Aihe: Miten esiintyä, kun on kamalan epävarma omasta osaamisesta? | |
---|
|
Olen aloitteleva soololaulaja ja klassisen musiikin harrastaja. Olen laulanut kuorossa jo pitkään ja laulutunteja on takana pari vuotta. Rakastan laulamista ja olen saanut monilta kehuja äänestäni. Lauluopettajanikin on luonnehtinut, että äänenmuodostukseni alkaa olla jo hyvällä tasolla. Mutta. Itse en kuule äänessäni oikeastaan mitään hyvää. Treenaan usein niin, että äänitän omaa lauluani kännykällä, mutta kuulen silloinkin ainoastaan virheet. Esiintymään on kuitenkin kova hinku, joten voitin pelkoni ja hain sooloa eräästä aika vaativasta produktiosta, vaikka mieli taisteli vastaan. Ja kävi niin, että sain sen soolon. Esitän sen muutamalle sadalle ihmiselle kesäkuussa. Siitä tulee ensimmäinen 'virallinen' esiintymiseni. Olen tosi innoissani, mutta samaan aikaan ihmettelen, miten ihmeessä minä, tällä äänelläni, saatoin saada soolon. Kun laulan muiden edessä, menen lukkoon enkä saa kunnolla henkeä. Pelkään, että näin käy myös konsertissa, ja nyt minulla on kovat paineet, treenaan hulluna joka päivä ja haluan oppia roolin _täydellisesti_, vähempi ei riitä. Te kokeneemmat esiintyjät: Onko tällainen epävarmuus ja oman äänen inhoaminen ihan normaalia? Ja jos on, niin miten te olette päässeet näistä ajatuksista yli ja pystyneet silti esiintymään isoillekin yleisöille? | |
Villanella: Olen aloitteleva soololaulaja ja klassisen musiikin harrastaja. Olen laulanut kuorossa jo pitkään ja laulutunteja on takana pari vuotta. Rakastan laulamista ja olen saanut monilta kehuja äänestäni. Lauluopettajanikin on luonnehtinut, että äänenmuodostukseni alkaa olla jo hyvällä tasolla. Mutta. Itse en kuule äänessäni oikeastaan mitään hyvää. Treenaan usein niin, että äänitän omaa lauluani kännykällä, mutta kuulen silloinkin ainoastaan virheet. Esiintymään on kuitenkin kova hinku, joten voitin pelkoni ja hain sooloa eräästä aika vaativasta produktiosta, vaikka mieli taisteli vastaan. Ja kävi niin, että sain sen soolon. Esitän sen muutamalle sadalle ihmiselle kesäkuussa. Siitä tulee ensimmäinen 'virallinen' esiintymiseni. Olen tosi innoissani, mutta samaan aikaan ihmettelen, miten ihmeessä minä, tällä äänelläni, saatoin saada soolon. Kun laulan muiden edessä, menen lukkoon enkä saa kunnolla henkeä. Pelkään, että näin käy myös konsertissa, ja nyt minulla on kovat paineet, treenaan hulluna joka päivä ja haluan oppia roolin _täydellisesti_, vähempi ei riitä. Muista: Jotakin sun laulussa on oltava hyvää, jos sillä saa soolon. Te kokeneemmat esiintyjät: Onko tällainen epävarmuus ja oman äänen inhoaminen ihan normaalia? Ja jos on, niin miten te olette päässeet näistä ajatuksista yli ja pystyneet silti esiintymään isoillekin yleisöille? Ei se luonnotonta ole. Liian kova itsekritiikki ja ramppikuume ovat vallan tuttuja asioita, ramppikuume etenkin aloittelevien esiintyjien kohdalla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Esiintymisj%C3%A4nnitys Ramppikuumeen kanssa auttaa meikällä ainakin tietynlainen henkinen rentoutuminen ennen suoritusta. Ajattelen, että ei se epäonnistuminenkaan ole maailmaa kaatava asia. Ei kuuntelijat tule konserttiin etsimään esityksestä virheitä. (Paitsi ehkä Chick Corean. :) ) Ja, jos vaikka pikku lapsus tulee niin suurin osa sitä tuskin edes huomaa. Toinen mikä tietty auttaa on pari ryyppyä ennen esiintymistä, mutta tuo ei välttämättä ole paras tapa ratkaista liiallisen jännityksen aiheuttamia negatiivisia tuntemuksia. "Roopen onnenrahan koittaa ohi vetää Milla, Diego Maradona vetää sisään banaanilla" - MC Nikke T
