Kitarat: akustinen ›

Taustatietoa tässä eka vähän, eli oon kitaransoiton aloittelija, eka soittelin klassisella kitaralla (Yamaha C40) kuukauden pari ja viime viikolla ostin teräskielisen Sigma GMC-STE:n.
 
Uuden kitaran kanssa oikea olkapää eli komppikäden olkapää on alkanut kipeytyä. Aluksi olkavarsi ja olkapää puutuivat, sitten alkoi tuntua kipua soittaessa ja siitä se lähti kehittymään koko ajan tuntuvaksi kipuiluksi. Nettikeskusteluja oon selaillut tästä aiheesta, eli kitaran koko ja soittoasentohan ne vissiin on ongelmana. GMC-STE on aika iso, malli on grand OM eli grand auditorium, mutta iso sellainen - tuumamittoja en osaa nyt antaa, mutta kitaran alaosan leveys on noin 40 cm ja paksuus noin 11 cm, eli suunnilleen dreadnoughtien mitoissa siltä osin. Tavallisessa akustisen soittoasennossa kitara työntää olkapäätä ylös ja eteen.
 
Viime viikon soitin kitara oikealla reidellä, tällä viikolla oon fiksannut soittoasentoa siten, että soitan joko seisaaltaan kitara aika matalalla tai istualtaan korkeammalla jakkaralla kitara vasemmalla reidellä. Yritän pitää olkapään mahdollisimman rentona. Enin kipuilu on ohi, mutta soittaminen aiheuttaa edelleen epämukavuuden tunnetta oikeassa olkapäässä. C40:n kanssa ei ollut missään vaiheessa olkapääongelmia, soitinpa missä asennossa tai millä tuolilla tahansa. Soitin sitä tossa oikealla reidellä pitäen, en klassisen kitaran soittoasennossa.
 
Onko muita, joilla kitaran koko on aiheuttanut olkapäähän probleemaa, ja onko löytynyt muuta ratkaisua kuin vaihtaa pienempikoppaiseen kitaraan? Voisiko tämä olla vain näin alkuun ilmenevä vaiva, joka menee ajan kanssa ohi, vai käykö ennemmin niin, että vaiva vaan pahenee ajan mittaan?
 
Pakko myöntää, että nauttisin soittamisesta enemmän, jos voisin pitää kitaraa tossa oikeella reidellä ja istahtaa sen kanssa mille tahansa tuolille.

Sormin vai plektralla?
 
Ole tarkkana ettei olkavarsi jännity. Se lepää rentona kopan päällä kun on iso koppa. Pieni epäilys on, että jotenkin jännität kättä tarpeettomasti.

pappasfin, kitara on mulla oikealla reidellä ollessaan vinoittain, mutta ei ihan noin vinossa kuin tossa kuvassa. Kokeilen illalla kunhan pääsen kitarani luokse mallailla sitä syliin reilusti vinompaan. Baarijakkaralla nimenomaan oon nyt kököttänyt, kun olen pitänyt kitaraa vasemmalla reidellä, oikealla reidellä pitäessä olkapää on tuntunut jäävän epämukavasti baarijakkarallakin. Hihnaa en oo pitänyt istuessa, mutta otan kokeiluun. Pitää laitattaa toinen hihnanuppi tuohon, kun lapaan sidottu hihna ei asetu mun mielestä kovin tukevasti istuessa.
 
gary field, soitan sekä sormin että plektralla. Sointuja lähinnä opettelen tässä vaiheessa, plekulla ja sormin rämpyttelen, näppäilyä oon harjoitellut ainoastaan sormin. Käsi jännittyy kyllä hyvin herkästi, kun yrittää keskittyä soittamiseen, ja myös ranne meinaa pompsahtaa väärään kulmaan. Oon yrittänyt tietoisesti vähän väliä rentouttaa kättä ja korjata ranteen asentoa.
 
Mä oon 168 cm pitkä, joten sillä mietin, että tulikohan innostuksissaan ostettua liian iso kitara - oli niin kova kitarakuume, että en tainnut malttaa jäädä tarpeeksi miettimään ja vertailemaan ja tekemään taustatutkimusta.

Yamaha C40 kitaran koppaa vastaava koko on Sigma 000M-1ST. Eli 000-14Fret Mulla on tollainen ei puudu mikään.
Sellaista kitaraa nyt ei kuitenkaan ole missä joku paikka ei puutuisi.
Sanotaan nyt vielä, että 2h pitäisi pystyä treenaamaan ilman kipuja.
Se on varmaan vaihdettava.

