| Aihe: Suomenkielisen laulurepertuaarin tonkimisapua | 1 |
|---|
 Darsu
19.03.2014 12:37:59 (muokattu 19.03.2014 14:50:16) | |
|
Moi. Olen jotenkin kännissä/läpällä/mielenhäiriössä lupautunut tekemään klassisen laulun perustasosuorituksia. Kahdella ekalla tasolla ainoa paha nakki näykyy olevan ohjelmistovaatimus "pääasiallisesti suomeksi". Minun tietämykseni suomenkielisestä repertuaarista on olematonta ja ennakkoluulot sitäkin vahvempia.
Osaatteko suositella mitään baritonille sopivaa suomenkielistä tavaraa, joka olisi täysin vapaata kaikenlaisesta kansanperinteellä larppaamisesta ja kansallismielisestä kliseistöstä? Ei metsämaisemia, järvimaisemia, tuntureita, autiutta, kanteleita, Kalevalaa, joutsenia, sinistä, valkoista, tähtösiä, tyttösiä, rekiretkiä, souteloa venehillä tai sen semmoista, vaan vähemmän kansanlaulunomaisia sävellyksiä moderneihin teksteihin.
A shearsman of sorts. The day was green. | |
Darsu: Osaatteko suositella mitään baritonille sopivaa suomenkielistä tavaraa, joka olisi täysin vapaata kaikenlaisesta kansanperinteellä larppaamisesta ja kansallismielisestä kliseistöstä? Ei metsämaisemia, järvimaisemia, tuntureita, autiutta, kanteleita, Kalevalaa, joutsenia, sinistä, valkoista, tähtösiä, tyttösiä, rekiretkiä, souteloa venehillä tai sen semmoista, vaan vähemmän kansanlaulunomaisia sävellyksiä moderneihin teksteihin.
Aika vähiin rajaat mahdollisuudet, kun suomalaisista lauluista puhutaan... :) mutta ekana tuli mieleen että voisit tykätä Seppo Nummen tai Aarre Merikannon lauluista. Ne ovat molemmat tyylillisesti kaukana siitä yltiöromanttisesta paatoksesta mikä isä-Merikannon tai vastaavien tuotannossa alkaa kieltämättä pitemmän päälle kyllästyttää. Kai noidenkin teksteistä löytyy osittain mainitsemiasi aiheita, mutta molempien sävelkieli on erittäin raikasta ja yksinkertaisuudessaan monesti paljon puhuttelevampaa kuin hirmuiset sävelvyörytykset. Nummelta esim. Vuoripaimen-sarjaa olen paljon säestänyt, ja tykkään siitä kovasti. Merikannolta esim. Kuutamolla ja Veräjäpuu -laulut ovat vaikuttavia.
Spotifystä löytyy molempien lauluja.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | Darsu
25.04.2015 14:17:43 (muokattu 25.04.2015 14:21:35) | |
|
Tämä on surkuhupaisaa kyllä. Suomalaisen taidelaulun ydinrepertuaaria hallitsee mitätön maaseutularppaus. Läsnä ovat luonto, ihmiset ja ihmisten yksinkertaiset murheet ja ilot. Ei näy ulkomaailmaa, ei yhteiskuntaa, ei kaupunkeja, ei tekniikkaa eikä edistystä, ei satiiria, ei psykologista syvyyttä. Ketkä elivät tällaista taantumuksen kuplaa 1900-luvun alkupuoliskolla: itse runoilijamme vai säveltäjät, jotka runoja valkkasivat?
Tekstien käppäisyys korostuu vielä entisestään, kun pääsee syventymään siihen kaikkeen, mitä muun maailman säveltäjillä on silloin ollut käytössään, Shakespearesta Audeniin ja Poundiin, Goethestä Hesseen, Hugosta Aragoniin... mutta juuh, /rant.
Nummen Vuoripaimen on kyllä osoittautunut mielenkiintoiseksi, kiitos suosituksesta. Marttiselta ja Kullervo Karjalaiselta on löytynyt jotain kivoja, vanhemmasta kaartista lähinnä Madetojalta. Ehkä hapokkain bongaus on ollut Otto Donnerin "Neljä karua laulua", hankala kuvitella millä tavalla semmoista lähtisi edes tulkitsemaan. |  Hauler
25.04.2015 22:25:32 (muokattu 25.04.2015 22:27:45) | |
|
Vähän avomielisyyttä voisi repertuaarin valinnassa olla.
Sulho Rannalta kai voi löytyä jotain.
***
"Taantumuksen kupla".... kaikkea sitä... | |
rannan eksoottiset laulut ovat herkän lyyrisiä ja ajattomia tunnelmiltaan ilman kansallisromanttista paatosta ja sentimentoa. Melartin atonaalisetiedit edustavat säveltäjänsä modernistista urbaanimpaa tyyliä
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Oskar Merikannolla on biisejä saksankielisiin teksteihin, samoin Yrjö Kilpisellä... Niistähän voisi löytyä hyviä biisejä baritonillekin.
www.mikeya.net | |
Darsu: Tämä on surkuhupaisaa kyllä. Suomalaisen taidelaulun ydinrepertuaaria hallitsee mitätön maaseutularppaus. Läsnä ovat luonto, ihmiset ja ihmisten yksinkertaiset murheet ja ilot. Ei näy ulkomaailmaa, ei yhteiskuntaa, ei kaupunkeja, ei tekniikkaa eikä edistystä, ei satiiria, ei psykologista syvyyttä. Ketkä elivät tällaista taantumuksen kuplaa 1900-luvun alkupuoliskolla: itse runoilijamme vai säveltäjät, jotka runoja valkkasivat?
Tekstien käppäisyys korostuu vielä entisestään, kun pääsee syventymään siihen kaikkeen, mitä muun maailman säveltäjillä on silloin ollut käytössään, Shakespearesta Audeniin ja Poundiin, Goethestä Hesseen, Hugosta Aragoniin... mutta juuh, /rant.
Nummen Vuoripaimen on kyllä osoittautunut mielenkiintoiseksi, kiitos suosituksesta. Marttiselta ja Kullervo Karjalaiselta on löytynyt jotain kivoja, vanhemmasta kaartista lähinnä Madetojalta. Ehkä hapokkain bongaus on ollut Otto Donnerin "Neljä karua laulua", hankala kuvitella millä tavalla semmoista lähtisi edes tulkitsemaan.
Shakespearea löytyy mm. Rautavaaralta, arkea Almilalta ja oikeestaan kaikkea noista sun luettelemista genreistä modernimmista jossain muodossa. Ongelmana lienee sitten se peruskurssitaso. Valtaosalle perusteiden opettelu kannattaa ehkä alottaa sieltä päästä "laulan nyt teille iloisen laulun" kuin "tässäpä vähän satiirista yhteiskuntakritiikkiä"
It is difficult to trust anyone whose instrument changes shape as he plays it! | megatherium
16.11.2019 12:09:24 (muokattu 16.11.2019 15:20:28) | |
|
mikey_a84: Oskar Merikannolla on biisejä saksankielisiin teksteihin, samoin Yrjö Kilpisellä... Niistähän voisi löytyä hyviä biisejä baritonillekin.
Niin itse asiassa löytyykin.
Saksassa Kilpisen lauluja esitti 30-luvulla erityisesti arvostettu baritoni Gerhard Hüsch jonka tulkitsemia kilpisen upeita liedejä minulla on levyllinen. tuubista juuri sitä levyä ei löydykään. Mutta se nyt löytyy tuubistakin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
