Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Just kuuntelin korvat rätisten Countdown to Extinctionii autossa. Ashes In Your Mouth on älyttömän hieno biisi sooloineen! + "Architecture of Aggression" ....niin sitä oikeeta musaa missä kajarit suorastaa sylkee aitoa meininkiä.

Jucciz: Countdown on raskaan musiikin levy, joihin muita sellaisia aina vertaan, halusin tai en. Referenssi monessa mielessä.
 
Mitäs tykkäät itse soitosta melodioista jne.? Herättääkö kitarasoundit ajatuksia, jotka olivat Strobo-valoja suunnilleen käyttäen nauhoitettu tarkkaan soitannallisesti ja ovat niin helkutan tiukkoja ja toimivia riffejä?
 
Yksi maailman hienoimpia heavy-saran levyistä joita on tuotettu Metallican alkutuotannon ohella mun mielestä.
 
Mulle Megadeth oli nuoruutta ja vieläkin vaan diggaan näistä aidoista hyvistä soundeista joita herrat suoltivat tuohon aikaan melodioineen.
 
Nykyajan bändit ovat suurimmaksi osakseen edelleen varjoja tähän verrattuna. Dream Theater osaa vielä tehdä näitä iskeviä miksauksia ja raskaita komppeja sekä kourallinen muita bändejä. Arvostan suuresti näin hyvää jälkeä! --- viitaten Countdown levyyn.

hevikukko: Mitäs tykkäät itse soitosta melodioista jne.? Herättääkö kitarasoundit ajatuksia, jotka olivat Strobo-valoja suunnilleen käyttäen nauhoitettu tarkkaan soitannallisesti ja ovat niin helkutan tiukkoja ja toimivia riffejä?
 
Mulle tuossa levyssä toimii kaikki, siis kun puhutaan alkuperäisistä miksauksista. Sen tahdissa olen kasvanut ja se on tärkeä osa nuoruusvuosien soundtrackia. Ja se Menzan groove, mieletön.
 
Mää oon aina pitänyt tuota äärimmäisen ovelasti hevivaatteisiin puettuna rokkilevynä. Pikkasen raskaammat soundit ja enemmän rypistystä soitossa, mutta biisit itsessään ovat mainiota rokkia.
 
Ehkä on kuitenkin parempi, etten kommentoi Dream Theateria tässä(kään) ketjussa. ;)

Jucciz: Mulle tuossa levyssä toimii kaikki, siis kun puhutaan alkuperäisistä miksauksista. Sen tahdissa olen kasvanut ja se on tärkeä osa nuoruusvuosien soundtrackia. Ja se Menzan groove, mieletön.
 
Mää oon aina pitänyt tuota äärimmäisen ovelasti hevivaatteisiin puettuna rokkilevynä. Pikkasen raskaammat soundit ja enemmän rypistystä soitossa, mutta biisit itsessään ovat mainiota rokkia.
 
Ehkä on kuitenkin parempi, etten kommentoi Dream Theateria tässä(kään) ketjussa. ;)
 
Joo jätetään se Dream pois keskustelusta, jottei mene ohi suotta hyvästä aiheesta. Kuten jo sanoit, Menza on erinomainen rumpali.

Jucciz: Mulle tuossa levyssä toimii kaikki, siis kun puhutaan alkuperäisistä miksauksista. Sen tahdissa olen kasvanut ja se on tärkeä osa nuoruusvuosien soundtrackia. Ja se Menzan groove, mieletön.
 
Mää oon aina pitänyt tuota äärimmäisen ovelasti hevivaatteisiin puettuna rokkilevynä. Pikkasen raskaammat soundit ja enemmän rypistystä soitossa, mutta biisit itsessään ovat mainiota rokkia.

 
Mitä helvettiä, ollaanko me samaa mieltä jossain (tässä) asiassa? :) Itelleki Megadeth ollu hyvin iso osa kasvuaikaa juurikin RIP, CTE, Youth, CW aikakausi. Levyjä odoteltiin kuin kuuta nousevaa ja kaikki lehdet missä vähääkään mainittiin Megadeth piti ostaa. Guitar World lehdistä käytiin kopioimassa kirjastosta tabit ja sit kotona hierottii tuntikausilla niitä läpi.
 
Mustaine on nero mitä riffeihin ja sävellyksiin tulee (en nyt puhu ihan parista viime levystä). Riffit voi kuulostaa helpoilta mutta niitten soittaminen oikein on välillä äärimmäisen vittumaista :)

Dirtyh: Tässä ollaan fanittamisen ytimessä kun jätkät arvio jostain videosta miten joku pitää kapuloita ja millä korkeudella on penkki. Tämmöstä sen meiningin pitäisikin olla!
 
No täähän on! Menza on kuitenkin ihan vitun kova!

phiit:
Mustaine on nero mitä riffeihin ja sävellyksiin tulee (en nyt puhu ihan parista viime levystä). Riffit voi kuulostaa helpoilta mutta niitten soittaminen oikein on välillä äärimmäisen vittumaista :)
Se ällistyttävyys tulee mun mielestä siinä kohtaa että se vielä laulaakin samalla kun soittaa niitä.

Jucciz: Mää oon aina pitänyt tuota äärimmäisen ovelasti hevivaatteisiin puettuna rokkilevynä. Pikkasen raskaammat soundit ja enemmän rypistystä soitossa, mutta biisit itsessään ovat mainiota rokkia.
 
