Studiotyöskentely ›

Laita yksi mikki (kondensaattori tai nauhamikki mielellään) noin palttia rallaa virpan yläpuolelle overheadiksi(korkeus? 2 metriä tai jotain...) ja mikitä virvelin yläkalvo ja bassari.(dynaamisilla...) Tarpeeksi treenaamalla tuon saattaa saada toimimaan. Muista kokeilla kompressiota!
 

 
...Ja harjoittele paljon!

Ja kun kerran käytössä on ikään kuin kaksi kanavaa (left & right), niin panoroi nauhoitusvaiheessa basari aivan toiseen laitaan ja tuo virppa & overheadi toiseen, näin pääset sitten jälkikäteen rukkaamaan yksinään pelkkää basaria (jossa yleensä on sitä käsittelyn tarvetta ehkä eniten) ja overi&virppa yhdistelmää.

Ja kun kerran käytössä on ikään kuin kaksi kanavaa (left & right), niin panoroi nauhoitusvaiheessa basari aivan toiseen laitaan ja tuo virppa & overheadi toiseen, näin pääset sitten jälkikäteen rukkaamaan yksinään pelkkää basaria (jossa yleensä on sitä käsittelyn tarvetta ehkä eniten) ja overi&virppa yhdistelmää.
 
Miten kannattais equt säätää virpalle ja overheadille mikseristä, kun niitä ei sitten jälkeenpäin voi enää erikseen muokata?

Miten kannattais equt säätää virpalle ja overheadille mikseristä, kun niitä ei sitten jälkeenpäin voi enää erikseen muokata?
 
Älä tee kummallekaan mitään ellei ole aivan pakko. Hae paras soundi mikkien sijoituksella.

Älä tee kummallekaan mitään ellei ole aivan pakko. Hae paras soundi mikkien sijoituksella.
 
Noinhan se on. Mutta jos meillä on kaikki maailman aika ja näkemys, niin toki viilata voi esmes seuraavasti:
 
Overheadeille laitan mielellään ylintä yläpäätä (16-20 KHz) hiukan lisää, koska sitä ei oikeastaan saa kuin rumpujen pelleistä, 12-kielisestä akustisesta kitarasta ja flyygelistä, mutta lopullisessa tallenteessa sitä olis kiva olla. Parempi ottaa se haltuun ajoissa kuin soittaa malleteilla niittipeltiä biisin taustalle lopuksi;-) (noinkin on tehty).
 
Virvelin kohdalla pitää valita, kumpaa virvelin peakia käytetään. Virvelistä tulee aina kaksi hyvänkuuloista iskua, ylempi (sellainen pop) ja alempi (selvästi bassarin napsun alapuolella). Jomman kumman kanssa pitää mennä, molempia ei saa mukaan. Mitä syvempi virveli, sitä todennäköisemmin valituksi tulee se alempi, joskin tässäkin saattaa olla paikallaan hakea mukaan terävää kopausta esimerkiksi mikittämällä virvelin kylki.
 
Jos virveli vedetään useammalla mikillä, on homma mun silmissäni lopulta jopa helpompi - usean mikin kanssa pyrin aina katsomaan, ettei niillä haeta samaa asiaa, vaan jaan ne aina taajuusjärjestykseen, ja pyrin siihen että niistä yhdessä tulee hyvä kokonaisuus. Kevein ja kirkkain antaa yläpään, tummin ja raskain alapään.
Jos virveli vedetään pelkällä ylämikillä, saattaa joskus olla asiallista splitata se mikserissä kahdeksi kanavaksi, joista kirkkana käytetään kuivaa kanavaa, ja toinen kanava kaiutetaan esimerkiksi SPX900:sta löytyvällä warm snarella, ja tätä käytetään snaren alapäänä. Toimii rokissa.
 
