Keskustelua raskaammasta musiikista ›

heviäijä: Täysin samaa mieltä parhaat megadeth levyt ovat rip ja peace sells
 
So Far nousee samalle tasolle noiden kanssa, on vaan vaikeampi ja pitää antaa aikaa enempi. Siinäpä ne kolme kovinta sitten on. :)

PsychedelicWarlord: Just kuuntelen Thirteeniä osin tämän keskustelun innoittamana eikä tämä oikeastaan ole yhtään hassumpi levy. Tosin perustuu enemmän perinteisempiin biisitakenteisiin kuin edeltäjänsä Endgame ,mutta sisältää jopa parempia "koukkuja". Näin muuten oli myös RIP:n ja CtE:n välillä. CtE on selkeästi tehty Metallican mustan levyn hengessä. Samoin kuin vaikkapa Testamentin Ritual.
 
Ei ole ei, ehkä tuo muutos Endgamen jälkeen vaan oli liian suuri yhtäkkiä mutta ihan kelpo lättyjä nuo on molemmat uudet niin 13 ja SC loppujenlopuksi. Soundimaailma noissa kusee eniten, on niin tukkosta ja varsinkin basarisoundit ihan hirveet Casio napsut. Tai sit sitä on vaa niin yksinkertainen että osaa arvostaa näitä levyjä nyt vasta kun Broderick ja Drover on poissa kehistä :) No ihan sama, iteki ollu molempia lättyjä vastaan mutta toisaalta ihan hyvä että alkaa näitäkin nyt kuuntelemaan uusin korvin.

Minun mielestä koko 2000-luku on suhteellisen hyvä Megadethin osalta. 13 ja SC ovat vähän rockimpia levyjä ja niistä se trässi ja vimmainen veto puuttuu. Mutta siellä on hienoja sävellyksiä paljon. Arvostan Megadethia (Davea), että hän oikeasti yrittää tehdä uutta musiikkia, kuin että junttaisi väkisin äkäisempää trässiä, vaikka sitä ei tulisikaan. Tuntuu, että Megadethia kohtaan ollaan aika kriittisiä, siis normaalimpaa kriittisiä.
 
Tämä siis kun tuntuu, että monet bändit keräävät kehuja täälläkin, kunhan vaan vetävät helvetin raskaalla kädellä tai sitten helvetinmoisella asenteella kaasu pohjassa. Viis siitä, mitä siinä biisissä on sävelletty. Yksi mieleen tuleva oli Testamentin viimeisin, jota kehuttiin aikalailla.. Minulle se oli lopulta aika ontto levy. Asennettahan siinä toki oli. Tai sitten nämä Machine Headit tai Exodukset.. Ne tuntuvat saavan välillä paljon helpommin kehulauseita, mutta ei ne biisit kyllä ainakaan minun mielestä ole yhtä hienoja kuin Daven kynäilemät. Vertailen tässä siis näitä viimeisimpiä julkaisuja.

Ei tuo CTE nyt kyllä millään yllä samaan fiilikseen minkä saa noista kahesta ekasta lätystä jolloin oli meisinki aivan eri kuin noilla 90-luvulla tulleilla. Enkä ymmärrä myöskää tätä RIP:in hehkutusta, se nyt kun sattuu olemaan melko tasapaksua jyystöä alusta loppuun, Holy Wars ei nyt enää mitenkään ees jaksa innostaa. Five Magics?! mitävittua sitä tehdes on ajateltu? Tai sitte nimikkobiisi, melko mitäänsanomaton lopun luritteluja lukuunottamati. KIMB:llä & PSBWB:lla sentää oli joku tietty pointti, ehkä, noissa biiseissä.

Speedking: Ei tuo CTE nyt kyllä millään yllä samaan fiilikseen minkä saa noista kahesta ekasta lätystä jolloin oli meisinki aivan eri kuin noilla 90-luvulla tulleilla. Enkä ymmärrä myöskää tätä RIP:in hehkutusta, se nyt kun sattuu olemaan melko tasapaksua jyystöä alusta loppuun, Holy Wars ei nyt enää mitenkään ees jaksa innostaa. Five Magics?! mitävittua sitä tehdes on ajateltu? Tai sitte nimikkobiisi, melko mitäänsanomaton lopun luritteluja lukuunottamati. KIMB:llä & PSBWB:lla sentää oli joku tietty pointti, ehkä, noissa biiseissä.
 
five magics on paras mega deth stygelö ketä on
ja rust in biece best levylöinen

Kyllähän tuo CtE on tehty -kuten mainitsin- Metallican mustan albumin menestystä jahdaten. Tämä tarkoittaa käytännössä perinteisempiä biisirakenteita (selkeät verse-chorus-rakenteet) ja tätä kautta vähemmän "thrash"-tyyppisiä ratkaisuja. Mielestäni olennainen ero on juurikin tässä jos vertaa tuota edellisiin. Voisin jopa todeta ,että Megadethilla ero on suurempi kuin Metallicalla.
 
