sain aika hyvän peruskäsityksen siitä, minkälaiset speksit tuottaa minkäkinlaista ääntä ja tatsia.
 
Mulla yksi tyypillisimpiä syitä (tai tekosyy) esim. kitaran ostoon on se, että tuollaisen olisin halunnut silloin ja silloin, mutta ei aikanaan ollut mahdollisuuksia hankkia. Aina silloin tällöin tulee vastaan näitä takavuosien unelmia, ja onhan se juhlavaa päästä tsekkaamaan. Tyypillisesti jotakin tulee sitten myytyä pois, heti tai viiveellä.
 
Tällä hetkellä tulee päivittäin tsekkailtua mnetin toria, mutta minulla on muitakin harrastuksia, ja näihin tulee tyypillisesti keskityttyä hieman jaksottaisesti. Eli kitarakamat kiinnostaa pari-kolme kuukautta, sitten taas suurin mielenkiinto kohdistuu toisaalle, ja ehkä taas puolen vuoden kuluttua ollaan mnetin toria kahlaamassa.
 
Kaipa se jonkinlainen kamarunq on välttämätön osa tätä harrastusta. Itse ainakin huomaan, että eri kitarat saavat minut soittamaan erilaisia juttuja. Välillä sitä sitten yllättyy iloisesti, että osaanko minä soittaa tällaistakin!
 
Jos kamat mahtuu yhteen osoitteeseen, eikä perheen toimeentulo kärsi kamarunqusta, niin asiat on kai ihan kunnossa... :)

En näe aihetta huoleen vaikka käsissä on käynyt viimeisen 2-3 vuoden aikana monta kitaraa ja vahvaria. Rehellisesti sanottuna rahaa ei ole vaihdellessa palanut käytännössä yhtään, koska on tullut hankittua romut sellaiseen hintaan, että jälleenmyynnissä ei ole tullut tappiota. Viimeisimmät pari kitaraostostakin maksoin kokonaisuudessaan massilla mitä sain myydessäni pois tappiotta muuta rompetta. Nyt hallussa on tosi minimalistinen setti, ylimääräistä romua ei ole, mieli on levollinen.
 
Ilman reipasta kamarakastelua ei olis tullut edes kokeiltua nykyisiä sähkiksiä (olisin vain soitellut stratolla), mutta kun tori-ilmoituksesta huomasi heti diilin olevan käytännössä tappiottomia jos myy laitteet eteenpäin, niin pitihän se kokeilla jotain uutta. Ja sinne jäi stratot taakse, koska nämä uudet romppeet tuntuu ja soundaa aivan fantastisilta.

klobasa: En näe aihetta huoleen vaikka käsissä on käynyt viimeisen 2-3 vuoden aikana monta kitaraa ja vahvaria. Rehellisesti sanottuna rahaa ei ole vaihdellessa palanut käytännössä yhtään, koska on tullut hankittua romut sellaiseen hintaan, että jälleenmyynnissä ei ole tullut tappiota. Viimeisimmät pari kitaraostostakin maksoin kokonaisuudessaan massilla mitä sain myydessäni pois tappiotta muuta rompetta. Nyt hallussa on tosi minimalistinen setti, ylimääräistä romua ei ole, mieli on levollinen.
 
Kadehdittavaa. Itsellä on joku henkinen lukko noiden romujen kanssa, luopuminen on liian vaikeaa. Kuulostavat niin pirun hyviltä, ettei niistä malta luopua - 'näitä voi vielä tarvita' - mutta toisaalta kuitenkin jäävät käyttämättä, koska se paras ja itselle sopivin soundi tulee muista vehkeistä.
 
Ehkä se johtuu kuvitelmasta, että joskus vielä olisi aikaa ja mahdollisuuksia nauhoitella omia biisejä ja silloin saisi hienoja soundeja eri biiseihin. Mutta tiedän, etten tositilanteessakaan jaksaisi alkaa säätämään, vaan vetäisin samoilla soundeilla kuin muutenkin, hifistely ja soundien säätely ei vaan todellisuudessa kiinnosta, mielikuvissa kylläkin. Ja saisihan niitä aina uusia, jos se säveltämäni jättihitin kaupallinen maailmanlaajuinen menestys on juuri siitä tietystä soundista kiinni. :)
 
Ilman reipasta kamarakastelua ei olis tullut edes kokeiltua nykyisiä sähkiksiä (olisin vain soitellut stratolla), mutta kun tori-ilmoituksesta huomasi heti diilin olevan käytännössä tappiottomia jos myy laitteet eteenpäin, niin pitihän se kokeilla jotain uutta. Ja sinne jäi stratot taakse, koska nämä uudet romppeet tuntuu ja soundaa aivan fantastisilta.
 
