Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Riippuu kytkennästä ja putkistakin. Esimerkiksi joku pieni tweed Fender johdannainen 6V6 pääteputkilla kuulostaa hyvältä kun sitä oikein kunnolla kurittaa. Marshall tyylinen kytkentä EL34 tuubeilla on myös kiva päätesäröllä. Itse tykkään että on vähän joka tilanteeseen valinnan varaa. Tuo minun Bluetone Custom on nyt noilla KT66 putkilla JTM45/JMP kytkentänsä kanssa sellainen ettei sitä oikein edes saa potkittua raskaalle päätesärölle, sattuu korvat tulppienkin kanssa. Avaan sitä sen verran että pääte alkaa vähän heräillä, eli päätesärön osuus on todella pieni mutta siellä seassa. Etuasteesta lähtee tässä kohtaa säröä sen verran että rokkihommat onnistuu riuskalla ranteella, jos halutaan enemmän säröä etuasteesta niin sitä saa napsauttamalla etuasteet sarjaan tai lyömällä fuzzia kylkeen.
 
Kaikki kokeilemani transistorikoneet ovat olleet ärsyttävän teräviä säröillä ja kylmiä puhtailla..mallintavien kanssa ei toimi fuzzit kunnolla. En ole puristi ja ostaisin mielelläni kotiin hyvän trankkupelin tai mallintavan mutta en ole vielä sellaiseen törmännyt. Kemper liippasi jo läheltä mutta ei mennyt vielä aivan maaliin. Joku trankkuvahvistin voisi olla kyllä kiva punkkihommiin.
 
Ehkä nuo mainitsemasi vahvistimet ja kytkennät kuitenkin edustaa enemmän sitä perinneosastoa kuin "nykyaikaisia" putkivahvistimia, mutta tietenkin nämä uudet vahvistimet ovat paranneltuja versioita niistä vanhoista.
 
Noiden trankkujen kanssa melkeen itse lykkäisin sen kompuran sinne väliin kyykkäämään ja pehmentämään soundia ja hidastamaan sitä atakkia. Mitä taas mallintaviin tulee, niin mä en oikein tiedä mitä niistä ajatella. ei ne mun mielestä mene trankkujen kategoriaan kuten ei putkikoneidenkaan kategoriaan, vaikka putkareilta ne yrittää enimmäkseen kuulostaa. En oikeastaan tiedä onko transistorivahvistimia mallinnettu, muita kuin jazzchoruksesta taitaa löytyä mallinnus ainakin joissakin rolandin malleissa. Meinaan, että ad->da prosessin läpi mennytsignaali voi kuulostaa ihan miltä tahansa halutaan, niin se menettää yhteytensä vahvistustekniikkaan ja siksi en haluaisi niputtaa transistorivahvistimia samaan kategoriaan digitaalisten vahvistinten kanssa ihan niin kuin niitä ei voi niputtaa myöskään samaan kategoriaan putkivahvistinten kanssa, vaikka joissakin mallintavissa käytetään myös putkia. Kun analoginen signaali rikotaan binääriseksi niin se voidaan veivat kuulostamaan ihan mille tahansa vaikka hammonduruille jos niin halutaan eikä sitä analogista yhteyttä enää oikeasti ole olemassa vaan se säilyy ainoastaan meidän mielikuvissa ja vaikka se saadaan kuulostamaan "oikealta" vahvistimelta, niin se silti tietokoneen tulostama kuulokuva ohjelmoijansa tulkinnasta siitä miltä jokin vahvistin voisi kuulostaa. Sähköakustista yhteyttä ei enää ole, muuta kuin meidän mielikuvissa, siinä että haluamme uskoa siihen yhteyteen ja jos malli ei ole liian tökerö, niin pystymme ylläpitämään sitä mielikuvaa. Pahimmoillaan mallinnus on sellainen, että toisesta päästä syötetään sisään signaalia, ja toisesta päästä tulee ulos makkaraa riippumatta mitä sinne syöttää. Nykyisin mallintavat lienevät jo paljon kehittyneempiä ja pystyvät säilyttämään paljon uskottavammin mielikuvan oikeasta sähköakustisesta jatkumosta, mutta silti se ei sitä ole vaikka emme enää olekaan pakotettuja huomaamaan sitä.
 
Oli vahvistin transistori tai putkilla toimiva, niin se on kuitenkin analoginen aparaatti johon pätee todellinen sähköakustinen lainalaisuus. Mallintava on kuin lentosimulaattori joka parhaimmillaan on ihan kuin oikeaa lentämistä, mutta on silti varmasti eri juttu pyöräyttää aito avohyttinen kaksitaso taivaalle kun istua simulaattorin kabiinissa.