Aihe: Kenellä on oikeasti pitopelejä?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11
Gabe
11.04.2015 18:15:47
hallu: jaha:-) alkaapi asettua tämä juttu siihen, että meillähän on kaikilla vain pitopelejä. Toiset pitää niitä vähän kauemmin ja toiset lyhemmän aikaa:-D
 
Tämähän on luonnollista, harvempi kuitenkaan varmaan ostaa sillä periaatteella että kiertoon menee varmasti. :)
gator
11.04.2015 19:44:49
Mun Japsi-Tokai on pitopeli. Ostin sen uutena, vuonna -94.
Ei ole osto kertaakaan kaduttanut.
Lespa siis kyseessä.
En kiellä, etteikö tunnearvoakin tuolle olisi melkoisesti karttunut vuosien varrella.
fenkkuvanhus
11.04.2015 21:25:12
gator: Mun Japsi-Tokai on pitopeli. Ostin sen uutena, vuonna -94.
Ei ole osto kertaakaan kaduttanut.
Lespa siis kyseessä.
En kiellä, etteikö tunnearvoakin tuolle olisi melkoisesti karttunut vuosien varrella.

 
Uskotko että kymmenen vuoden päästä ajattelet samoin ?
gator
11.04.2015 21:32:01
fenkkuvanhus: Uskotko että kymmenen vuoden päästä ajattelet samoin ?
 
Onko tää kysymys jotain kännistä neroilua?
 
Mut joo. Mikspä en ajattelis?
fenkkuvanhus
11.04.2015 21:49:00
gator: Onko tää kysymys jotain kännistä neroilua?
 
Mut joo. Mikspä en ajattelis?

 
No ehkä meni filosofian puolelle. Ideani oli se että ajatteleeko ihminen eri tavalla:
20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta... ? :-D
 
Antaa olla, taisin ajatella liian pitkässä perspektiivissä.
Kännistä neroilua ?
gator
11.04.2015 21:54:25
fenkkuvanhus: No ehkä meni filosofian puolelle. Ideani oli se että ajatteleeko ihminen eri tavalla:
20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta... ? :-D
 
Antaa olla, taisin ajatella liian pitkässä perspektiivissä.
Kännistä neroilua ?

 
Ostin kitaran 17-vuotiaana ja nyt olen 38v.
Luulen että mulle on selvinnyt, onko tuo kitara pitopeli, vaiko ei.
 
Joo, pahoittelut kielenkäytöstä. Ehkä sarkasmitutka löi päälle liian herkästi.
fenkkuvanhus
11.04.2015 21:58:06
gator: Ostin kitaran 17-vuotiaana ja nyt olen 38v.
Luulen että mulle on selvinnyt, onko tuo kitara pitopeli, vaiko ei.
 
Joo, pahoittelut kielenkäytöstä. Ehkä sarkasmitutka löi päälle liian herkästi.

 
Älä nyt helkkarissa. Ihan turhaa. Itte oon 60 eikä yhtään kyllä naurata. Musta täällä on hyvää porukkaa.
Jatketaan vaan...
gator
11.04.2015 22:01:54
fenkkuvanhus: Älä nyt helkkarissa. Ihan turhaa. Itte oon 60 eikä yhtään kyllä naurata. Musta täällä on hyvää porukkaa.
Jatketaan vaan...

 
Totta puhut. +
hallu
11.04.2015 22:10:17
fenkkuvanhus: Uskotko että kymmenen vuoden päästä ajattelet samoin ?
 
Omasta puolestani sanoisin, että ajatukset ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet moneenkin kertaan, mutta kyllä sellaiset jotkut keskeiset jutut säilyykin. Meinaan että vaikka ajatukset vähän muuttuvatkin ja yleensä varmaan asenteet vähän pehmenee iän myötä kun ymmärrystä tulee lisää eikä niin helposti enää tuomitse muita eikä itseä:-).
 
