Studiotyöskentely ›

Ite oon aikojen saatossa kokenu valtavirtakasarisoundin ensin paskana, sittemmin ärsyttävänä, sitte halpana, sitte huvittavana, sitte mielenkiintosella tavalla naurettavana ja nykyään mielenkiintosella tavalla tavoittelemisenarvosena.
 
Jos OP:n kyselyitten takana on mietiskely, miten lähteä rakentamaan omaa 80-soundia, niin itellä on ollu kovalla käytöllä Softuben Classic reverbit, analogitiskien kanavamallinnukset eq'ineen, gate!. Battery 4:sta löytyvä Linndrum, 707 ja 808 soundit. Abbey Roads 80's drummer. Yksittäisistä synista lemppariverme on kasaripiehtaroinnin huumassa ostettu Sonicprojectsin OP-X pro II. Mieletön syna. Ainoa ärsytys on, ettei siitä ole vielä 64-bittistä versiota. Sähköpostilla kun kysyin, niin sekin on työn alla. Myös esim. Kontaktille on samplattu paljon rumpukoneita, joita löytyy netistä halvalla ja ilmaisina.

jii-koo: - Eve - Alaston kaupunki https://www.youtube.com/watch?v=JnUHJ3HpLyw - näissä Even ekoissa soolobiiseissä on soundit ja lyriikat kaikin puolin maailman parasta. Ihan käsittämätön helmi!
 
Even biiseistä tuli mieleen tämä https://www.youtube.com/watch?v=wYnXaIHYiH8 ja 2:05, mitä helvettiä :D

-89 ja varmasti tarkoituksella yliammutut tuotannolliset seikat.
 
Kolera - Suomi on euroopan kallein maa:
 
https://www.youtube.com/watch?v=gLLR0bWizLU

Vessajono: Even biiseistä tuli mieleen tämä https://www.youtube.com/watch?v=wYnXaIHYiH8 ja 2:05, mitä helvettiä :D
 
Aika siisti kohta! Tässäki 1:56 kohdalla aika jännä juttu: https://www.youtube.com/watch?v=lGeQOCjKbMI

CryptoFib: Jos OP:n kyselyitten takana on mietiskely, miten lähteä rakentamaan omaa 80-soundia, niin itellä on ollu kovalla käytöllä Softuben Classic reverbit, analogitiskien kanavamallinnukset eq'ineen, gate!.
 
Minkä analogitiskin kanavamallinnus? onko linkkiä mistä voi ostaa?

jii-koo: Minkä analogitiskin kanavamallinnus? onko linkkiä mistä voi ostaa?
 
http://www.musicradar.com/tuition/t … sic-channel-strip-plug-ins-543123/3 tuossa on listattu muutamia.

jii-koo: Aika siisti kohta! Tässäki 1:56 kohdalla aika jännä juttu: https://www.youtube.com/watch?v=lGeQOCjKbMI
 
Saako ujosti kysyä, että minkä vuosikymmenen tuotos itse olet, siis minkä ikäinen? Minä oon -82 ja nuo kaikki linkatut biisit on silkkaa horroria mulle.

Muovinen: Saako ujosti kysyä, että minkä vuosikymmenen tuotos itse olet, siis minkä ikäinen? Minä oon -82 ja nuo kaikki linkatut biisit on silkkaa horroria mulle.
 
Mä oon -95.

Muovinen: Minä oon -82 ja nuo kaikki linkatut biisit on silkkaa horroria mulle.
 
On ne meille kasariajan teineillekin sitä. Tai ei ehkä kaikille silloin ollut mutta en tykännyt silloin enkä nyt.

Juhani_t: On ne meille kasariajan teineillekin sitä. Tai ei ehkä kaikille silloin ollut mutta en tykännyt silloin enkä nyt.
 
Mun ikäkysymys ponnahtikin juuri tästä uteliaisuudesta, että miten ikä mahdollisesti vaikuttaa soundikokemuksiin. Minä en vielä 80-luvun puolella kuunnellut mitään sen kummemmin mutta esim 90-luvun alussa vielä meni juttuja läpi, joissa ihan selviä kasarivaikutteita oli (sen ajan poppia lähinnä). Sitten seiskaluokalla pamahti punk ja grunge läpi sellaisella voimalla, että tietyllä tavalla paluuta yltäkylläisiin studioherkutteluihin ei enää ollut. Eikä se pelkästään soundikysymys ole, vaan myös kasaribändien muu habatus on kovin luotaantyöntävää. Harvaa asiaa inhoan yhtä paljon kuin Mötiköitä ja Poisonia. Hyrrrrrr.

Joidenkin kasarihevibändien soundeissa mua on aina häirinnyt se reverb joka tuntuu aiheuttavan chorus-ilmiötä, eli siihen kitaraan ja kaikuun tulee semmonen ikävä pistävyys. Vai onko sitten että on käytetty myös chorusta? No, kuitenkin, jotenkin siinä on semmosta huonosti kirskuvaa reverbiä. Esim. WASPin kitaroissa tämä kuuluu hyvin.

Spiral: Joidenkin kasarihevibändien soundeissa mua on aina häirinnyt se reverb joka tuntuu aiheuttavan chorus-ilmiötä, eli siihen kitaraan ja kaikuun tulee semmonen ikävä pistävyys. Vai onko sitten että on käytetty myös chorusta?
 
Kyllä.
 
iPodisko arpoi juuri aamusella kuunneltavaksi Little Stevenin Undefeatedin ja ei voinut kuin ihmetellä sitä kaikujen ja chorusten määrää jota oli käytetty jotakuinkin jokaikiseen raitaan, bassoa myöten. Hieno laulu, mutta soundimaailma aiheuttaa pientä vääntelehtimistä.