Kaksikanavasysteemeistä pitää myös mainita Microverb-bassari, jonka reseptin julkistan tässä, ja kiitän Konstaa, jolta tän opin. Eli bassari mikitetään sisältä puolivälistä (e602, D12, D112, B52...) ja varsinaisesta bassarikanavasta haetaan pelkkä napsu (3,5KHz - 5KHz välisellä alueella vireestä riippuen). Muu equtetaan tylysti pois. Mutta ennen EQ:ta otetaan kanavasta lähtö vanhaan Alesis Microverb ykköseen, siitä esim. huone kolmonen (riippuu vähän biisin temposta, kuinka pitkän basarisoinnin tahdot) ja signaali kokonaan märäksi. Tämä pelkkää kaikua oleva signaali palautetaan seuraavaan kanavaan, ja siitä muokataan bassarin alapää.
 
Toimii, sillai Phil Collins meets Police -osastolla. Kasari, mutta varsin käyttökelpoinen.

Tekisi mieli äänitellä ihan omat rumputukset joihinkin biiseihini midirumpujen sijaan, mutta hankaluuksia tuottaa äänitys. Ei ole mahdollista nauhoittaa monella mikillä useammalle raidalle ja editoida jälkeenpäin siististi jokaista raitaa erikseen.
 
Käytettävissä oleviin välineisiin kuuluu kaksi tai kolme siedettävän laatuista mikkiä, pieni mikseri (jokaisella kanavalla 3-vaihe equt) ja äänityslaite (vain yksi raita, tai kaksi jos panoroin mikseristä mikkejä eri laidoille).
 
Eli kun tilanne on näinkin rajoitettu niin tarvitsisin hyviä ohjeita mikkien sijoitteluun ja mikserin asetusten säätelyyn saadakseni edes välttävän soundin matopurkeistani. Se on selvä, että yhden mikin tuikkaan basariin, mutta miten muut/toinen?
 
Edit: Mihin kannattaa sitten jälkikäsittelyssä ja miksauksessa kiinnittää tuollaisessa tilanteessa huomiota?
 
Mä kanssa väännän musaa midillä todella paljon ja haluan kanssa pistää oikeita rumpuja nauhalle. Itse joskus aikanaan tein himassa 5-6 vuotta sitten sellaista yhdellä mikillä äänityksiä. Hirveetä toscaa siitä äänenlaadullisesti aina tulee... Jos haluaa hyvät rumpusoundit niin aika perus jutut on nää:
 
- Mikitä snare sekä ylä että ala kalvo... ei liian paljon ala-kanavaa koska muuten saundaa liian puurolta :D
 
- Tom-tom mikitykset tehdään yleensä näillä SM57:lla tai vastaavilla
 
- Overheadeiksi konkat n. 2 kpl tavallisesti
 
- Bassariin bassotaajuuksia äänittävä mikki... Kannattaa miksata niin että soundissa kuuluu tarpeaksi muanakas soundi... Kun bassarin voi miksata monella tavalla... Joko sellaiseksi pumulimaiseksi soundiksi mistä ei saa selvää tai sitten sellaiseksi perus "munabassarisoundiksi" mikä jytisee kivasti kunnon bassobuusterissa, niin että kunnon voluumella maksakin jytisee sisällä:D
 
- Hihat kannatta myös mikittää jollain SM57:lla
 
Louksi miksauksesta vielä sellainen juttu, että käyttäkää ihmeessä kaikulaitteita rumpuäänityksissä jos löytyy. Olkoon sitten vaikka PRO TOOLS plugarikaiku. Kun kaupallisesta musasta olkoon poppia yleensä niin ei käytetä rumpujen äänityksestä ollenkaan kaikua. Se on olevinaan joku tämän vuosikymmenen studiotrendi.
 
Mutta kuunnelkaapa jotain Dave Wecklin soololevyjä tai TOTO:n levyjä. Molemmat äijät Simon Phillips että Dave Weckl ovat aina miksanneet oman settinsä ja siinä on aina kaiku. Minä olen itse kanssa näitä kaiun nimeen vannovia rumpaleita. Ihmeellistä että jopa Lenni-Kalle Taipaleen molemmilla levyillä rumpumiksaukset ovat hyvin perusteellisen neutraaliksi miksattuja joissa ei löyty kaikua juuri ollenkaan.

Hirveetä toscaa siitä äänenlaadullisesti aina tulee...
eipä vaan tuu, jos on hyvä tila/rummut/rumpali ja vielä hyvä mikki ja etunen. eipä noilla vanhoilla jazz-äänitteillä nyt niin hirveän paska tuo rumpusoundi ole...
 