Se kummasta pitää enemmän vai pitääkö kummastakin on sitten makukysymys.

PsychedelicWarlord: Kyllähän tuo CtE on tehty -kuten mainitsin- Metallican mustan albumin menestystä jahdaten. Tämä tarkoittaa käytännössä perinteisempiä biisirakenteita (selkeät verse-chorus-rakenteet) ja tätä kautta vähemmän "thrash"-tyyppisiä ratkaisuja. Mielestäni olennainen ero on juurikin tässä jos vertaa tuota edellisiin. Voisin jopa todeta ,että Megadethilla ero on suurempi kuin Metallicalla.
 
Se kummasta pitää enemmän vai pitääkö kummastakin on sitten makukysymys.
 
Niin siis mulle käytännnössä se ero oli just tuo. CtEllä on parempia biisejä. Ei niinkään jonkun pieruisen thrashin pakkovääntöä vaan oikeasti hyviä biisejä.

Daven kandeis painattaa(tai aikoinaan cuntdowniin ainakin) tarra missä lukis tyyliin: "former METALLICA guitarist..." tms.. :D

Basil79: Tuntuu, että Megadethia kohtaan ollaan aika kriittisiä, siis normaalimpaa kriittisiä.
 
Ja mun mielestä vain pelkästään siksi, että Megadeth on bändi, jolta yli 30 vuoden jälkeenkin sopii odottaa tasokasta julkaisua. Metallica tulee aina olemaan itselle se lempilapsi, mutta onhan se tekeminen ja hyvien levyjen määrä loppupeleissä aivan eri luokkaa Megadethin kohdalla. Tottakai se "pakollinen" paska levy löytyy tältäkin bändiltä, mutta touhu on pysynyt sen verran freesinä, ettei edes 2010-luvulla ole vielä tarvinnut väkisin puskea jotain omaa Death Magneticia pihalle.

Burn: Ja mun mielestä vain pelkästään siksi, että Megadeth on bändi, jolta yli 30 vuoden jälkeenkin sopii odottaa tasokasta julkaisua. Metallica tulee aina olemaan itselle se lempilapsi, mutta onhan se tekeminen ja hyvien levyjen määrä loppupeleissä aivan eri luokkaa Megadethin kohdalla. Tottakai se "pakollinen" paska levy löytyy tältäkin bändiltä, mutta touhu on pysynyt sen verran freesinä, ettei edes 2010-luvulla ole vielä tarvinnut väkisin puskea jotain omaa Death Magneticia pihalle.
 
Tässä on kyllä pieni totuus. Jokseenkin itse ajattelen asian niin, että megadethillä on potentiaalia. Daven kynä on vielä kuosissa mutta se tarvitsee oikeat muusikot taakseen ja äänittäjävelhon luomaan tunnelmaa soundeihin. Vois nyt kuopata täkätäkätsikitsikirummut ja youthanasian tyyliin iskeä kehiin miehekästä ja mahtipontista rumpusoundia. Jotenkin sellainen fiilis, et tää seuraava lätty voi olla kovaa shittiä. Metallican kohdalla tosiaan ajatukset pyörii siinä, että toivottavasti ei nyt ihan perseestä ole uusi levy (jos sellaista tulee).

Burn: Ja mun mielestä vain pelkästään siksi, että Megadeth on bändi, jolta yli 30 vuoden jälkeenkin sopii odottaa tasokasta julkaisua. Metallica tulee aina olemaan itselle se lempilapsi, mutta onhan se tekeminen ja hyvien levyjen määrä loppupeleissä aivan eri luokkaa Megadethin kohdalla. Tottakai se "pakollinen" paska levy löytyy tältäkin bändiltä, mutta touhu on pysynyt sen verran freesinä, ettei edes 2010-luvulla ole vielä tarvinnut väkisin puskea jotain omaa Death Magneticia pihalle.
 
Plussan pamautin.
 
Pakko se kuitenkin vielä sanoa, että super collider ei ollut ainoa kompastus (joskin se suurin kuitenkin) Megadethiltä. Enkä viittaa nyt ainoastaan risk -levyyn, vaan esim. the world needs a hero oli yhtä freesi kuin vanha sukka. Siitä huolimatta en yhtään ihmettelisi vaikka jätkät saisivat vielä hyvän levyn pihalle, kun taas mikäli Metallica ilmoittaa tulevasta uudesta levystä, siihen valmistautuu kuin vanhaan jämäruokaan jääkaapissa. Hampaat irvessä ja nenästä pitäen kohtaa sen ja toivoo, että jospa kuitenkin jotain maistuvaa kohtaisi.

