Keskustelua raskaammasta musiikista ›

PsychedelicWarlord: Minusta Powerslaven filleri on Back In The Village. Itse pidän myös yleisen kaanonin vastaisesti Rime of the ancient marineria paikoitellen melko tylsänä biisinä. Hallowed ja seuraavan levyn Alexander The Great toimii paljon,paljon paremmin eeppisellä Maiden-osastolla. Samoin Fear Of The Darkilla Afraid To Shoot Strangers pieksee Marinerin 100-0 vaikka levy muuten onkin epätasainen.
 
alexander the great täysi kyny kerto säettä lukuun ottamatta. rime of the ancient mariner sen sijaan täyttä tykitystä koko mitaltaan. myös se väli osan himmailu ajelehtimis kohta.

Kärpäsruoska: En tiedä lasketaanko Infinite Dreamsia yleisesti noihin Hallowed-Mariner-Alexander-jne-sarjan "eeppisiin" biiseihin, mutta se on aika tolkuttoman kova sellainen.
 
Seventh sonilta tuohon kategoriaan taitaa mennä ennemminkin nimikkoraita, joka on kyllä täyttä tavaraa. Seventh son muutenkin yhtyeen ehjin kokonaisuus. Muilla bändin levyillä mukana ihan selviä täytebiisejä, monilla klassikkolevyilläkin jopa useampi. Ne hittibiisit on vaan niin jumalattoman kovia, että ne kantaa.

Powerslaven ainoa fillari on mielestäni Back In The Village. Loput ovat tykkiä.
Vähän huvittaa tempon heilunta joskus Aces Highisssa mutta se on rokrok.
Lempialbumini on silti Somewhere In Time. Reilulla marginaalilla. Joka biisi hyvä ja soundit ja soitto parasta mitä Maiden on tarjonnut koskaan. Soundit ja miksaus etenkin ovat kyseisellä levyllä hienot.
Myöhemmistä levyistä AMOLAD on ainoa jota on tullut kuunneltua.

shuffle: Powerslaven ainoa fillari on mielestäni Back In The Village. Loput ovat tykkiä.
Vähän huvittaa tempon heilunta joskus Aces Highisssa mutta se on rokrok.
Lempialbumini on silti Somewhere In Time. Reilulla marginaalilla. Joka biisi hyvä ja soundit ja soitto parasta mitä Maiden on tarjonnut koskaan. Soundit ja miksaus etenkin ovat kyseisellä levyllä hienot.
Myöhemmistä levyistä AMOLAD on ainoa jota on tullut kuunneltua.
 
No kun nyt muutkin suosikeitaan, niin minäkin.
 
Mulle Maidenin ensimmäisten seitsemän levyn laittaminen parhausjärjestykseen on aika vaikeaa, paljon vaihtelee päivästä toiseen rankkaus. Varsinaisia huonoja biisejä en tuolta löydä, muutamat tasaisemmat toki. Usein tasapainottomuudesta moitittu Powerslave on kyllä mun korviin yksi tasapainoisimmista kokonaisuuksista, sieltä ei löydy Can I Play With Madnessiä tai Quest For Firen tapaista tasapaksumpaa kamaa ollenkaan. Taino, Madness nyt lähinnä livenä heikko, kyllä siinä studioversiossa oma rokkaavuutensa on.
 
The Number of the Beastilla kyllästyttää periaatteessa tasan ne livepuhkikuluneet Run to the Hills, nimikko ja Hallowed, mutta kyllä niidenkin studiovedoille jaksaa syttyä, hyvin sisään soitettuja ja Brucen tulkinta ikimuistoista. Ganglandi ehkä vähän biisinä hönö, mutta tosi hienoja skittajuttuja sekin sisältää, ja aivan hyvän voksuraidan. Muutenkin levyn äänimaailma jotenkin iskee, NWOBHM-henkeä 100%.
 