Mitä kitarakamojen säilyttämiseen tulee ja pitopeleihin, niin itselleni kyllä merkitsee ne yhteiset kokemukset niiden laitteiden kanssa. Yhteiset kokemukset sinetöivät sen kontaktin ainakin kitaraan ja kun se on ollut monessa paikassa luotettava peli, niin ei sitä halua hylätä ja toisaalta sen kanssa on itketty ja naurettu ja turhauduttu ja oltu innoissaan. Ei se sitten ole enää kitara, vaan mun jorma (tuttu kaveri jota haluaa hypistellä tuon tuostakin eikä oo kivaa jos muut hypistelee sitä:-), paitsi vaimo saa joskus vähän koskea, mutta vaan lauantaisin:-D.
Olisipa jo kevät
fenkkuvanhus
11.04.2015 22:33:21
Ei helvetti...luulin itse olevani liian lennokas, mutta...
On kyllä hienoo että täällä tavallinen rämpyttelijä saa keskustellla sekä muusikoiden että kirjailijoiden kanssa... sanattomaksi vetää. Mistä Hallulle tarpeeksi suuri plussa ? :-)
Epi
12.04.2015 00:34:31
 
 
Mulla on yks varma pitopeli, eli Charvel 750XL.
Kun miehet rumenee niin soitto kovenee!
Jukka Häikiö
12.04.2015 00:38:17
 
 
Pitopeli...? Lienee siis joku seuraleikki, jota pelataan kun on pidot? Nojoo, montako kertaa on tullut sanottua:Tätä en myy ikinä? Aika monta. Pisimpään ollut kepakko oli Lottonen LP, viihtyi mulla 19 vuotta, meni vaihtoon, kun alkoi paksumpi kaula tuntua mukavammalta. Eipä noihin rakastua auta, puuta ne vaan on.
Vaikka tässä aikamoinen kamavänkkäri onkin, liikaa jos on leluja, alkaa ahistaa.
Nykyinen LP, tuo Lottosen korvaaja, on viihtynyt 3,5 vuotta, enkä ole ajatellut myydä, vaan ei sekään mikään pitopeli ole, jos tulee joku mukavampi vastaan, vaihtoon menee, ellei se ole taloudellisesti aivan hölmöä.
Kaiken tän materialismini keskellä, ei ole yhtään soitinlaitetta, josta en voisi luopua, tai muutakaan esinettä, kumma juttu sinänsä.
On tietty mukavaa kun on hyvät soittokamat, monta kertaa vaan on tuntunut, että hörhöily soitinromppeiden kanssa, on sen varsinaisen asian tiellä. Tällees tänään, huomisesta ei mitään tietoo ja eilinen meni jo.
Terveisiä pizzerian nurkasta....
Osteri
12.04.2015 00:55:52
fenkkuvanhus: 20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta ?

 
Tavallaan ihan relevantti ajatus. Minkä ikäinen voi sanoa tietävänsä että omistamansa kitara x on pitopeli?
 
Alle 20v jampat kehuu jokaista kitaraansa pitopeliksi. Alle 30v. soittajat ovat mielessään valinneet jonkun kitaran pitopeliksi, mutta sitten kuitenkin se löytyy torilta myynti-ilmojen seasta viimeistään 10 vuoden omistamisen jälkeen. Alle 40v maestro ....jne....
Hieman provosoin, mutta lisää kierroksia keskusteluun, olkaa hyvät.
novo
12.04.2015 00:59:38
Onko syöpä tässä yhteydessä pitopeli?
Landstr: "En kuitenkaan osaa selittää asioita niin, että ne tuntuisivat järkeviltä, joten annan olla." vvaltsu:"Mä teen koko loman duunia ja luen siinä samalla kolmeen syksyn YO-kokeeseen. Kun on selkärankaa ja kanttia, niin.."
kärsä
12.04.2015 01:07:01 (muokattu 12.04.2015 01:18:08)
 
 
Ibanez
JEM BFP
JEM DY
JEM RB
 
Olleet pitkään, jotain 2003 lähtien ensimmäinen saapunut ja niillä oikeastaan pelkästään soitan, ovat pitopelejä.
 
