Rummut: rumpukamat ›

Juhani_t: Tuntuu vaikealle ymmärtää että "Puusepänpaja Ludwig" on aikoinaan suunnitellut parhaan tietämyksensä mukaisen rummun ja se on kelvannut kymmeniä vuosia soittajille. Tomia on jyystetty lahkeet lepattaen ja tukat hulmuten turuilla ja toreilla ja rinta rottingilla ihasteltu muikeaa soundia.
 
Sitten vaihtui vuosituhat ja yhdessä yössä (?) tämä mestarikappale muuttukin mitääntekemättömäksi marjaämpäriksi ja mutta parin tuuman poissahaaminen pelastaa tämän kelvottoman ämpärin kaatopaikalta.
 
Vähän samaa lienee farkkumuodissakin. Ennen housut peitti perseen kokonaan, mutta sellaisilla ei kuulemma nykyään tee mitään vaan puoli persettä on oltava näkyvissä. Sama juttu karvalakin kanssa. Pipo on parempi kun sitä voi pitää päässä ympäri vuorikauden. Myös sisällä.
 
Eihän nämä keneltäkään pois ole, mutta muotioikkuja on vain niin vaikea käsittää. Arvokamppeella ei yhtäkkiä teekään enää mitään.
 
Jos vähänkään on kartalla rumpujen syvyyksistä rumpusetin historiassa, niin huomaa ettei yllä oleva pidä ollenkaan paikkansa. Rumpusetin noin sata vuotta pitkässä historiassa neliökokoiset/syvät tomithan ovat nimenomaan olet se hetkellinen muotioikku jota kesti noin kymmenen vuotta ja loput 90 vuotta tomien syvyys on ollut selvästi pienempi.
 
Neliökokoiset tomit olivat muotia siitä syystä että ne näyttivät tukkahevibändien musiikkivideoissa isommilta ja pennut halusivat samanlaiset.
Kyllähän niistä saa vapaasti edelleenkin pitää mutta kannattaa avoimesti myöntää olevansa yhden aikakaiden diggari, ja etenkin tsekata faktat ensin, ennen kuin alkaa tällä saarnaamaan siitä mikä on ollut muoti-ilmiö ja mikä standardi. :)
 
80-ludarit eivät ole kauhean haluttuja, että käsittääkseni laadultaan tai runkodesigniltaan mitään Ludwigille erityistä kultakautta, joten arvosoittimesta en puhuis. Edelleenkään mua ei soittimien modaaminen ärsytä juuri yhtään, päin vastoin. Antaa mennä jos siltä tuntuu ja tietää mitä tekee.