Kitarat: kitarakamat ›

Washburn on merkiltään todella vanha ja monelle Suomessa outo tai edullisen kitaran merkki. Kitaramerkki on perustettu jo vuonna 1883 Chicagossa.
Osittain johtuu, ettei tänne ole kauheasti tuotu USA malleja ja maahantuonti on vaihdellut tai sitä ei ole ollenkaan.
MS Music Shop kun aikanaan toi 80 ja 90-luvulla Washburnia maahan, niin silloin taisi tulla suurin osa tämän merkin kitaroista Suomeen. Silloin oli Charvel/Jackson ja Ibanez kovassa huudossa metallikitaristien keskuudessa ja Washburn jäi täällä meillä näiden jalkoihin. Osittain mainostuksen vähäisyydestä ja siitä ettei tällä merkillä ollut oikein soittajia metallipiireissä. Ei oikein Suomessa, eikä ulkomaillakaan. Myöskin silloiset Washburnit olivat aasian tuotantoa, ainakin ne sähkökitarat mitä itse silloin näin täällä Suomessa.
Grover Jackson oli myös itse Washburnilla töissä jonkun aikaa kun hän lopetti Jackson merkin kanssa. Samainen kaveri teki monelle muullekkin merkille töitä, esimerkiksi B.C. Rich, Rickenbacker ja nykyään hänellä on oma GJ2 merkki. Hänenkään suunnittelemat mallit eivät tainneet euroopassa käydä sen paremmin kaupaksi.
Anthrax kitaristi Scott Ian taisi nostaa hieman joidenkin kitaristien silmissä merkkiä korkeammalle. Tosin Tämä kitaristi on tainnut palata takaisin Jackson kitaroiden pariin.
Washburn tekee kyllä ihan hyviä sähkökitaroita blues ja jazz kitaristeille, mutta täällä meillä kotomaassa monetkaan amerikan nimet eivät kauhean paljon kaikille kerro. Myöskin suuremmat markkinat ovat monesti hieman edullisemmissa soittimissa ja varsinkin rock ja metallikitaristien osuus on soittimien myynnissä huomattava.
 
Akustiset menivät melko hyvin kaupaksi ja olivat varsin laadukkaita soittimia. Ovat varmaan edelleen ihan hyviä soittimia. Taitaapa Mikko Alatalo soittaa vieläkin omallaan aika paljon. Tämä henkilö ei varmaankaan kyllä ihan kaikille ole positiivista mainosta, vaikka se ei merkkiä sen huonommaksi teekkään. Washburn tekee myös akustisten lisäksi resonaattoreita, banjoja ja mandoliinejakin.
 
Se mikä on joskus ihmetyttänyt on tämä Nuno malli. Silloin kun se ilmestyi niin eipä se tuntunut juuri ketään kiinnostavan. Olin silloin musaliikkeessä töissä ja hyllystä löytyi yksi sellainen kitara. Ei sitä monikaan edes kokeillut ja nykyään näitä tuntuisi menevän hyvinkin paljon kaupaksi.
Silloin näitä Washburn sähkökitaroita myytiin lähes kaikkia malleja jopa alle puoleen hintaan listahinnasta ja ei niitä silläkään hinnalla ihan kaikkia myyty.
 
Muutamia vuosia sitten kokeilin Soitin Laineella jotain USA mallia ja sekin oli puoleen hintaan kun lopettivat merkin maahantuonnin.
Ehkä tämän merkin pitäisi panostaa tänne eurooppaan ja toisaalta myös täällä Suomen päädyssä maahantuojien tehdä sponssisopimuksia bändien kanssa niin merkki tulisi paremmin esille.
 
Ihan hyviä kitaroita tämä merkki silti tekee ja akustisissa on myös todella hyviä soittimia ihan siellä keskihintaisissakin kitaroissa.
 
Moniko muistaa vielä kun Dr.Pepperiä mainostettiin ja siinä oli tyyppi Washburn A-5 kitaran(muistaakseni) kanssa?
 
E:Täytynee korjata, etten kyllä muista itsekkään kunnolla oliko se mainos DR.Pepper vai mikä? Siinä oli kuitenkin sellainen mies joka piti pinkkiä/magentan väristä Washburn A-5 kitaraa sylissään. Miehellä oli zorron naamio ja musta hattu.
Eipä tällä taida mitään väliä olla :)