Mikäs se sellainen kitara on, joka stratot tarpeettomiksi tekee?

Laulava Kylätohtori: ...Mikäs se sellainen kitara on, joka stratot tarpeettomiksi tekee?
 
Kenties tämä:
http://www.prsguitars.com/513/
 
:D
 
-iec

Harrastaako muut tätä:
Mulle hyvä tapa kitarahankintojen kanssa tuskailuun on merkitä torilta kiinnostavia kitaroita muistiin omiin ilmoituksiin. Sitten vaan hakkaa F5:sta muutaman minuutin välein kauhusta kankeana, josko ilmoitus on poistunut ja kitara myyty. Ja kun se meni johonkin toiseen kotiin, voi siinä tuntea ajantasaista pettymystä ja tuskailua kun meni nenän edestä aivan loistava diili. Seuraavana päivänä helpottuneena voi huomata, että tulipa unohdettua koko kuumotuksen kohde, .. koska omissa ilmoituksissa on siihen mennessä lisättynä jo muutama uusi kuumotuksen kohde.

darrell: Harrastaako muut tätä:
Mulle hyvä tapa kitarahankintojen kanssa tuskailuun on merkitä torilta kiinnostavia kitaroita muistiin omiin ilmoituksiin. Sitten vaan hakkaa F5:sta muutaman minuutin välein kauhusta kankeana, josko ilmoitus on poistunut ja kitara myyty. Ja kun se meni johonkin toiseen kotiin, voi siinä tuntea ajantasaista pettymystä ja tuskailua kun meni nenän edestä aivan loistava diili. Seuraavana päivänä helpottuneena voi huomata, että tulipa unohdettua koko kuumotuksen kohde, .. koska omissa ilmoituksissa on siihen mennessä lisättynä jo muutama uusi kuumotuksen kohde.
 
Touché...
 
Myöhemmin on jopa helpottunut, ettei tullut itse hätäpäissään ostettua sitä.

darrell: Harrastaako muut tätä:
Mulle hyvä tapa kitarahankintojen kanssa tuskailuun on merkitä torilta kiinnostavia kitaroita muistiin omiin ilmoituksiin.
 
Minä harrastan. En tiedä että onko kovin tervettä, mutta saatan tehdä sitä vaikkei ois rahaa sillä hetkellä ostaa sitä. Joku alituinen toive, että kyseinen kampe ois siellä niinkauan kun saisin yllättävän lottovoiton tai perinnön. Tarkistinkin just, että mitä mulla oli muistiin just nyt merkittynä. On näköjään Amfisound Roster Custom. Oon aina (aikaisemmin) inhonnu hevikirveitä. Mutta tuossa olis sellanen kampe, että jumalauta ois ikämies-bänditoverit ihmeissään. Ja ois toki varmaan uskomattoman hyvä soittaa. Ja kaunis kuin mikä.
 
Just tämmönen tämä sairaus on.

Kamarunkkauksesta puheenollen. Minä vahingossa Kemper :D pitäis vahvistin gas haihtua joksikin aikaa.

antikristus: Kamarunkkauksesta puheenollen. Minä vahingossa Kemper :D pitäis vahvistin gas haihtua joksikin aikaa.
 
Niin joo. Eli kun Kemperin avulla saa osviittaa siitä, miltä monet klassikkovahvistimet noin suurin piirtein kuulostavat, tuskinpa siinä mitään vahvistin-GAS:ia tarttee pelätä... ;)

Laulava Kylätohtori: Mikäs se sellainen kitara on, joka stratot tarpeettomiksi tekee?
 
PRS:n idän ihmeestä se takinkääntö lähti liikkeelle. Eihän noi stratoja tarpeettomiksi tee yleisellä tasolla, mutta itselle kyllä, koska en ollut varsinaisesti hakemassa mitään tiettyä stratosoundia tai lookkia. Mulle riittää kunhan soundaa ja näyttää _hyvältä_, oli kitara ja malli mikä tahansa.
 