EvilDead: Plussan pamautin.
 
Enkä viittaa nyt ainoastaan risk -levyyn, vaan esim. the world needs a hero oli yhtä freesi kuin vanha sukka.
 
Noilla levyillä on yhteensä 2 huonoa biisiä, Crush Em ja Moto Psycho.. vaikka se Risk on välillä poppia ei ne biisit sävellyksineen häpeä Megadethin rankemmillekaan biiseille, esim Breadline ja I'll Be There on todella hienoja kipaleita.
 
World Needsillä taas löytyy Megadeth asteikolla muutama todella kova biisi: Recipe for Hate... Warhorse, Dread And The Fugitive Mind, Return to Hangar (vähän korni nimi mutta biisinä toimii) muutenkin TWNAH kokonaisuutena on onnistunut.
 
Eihän hyvät biisit tyyliä katso ;)

Dread and fugitive mind on kyllä Heron pelastus. Kyseinenkin biisi oli tosin jo kokoelmalla julkaistu aiemmin niin ei silleen oo niin hyvä pelastus.
voiskin kostoksi kuunnella riskin tänään ku maalaan keittiötä. Jos saisi vaikka jotain irti. Ja jos ei niin pistetään heti perään kakkoslevy unrisk niin ei jää niin paha maku suuhun :D
 
Kuuntelin toissapäivänä cryptic writingsin remasterin. Ei poikennut orkkiksesta kauheen negatiivisesti.

phiit: Eihän hyvät biisit tyyliä katso ;)
 
Totta. Kyllä sitä riskiä kuuntelee ennemmin kuin world needs a heroa tai super collideria, mutta ei se muuta sitä etteikö nuo poppisävellykset oikei taho lähtä Mustainen kynästä. On siellä hetkensä paikotellen, mutta se mitä siinä levyllä yritettiin jäi todellakin pelkäksi yritykseksi.

reaper666: Dread and fugitive mind on kyllä Heron pelastus. Kyseinenkin biisi oli tosin jo kokoelmalla julkaistu aiemmin niin ei silleen oo niin hyvä pelastus.
 
Kuuntelin toissapäivänä cryptic writingsin remasterin. Ei poikennut orkkiksesta kauheen negatiivisesti.
 
Pläh :)
 
mutta CW remaster on kyllä onnistunut, jos ei korvat valehtele niin siellä on myös hieman eri lauluraitoja joissain kohti?
 
EvilDead: Totta. Kyllä sitä riskiä kuuntelee ennemmin kuin world needs a heroa tai super collideria, mutta ei se muuta sitä etteikö nuo poppisävellykset oikei taho lähtä Mustainen kynästä. On siellä hetkensä paikotellen, mutta se mitä siinä levyllä yritettiin jäi todellakin pelkäksi yritykseksi.
 
Makuasioita joista ei voi muuta kuin kiistellä ;)

Hienoa keskustelua pojat, jatkakaa.
 
Megadethillä tosiaan on heikkoja kappaleita, ja levyjä joita moni ei pidä hyvinä Megadeth-levyinä. Itse pidän esim. Riskistä hyvin paljon, vaikka kevyempää materiaalia levyllä onkin. Breadline on A Tout le Monden ohella bändin parhaita kappaleita, ja nämä ei todellakaan sieltä raskaimmasta päästä ole.

Cryptikistä viel sen verran että jos sen kuulis nyt ekan kerran niin olis kyl varmaan aika paska. Mutta kun oma megadethin kuuntelu lähti sillo(muistan sen tv-mainoksen vieläki)
Ni on silleen tärkee levy.
paitsi et shewolf on md:l ihan top5 kamaa

Jos ekoista puhutaan, Megadeth-kontekstissa, satun muistamaan ensimmäisen tietoisesti kuulemani kappaleen yhtyeeltä: Good Mourning Black Friday. Voi että sitä alun kitarointia, ah.
 
Siihen biisiin mitenkään liittymättä... Ois ollut mukava Mustainen kannalta, jos Countdown olis käynyt edes yhtenä viikkona Billboardin listan ykkösenä. Se on asia, minkä historiasta muuttaisin.

No nyt perkele täytyy tulla sanomaan, että eihän tää Risk mikään paska ole! Crush 'em varmaan heikoin(vaikka sinkkulohkaisu)
 
Remasteria kuuntelen. Oli muuten muoveissa vieläkin kun hyllystä nappasin :D