Elämän tarkoitus | |
Tuli myös mieleen, että kun homma ei todennäköisesti sun kohdalla jää teknisestä osaamisesta kiinni, niin siinä vaiheessa kun osaat osuutesi jo hyvin niin älä jää pakonomaisesti hiomaan sitä aamusta iltaan, vaikka itsekritiikki kuinka huutaisi. Keskity siinä vaiheessa mieluummin tekemään jotain esiintymisharjoituksia - kuvittele olevasi ison yleisön edessä, laula osuutesi läpi ja keskity teknisen suorittamisen sijaan siihen miten saat olosi mahdollisimman mukavaksi ja rennoksi. Keskity itse musiikkiin ja sen sisältöön ja sanoihin sekä siihen miten ne puhuttelevat sinua, ja kuinka haluat sen musiikin oman tulkintasi kautta koskettavan kuulijoita. Pyydä kavereitasi/sukulaisia "harjoitusyleisöksi" ja esitä soolo heille aivan niin kuin olisit jo tositilanteessa. Esiintymisjännitys on asia, joka useimmilla helpottaa sitä mukaa kun sitä esiintymiskokemusta tulee enemmän. Ja kuten Funkånaut sanoi, älä pelkää pieniä virheitä tai ajattele että vain täydellinen suoritus kelpaa. Pienet lipsahdukset eivät jää kenellekään mieleen, jos yleisö nauttii muuten esityksestäsi. Tsemppiä! Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | HaloOfFlies 28.02.2015 09:45:39 (muokattu 28.02.2015 09:54:08) | |
|
Kaikki kärsivät esiintymisjännityksestä, olipa kyseessä sitten aloitteleva muusikko tai kokenut esiintyjä. Jopa itse Paul McCartney on todennut että häntä jännittää joka kerta ennen lavalle nousua, vaikka takana on tuhansia esiintymisiä isoille yleisöille. Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. | |
Eikös Robbie Williams ole kanssa kertonut olevansa esiintymiskammoinen? Tärkeintä on että jos moka tulee, niin ei keskeytä vaan jatkaa vain. Ei kukaan huomaa yhtään mitään kuitenkaan =) | |
tender.insanity: Eikös Robbie Williams ole kanssa kertonut olevansa esiintymiskammoinen? Lopetti useammaks vuodeks kiertelyn, kun ei päässyt enää lavalle kammon takia. Mutta on tärkeätä erottaa jännittäminen ja kammo. Esiintymisjännitys voi olla positiivinen ja energiaa antava asia, esiintymiskammo on enemmänkin lamaannuttava. Tärkeintä on että jos moka tulee, niin ei keskeytä vaan jatkaa vain. Ei kukaan huomaa yhtään mitään kuitenkaan =) Näinpä. :) "Roopen onnenrahan koittaa ohi vetää Milla, Diego Maradona vetää sisään banaanilla" - MC Nikke T
Elämän tarkoitus | |
Kiitoksia tsempeistä ja hyvistä vastauksista :) Se olo vain on turhauttava, kun on saanut kotona tekniikan suunnilleen hiottua kohdilleen, happi riittää fraasien loppuun asti jne., mutta heti, kun astuu treenaamaan muiden esiintyjien keskelle, tekniikka unohtuu ja koko kroppa tärisee. On hankala saada laulu toimimaan, kun tuntuu, että pystyy hengittämään vain tosi pinnallisesti (niinkuin hermostuneena tapahtuukin). Omalla kohdallani ääni myös menee ylävireiseksi ja rupeaa helposti vuotamaan (olen korkea sopraano). Tuo tekstiin eläytymisen kautta ajattelu voisi auttaa. Aina, kun seuraan laulajia, kiinnitän melkein ensimmäisenä huomiota eläytymiseen. Se vie esityksen kokonaan eri tasolle. On vähän mälsää seurattavaa, jos laulaja keskittyy vain äänensä esittelemiseen, vaikka tekniikka olisikin huippuunsa hiottu. | |
