Rock, pop, alternative ›

Itsekin kyllä toivoisin "Rahapuheiden" tulevan tällä kiertueella jossakin vaiheessa keikkasettiin. Jos hyvin käy, niin Hämeenlinnassa saattaa setelit lennellä pitkin yleisöä... tai ehkä se nyt on vielä toiveajattelua, mutta jos jätkät eivät soita Moneytalksia kiertueen viimeisellä keikalla (joka hyvinkin mahdollisesti voi olla Accadaccan viimeinen/viimeisimpiä tämän mittaluokan keikkoja), niin jukoliuta, se on kyllä jo suoranainen rikos meitä fanaatikkoja kohtaan. Tai ei ehkä aivan rikos, mutta erittäin suuri ihme ja häpeällinen tapaus ainakin.

Olen tässä viime aikoina katsellut useaan otteeseen Accadaccan Lontoon-keikkaa lokakuulta '77 (Live '77 At Hippodrome Golders Green-DVD) ja voi helkutin helkutti, että se on hyvä! Keikka tosin on valitettavasti lyhyt kuin Chris Sladen mu***u ikään, mutta laatu korvaa ehdottomasti määrän tässä tapauksessa. Angus riehuu kuin Niuvanniemen pöpilästä karannut psykopaatti, Malcolm komppailee tasalaatuiseen tapaansa (v***u, että se dementia on persuksista), Cliff jympsyttää bassoa AC/DC-uransa alkuvaiheen hurmiossa kuin paholainen, Phil-setä pieksää rumpuja kuin viimeistä päivää (shame on him what's happened) ja Bon... ei jumankiuta! Juuri tällä nimenomaisella keikalla ja sen myötä luonnollisesti myös tällä DVD:llä kaikkien aikojen kovin hard rock-vokalisti, Ronald Belford Scott, on kevyesti parhaimmillaan. Joka v***n ikinen rääkäisy, kirkaisu, ulvahdus ja kiljaisu kuulostaa taivaalliselta. Hyvä Luojan kaltainen hengellinen olento, se mies oli aivan uskomaton.
Näin nykypäivän vinkkelistä on muuten aikas huvittavaa nähdää Assedesse-konsertissa yleisö, joka näyttää olevan täysin pihalla näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan musiikkielämyksestä. Liekö syynä sitten se, että vain hetkeä aikaisemmin heille oli ilmoitettu, ettei etukäteen esiintyjänä mainostettu The Sensational Alex Harvey Band
(jota Bonkin tunnetusti diggaili armottomasti) esiinnykään. Ilmeisesti immeisillä oli kuitenkin asia tiedossa jo keikkapaikalle saapuessaan, koska yleisöön on näyttänyt eksyneen parikin koulupukuun pukeutunutta mieshenkilöä, jotka todennäköisesti eivät olisi saapuneet Harveyn konserttiin ainakaan kyseisissä vaatteissa.
Keikalla esitetyistä biiseistä itseeni uppoavat parhaiten Let There Be Rock (ei, v***u, yhtäkään väärää nuottia tai lievääkään mokaa keneltäkään), Problem Child (todennäköisesti kaikkien aikojen paras live-versio kyseisestä biisistä missään, koskaan ja milloinkaan), Hell Ain't A Bad Place To Be (Bon ja Phil-setä parhaimmillaan millä helkatin mittapuulla hyvänsä, myös Angus luonnollisestikin loistaa), Whole Lotta Rosie (Rudders paukuttaa kahdeksasosakomppia kuin mielipuoli ja Anguksen kitara kuulostaa paremmalta kuin koskaan), Bad Boy Boogie (ilman stripteasea - tai oikeastaan senkin kanssa - toimii aina kuin tauti), Rocker (Parasta. Ikinä. Missään!) ja T.N.T. (loppusoolo on isohko pala taivasta)... hups, siinä tulikin sitten lueteltua kaikki keikan biisit, yksinkertaisesti siitä syystä, etten ainakaan itse ikävä kyllä pysty keksimään tästä keikasta mitään lievästikään kielteistä sanottavaa, vaikka olen miettinyt asiaa puoli päivää. Lyhyestä virsi kaunis - tai tässä tapauksessa ei-välttämättä-niin-erityisen-kaunis - keikka on parasta Accadaccaa ikinä. Tämä keikka on sokeankin ihmisen pakko nähdä!

RockFanatic: Keikka tosin on valitettavasti lyhyt kuin Chris Sladen mu***u ikään
 
Painu jorpakkoon tämäntasoisten juttujen kanssa.

kaleidoskooppi: Painu jorpakkoon tämäntasoisten juttujen kanssa.
 
Se on näemmä *hän-jonka-nimeä-ei-mainita* tehnyt comebackin.

Hohhoijakkaa, onko tämä jotain todella väsynyttä trollia vai ihan vaan puhdasta typeryyttä?
 
edit. näemmä ensimmäistä.

