Rock, pop, alternative ›

Savonlinnassa kävin tsekkaamassa Heepin livekunnon ja hyvältä se kuulostaa vielä vuonna 2015. Alla olevan tarinan kirjoitin UH Suomi Fan clubin sähköpostipalstalle..
 
"Olin torstaina katsomassa Uriah Heepin ensimmäistä Savonlinnan keikkaa, missä bändi esiintyi noin 900 ihmiselle Kasinonsaarella sijaitsevassa, vuonna 2002 valmistuneessa Savonlinnasalissa Saimaan rannalla. Puinen rakennus oli mielestäni hieno niin ulkoa kuin sisältäkin, ja tarjosi komeat puitteet Heepin Outsider-kiertueen kello kahdeksan aikaan illalla alkaneelle lavashowlle. En ollut nähnyt yhtyettä livenä muutamiin vuosiin, viimeksi muistaakseni vuonna 2011 Tavastialla, joten minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin lavalla Davey Rimmerin bassottelemassa edesmenneen Trevor Bolderin sijasta. Fiilis oli siksikin innostunut, ja odottava. Sain mukaani keikalle myös kaksi Heep-ensikertalaista kaveriani.
 
Savonlinnasalissa oli pelkkiä istumapaikkoja ala- ja yläpermannolla, ja tila oli teatterimainen (vaikutelmaa lisäsivät ylhäällä sivuilla olevat aitiot). Muutamia yksittäisiä paikkoja lukuunottamatta tila näytti varsin täydeltä. Oma paikkani oli viidennellä rivillä keskellä aika lähellä lavaa. Minusta tuntuu aina hieman erikoiselta silloin, kun rokkikeikalla permannollakin on tuolit. Nyt edes lavan eteen ei oltu jätetty oikeastaan mitään tyhjää tilaa. Ratkaisu on huono, koska kaikki - allekirjoittanut mukaanluettuna - ei kuitenkaan jaksa pysyä siinä penkissä kovin pitkään, ja takana istuvat eivät sitten näe muuta kuin edessä heiluvan selän..
 
Keikka alkoi muutaman minuutin yli kahdeksan. Vaikka tietyt Heep-kanssafanit pelottelivat minua ennen keikkaa facebookissa kertovansa settilistan etukäteen, he eivät sitä onneksi tehneet, ja sain seurata keikkaa ns. puhtaalta pöydältä. Tutkailin nettiä tuossa äsken, ja Savonlinnan settilista näyttää olleen samanlainen kuin useimmat aiemmat kevättalven Outsider-keikat. Eli näillä biiseillä mentiin:
 
1. Speed of sound
2. The Hanging tree
3. The Law
4. The Outsider
5. Sunrise
6. Stealin'
7. Magician's Birthday
8. What kind of god
9. One Minute
10. Can't take that away
11. July Morning
12. Lady in Black
 
ja encoressa Gypsy ja Easy Livin'.
 
Keikka alkoi siis Outsider-levyn avausraidalla, rokkasi energisesti, sai yleisöltä mukavat aplodit. Kappale on itsestäni ihan hyvä, Outsider-keskitasoa. Täytyy sanoa, että itse istuin keikan aikana yhteensä ehkä noin viisi minuuttia, koska musiikin voima vei mukanaan, ja vaati fiilistelemään tavalla, joka ei vaan onnistu istuessa..Onneksi Bernie Shaw huomasi saman jo ensimmäisen biisin jälkeen, sillä hän aloitti palopuheen, jonka sisältö typistettynä kuului , että "nyt ollaan rokkikeikalla - mitä te siellä penkeissä oikein teette, nouskaa seisomaan ja fiilistelemään musaa!" Totta kai ymmärrän, jos ihmiset haluavat istua ja keskittyä, mutta itsellä musiikin kokemistapa on vain erilainen. Yleisöstä katsottuna lavan vasemmalla puolella oli parinkymmenen hengen porukka, joka seisoi koko keikan ajan. Itse tuntui olo välillä hieman yksinäiseltä siinä keskellä ollessa. Sääliksi käy nyt jälkeenpäin takanani olevia penkkirivejä, jos siellä on istuttu..
 
Mutta Bernien fiilistely sai aika monet nousemaan ylös jo siinä keikan alussa, ja tunnelma muuttui rennommaksi. Muutenkin tuo tuttavallinen tarinointi on omiaan lisäämään yleisön ja bändin välistä vuorovaikutusta, ja sopii hyvin Heepin tyyliin.
 