Villanella: Kiitoksia tsempeistä ja hyvistä vastauksista :) Se olo vain on turhauttava, kun on saanut kotona tekniikan suunnilleen hiottua kohdilleen, happi riittää fraasien loppuun asti jne., mutta heti, kun astuu treenaamaan muiden esiintyjien keskelle, tekniikka unohtuu ja koko kroppa tärisee. On hankala saada laulu toimimaan, kun tuntuu, että pystyy hengittämään vain tosi pinnallisesti (niinkuin hermostuneena tapahtuukin). Omalla kohdallani ääni myös menee ylävireiseksi ja rupeaa helposti vuotamaan (olen korkea sopraano). Tuo tekstiin eläytymisen kautta ajattelu voisi auttaa. Aina, kun seuraan laulajia, kiinnitän melkein ensimmäisenä huomiota eläytymiseen. Se vie esityksen kokonaan eri tasolle. On vähän mälsää seurattavaa, jos laulaja keskittyy vain äänensä esittelemiseen, vaikka tekniikka olisikin huippuunsa hiottu. Tsemppiä Villanella. Kaikki jännittävät ja pelkäävät ja jos eivät sitä tee, ei se esityskään ole juuri mitään kohottavaa. Rutiini, missä vedetään mitä tahansa milloin tahansa on vain rutiinia. Olin aikoinani kahdeksan vuotta hommissa bändissä, joka oli muutaman levyn ajan Suomen suosituin. Teimme rutkasti keikkoja, pisimmät rundit (siihen aikaan sellaisia tehtiin) olivat 40-50 keikkaa pitkiä ilman turhia vapaita. Laulusolisti oksensi joka ainoalla keikalla toisen biisin puolivälissä ja mun oli se huomioitava valojen käytössä. Sitten toinen puoli, joka kandee ottaa huomioon, on, että levy ja live ovat kaksi eri taidemuotoa. Livenä pääasia on, että homma toimii, rytisee ja että jengi on messissä mieluummin niin, että ihmiset, jotka poistuvat keikalta, kokevat itsensa paremmiksi ihmisiksi. Katsojat, kuuntelijat puhdistuvat keikalla. Sinä kommunikoit yleisön kanssa, et esiinny. Siinä puntarissa ei paljon vireet paina. Tottakai siitä huolimatta hommat pitää tehdä mahdollisimman hyvin, pieteetillä ja kunnianhimoisesti. Mutta treenikämpällä opitaan treenaamaan, keikalla tekemään keikkaa. Vielä kerran, rennosti vaan ja kohti uusia voittoja! | |
Villanella: Esiintymään on kuitenkin kova hinku Sinähän se tärkein. Osaaminen on toissijaista. Pääsia, että itse ja ehkä yleisökin on tyytyväinen. Esiintyminen on egoistien hommaa. Osaamiseen perustuva itsekritiikki olisi säästänyt meidät suurimmalta osalta nykyisistä artisteista. Ei välttämättä huono asia :-) | |
Naiset yleisestiottaen on aina hyviä laulajia. | |
Entäs jos koitat voittaa esiintymispelkoasi kuvaamalla laulustasi videon ja näytät sitä kavereillesi/sukulaisillesi. Ei tartte heti hypätä laulamaan muiden eteen ja näin totut pikkuhiljaa esiintymiseen, vaikka alkuun esiinnytkin "vain" kameralle. Sattuma on nerouden ydin. | |
Hyvä känni auttaa sit viimekädessä. Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- | Roku 04.03.2015 16:28:26 | |
|
Oon kuullu että auttaa kun kuvittelee yleisön olevan alasti :-p | |
reaper666: Naiset yleisestiottaen on aina hyviä laulajia. Tämä on selkeä ero miessukupuoleen. Jälkipuberteettisesta miesäänestä jos haluaa yleisten standardien mukaisesti "hyvän" kuuloisen, homma vaatii aivan helvetisti treeniä tai sitten sitä kuuluisaa luontaista lahjakkuutta. "Linkkejä artikkeleihin tai tutkimuksiin, joissa Hulkon muusikon uran näytöt todetaan merkittäviksi" -Jazzmies | |