JEM FP sai lähteä, ei vaan tuntunut hyvältä. Oli kylläkin ensimmäisen julkaisuvuoden mallin olikohan 1988 vai 1989, mutta jokin siinä mätti. Muissa ei mätä mikään. Myöhemmin harmitti, mutta vain rahan takia, näemmä tuokin FP ekan vuoden sarjaa näyttää nykyisin olevan kysytty.
markkuilari
12.04.2015 05:34:53
Kuinka monelle nämä soittopelit ovat käyttöä varten, eivätkä hiplaamista/haistelua varten? Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet. Käyttötavarat ovat käyttöä varten, toisaalta onhan joku mennyt naimisiin mini aasinkin kanssa.
Da Make
12.04.2015 07:40:15
markkuilari: Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet.
 
Ei oo sellaista astianpesukonetta, mutta on UPO Pesukarhu Teho jostain 90-luvulta vääntää pyykkihommat pitopelille ominaisella varmuudella.
Releet raksuttaa kun on ihana mekaaninen ohjelmapyörä ja käytännössä kaikki viat voi korjata itte. Osatkaan ei maksa paljoa mitään ku tarvikemerkit sopii heittämällä paikalleen.
Katso omat plussasi täältä! "Vedetään sisään tai ulos muttei REAMPATA !"
Myrkky Nuoli
12.04.2015 08:38:34
markkuilari: Kuinka monelle nämä soittopelit ovat käyttöä varten, eivätkä hiplaamista/haistelua varten? Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet. Käyttötavarat ovat käyttöä varten, toisaalta onhan joku mennyt naimisiin mini aasinkin kanssa.
 
Vahva sekä että. Nykyään ei ole kauheasti aikaa nuuhkimiseen, mutta jos soitin herättää tunteita kun sen ottaa käteen ni toi käyttöpuoli on lennokkaampaa.
More Nintendo, less Marshall.
Zambe88
12.04.2015 08:38:37
 
 
Kyllä uskallan väittää, että en tule myymään Gibson Thunderbird-bassoani koskaan, yhteistä taivalta vasta n. 6kk takana, mutta tuo basso on ollut sellainen graalin malja ja pitkäaikainen unelma koko sen ajan, jonka olen soittamiseen käyttänyt ja mikä parasta, se sopii käteen ja soittotyyliin täydellisesti.
 
Pidin tuossa 6 vuotta melkein totaalista taukoa ja soittohommista jäi nurkkiin kitaroita bassoja, vahvistimia yms roipetta aikamoinen kasa joista ajattelin, että en pysty noista koskaan luopumaan tunnearvon takia.
 
NO siinä sitten uudelleen bassottelun aloittamisen kynnyksellä aloin pohtia, että nyt olisi kyllä aika realisoida kamojen tarve ja toteuttaa tuo pitkäaikainen unelma Gibsonista ja laitoin kaikki muut alkuperäiset kamat myyntiin/ vaihdoin tarvitsemiini välineisiin paitsi Ampeg V4BH-nupin, joka on ollut luottopeli ja ensimmäinen "oikea" vahvistin.
Täytyy myöntää, että joidenkin vanhojen kamojen kohdalla luopuminen kyllä kirpaisi, mutta kuitenkin sain itselleni vakuutetuksi, että enemmän käyttöä niille tulee jonkun muun käsissä.
 
Tässä siis kävi niin, että nousin kamojen kanssa vähän niinkuin Feeniks tuhkasta, kun aloitin puhtaalta pöydältä, joka oli kyllä todella puhdistava kokemus.
Tällä hetkellä minulla on kaikki kamat sellaisia joita todella tarvitsen, eikä ole mitään ylimääräistä. Sen kyllä myönnän, että edelleen kaasut iskee ajoittain päälle, mutta normaaliahan se vaan on:)
If it's too loud, you're too old!
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)