Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Kerros vähä tosta flashbackista.
 
Siinä on analoginen kuiva signaali koko ajan, mikä oli mun pääasiallinen motiivi sen ostoon. Nova Delay olisi pienempi ja siinä on enemmän presettejä, mutta muuntaa kuivankin signaalin digitaaliseksi, minkä takia se vähän sotkee soundia. Ei paljon, mutta sen verran AD-muunnos vaikuttaa, että se mua ärsyttää. Flashback siis soundaa paremmalta. Taas ton H9:n hankkimisen jälkeen Flashbackin kolme presettiä ei ole ongelma. Mulla on siinä kolme yleisdilsaa joita jatkuvasti käytän ja Eventidella sitten erikoishommat.
 
Myöskin Tone Print editori, joka vihdoinkin on kuluttajillekin julkaistu, on aivan loistava innovaatio. Flashbackin omat mallinnokset on ihan jees, mutta koska oon soundinatsi, meinaan tehdä itse vielä paremmat jahka on aikaa istua treeniksellä. Eventide mainostaa H9:ä sloganilla "stompbox re-thunk", mitä se onkin, kuten myös TC:n Tone Print -konsepti. Tietenkään noista ominaisuuksista ei ole iloa tyypeille, jotka ei kuule/välitä soundieroista, vaan haluaa vaan kytkeä muljuttimen kiinni ja skulata. Mutta meidän konservatiivisten umpimielisten kitaristien laitteet on aivan svidusti muuta maailman tekniikkaa jäljessä, ja siinä kohtaa kun ollaan digimaailmassa, voidaan musta mennä loppuun asti ja ottaa kaikki hyöty irti.
 
Swan: Miten sillä vaihtuu jalkapelillä presetti ilman midiä?
 
H9:ssä on kaksi tilaa, joiden välillä voi vaihtaa pitämällä oikeaa jalkakytkintä 2sek pohjassa. Vasen namiska on aina bypass -kytkin. Toisessa tilassa oikea kytkin on tap tempo ja toisessa tilassa se kelaa presettejä. Tuota keskimmäistä isoa pyörää painamalla voi vaihtaa, että kumpaan suuntaan presettejä mennään. Tää on tietenkin snadisti rajoittava juttu keikalla JOS haluaa käyttää useampaa eri efektiä biisin aikana ja niitä pitää vaihtaa lennosta. Harvemmin kuitenkaan biisissä tarvii useampaa ns. erikoisefektiä. Mulla on erillinen dilsa ja kelaan H9:n ennen biisiä sen yhden erikoissoundin minkä tarvii. Mulle H9:n presettien kelaaminen soitonkaan aikana ei ole ongelma ja koska on se erillinen dilsa, en tarvi H9:n tap tempoa kovin usein, eikä noiden eri tilojen välillä tarvi useinkaan vaihdella. Jos haluaa joustavammin vaihtaa presettejä tai ohjata parametreja, niin laite kelpuuttaa kolme aux -kytkintä, jotka voi ohjelmoida tekemään ihan mitä huvittaa.
 
Presettien määrän voi rajoittaa mihin tahansa välille 1-99, ja yhdelle bändille voi tehdä presetit välille 1-5 ja toiselle 6-10, näin ei tarvitse kelata miljoonaa presettiä läpi. Myöskin kontrollisoftaan voi tallentaa vaikka eri prokkiksille presettilistoja, jotka pystyy esim. iPhonesta lataamaan 5 sekunnissa pedaaliin.
 
Yhteenvetona, jengi valittaa netissä että presettien vaihto on kömpelöä ja H9 ei mukamas toimi keikkakäytössä. Mä olen siitä eri mieltä, musta ton pedaalin käyttöliittymä ja säätömahdollisuudet on niin helpot kuin tollasessa laitteessa voi olla. Tarvii vaan tietää, että mihin ja miten sitä laitetta käyttää, melkein hommaan kuin hommaan löytyy järkevä tapa.