Somewhere ja Seventh Son ehkä ne useimmin maistuvat, mutta näissä saattaa olla tuota pitkään jatkuneen liveylenkatsomisen tuomaa lisäpointsia mukana.

Mites tuo Invaders, tykkääkö joku siitä? Itse en nimittäin ole kyennyt ikinä sulattamaan.
 
Säkeistö on pirun kova mutta kertsi aiheutti pitkään tyrmistyksen että WTF mihin se huima meininki meni. Mutta jotenkin sitä oppi sietämään ja lopulta sen kans voi jopa elää.

Kaikki biisit menee Piece of Mindilta ja Powerslavelta. Vähintäänkin hevimetelinä. Back in the Village on meikästä pirun kova. Samoin Duellists ja Flash of the Blade. En älyttömästi kuuntele, mutta aina ku ne tulee jostain, niin tykkään kyllä. Powerslaven huonoin biisi on varmaan Powerslave. Invaders on ihan helvetin tykki biisi. Se basso on siinä vaan niin mieletön. Mitä hämäriin kertseihin tulee, niin jossain Montsegurissa se kertsi kyllä pilaa koko biisin.
 
Noiden väitettyjen fillereiden sijaan Seventh Sonilla on jotain, mitä en ikinä jaksa kuunnella läpi. Tyyliin nimikkobiisi, Can I play with madness ja joku prophecy.
 
Infinite Dreams on helposti porukan top10-osastoa.

Kärpäsruoska: Mitä ihmettä, Quest for Firehan on hiton kova. Näin ne maut näköjään vaihtelevat :-D
 
Mites tuo Invaders, tykkääkö joku siitä? Itse en nimittäin ole kyennyt ikinä sulattamaan.
 
On hyvä, kertsi ehkä vähän niin ja näin. Ja se että jengi diggaa eri biiseistä on vaan rikkaus, ja osoittaa ettei ne tosiaan ihan susipaskoja biisejä ole. Questissakin esimerkiksi hyvää tuplaskittaa ja aika epämaidenmainen rytmitys, siksi jo kuriositeettiarvoltaankin mielenkiintoinen pala bändin historiaa. Yksi epätyypillisimmistä Harrisbiiseistä mun mielestä noin ylipäätään, vaikkei kokonaisuutena ehkä pelaa kovin hyvin mulle.

geeza: alexander the great täysi kyny kerto säettä lukuun ottamatta.
 
Varmaankin kaikki muut tietää tamän, ja minä vaan olen ignorantti moukka, mutta sana "kyny" ei merkitse minulle yhtään mitään.

jaxi: Varmaankin kaikki muut tietää tamän, ja minä vaan olen ignorantti moukka, mutta sana "kyny" ei merkitse minulle yhtään mitään.
 
Uusi sana minullekin, mutta päättelisin sen tarkoittavan kutakuinkin samaa kuin "IHAN VITUN HYVÄ".

Miten muuten soolot The Duellists:ssa? Vuorottelevatko kitaristit ja jos niin missä järjestyksessä?

WarMachine: Miten muuten soolot The Duellists:ssa? Vuorottelevatko kitaristit ja jos niin missä järjestyksessä?
 
Varmaan jostain tämäkin googlaamalla löytyy, mutta kuunneltuna sanoisin notta: tuolla kolmen minuutin kohdalla aloittaa mr Murray, väliin vähän skittaharmoniaa ja sitten Adrianin rykäisy, ja luonnollisesti tuplaskitat vielä perään. Eli ihan simppelisti Murrayn soolo koko ensimmäinen osio, Smith hoitaa tokan soolon. Yllättävän Smithmäisiä juttuja kyllä Dave soittaa soolonsa loppupuolella.
 