Spiral: Joidenkin kasarihevibändien soundeissa mua on aina häirinnyt se reverb joka tuntuu aiheuttavan chorus-ilmiötä, eli siihen kitaraan ja kaikuun tulee semmonen ikävä pistävyys. Vai onko sitten että on käytetty myös chorusta? No, kuitenkin, jotenkin siinä on semmosta huonosti kirskuvaa reverbiä. Esim. WASPin kitaroissa tämä kuuluu hyvin.
 
Jos en ihan täysin paskaa puhu, niin muistaakseni noiden monien kasarivakkarien, Lexiconien, Yamahojen etc, soundi perustuu aika vahvasti viiveiden modulointiin vireen kautta, eli juurikin siis chorus-efektiin. Tää yhdistettynä arkaaisiin muuntimiin ja algoritmeihin ja ollaan varmaan aika kartalla tosta sun kuvaamasta efektistä, mitä kaikuun tulee.
 
Kusarilla ja seiskarilla käytettiin kuitenkin tiloihin kaikukammioita, jousia ja plate-kaikuja, jotka konkreettisina fyysisinä tiloina ja esineinä mikrofoneineen kuulostaa huomattavasti orgaanisemmalta.
 
E: Jos on seiskari, kasari ja ysäri, niin eiks 60-luku ole sitten 'kusari'..?

jii-koo:
En kyllä voi millään käsittää, minkä takia 80-luvun soundia sanotaan huonoks?!
Noi Gated Reverbit, kaikumössöt ja kaikki kasarisoundi muutenkin kuulostaa tosi siistiltä!
 
Tuskin mikään on enemmän subjektiivinen mielipide kuin tämä.
 
Eihän minkään muun vuosikymmenen musiikissa oo minkäänlaista munaa, vaan
pelkkää tasapaksua paskaa kaikki..
 
Tämä taas ihan objektiivisesti ei ole totta. Ellei "muna" ja "tasapaksu" ole kokeneet uutta määritelmää viimeaikoina.

Minä olen syntynyt '81 ja lapsuus meni kuunnellessa veljien kanssa sen aikakauden musiikkia. Vieläkin pidän 80-luvun musiikista ja soundimaailmasta. Kaiut ja chorukset sekä kahden markan synasoundit. Sävellykset olivat oivia ja kitarasankaruus huipussaan, vaikka olikin vuosi 1991 kun kitaraan tartuin.
 
Judas Priestin Turbo, Alice Cooperin Constrictor ja Twisted Sisterin Come Out And Play olivat Kissin ja Dingon ohella minulle eskari-ikäisenä parasta ikinä. Ja vieläkin kaikista pidän. Sitten veli oli hankkinut Metallican Justicen. Muistan kun sitä koitin LP:nä kuunnella, niin en pitänyt yhtään kun oli niin kuivat soundit verrattuna edellä mainittuihin. Myöhemmin tosiaan aloin Metallicastakin pitämään.
 
Edelleen muistan kun eskariin sai viedä musiikkia mistä piti. Muut toivat sinne lastenlauluja ja vastaavaa ja mä vein kasetilla Priestin Turbo Loverin!

Toi kahden markan synasaunditkin on ihmeellinen mielikuva. Mä väitän, et just kasarilla esim. analogiset syna-asiat on saavuttaneet sen laatu-määrä saturaation niin et on ollut käytössä suhteessa parempaa synakamaa ja enemmän ku ehkä ikinä ennen. Sit vasta ysärin myötä ne karseimmat halpis-digit alkoi yleistyä.
 
Sama pätee esim. chorus-hommiin; ne kaheksankyt luvun stydit analogiset räkkikrookukset ja delayt on olleet äärimmäistä hifiä silloin ja siihen hommaan ne on sitä vieläkin, olettaen et ne on kunnossa. Etenkin chorus-hommissa noi aidot asiat on paljon läskimmän ja musikaalisemman saundisia ku digitaaliset jäljittelijänsä.

PJS: Toi kahden markan synasaunditkin on ihmeellinen mielikuva.
 
Ehkä sillä on enemmän tekemistä tyylitajun ja käyttötavan, kuin soundia luovan laitteen laadun/hinnan kanssa. Ja silloinhan OLI markka-aika :P

Muovinen: Ehkä sillä on enemmän tekemistä tyylitajun ja käyttötavan, kuin soundia luovan laitteen laadun/hinnan kanssa. Ja silloinhan OLI markka-aika :P
 
Niinpä. Ja ensimmäiset digitaalisynat (kuten Yamahan DX7) olivat varsin kimurantteja ohjelmoitavia, joten yhä useampi musikantti tyytyi valmiisiin presetteihin.

Muovinen: Ehkä sillä on enemmän tekemistä tyylitajun ja käyttötavan, kuin soundia luovan laitteen laadun/hinnan kanssa. Ja silloinhan OLI markka-aika :P
 
Mut voiks tyylitajua sit ajatella tolla tavalla, et se referenssipiste minkä mukaan tyylitaju määrittyy olisi ikään kuin lukittu nykyhetkeen. Eikö noita kasarin saundeja pitäis miettiä nimenomaan niin että ne suhteutetaan oman aikakautensa ihanteisiin ja estetiikkaan jolloin ne kahden markan saundit saattaa nimenomaan olla niitä tyylitajuisia juttuja vähän samalla tavalla kuin vaikkapa shoegaze-delayskebat ysärillä tai överi-autotunetetut vokaalit muutaman vuoden takaisessa räpissä...