Kakkosbiisinä esitetty Lawtonin aikainen Hanging tree oli itselle ihan mukava ylläri, mutta monet yleisöstä eivät tuntuneet tietävän biisiä, sellainen fiilis minulle jäi. Paljonhan yleisön joukossa oli varmaan sellaista varttuneempaa väkeä, jotka muistivat vain nämä suurimmat Byronin aikakauden hitit, mutta kyllä paikan päällä oli jengiä kaikista ikäluokista! Soundeista täytyy sanoa sen verran, että ne olivat mielestäni hyvät läpi keikan, ja paikan akustiikka toimii myös rokkikeikoilla. Ainoa miinus tulee miksauksesta, paikoin kitara jyräsi urkusaundin yli volyymillaan.
 
Kolmantena tullut The Law on minusta Outsiderin heikointa osastoa, mutta kyllä sen livenä jaksoi kerran kuunnella. Biisi ei kuitenkaan vakuuta, tai tempaa mukaansa, kuten seuraavat kappaleet jo tekivät. Outsider-nimibiisi nosti jo fiiliksiä, ja sen jälkeen tullut Sunrise lisäsi niitä entisestään. Tuo klassikko on aina toiminut livenä todella hyvin, ja on yksi Heepin vahvimmista biiseistä. Todella hyvä kappale. Yleisössä yleinen positiivinen tunnelma ja heittäytyminen musiikin pariin kasvoi oikeastaan tasaisen hyvin keikan edetessä. Stealin' sai myös countyrock-boogiellaan hyvät fiilikset aikaan, ja yleisössä keikan alussa tuoleissaan jämyinä jököttäneet peruspenatkin keinahtelivat jo musan tahtiin.
 
Stealinin jälkeen Bernie piti taas hieman pitemmän puheenvuoron ajasta, jolloin tehtiin kokeilevampaa musaa, usein pitempiä ja kappalerakenteeltaan vaihtelevampia biisejä..alustuksena The Magician's Birthdaylle, joka sitten lähti soimaan. Bernie sanoi, että kappale on julkaistu 1973, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin..ei se ole niin justiinsa (yleensä! ;))
 
Biisin kohokohtana oli Mick Boxin ja Russell Gilbrookin välinen soitanta, jolloin muut jäsenet lähtivät pois lavalta. Vaikka kazoo-sooloa ei kuultu, puri tämä yli kymmenminuuttinen eepos yleisöön loistavasti. Minulla muuten sattui olemaan kazoo-pilli takin taskussa - ihan oikeasti! - , ja hetken ajan mietin sen heittämistä lavalle, mutta se jäi sitten tekemättä. Hivenen se ehkä harmittaa nyt!
 
Seuraavat biisit edustivat sitten 2000-luvun Heepiä - What kind of god on ehkäpä paras biisi Wake the Sleeper -levyltä, ja toimii myös livenä todella hyvin. Biisissä on melodiikkaa, voimaa ja tunnetta. Se oli yksi suosikeistani illan keikalla, samoin kuin toisen keikalle tulleen kaverini, joka ei etukäteen tiennyt Heepiltä kuin muutaman kappaleen. Toinen ystäväni sen sijaan oli vähän valveutununeempi ja iloitsi varsinkin Magician's Birthdaysta, koska kyseinen lätty on hänen suosikkinsa..
 
No Kuitenkin, What kind of god oli myös yleisön mieleen ja kappale sai suuret aplodit ja innostuneen vastaanoton. Sen jälkeen soitettiin kaksi Outsiderin parhaimmistoon kuuluvaa biisiä - One Minute ja Can't take that away. Molemmat rokkaavat livenä hyvin. One minute on oikeastaan tämänhetken Outsider-suosikkini. Yleisö oli jo sen verran "lämpimänä", että tuntuivat pitävän kuulemastaan. Sitten oli aika siirtyä jälleen niiden biisien pariin, jotka loivat aikanaan Uriah Heepin maineen - July Morning, ja sitä seurannut Lady in Black, joiden aikana loputkin yleisöstä nousivat vihdoin penkeistään ja fiilistelivät noita mahtibiisejä. Lady in Black avasi savolaisten ja muualta tulleiden kielenkannat, ja Bernie innostui kehumaan, että täällähän osataan laulaa. Koska viime Heep-keikastani oli jo aikaa, ei minulle tullut minkäänlaista "kyllästymisefektiä", vaan nuo useasti kuullut biisit toimivat todella hyvin, melodisina ja jykevinä vuoden 2015 Uriah Heep -kokoonpanon soittamina. Bändi lopetti keikan huutomyrskyyn, kiitti yleisöä rivissä seisoen ja poistui lavalta. Minä ja joku toinen lähellä istunut mies aloitimme sitten "we want more" -huutelun, johon muukin jengi yhtyi mukaan.
 