Funkånaut: Se on näemmä *hän-jonka-nimeä-ei-mainita* tehnyt comebackin.
 
Mietin samaa jo heti näiden viestien alettua, mutta en uskaltanut lausua ääneen.

Voi perskutin pirskatti, että nämä jätkien uusimmat keikat ovat olleet loistavia! Olen tässä katsellut juutupesta matskua mm. Coachellan festarikeikoilta, Arnhemistä, Nurnbergistä ja Dresdenistä, ja jukoliste, että tää bändi rokkaa edelleen armottomasti! (Kyllä, luitte aivan oikein - Chris Sladen comebackikaan ei millään tasolla pystynyt laimentamaan uudesta turneesta seurannutta euforian tunnettani.) Varsinkin Nurnbergissä on YouTube-videoiden perusteella ollut erittäinkin kova meininki - toivokaamme siis mekin vähintään samanlaista menoa Kantolan tapahtumapuistoon.
 
PS. Tuo Anguksen vaatteiden vähentäminen näyttäisi tällä kiertueella tapahtuvan vähän "fiiliksen mukaan". Esimerkiksi Coachellan ekalla keikalla ja Nurnbergissä kaikki vaatteet (housuja lukuun ottamatta) ovat lähteneet päältä, kun taas joillakin keikoilla kauluspaita on "unohtunut" päälle. Ja sehän lienee meidän kaikkien yhteinen toiveemme, ettei Hämeenlinnan fiilis olisi aivan niin hyvä, että Angus päättäisi riisua housutkin. Ne lippukalsariurpoilut on jo niin nähty, sori vaan!

Perkema, unohdin tuossa yllä olevassa viestissäni kehaista Coachellan jälkimmäisen keikan High Voltage-vetoa. Voi saakutin saakutti, että rokkaa - Brianin ylä-äänetkin sujuvat kuin Razor's Edge-turneella ikään. Ja kuten olen aikaisemmissakin viesteissäni maininnut: Chris Slade ei ole Phil Rudd, mutta jumalautsi, että osaa hänenkin rumpalointinsa kuulostaa tässä biisissä mahtavalta!

Mitenkäs on, kelpaisiko teille seuraavanlainen settilista Hämeenlinnan keikalla:
 
1. Rock Or Bust
2. Shot Down In Flames
3. Back In Black
4. Hell Ain't A Bad Place To Be
5. Shoot to Thrill
6. Thunderstruck
7. Play Ball
8. Fly On The Wall
9. Who Made Who
10. Rock The Blues Away
11. Dirty Deeds Done Dirt Cheap
12. Rock'n'Roll Train
13. Moneytalks
14. Shake Your Foundations
15. Miss Adventure
16. Inject The Venom
17. High Voltage
18. You Shook Me All Night Long
19. T.N.T.
20. Whole Lotta Rosie
21. Let There Be Rock
 
Encore:
22. Highway To Hell
23. For Those About to Rock (We Salute You)
 
Itse ainakin mälläisin housuni läpimäriksi sekä etu-, että takapuolelta, jos jätkät vetäisivät edes tuonne päin olevan setin Hämiksessä. Toiveajatteluahan se tietysti on, mutta mitäpä jos tämänkertainen live-DVD...?

Ai niin, tuossa Dirty Deedsin ja R'n'R Trainin välissä voisi olla vielä vaikkapa Nervous Shakedown...

Eiköhän sen Hämptonin biisilistan voi arvata 95% oikein kun käy lukemassa mitä ovat viime keikoilla soittaneet. 14 ja 15 biisi vaihtavat keskenään paikkaa välillä, mutta muuten on kuin kiveen hakattu.

Itseäni muuten kiinnostaisi lukea täältä foorumilaisten kirjoittamia AC/DC-keikka-arvosteluja. Koska olette täällä useampaan otteeseen kertoneet nähneenne Accadaccan mm. FOTW-, BUYV- ja TRE-kiertueilla, haluaisin tietää näistä ja muista näkemistänne Assedesse-keikoista (poislukien täällä jo aikaisemmin syväluotaavasti käsitellyt Hki 2009- ja Tre 2010-keikat, joilla olin itsekin) myös hieman yksityiskohtaisempia asioita. Olisiko siis mahdottomuus saada tänne yksityiskohtaisia(kin) arvioita AC/DC:n Suomessa ennen vuotta 2009 vetämistä keikoista, joille en itse pystynyt osallistumaan? (Nimimerkillä 2v vuonna 2001)

Jösses. Kyllä juttua piisaa.
 
Eipä tarvitse enää itse kirjoitella mitn.
 
Lukeepi vain.

