Kitarat: kitarakamat ›

hallu: jaha:-) alkaapi asettua tämä juttu siihen, että meillähän on kaikilla vain pitopelejä. Toiset pitää niitä vähän kauemmin ja toiset lyhemmän aikaa:-D
 
Tämähän on luonnollista, harvempi kuitenkaan varmaan ostaa sillä periaatteella että kiertoon menee varmasti. :)

Mun Japsi-Tokai on pitopeli. Ostin sen uutena, vuonna -94.
Ei ole osto kertaakaan kaduttanut.
Lespa siis kyseessä.
En kiellä, etteikö tunnearvoakin tuolle olisi melkoisesti karttunut vuosien varrella.

gator: Mun Japsi-Tokai on pitopeli. Ostin sen uutena, vuonna -94.
Ei ole osto kertaakaan kaduttanut.
Lespa siis kyseessä.
En kiellä, etteikö tunnearvoakin tuolle olisi melkoisesti karttunut vuosien varrella.
 
Uskotko että kymmenen vuoden päästä ajattelet samoin ?

fenkkuvanhus: Uskotko että kymmenen vuoden päästä ajattelet samoin ?
 
Onko tää kysymys jotain kännistä neroilua?
 
Mut joo. Mikspä en ajattelis?

gator: Onko tää kysymys jotain kännistä neroilua?
 
Mut joo. Mikspä en ajattelis?
 
No ehkä meni filosofian puolelle. Ideani oli se että ajatteleeko ihminen eri tavalla:
20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta... ? :-D
 
Antaa olla, taisin ajatella liian pitkässä perspektiivissä.
Kännistä neroilua ?

fenkkuvanhus: No ehkä meni filosofian puolelle. Ideani oli se että ajatteleeko ihminen eri tavalla:
20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta... ? :-D
 
Antaa olla, taisin ajatella liian pitkässä perspektiivissä.
Kännistä neroilua ?
 
Ostin kitaran 17-vuotiaana ja nyt olen 38v.
Luulen että mulle on selvinnyt, onko tuo kitara pitopeli, vaiko ei.
 
Joo, pahoittelut kielenkäytöstä. Ehkä sarkasmitutka löi päälle liian herkästi.

gator: Ostin kitaran 17-vuotiaana ja nyt olen 38v.
Luulen että mulle on selvinnyt, onko tuo kitara pitopeli, vaiko ei.
 
Joo, pahoittelut kielenkäytöstä. Ehkä sarkasmitutka löi päälle liian herkästi.
 
Älä nyt helkkarissa. Ihan turhaa. Itte oon 60 eikä yhtään kyllä naurata. Musta täällä on hyvää porukkaa.
Jatketaan vaan...

fenkkuvanhus: Älä nyt helkkarissa. Ihan turhaa. Itte oon 60 eikä yhtään kyllä naurata. Musta täällä on hyvää porukkaa.
Jatketaan vaan...
 
Totta puhut. +

Ei helvetti...luulin itse olevani liian lennokas, mutta...
On kyllä hienoo että täällä tavallinen rämpyttelijä saa keskustellla sekä muusikoiden että kirjailijoiden kanssa... sanattomaksi vetää. Mistä Hallulle tarpeeksi suuri plussa ? :-)

Gibson LesPaul Deluxe 1980 (sheptonen täyskokoiset humpparit; cavityt laajennettu)
Omavalmiste Telecaster duncanin vintage wax potted mikeillä ja Dlx+ straton koverretulla kaulalla.
Dared VP-16 stereoputkipääte (2x 16w)
Marshall 4x12" JCM-900 alakaappi jonka sain naurettavan halvalla
Tommiot: SLO 3ch. putkipreamp -klooni
Korg Pitch Black
IK: Boobscreamer (fätti ja läpikuultava saundi, ja valittavissa sym-off-assym klippaus)
Tommiot: EPic Boost
 
Jännästi kaikki paitsi pommin varma viritin on enemmän tai vähemmän custom tavaraa, jotka on vaan jotenkin päätynyt hyppysiin. Esim. toi putkipääte löytyi taloyhtiön roskakatoksen kierrätyspisteestä ja lähti skulaa vaihtamalla osa putkista uusiin. ovh 740€. ÖHEISS ! EP-boost kopion sain m.net käyttäjä Tommiot:lta lahjaksi, ja se kans rakensi tuon SLO etuasteen, josta lähtee ihan mitä vaan.
 