En muuten tiedä ainuttakaan kitaristia ketä diggailisin, joka soittaa PRS:llä, eli se todistanee etten ostanut moista ainakaan siksi kun omalla idolilla olis samalainen, heh. Youtubessakin PRS videot on yleensä ihan järkkyä hevijyystöä. Itse ostin moisen ihan bluesia varten :)

RaskasMielinen: Pöntöllä istuessani
 
Olisit vaan käyttänyt senkin ajan treenaamiseen. http://i559.photobucket.com/albums/ss36/otillettmet/haroldo_im003.jpg

klobasa: PRS:n idän ihmeestä se takinkääntö lähti liikkeelle. Eihän noi stratoja tarpeettomiksi tee yleisellä tasolla, mutta itselle kyllä, koska en ollut varsinaisesti hakemassa mitään tiettyä stratosoundia tai lookkia. Mulle riittää kunhan soundaa ja näyttää _hyvältä_, oli kitara ja malli mikä tahansa.
 
En muuten tiedä ainuttakaan kitaristia ketä diggailisin, joka soittaa PRS:llä, eli se todistanee etten ostanut moista ainakaan siksi kun omalla idolilla olis samalainen, heh. Youtubessakin PRS videot on yleensä ihan järkkyä hevijyystöä. Itse ostin moisen ihan bluesia varten :)
 
Itse soittelen stratolla ihan siitä syystä, että se on ergonomisesti, tatsiltaan ja soundiltaan paras kitara, mitä olen ikinä testannut. Mutta en ole testannut PRS:iä, mitä nyt joskus 15 v. sitten Santana-mallia, mutta sitä ei lasketa.
 
Joskus PRS:t olivat vähän hajuttomia ja mauttomia, turhan kliinisiä, mutta on ne silti toisaalta kiinnostavia - ainakin linnuilla. :)
 
Pitäisi varmaan joskus testata. Kyllä strato sellaiseen vaihtuu, jos se paremmaksi osoittautuu, ei mulle kukaan stratolla soitosta mitään maksa. Mutta siis, olen mieltänyt ne enemmän ehkä Les Paulin tyylisiksi - varsinkin soundiltaan - johtuen humppareista. Voihan ne puolittaa, mutta sillä ei käsittääkseni saada oikeaa autenttista single coil soundia. Vai?

Laulava Kylätohtori: Mikäs se sellainen kitara on, joka stratot tarpeettomiksi tekee?
 
Entäs jos ei oo koskaan Stratoa tarvinnutkaan? Ja sit taas, kovat jannut hoitaa tilanteen kuin tilanteen kitaralla kuin kitaralla, kunhan nyt on ehjä ja pitää vireen.

Jucciz: Entäs jos ei oo koskaan Stratoa tarvinnutkaan? Ja sit taas, kovat jannut hoitaa tilanteen kuin tilanteen kitaralla kuin kitaralla, kunhan nyt on ehjä ja pitää vireen.
 
Olisi varmaan pitänyt laittaa hymiö perään, en tarkoittanut, että strato on olisi varsinaisesti muita parempi. Lähinnä omasta soitannollisesta kontekstista tuon laitoin. Voin vaihtaa straton heti toiseen, jos vaan parempi malli vastaan tulee. Pitäisi varmaan hankkiutua testaamaan Pärssisiä, niin sitten senkin tietäisi...
 
Sulla ei strato vissiin kauheasti ole käytössä...

Laulava Kylätohtori: Itse soittelen stratolla ihan siitä syystä, että se on ergonomisesti, tatsiltaan ja soundiltaan paras kitara, mitä olen ikinä testannut. Mutta en ole testannut PRS:iä, mitä nyt joskus 15 v. sitten Santana-mallia, mutta sitä ei lasketa.
 
Joskus PRS:t olivat vähän hajuttomia ja mauttomia, turhan kliinisiä, mutta on ne silti toisaalta kiinnostavia - ainakin linnuilla. :)
 
Pitäisi varmaan joskus testata. Kyllä strato sellaiseen vaihtuu, jos se paremmaksi osoittautuu, ei mulle kukaan stratolla soitosta mitään maksa. Mutta siis, olen mieltänyt ne enemmän ehkä Les Paulin tyylisiksi - varsinkin soundiltaan - johtuen humppareista. Voihan ne puolittaa, mutta sillä ei käsittääkseni saada oikeaa autenttista single coil soundia. Vai?
 
En osaa tosta puolituksen singlecoil-autenttisuudesta sanoa prs:n vakiomikkien osalta, mutta mulla on sellainen käsitys, että herra Paul Reed Smith yritti yhdistää Lespaulin ja Straton parhaat ominaisuudet samaan kitaraan ja mun mielestä onnistui siinä aika hyvin.
 
-iec