Kokeilin laittaa kitaraa reilummin vinoon, että saisin sen paremmin kainaloon, mutta ei se oikein meinaa mahtua. Seisaaltaan saan sen aseteltua sellai pystympään, kaula korkeemmalle, jolloin komppikäsi jää mukavampaan asentoon.
 
Sentään myönteistä, että vaikka tämä kitara mulle olisikin liian iso, niin mun paremmalle, tai ainakin pidemmälle, puoliskolle se on ihan passeli, joten ei se kokonaan soittamatta jää. Aloittelijoita ollaan siis molemmat. Ja kitaroitahan ei voi koskaan olla liikaa, joten toisenkin voi hommata, eikös vaan ;) Vähän tässä jo katselinkin sillä silmällä Sigman OMM- ja OMR-koppaisia. Jos oikein ymmärsin, niin niissä koppa on 000, mutta otelauta samanlainen kuin tässä grand OM -mallissa. Vasuriinhan tää istuu mulla kuin unelma.
 
Oon kyllä hyvin arka näiden nivelkipuilujen kanssa, koska männä vuosina sain ranteeni kipeytettyä kunnolla tietokoneella pelatessa, ja sen kanssa kesti kyllä paraneminen pitkään. Ois niin kova into soitella, että haluaisin olkapään pysyvän varmasti soittokunnossa jatkossakin. En ihan vielä tän kanssa luovuta kuitenkaan, mutta tarkkailen olkapäätä ja koitan pitää kättä rentona ja kitaraa oikeessa kulmassa. Kiitos teille neuvoista ja kommenteista!

Aika usein aloittelevan kitaristi joutuu varmistamaan, että sormet menee oikeille paikoille, varsinkin otelaudan puolella. Samalla usein "kurkkii" kitaran kopan yli ja silloin soittoasento muuttuu. Tämä vie komppikäden olkapäätä eteenpäin ja alaspäin. Samalla hartia jännittyy. Voi se koppakin toki olla liian iso.
Toinen juttu on noi kädet. Suosittelen, että alusta asti ottaa harjoittelurutiiniin käsin venyttely. Netistä löytyy paljon videoita, esim. https://www.youtube.com/watch?v=TSrfB7JIzxY
tsemppiä treeniin.

Kiitos venyttelyvinkistä! Hyvin tuntee, kuinka veri lähtee kiertämään kädessä paremmin tuon sarjan jälkeen. Pitääkin etsiskellä enemmänkin venyttelyohjeita, tekee varmasti hyvää paitsi sormille, myös ranteille. Mun venyttelyrutiinit on keskittyneet lähinnä selän ja hartioiden alueelle, joten sormet, ranteet ja käsivarret on jääneet ihan huomiotta.
 
Oon myös syyllinen tuohon otelauden kurkkimiseen. Rentouden lisäksi jatkossa kiinnitän huomiota siihen, että en kurkkailisi kieliä, vaan yritän alusta asti opetella soittamaan otelaudan merkkien ja tuntuman avulla. Huh, haastetta kerrakseen!
 
Alan vähitellen tottua seisaaltaankin soittamiseen, näköjään ei tarvitse kuin muutama päivä totutella uuteen asentoon, ja homma alkaa tuntua luontevammalta.

Annetaan nyt yksi hyvä vinkki kitaran soittoon joka korvaa tuhat huonoa.
Harjoitus sormivoimalle: laita kevyesti sormi yhden kielen päälle, älä paina.
Lisää pikkuhiljaa voimaa jotta kieli soi. Se on siinä.
Moni puristaa tarpeettoman lujaa kieltä vaikka vähempikin riittäisi.
Sama harjoitus sitten soinnuille myös. Tämä voi pelastaa aloittelijan jännetuppitulehduksilta.
Saman tekniikan voi tietysti harjoituttaa koko kroppaan(kitaransoittoasentoon).

Kipponi: Annetaan nyt yksi hyvä vinkki kitaran soittoon joka korvaa tuhat huonoa.
Harjoitus sormivoimalle: laita kevyesti sormi yhden kielen päälle, älä paina.
Lisää pikkuhiljaa voimaa jotta kieli soi. Se on siinä.
 