Oikeastaan kaikki muu on korvattavissa millä vaan.
Laudassa modattu SD-1, joka on kyllä varsin melekosen hyvä, muttei korvaamaton; puhtaaseen kanavaan siitä saa semmoisen "Mike Oldfield amatöörisärön", joka on jännittävällä tapaa saman kuuloinen kuin dist -> DI/pöytään soittaminen. Vois käyttää sitä saundia johonkin. Todella kova vehje komppikanavan rusauttamiseen.
 
CE-5 choruksen tilalle kävis melkeen mikä vaan chorus, enkä kauheena tykkää tosta BOSS:sta mutta kun sattuu olemaan ilmaiseksi lainassa niin en valitakkaan. Laittamalla dry-out lähtöön tyhjän plugin saa vibrato-efektin mikä on ihan kätevää, vaikka asetukset pitää hakee uudestaan. Wahi on tällä hetkellä Dunlop Classic CryBaby josta en tykkää yhtään, mutta wahia en niin paljoa käytä että sijoittaisin oikeasti hyvään kuten RMC tai joku modernimmalla sweepillä oleva "fat wah".
 
Delay on tällä hetkellä VisualSoundsin DualTap ja se on kyllä ollut hyvä vekotin, joka tuntuu olevan just kitaradelay. Tone-säätimillä saa vähän tunkkaisuutta, ja kätevää kun voi laittaa toiseen kanavaan modulaatiolla maustetun delayn tap-tempo ohjauksella ja toiseen vaikka kiinteen slap-backin. Ja molemmat saa päälle samaan aikaan. Sen voisi toki korvata vaikka jollain TC:llä tai sit sillä Korg sdd-3000:lla, joka olisi kunnon delayfriikin ihanne peli. Tosin välillä on kiva vaan soittaa, eikä räplätä kamoja. TC Hall of Fame reverbi on kans ihan hyvä ja monipuolinen, mutta ei se pääse sinne "twinreverb 3D luonnollisuuteen". Stereona ja osuvasti säädettynä pääsee kyllä tosi lähelle, mutta se ei sit natsaa särösaundin kanssa niin hyvin enää.

Mulla on yks varma pitopeli, eli Charvel 750XL.

Pitopeli...? Lienee siis joku seuraleikki, jota pelataan kun on pidot? Nojoo, montako kertaa on tullut sanottua:Tätä en myy ikinä? Aika monta. Pisimpään ollut kepakko oli Lottonen LP, viihtyi mulla 19 vuotta, meni vaihtoon, kun alkoi paksumpi kaula tuntua mukavammalta. Eipä noihin rakastua auta, puuta ne vaan on.
Vaikka tässä aikamoinen kamavänkkäri onkin, liikaa jos on leluja, alkaa ahistaa.
Nykyinen LP, tuo Lottosen korvaaja, on viihtynyt 3,5 vuotta, enkä ole ajatellut myydä, vaan ei sekään mikään pitopeli ole, jos tulee joku mukavampi vastaan, vaihtoon menee, ellei se ole taloudellisesti aivan hölmöä.
Kaiken tän materialismini keskellä, ei ole yhtään soitinlaitetta, josta en voisi luopua, tai muutakaan esinettä, kumma juttu sinänsä.
On tietty mukavaa kun on hyvät soittokamat, monta kertaa vaan on tuntunut, että hörhöily soitinromppeiden kanssa, on sen varsinaisen asian tiellä. Tällees tänään, huomisesta ei mitään tietoo ja eilinen meni jo.

fenkkuvanhus: 20-vuotiaana / 30-vuotiaana/40-vuotiaana/50-vuotiaana jne...
Pitopeli mistä ei koskaan luovuta ?
 
Tavallaan ihan relevantti ajatus. Minkä ikäinen voi sanoa tietävänsä että omistamansa kitara x on pitopeli?
 