M-Juhana: Hyvä känni auttaa sit viimekädessä. Mä ainakin olin niin jännittynyt mun ekalla aikuisiän keikalla 10v. Sitten, että join korin kaljaa ja puolen litran kossupullon ennen. Olin silti jännittynyt. Keikan jälkeen olin kyllä huonossa kunnossa, enkä tuollaista määrää ole senkään jälkeen pystynyt vetämään. Sen jälkeiset keikat menty sitten toki selvinpäin. | |
Asia paranee esiintymisten myötä. Eli minun nähdäkseni ja kokemukseni mukaan esiintymiskammosta ja -jännityksestä pääsee eroon lähinnä vain esiintymällä. Alkoholia tai muita stimulantteja ei kannata ottaa. Kyllä se siitä ajallaan suttaantuu. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
Roku: Oon kuullu että auttaa kun kuvittelee yleisön olevan alasti :-p Minä kyllä tippuisin biiseistä kärryiltä tuolla neuvolla. | |
Jos et itse kuule äänessäsi mitään hyvää, vain virheet, etkä ymmärrä, kuinka kukaan kelpuuttaa sinut produktioon, on sinun psyykattava muutenkin, kuin ramppikuumeen osalta. Sinun on ymmärrettävä ja uskottava, että jos sinut on mukaan valittu, olet kykenevä ja kelvollinen ottamaan lavan haltuusi ja yleisön omaksesi. Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | LL 09.03.2015 14:31:54 | |
|
Suurimman osan virheistä huomaa vain soittaja itse. Vaikka joku moka menisi yleisöön asti, niin hyvin harvoin kukaan välittää, koska ei kai kukaan mene keikalle pelkästään kyttäämään soittajien virheitä. Tai onhan näitäkin tyyppejä, mutta niillä ei ole ihan kaikki natsit bunkkerissa. Yleisöltä jää myös monet onnistumiset huomaamatta. Joskus kauan aikaa sitten itseäni ärsytti suunnattomasti, että meni keikka miten vain, tuli samat kehut. Keikoilla oli kuitenkin se yhteistä, että suurimman osan klaarasin. Yleisölle kai jää mieleen keikan keskiarvo. Jos 95% keikka menee nappiin, niin tolla 5% ei ole mitään merkitystä. Toisin sanoen 20 biisin keikasta voi yhden biisin vetää täysin penkin alle. Alkoholilla on se positiivinen vaikutus, ettei omista virheistään välitä. Kännissä tosin ihminen on ihan kaikessa huomattavasti huonompi. Haluaako sitten tarjota yleisölle omaa soittotasoaan huomattavasti huonompaa soittoa, jotta itsellä olisi parempi mieli? | lapio 09.03.2015 15:27:41 (muokattu 09.03.2015 15:29:20) | |
|
Esiintyminenkin on vähän sellainen tekemällä opittava asia. Itsekin jännitän ja tärisen ennen esiintymistä ihan älyttömästi. Vessassa täytyy käydä kymmenen kertaa. Ennen ekaa nuottia jalat tärisee niin, että ei meinaa pystyssä pysyä, mutta kun sen ekan kappaleen saa hikoiltua läpi, niin alkaa luistaa. Viimeisen biisin aikana ei enää tahtoisi lähteä lavalta, kun kunnolla lämpeää. Toinen mikä itsellä auttaa on jonkinlainen esiintymispersoonan kehittäminen, että siellä lavalla on esiintyjä eikä oma ujo itse. Ne pari alkoholi annosta voivat kovasti auttaa tähän vähän itsevarmempaan esiintyjämoodiin pääsyä. Nämä toki omakohtaisia kokemuksia asiasta, eikä voi yleistää, että toimisi kaikilla, mutta kannattaahan sitä kaikenlaista kokeilla. Tärkeintä on vaan alkaa tekemään sitä asiaa, niin sen oppii. | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|