Kiitos tästäkin vinkistä! Ihan alussa yritin innokkaasti painaa kielet otelautaan kiinni, kunnes tajusin katsastella netistä opetusvideoita ja hölläsin otetta. Näköjään edelleen oon käyttänyt ihan liikaa voimaa. Oon suorastaan pahoinpidellyt kitaraani! Taitaisi olla ihan aiheellista ottaa pari kitaratuntia, että ei oppisi huonoihin soittotapoihin.
 
Siitä kyllä tykkään tässä mun Sigmassa miten kevyt kieliä on painaa, jotenkin paljon vähemmällä voimalla pärjää kuin C40:n kanssa. Barre-otteetkin saa suurin piirtein soimaan. Musakaupassa tuumasivatkin, että hyvissä säädöissä tämä oli jo tehtaalta tullessaan, ja säädöt katellaan sitten taas kun vien kitaran ensihuoltoon. Ja totta kai täytyy itekin tutustua tarpeen mukaan kaularaudan säätämiseen sun muuhun.

Kipponi: Annetaan nyt yksi hyvä vinkki kitaran soittoon joka korvaa tuhat huonoa.
Harjoitus sormivoimalle: laita kevyesti sormi yhden kielen päälle, älä paina.
Lisää pikkuhiljaa voimaa jotta kieli soi. Se on siinä.
Moni puristaa tarpeettoman lujaa kieltä vaikka vähempikin riittäisi.
Sama harjoitus sitten soinnuille myös. Tämä voi pelastaa aloittelijan jännetuppitulehduksilta.
Saman tekniikan voi tietysti harjoituttaa koko kroppaan(kitaransoittoasentoon).
 
Komppaan ehdottomasti tätä. Itse nyt 9 vuotta soitettuani, vihdoin alan opetella painamaan VAIN sen verran mitä tarvitsee. Tullut tähän mennessä pahoinpideltyä varsinkin ensimmäistä nauhaa turhan paljon ja hyvin ovat kuluneet.

Soittoasento taitaa pikkuhiljaa hahmottua. Oon soittanut ainoastaan seisaaltaan kohtalaisen leveän hihnan kanssa, kitara vähän oikean lonkan päällä, ja kipuilut on jääneet pois.
 
Oon vahtinut itseäni peilistä, että selkä pysyy suunnilleen suorana ja olkapäät mahdollisimman rentoina. Alaspäin kyllä katselen, kun on pakko vilkuilla, missä sormet menee, mutta alan päästä eroon otelaudan kurkkimisesta sointuja soittaessa. Edelleen kurkkailen skaalojen ja sen sellaisten kanssa kyllä, sormet ei vaan suostu löytämään oikeita kieliä ja nauhoja. Treeniä siis lisää!
 
Vasemman ranteen kanssa myös on soittaminen muuttunut paljon mukavammaksi, kun oon opetellut painamaan kieliä kevyemmin. Vieläkin tulee kyllä käytettyä liikaa voimaa todennäköisesti, mutta jospa se siitä vähitellen korjaantuu. Ja totta kai matalalle säädetyt kielet auttaa tässä hurjasti. Porukoilla käydessä kokeilin vanhaa ja huonosti pidettyä 70-luvun Landolaa, joka kaapin perukoilta löytyi, ja huh huh sitä soittotuntumaa. Vireeseen sen sai suurin piirtein, mutta ei voida kyllä puhua kovin kevyestä kosketuksesta sen kitaraparan kanssa.

Soitettavuus on olennaista.
Hämää se ettei kitaroita säädetä esim alan kaupoissa ollenkaan vaikka iisi asia osaavalle viilata.
Tehtaat pelaa varmanpäälle kielten korkeuksissa ja suotakoon se heille, mutta jos ollaan soittajan asialla, niin vois keskittyä jopa siihen että soittimet on hyvässä soittokuosissa.
Vanhat Landolat joissa ei ole kaularautaa on usein osastoa parempi seinällä kuin soitossa, niissä on kyllä välillä äänessä jotain iän tuomaa upeutta. V-64 jos joku löytää oli ehkä parhaiten soundaavia kitaroita mitä soittanut..
Voi olla että perustuu johonkin kotikutoiseen tunnelmaan, mutta jätti pysyvän naarmun kitaramuistoihin.
Ps itse viilaan kyllä soittimiä pikku pajalla, harrastuspohjalta kun ei muusikoidennetissä saa olla ammattilainen.