Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70: Tuontasoinen vertailu onnistunee jo ennen kesää. :)
 
No niin, eilen illalla tuli tilaisuus suorittaa tuo revisio C:n ja G:n etuasteiden testi ristiin toistensa pääteasteiden kanssa. Skobena oli Road King 2x12. Se oli siksi kätevä tähän testiin, että sen elementeille on erilliset tulot. Molemmat vahvarit saivat olla koko ajan kiinni kaapissa, eikä ollut vaaraa että jompaa kumpaa olisi tullut vahingossa ajettua hetkenkään ilman kuormaa.
 
Huono puoli tuossa järjestelyssä oli se, että kaapin elementit olivat erilaiset (C90 ja V30), ja jotta sai testattua samanlaisella elementillä, piti välillä vaihtaa nuppeihin kytkettyjä kaappipiuhoja päittäin. Mutta toisaalta tulipa samalla testattua molemmat kombinaatiot molemmilla elementeilläkin.
 
Havaintoja:
 
- Yleisesti: Äänenväri säilyi oleellisilta osin. Kyllä kumpikin etuaste oli helposti tunnistettavissa toistensa päätteiden läpikin, eli C kuulosti C:ltä ja G G:ltä, mutta jotenkin vähän erilaiselta tai oudolta.
 
- Revisio G:n etuaste revisio C:n päätteeseen. Ensinnäkin, EI kuulostanut mielestäni yhtään revisio F:ltä. F:lle luonteenomainen in-your-face terävyys ja äreä atakki jäivät puuttumaan. Soundi oli kaikkea muuta kuin aggressiivinen.
Miltä se sitten kuulosti? No, ensimmäinen havainto liittyi mataliin taajuuksiin. Tyypillisesti G:llä riffitellessä yksittäiset E-kielen palm mutet menevät "tuf, tuf" tai "tsöf, tsöf". Nyt ne olivat älyttömän paljon napakampia ja potkivia, "pok, pok". Kuin olisi puuta koputellut. Jos bassoa ja/tai säröä lisäsi yli puolenvälin, atakki meni vähän tuhnummaksi, mutta G:n löysistä bassoista ei ollut tietoakaan.
Toinen havainto liittyi korkeisiin taajuuksiin. Revisio G:n diskantilla on ominaisvärinsä, jonka harjaantunut korva kykenee yleensä blokkaamaan levytyksiltä eräänlaisena heleenä tai kilinänä. Siis periaatteesssa se sama kilinä, joka kirkkaammissa kolmikanavaisissa on niin paljon voimakkaampana ja räikeämpänä, että se alkaa jo häiritä eikä sitä meinaa saada ruuvattua pois vaikka yrittäisi. Myös tämä diskanttiväri jäi puuttumaan.
Yleisarviona sanoisin, että C:n pääteaste kiinteytti selvästi G:n etuasteen soundia, erityisesti leikkaamalla (tai muuttamalla) matalia taajuuksia ja diskanttia. Keskialuevoittoisempi soundi, ei ollenkaan rakeinen tai vintagemainen, eikä myöskään aggressiivinen. Kiinteä mutta smooth.
 
- Revisio C:n etuaste revisio G:n pääteeseen. Yleisvaikutelma aika neutraali, vähemmän kiinteä, enemmän vintage ja enemmän tasapaksu soundi kuin C:ssä normaalisti. Joillakin säädöillä meni ärsyttävän transistorimaiseksi (erityisesti Modern Red + hevisärö). G:lle luonteenomaista löysää bassoa soundiin ei kyllä tullut, ilmeisesti C:n etuaste ei tuota matalia taajuuksia siinä määrin kuin G? Muuten tästä kombinaatiosta ei jäänyt kovin selviä muistikuvia. Olisi ehkä tarvinnut tehdä nauhoituksia oman muistin tueksi.
 
- Etu- ja pääteasteita ristikkäin käytettäessä parhaat soundit syntyivät C90-kajarilla, varmaankin sen takia, että se on vähän neutraalimpi kuin V30. Monet syntyneistä soundeista kuulostivat ihan hyviltä ja käyttökelpoisilta, joskin vähän oudoilta.
 
- Ylivoimaisesti paskimmat eilen kuullut soundit syntyivät yhdistelmällä C:n etuaste -> G:n pääte -> V30, siitäkin huolimatta, että V30 on yleensä yksi suosikkielementtejäni Mesa-vahvarien kanssa. TOSIN tuolla yhdistelmällä sai sitten aikaan myös soundin, joka oli itse asiassa yllättävänkin lähellä jonkin simulclassittoman vintage-Markin (IIc+/III-aika) equttamatonta perussoundia, olisi vain tarvinnut jostain sen 5-kaistaisen graafisen EQ:n niin ties mitä siitä olisi saanut ruuvattua. Eli ei siis mikään täysi hukkakombinaatio sekään - muut kombinaatiot vain toimivat selvästi paremmin.