The Prophecy on mulle ihan Seventh Sonin kärkibiisejä. Vaikka melkeinpä kaikki sieltä on, Infinite Dreams, nimikko, Only the Good Die Young, The Clairvoyant... tiukkaa tykitystä koko levy.

jaxi: Varmaankin kaikki muut tietää tamän, ja minä vaan olen ignorantti moukka, mutta sana "kyny" ei merkitse minulle yhtään mitään.
 
Kyny on käsittääkseni, nykyään niin muodikas, lyhennys sanasta 'kynyttää'.

Ianuarius: Oon vähän miettiny, että ostaisin jonku levyn tässä, mutta ne 6 biisiä mitä oon kuullu tätä Iron Maidenin uusinta ei kyllä houkuttele ostamaan. :/ Sen sijaan oon kuullu yhen biisin Savantin Protos-levyltä ja haluttais ihan välittömästi hommata se.
 
Kai se on vaan todettava, että tämä uus Maideni ei iske. Brave New World iski välittömästi ja se levy oli saatava heti. Siitä lähtien mielenkiinto on vaan laskenu. Ei nuo ny silleen huonoja biisejä oo, että jos joku tykkää tollasesta, niin varmasti iskee. Ei voi niinku millään ilveellä väittää, että ois mikään nolo levy. Ehkä sen joskus hankin... katellaan.
 
Kuuntele Cheekiä. Haluut kuitenki.

bfoc: Kuuntele Cheekiä. Haluut kuitenki.
 
En mä mitenkään erityisesti halua ku en oo sitä ikinä kuullu. Vois kyllä testata.

Myönnän että edelleen muutun ihan fanipojaksi tän bändin kanssa. Mutta silti, 92 minuuttia ei tuntunut missään. Ehkä aluksi itsekin kuuntelin sillä korvalla että vieläkö irtoo, mutta viimeistään nimibiisin kohdalla iski se sama vanha fiilis. Nyt kuunnellaan Maidenia.
 
Siitä loppulevy on kyllä muutenkin hyvää tykitystä. Death Or Glory aloittaa tokan puoliskon vauhdikkaasti. Shadows Of The Valley alkaa vähintäänkin tutun kuuloisella introlla, ja kasvaa hienosti omilleen. Tears Of A Clown on hieno biisi, ja The Man Of Sorrows jatkaa siitä vielä fiilistelevämmällä linjalla. Etenkin pehmeät kitaraharmoniat toi kylmiä väreitä.
 
Empire Of The Clouds (Spoiler alert lienee paikallaan!). On kyllä monisävyinen teos, jonka aikana tuli koettua monenlaisia fiiliksiä. Intromelodiasta ehkä heti alkoi ajatella joitakin eeppisiä klassikoita ja odottaa tietynlaista biisiä. Onhan siellä tuttua meininkiä, mutta kyllä biisi kokonaisuudessaan yllätti. Niin paljon tässä tapahtui ettei osaa vielä oikein laittaa kaikkea päässään kokoon. Sen tiedän että kun lopussa intromelodia palasi niin olin kyllä ihan fiiliksissä. On vaan niin hienoa kuulla uutta Maidenia.

Hah haa, Dickinsonin kielisyöpä on mitä ilmeisimmin perujaan pimpukan litkimisestä, koska kaikki muu ois vähemmän kuin 101 % roken rollia.
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015090320290649_vi.shtml
 
Hehjuum, vakava asiahan tuo syöpä on aina, mutta huvitti hiukan tää selitys silti tässä yhteydessä. Pitäähän lähteä hakemaan uus läpsykkä levykaupasta kunhan avaavat portit.

Just kävin noutamassa levyn kyllähän tämä toimii. Vinkkinä että prismasta saa ton kirja version hintaan 19,95.

syanid: Just kävin noutamassa levyn kyllähän tämä toimii. Vinkkinä että prismasta saa ton kirja version hintaan 19,95.
 
Oho, täytyykin käydä hakemassa.

Onpas tää nyt vaan kova lätty, tietää mitä kuuntelee seuraavat 2kk :P