Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä tässä on mielestäni varsin hyvä idea keskustelunpohjaksi, jos sitä ei sitten pilata aivan turhalla rölötyksellä.
 
Aikoinaan Fenderin kitarat pyrittiin tekemään puista jotka olivat tasalaatuisia, edullisia ja helposti saatavilla. Niissä super hyviksi kehutuissa 50 ja 60-luvun kitaroissa on kuitenkin mikkien ja monien mittojen kohdalla enemmän vaihtelua kuin nykyään on kitaroissa.
 
Jos 50-luvulla olisi ollut tyyliin Harley Benton kitaroita ja niiden saatavuus olisi nykyään samaa luokkaa kuin Fenderin ja Gibsoneiden tuon aikakauden, niin varmaan niidenkin hinnat olisivat suurempia kuin mitä kukaan voisi tänään uskoa. Tosin Fenderin ja Gibsonin suosioon vaikuttaa myös sekin, että niillä on ollut ja on edelleen monenlaisia kuuluisia soittajia. Soittajia pitäisi siis olla tuolla Harley Bentonillakin sieltä vuosikymmenten takaa.
Tämä on kuitenkin ihan turhaa jossittelua kun se ei ole mahdollista.
Tänä päivänä ei kuitenkaan tarvitse ostaa halvinta mahdollista, eikä tilata Custom Shop kitaraa, että saa laadullisesti jopa ihan oikeasti hyvän soittimen. Tämän päivän Fender American Standard Stratocaster on paljon tasalaatuisempi kitara kuin mitä on valmistettu vaikka jollakin tietyllä vuodella 50-luvulla. Vanhoissa Fendereissä myös mikit olivat enemmän käsityö hengessä tehty, että nyt on lankaa sopivasti. Nykyään suurin osa mikeistä tehdään sellaisilla koneilla, että kierroksia tulee yhtä paljon.
 
En sitten tuossa verrannut Fenderin ja Gibsonin laatua Harley Bentoniin, vaan sitä että sarjatuotanto oli silloin enemmän "käsityötä" ja kaikki kitarat olivat enemmän tai vähemmän yksilöitä kuin nykyään. Tämä käsityö voi olla monesti myös todellakin hyvä asia, mutta Fender kyllä halusi aikoinaan tehdä kitaroita edullisesti ja varmaan bisnes mielessä se on muutoinkin ihan järkevää. Ainakin silloin.
Kitaroissahan on kaikissa, jopa ihan halvimmissa Kiinalaisissakin käsityötä. Joissain on enemmän ja joissain taas vähemmän.
Edullisten kitaroiden puiden laatukriteerit eivät varmaan ole ihan samalla tasolla kuin sellaisen kitarasepän joka valmistaa vain muutamia kitaroita vuodessa ja täysin tilaajan toiveiden mukaan. Sama koskee myös muita osia ja yleensä niissä halvemmissa on myös säästetty mikkien, kytkimien ja monien muiden osien laadusta.
 
80-luvulla oli oikeastaan vain yksi kitaroiden vakavasti otettava valmistusmaa. Jos kitarassa ei lukenut Made In USA, niin se oli Japanilainen ja ostettu ilmeisesti kun rahat eivät riittäneet kunnolliseen. Silloin oli sellainen ilmapiiri ja esim. nykyään pidetään Koreassa tehtyjä soittimia ihan hyvinä. Silloin 80-luvun puolivälissä ne eivät kuitenkaan ainakaan täällä Suomessa myyneet mitenkään erikoisen hyvin. Niitä ei pidettu juuri kitaroina vaan täysin huonoina ja lähes itäblogin soittimiin verrattavissa oleviin. Jollaisia ne eivät kuitenkaan olleet, vaikka on niitä hyviä soittimia tehty ihan jokaisessa maassa, mutta kuitenkin.
 
Hieman olen ihmetellyt joskus kun näkee näitä 70 ja 80-luvun Aria, Asama jne. kitaroita kovemmalla hinnalla myynnissä kuin mitä halvimmat Gibsonit maksavat. Eihän vaikka Melody Maker Flying V ole kitarana aivan älytön, mutta saa näitä MM sarjan Gibsoneita Top Soundista vieläkin hintaan uutena 399 euroa, vaikka niitä ei enää uutena tehdäkkään. Kitarat tulevat vielä kotiin asti samalla rahalla.
 
En siltikään sano, etteikö joku 35-40 vuotias Aria tai vastaava voisi olla ihan soitettavakin kitara. Ne kokemukset kuitenkin joita itsellä on, niin en minä kyllä niistä ainakaan enempää maksaisi kuin noista halvemmista Gibsoneista.
Hieman kyllä välillä ihmettelen tätä nykyään olevaa Japanilaisten kitaroiden hypetystä, koska ne saattavat maksaa enemmän kuin vanhat jenkki Peaveyt ja monet muut kitarat joihin ne vanhemmatkin Japanin kitarat aika pitkälle perustuvat.
Muutenhan sillä ei ole niinkään väliä vaikka soitin olisi Ugandassa tehty, jos puhutaan hyvistä soittimista ja käsityöstä.
 
Taitaapa moni kitarasankari vaikuttaa näiden monienkin soittimien, vahvareiden ja efektien hintoihin. Toki ne voivat olla ihan hyviäkin, mutta ei ne kyllä mielestäni aina ole sen rahan arvoisia.
Monet maailman luokan soittajat kun saavat muutenkin ihan sellaiset kamat kuin halauavat, että ei tarvitse juurikaan kuuluisan soittajan etsiä itselleen kitaran, vahvistimen ja efektien rakentajaa. Mainostaahan niitä sitten pitää, mutta eihän nekään sopimukset ikuisesti kestä.
 
Kun katsoo erilaisien kitaroiden, vahvarien ja efektien valmistajien kotisivuja ja sieltä löytyviä sen lafkan kamoja käyttävien soittajien nimiä. En nyt viitsi tähän erikseen mainita yhtään esimerkkiä, ettei kukaan pahoita mieltänsä. Aika paljon niissä on kuitenkin samoja nimiä ja monesti saattaa olla vieläpä sellaisesta musagenrestä, ettei ne kitaristit kyllä ainakaan keikoilla tai levyillä niillä soita. On myös todella paljon sellaisiakin nimiä monella valmistajalla, jotka ovat keikoilla soittaneet useita kymmeniä vuosia tietyn merkkisillä kitaroilla ja koskaan ei ole ollut sellaista soitinta keikoilla tai stuodiossakaan.
 
Jos tähän aiheeseen palataan, niin minusta kannattaa itse kokeilla jokainen peli ja miettiä onko se omaan käyttöön sopiva vai ei. Joskus voi tosin olla ikävä, että itselle tarpeeton mutta hyvä laite on menettänyt täysin arvonsa. Silloinkin kun se olisi monia laitteita halvempi vielä käytettynäkin ja muutoinkin monipuolisempi ja mahdollisesti ehkä parempikin.
Jollekkin vaan voi olla hyvä ja huono täysi jotain muuta kuin jollekin toiselle soittajalle. Riippuu se sitten soitettavasta musiikista tai jostain muusta. Valitettavan paljon mainonta ja ne omat esikuvat kuitenkin ohjaavat sitä omaa ostopäätöstä. Silloinkin kun ne mahdollisesti ostettavat vehkeet eivät tuo juurikaan mitään uutta siihen omaan soittoon.