Alle 20v jampat kehuu jokaista kitaraansa pitopeliksi. Alle 30v. soittajat ovat mielessään valinneet jonkun kitaran pitopeliksi, mutta sitten kuitenkin se löytyy torilta myynti-ilmojen seasta viimeistään 10 vuoden omistamisen jälkeen. Alle 40v maestro ....jne....
Hieman provosoin, mutta lisää kierroksia keskusteluun, olkaa hyvät.

Onko syöpä tässä yhteydessä pitopeli?

Ibanez
JEM BFP
JEM DY
JEM RB
 
Olleet pitkään, jotain 2003 lähtien ensimmäinen saapunut ja niillä oikeastaan pelkästään soitan, ovat pitopelejä.
 
JEM FP sai lähteä, ei vaan tuntunut hyvältä. Oli kylläkin ensimmäisen julkaisuvuoden mallin olikohan 1988 vai 1989, mutta jokin siinä mätti. Muissa ei mätä mikään. Myöhemmin harmitti, mutta vain rahan takia, näemmä tuokin FP ekan vuoden sarjaa näyttää nykyisin olevan kysytty.

Kuinka monelle nämä soittopelit ovat käyttöä varten, eivätkä hiplaamista/haistelua varten? Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet. Käyttötavarat ovat käyttöä varten, toisaalta onhan joku mennyt naimisiin mini aasinkin kanssa.

markkuilari: Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet.
 
Ei oo sellaista astianpesukonetta, mutta on UPO Pesukarhu Teho jostain 90-luvulta vääntää pyykkihommat pitopelille ominaisella varmuudella.
Releet raksuttaa kun on ihana mekaaninen ohjelmapyörä ja käytännössä kaikki viat voi korjata itte. Osatkaan ei maksa paljoa mitään ku tarvikemerkit sopii heittämällä paikalleen.

markkuilari: Kuinka monelle nämä soittopelit ovat käyttöä varten, eivätkä hiplaamista/haistelua varten? Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet. Käyttötavarat ovat käyttöä varten, toisaalta onhan joku mennyt naimisiin mini aasinkin kanssa.
 
Vahva sekä että. Nykyään ei ole kauheasti aikaa nuuhkimiseen, mutta jos soitin herättää tunteita kun sen ottaa käteen ni toi käyttöpuoli on lennokkaampaa.

Kyllä uskallan väittää, että en tule myymään Gibson Thunderbird-bassoani koskaan, yhteistä taivalta vasta n. 6kk takana, mutta tuo basso on ollut sellainen graalin malja ja pitkäaikainen unelma koko sen ajan, jonka olen soittamiseen käyttänyt ja mikä parasta, se sopii käteen ja soittotyyliin täydellisesti.
 
Pidin tuossa 6 vuotta melkein totaalista taukoa ja soittohommista jäi nurkkiin kitaroita bassoja, vahvistimia yms roipetta aikamoinen kasa joista ajattelin, että en pysty noista koskaan luopumaan tunnearvon takia.
 
NO siinä sitten uudelleen bassottelun aloittamisen kynnyksellä aloin pohtia, että nyt olisi kyllä aika realisoida kamojen tarve ja toteuttaa tuo pitkäaikainen unelma Gibsonista ja laitoin kaikki muut alkuperäiset kamat myyntiin/ vaihdoin tarvitsemiini välineisiin paitsi Ampeg V4BH-nupin, joka on ollut luottopeli ja ensimmäinen "oikea" vahvistin.
Täytyy myöntää, että joidenkin vanhojen kamojen kohdalla luopuminen kyllä kirpaisi, mutta kuitenkin sain itselleni vakuutetuksi, että enemmän käyttöä niille tulee jonkun muun käsissä.
 
Tässä siis kävi niin, että nousin kamojen kanssa vähän niinkuin Feeniks tuhkasta, kun aloitin puhtaalta pöydältä, joka oli kyllä todella puhdistava kokemus.
Tällä hetkellä minulla on kaikki kamat sellaisia joita todella tarvitsen, eikä ole mitään ylimääräistä. Sen kyllä myönnän, että edelleen kaasut iskee ajoittain päälle, mutta normaaliahan se vaan on:)