Yleistä keskustelua musiikista ›

http://en.wikipedia.org/wiki/MP3#Audio_quality
 
"Besides the bit rate of an encoded piece of audio, the quality of MP3 files also depends on the quality of the encoder itself, and the difficulty of the signal being encoded.
...As an example, in a public listening test featuring two different MP3 encoders at about 128 kbit/s, one scored 3.66 on a 15 scale, while the other scored only 2.22.
 
...Constant Bit Rate (CBR) encoding. ...Variable Bit Rate (VBR) files. ...Perceived quality can be influenced by listening environment (ambient noise), listener attention, and listener training and in most cases by listener audio equipment (such as sound cards, speakers and headphones)."
 

 
Lisäksi, keskimäärin on niin, että mitä vanhempi kuulija on kyseessä, sitä alemmas korkeimpien taajuuksien kuulemisen raja tuppaa pikkuhiljaa laskemaan. Eli on täysin normaalia, että keski-ikäinen ei enää kuule vaikkapa 15 kHz taajuuksia.
Sekin on varsin ilmeistä, että monella etenkin hieman vanhemman polven (rock-)muusikolla on aivan helvetin huono kuulo. Heille on aivan sama, että onko MP3 esim. 64 kbps vaiko 640 kbps. Nuoremmat muusikot sen sijaan taitavat murehtia kuulonsa säilymistä paljon enemmän. Siis keskimäärin.
 
Toki vaikkapa mopoautossa jatkuvasti tapahtuva 140 dB tasoilla kuuntelu yms. toiminta voi yhtä lailla pilata nopeasti teininkin kuulon. Jopa niin, että diskantteja ei enää kuulla lainkaan. Siis enää koskaan ikinä milloinkaan. Voi myös tulla jopa pysyvääkin tinnitusta, pysyvää yliherkkyyttä joillekin äänille, toisten puheesta ei saa enää selvää, ihmiset pitävät sinua kailottajana yms.
Ikävän usein vaikuttaa myös siltä, että mitä huonompi bändi esiintyy, sitä todennäköisemmin he yrittävät peittää huonouttaan maksimaalisella volumella.
 
Vielä lisäksi, äänitteiden taso on - kaikesta tekniikan kehittymisestä huolimatta - yllättäen laskenut niistä ajoista, kun CD-levy julkaistiin. Teknisesti etenkin SACD tarjoaa huippuhyvän äänenlaadun, mutta em. syystä moni SACD-levykin on yllättäen varsin kehno äänenlaadultaan.
Parhaimmilaan toki ylletään likimain täydelliseen ääneen, mikäli oma laitteisto ja akustiikka sen vain sallivat. Eli useimmiten ei siis päästä edes lähellekään. :-p
 
Aniharva meistä on koskaan kuullut esim. aidosti High End -tasoisia kaiuttimia, etenkään hyvässä akustiikassa, vieläpä aidosti hyviltä äänitteiltä. Ero Pentti Peruskuuntelijan keskimääräiseen laitteistoon/kuunteluympäristöön on häkellyttävän suuri. Sitä ei usko, ennen kuin omin korvin kuulee.
En silti varausketta suosittele hisitelyä, paitsi silloin kun on massia ostaa omakotitalo tms. ja sinne kunnon laitteet kunnon tiloihin. Sillä kerran hifistelyn aloitettuaan ei aivojaan saa enää palautettua aiempaan "lowfi-tilaan".
 
Sen sijaan kuulee joka puolella jatkuvasti äänen säröämistä, yläbassokorostusta, halpojen elemnttien huonoa erottelukykyä, täysin pilalle kompressoituja äänitteitä, surkeaa akustiikkaa seisovine aaltoineen, aina vain huonompiäänisiä laitteita/äänitteita/kaiuttimia/kuulokkeita jne. Hifi/Lowfi-kytkin olisi nykymaailmassa tarpeellinen lisävaruste aivoihin. :-)
 

 
http://en.wikipedia.org/wiki/MP3#Design_limitations
 

 

 
PS.
Kaikesta kirjoittamastani huolimatta jopa minä kuuntelen paljon mieluummin omasta mielestäni hyvää musiikkia rupiselta C-kasetilta, kuin jotain autotunetettua sontaa SACD-levyltä 100 000 EUR huippulaitteiston kautta.
Mutta vielä parempi tietenkin olisi, jos olisi mahdollista kuunnella huippuhyvää musiikkia huippuhyvän laitteiston kautta, teknisesti huippuhyviltä äänitteiltä. Se vain on harmillisen kallista ja suhteellisen hankalaakin (äänitteiden vaihteleva laatu, massin puute, pienet betonikopit ovat akustisia painajaisia, äänieristyksen heikkous jne.).