Malcolmin muistisairaudesta vielä sen verran, että Black Ice-kiertueen kulissien takana on herralle tainnut tapahtua vielä hieman huolestuttavampiakin asioita kuin huonontunut biisimuisti tai paikantajun heikentyminen. Angus on kertonut, että vanhempi veli oli joinakin päivinä niin pihalla, ettei muistanut edes sitä, kuka itse oli.
"Minä huusin: 'Malcolm!' ja hän vain oli (omissa maailmoissaan). Sitten hänellä saattoi olla loistopäivä, jolloin hän oli taas Malcolm".
Anguksen mukaan "ennen kuin dementia todella otti vallan hänestä (loppuvuodesta 2013), hän sanoi: 'Jatkakaa musiikin tekoa, jätkät, ja tehkää "se" vielä yhden kerran minun vuokseni'. Hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtumassa".
Malcolmin suurin piirtein nykyistä tilaa pikkubroidi kommentoi seuraavasti:
"Hän on iloinen ja tyytyväinen, ja hän saa parasta mahdollista hoitoa. Yksi veljenpojistani (ei Stevie) vei hänelle uuden levyn kuunneltavaksi. Hän rakasti sitä! Veljenpoikani mukaan Malcolm oli onnellinen ja hymyili leveästi. Se oli hyvin liikuttavaa kuulla".
Angus on kertonut myös, että Malcolm on fyysisesti edelleen hyvässä kunnossa (painokin taitaa olla vähän noussut noista uusista kuvista päätellen, sillä mies ei enää näytä anorektikolta) ja hyvinä päivinään hänellä ei ole välttämättä lainkaan oireita. Tämä on luonnollisesti mukava kuulla, ja mikäpä Malcolmilla pohjimmiltaan on ollessa. Hän on varmasti tälläkin hetkellä erittäin iloinen, koska hänhän saa joka päivä uusia ystäviä!

RockFanatic: Hän on varmasti tälläkin hetkellä erittäin iloinen, koska hänhän saa joka päivä uusia ystäviä!
 
Olen ollut töissä sekä dementoituneiden että muiden vanhusten kanssa. Dementikot viihtyvät hyvin koko päivän yhteisissä tiloissa (ja tervehtivät samoja ihmisiä monta kertaa päivässä), koska eivät kyllästy toistensa naamoihin. Muut vanhukset usein vetäytyvät huoneisiinsa TV:tä katsomaan,

Pientä OT:tä, mutta pystyvätkö dementikot kommunikoimaan läheskään normaalisti muiden ihmisten kanssa? Pystyykö heidän kanssaan ylipäänsä juttelemaan?

RockFanatic: Pientä OT:tä, mutta pystyvätkö dementikot kommunikoimaan läheskään normaalisti muiden ihmisten kanssa? Pystyykö heidän kanssaan ylipäänsä juttelemaan?
 
Se tietenkin vaihtelee. Mutta yleensä kyllä. Mutta saattaa olla että ajan ja paikan taju on hämärtynyt. Jos kysyt mikä vuosi on, niin arvioivat että esim. -71. Tai saattavat jopa luulla sinua isäkseen ja kyselevät äitiä. Ja kaikkea siltä väliltä. Mutta musiikkia eivät unohda tai jouluruoan tuoksuja jne.

Toivottavasti roskalehdistön herrat/rouvat paparazzit älyävät tästä eteenpäin jättää Malcolmin ja hänen perheensä rauhaan. En suinkaan halua nettiä selatessani törmätä Daily Mail-lehden juttuun siitä, kuinka potilas Young paskantaa päivittäin housuunsa ja luulee kylässä käyvää Brian Johnsonia yli 25 vuotta sitten kuolleeksi isäkseen.

RockFanatic: Toivottavasti roskalehdistön herrat/rouvat paparazzit älyävät tästä eteenpäin jättää Malcolmin ja hänen perheensä rauhaan. En suinkaan halua nettiä selatessani törmätä Daily Mail-lehden juttuun siitä, kuinka potilas Young paskantaa päivittäin housuunsa ja luulee kylässä käyvää Brian Johnsonia yli 25 vuotta sitten kuolleeksi isäkseen.
 
Eiköhän media tuohon ennen pitkää kyllästy. Eihän se nyt kovin mediaseksikästä ole vääntää loputtomiin juttua dementiapotilaan arjesta, vaikka kuinka olisi maailman parhaita rockkitaristeja. Aikansa tässä nyt taivastelevat, että "tältä hän näyttää nyt", ja sitten rauhoittuvat, veikkaan ma.
 
Epäilemättä Malcolm on onnellinen, jos saa hyvää hoitoa ja fyysinen kunto ja muut asiat ovat kutakuinkin kunnossa. Silti surullisinta minusta tuossa on se, että monia kuolemattomia ja rockhistoriaan jääviä riffejä ja biisejä kirjoittanut mies ei enää muista säveltäneensä niitä. Mutta eipä hän varmaan sitäkään itse osaa surra.