Mick Box saapui takaisin lavalle suosionosoitusten saattelemana, ja kertoi hieman yhtyeen pitkästä historiasta. Se toimi alustuksena Gypsylle, jonka tanakka yhden tahdin riffi sai porukan polkemaan lattiaa ja ulvomaan mustalaiskuningattarelle. Gypsysta siirryttiin lennossa Easy Liviniin, jonka osasivat kaikki, ja meininki oli tietenkin sen mukainen. Ilta loppui erittäin hyviin tunnelmiin ja yleisesti ottaen Bändin soitto oli kauttaaltaan tosi tikissä. Russell Gilbrookin myötä Heep siirtyi ikään kuin uudelle aikakaudelle vuonna 2007, koska joidenkin biisien luonne muuttui aikalailla hänen tultuaan kannujen taakse. Suurimmassa osassa biisejä Russellin soitto on antanut uutta energiaa biiseille ja samalla myös koko bändille, mutta muutamin paikoin kaipasin myös sellaista Kerslakemaista herkempää otetta. Mutta vain paikoin, soundi tottakai muuttuu aina hieman kun miehistö vaihtuu, se on tosiasia, enkä halua haikailla liikaa menneitä. Davey Rimmerin bassottelusta pidin kauttaaltaan, se sopii Heepin tyyliin.
 
Keikan jälkeen juttelin joidenkin paikalla olleiden, ja ravintolan puolelle jääneiden tyyppien kanssa keikasta, ja mietin olisiko mahdollista tavata yhtye, ja saada nimmarit mukana olleeseen Outsider-levyyn. Road crew:n Scampi puuhaili lavalla, ja sanoi, että bändi on mennyt alakertaan syömään, joten heillä saattaa kestää hieman.. Päätin kuitenkin jäädä norkoilemaan rakennukseen josko sittenkin kohtaisin bändin vielä tänään - homma olikin astetta haastavampi, heti kun ei ollut minkäänlaista järjestettyä fanitapaamista. Ketään aiemmilta Heep-keikoilta tuttua ihmistäkään en tavannut Savonlinnassa, mutta minun lisäkseni 6-7 muutakin kärsivällistä jäivät odottelemaan backstageoven viereen. Ja noin puolentoista tunnin kuluttua ovesta marssii Russell, joka joutui samantien raapustelemaan nimmareita meille. Tilanne oli suhtkoht hektinen, mutta vaihdoin muutaman sanan jokaisen bändin jäsenen kanssa, ja otin selfien Bernien ja Daveyn kanssa. Muut bändin jäsenet tulivat Russellin jälkeen yksi kerrallaan, ja kaikki jaksoivat olla vielä pirteitä ja otettuja siitä, että olimme jaksaneet odotella nimmareita pihalla vajaat pari tuntia.
 
Itse olin otettu siitä, kun Mick nauraen sanoi, että "sinähän olit siinä edessä hengailemassa Abominog-paidassa." Sen verran pitkään olin siinä keskellä heilunut itsekseni keikan aikana, että hän ehti tunnistaa minut. Nämä on näitä kivoja hetkiä fanille, kuten varmaan tiedätte. Davey Rimmer tuntuu myös mukavalta kaverilta, hänen kanssaan tarinoin hieman pitemmän tovin, ja hän kyseli minulta miltä hänen soittonsa kuulosti, kun sanoin että tämä oli ensimmäinen Davey Rimmerin aikaisen Uriah Heepin keikka, jonka näin. Mutta nimmarit sain levyn kanteen jokaiselta muusikolta joten tehtävä oli suoritettu menestyksekkäästi.
 
Sitten bändin jätkät menivät keikkapaikan viereiseen hotelliin, ja minä jatkoin matkaani paikalliseen pubiin, jossa nämä kaksi kaveriani odottelivat. Kummatkin heistä pitivät kuulemastaan, ja minustakin Uriah Heep vuonna 2015 on erittäin energinen ja elinvoimainen bändi. Sen pituinen se.
 
..Paitsi, että tämän linkin takaa löytyy keikalta ottamani kuvat ja muutamat videoklipit.
 
https://www.dropbox.com/sh/jx340vzq … p7t6/AADFQnN0F_xS72G8gkpagqB8a?dl=0
 
Kuvakansioon oli lisättävä seuraavan päivän kaupunkikierrokselta eräs kuuluisa paikka, jossa Heep voisi minun puolestani vaikka soittaa keikan.."