Mutta kuunnelkaapa jotain Dave Wecklin soololevyjä tai TOTO:n levyjä.
sori. ei pysty.
 
Makuasia tämä kaikujen käyttö, mutta ei niitä kyllä äänittäessä varmaan kandee tehdä (paitsi ambienssihommat juu..) - etkä varmaan sitä tarkoittanutkaan vaikka niin sen saattoi tosta ymmärtää. Miksatessakin kaikujen käyttö on taiteellinen ratkaisu, johon ei liene yksiselitteistä oikeaa vastausta. Riippuu musasta ja riippuu näkemyksestä.

Kaikella kunnioituksella, Anonymousjazz, mä olen sun kanssasi samaa mieltä ainoastaan "konkat overheadeiksi" -kohdassa.
 
Mutta enpä mä olekaan tehnyt midimusiikkia.

Itse joskus aikanaan tein himassa 5-6 vuotta sitten sellaista yhdellä mikillä äänityksiä. Hirveetä toscaa siitä äänenlaadullisesti aina tulee...
 
Olisit vaan jatkanu sillä tiellä..
 
Louksi miksauksesta vielä sellainen juttu, että käyttäkää ihmeessä kaikulaitteita rumpuäänityksissä jos löytyy. Olkoon sitten vaikka PRO TOOLS plugarikaiku. Kun kaupallisesta musasta olkoon poppia yleensä niin ei käytetä rumpujen äänityksestä ollenkaan kaikua. Se on olevinaan joku tämän vuosikymmenen studiotrendi.
 
Mutta kuunnelkaapa jotain Dave Wecklin soololevyjä tai TOTO:n levyjä. Molemmat äijät Simon Phillips että Dave Weckl ovat aina miksanneet oman settinsä ja siinä on aina kaiku. Minä olen itse kanssa näitä kaiun nimeen vannovia rumpaleita. Ihmeellistä että jopa Lenni-Kalle Taipaleen molemmilla levyillä rumpumiksaukset ovat hyvin perusteellisen neutraaliksi miksattuja joissa ei löyty kaikua juuri ollenkaan.
 
Ogelisordiinoa vähän pienemmälle ja lisää musalevyjä koneeseen.. sääntöjä on tasan yksi: sääntöjä ei ole.

höh a-jazz. kuuntele itse niitä wecklin levyjä. kasareissa ja 90-alussa on tietenki väkisin mukana kaiut mut 4 uusinta levyä on jo mallikasta kamaa, ainakin rumpusoundien osalta. en näe kyllä hyötyä virvelin alakalvon mikitykselle varsinkin kun on autotallinauhotusmeininki eikä mikään "mikkejä-on-100-liikaa-mihin-laitetaan-loput" -tilanne. yleensä haikka tulee overeista sen verran hyvin, ettei tarvi omaa mikkiä. ainahan nauhotuksissa laitetaan vähän kaikua. musaa ei tarvi enää 80-luvun jälkeen pilata kaiuilla. liika kaiku tekee koko hommasta melkoista tuubamössöä - ei millään pahalla - niinku sinunkin nauhotuksista näkyy.

Mutta kuunnelkaapa TOTO:n levyjä. Simon Phillips
 
Ei nyt liity rumpusoundeihin mitenkään, mutta kuuntelepa niitä Toton levyjä missä Jeff Porcaro vetää.

Ei nyt liity rumpusoundeihin mitenkään, mutta kuuntelepa niitä Toton levyjä missä Jeff Porcaro vetää.
 
komppaan.. plussapisteitä.

musaa ei tarvi enää 80-luvun jälkeen pilata kaiuilla.
 
Juurikin näin. Parhaat rumpusoundit on yleensä tosi kuivat ja luonnolliset. Kuunnelkaa Maaritin Jäätelökesä. Tulen joka kerta hyvälle tuulelle tuon biisin rumpusoundeista. 80-luvulla musiikissa meni pilalle melkeinpä kaikki. Ennen kaikkea rumpusoundit.