Sitähän se levy on, minkä vuoksi en ehkä olekaan sitä ikinä sen kummemmin hehkutellut. Mustainen vihaisuus ja katkeruus rakentui levy levyltä ja oli äärimmäisessä huipussaan RIPillä. Sen jälkeen ei voi olla kuvittelematta, miten esim. vuotta aiemmin ilmestynyt Metallican Musta albumi vaikutti siihen, millainen suunta Countdownilla oli. Oli se sitten paljon taikka ei yhtään, niin jossain dokkarissa Dave kertoi että koko ajan yritti olla parempi kuin entinen bändinsä, ja joka kerta Metallica kuitenkin ylitti itsensä ja sai enemmän huomiota kuin Megadeth. Oli miten oli, niin hyvä levy, muttei millään tavalla se tykein.

joku muu sikko: Se ällistyttävyys tulee mun mielestä siinä kohtaa että se vielä laulaakin samalla kun soittaa niitä.
 
Tämäpä juuri :)

Burn: Sitähän se levy on, minkä vuoksi en ehkä olekaan sitä ikinä sen kummemmin hehkutellut. Mustainen vihaisuus ja katkeruus rakentui levy levyltä ja oli äärimmäisessä huipussaan RIPillä. Sen jälkeen ei voi olla kuvittelematta, miten esim. vuotta aiemmin ilmestynyt Metallican Musta albumi vaikutti siihen, millainen suunta Countdownilla oli. Oli se sitten paljon taikka ei yhtään, niin jossain dokkarissa Dave kertoi että koko ajan yritti olla parempi kuin entinen bändinsä, ja joka kerta Metallica kuitenkin ylitti itsensä ja sai enemmän huomiota kuin Megadeth. Oli miten oli, niin hyvä levy, muttei millään tavalla se tykein.
 
Mun mielestä CtE on just se tykein. Ytimekkäät biisit, ja ennen kaikkea ihan hiton paljon napakammat rumpusoundit kuin RiP:illä olevat tuhnut tussahdukset.
 
Onhan RiP:llä monta hyvää biisiä, mutta kokonaisuus on silti hajanaisempi kuin CtE, josta ois hankala jättää biisejä pois. Tai ainakin mun ois. Mutta tässähän verrataan kahta erinomaista levyä, joista toinen on vaan mun mielestä vielä erinomaisempi.

Mun mielestä muut levyt ei yllä lähellekkään countdownia. Siinä on vaan selkeästi parhaimmat biisit. Aiemmilla on vielä semmosia lapsuksia biiseissä ja uudemillä youthan jälkeen taas hyvät biisit vaan loppu.

Te ette ole vissiin rastinpiissiä kuullu kukaan?

Ärsytti junnuna ihan vitusti ku countdownin bookletissa luki nimi kuka soittaa minkäkin soolon. Davella pari kuppasta lirua mut piti nimi saada sinne. Ei enää siia vituta onneks :D

haunted: Te ette ole vissiin rastinpiissiä kuullu kukaan?
 
Hangar 18 on ainoa biisi levyltä joka on jääny sillä tavalla mieleen että ompa kova biisi.

Ostin Countdownin divarista joskus ja pitäisi olla orkkis 1992. Keskustelun mehustamisen perusteella oli pakko kuunnella, mut voi hitto tota peltien kilkutusta. Eikö ketään ne haittaa?

haunted: Te ette ole vissiin rastinpiissiä kuullu kukaan?
 
Yliarvostettu levy. Minun mielestäni. Levyltä ei löydy kuin 3 kovaa rallia: Holy Wars, Hangar 18 ja Tornado Of Souls. Vaikka kuinka olen levyä kuunnellut ei se nouse arvosteluasteikossani yhtään ylemmäs.

Mad-Mike: Yliarvostettu levy. Minun mielestäni. Levyltä ei löydy kuin 3 kovaa rallia: Holy Wars, Hangar 18 ja Tornado Of Souls. Vaikka kuinka olen levyä kuunnellut ei se nouse arvosteluasteikossani yhtään ylemmäs.
 
Tohon vielä Tekno prisoners, tekno shit

Vaikka Rustilla olis Holy Warssin ja TOSin lisäksi pelkkää piereskelyä, se olis silti paras. Se, että loputkin biisit on melko ässiä, ei haittaa.
 
CtE on mainio toki. Ei valittamista. Ainoa ongelma siinä on se, että siitä tulee mieleen nuottikirja, joka oli meikän raamattu yläasteikäisenä. Joutuu oikein keskittymään kuullakseen levyn musiikkina kun nuotit viuhuu vieläkin silmissä :)
 
Ei näistä klassikkojen paremmuudesta oikein sotaa saa.

Tornado of Souls:han on biisinä ihan keskinkertainen renkutus ja sen kertosäe on suorastaan iskelmää. Ei ois millään tapaa mahdotonta kuvitella Katri Helenaa tai Kari Tapiota laulamassa samaa melodiaa johonkin toiseen biisiin. Kai se soolo on se, minkä takia monet sen niin korkealle rankkaa. Mun mielestä se ei oo likimainkaan parasta matskua mitä Friedman on sylkenyt ulos. Countdown-levyn biiseissä likipitäen kaikissa on mun mielestä parempi soolo. Myös Youthanasialla on vielä monta kovaa kitarasooloa, vaikka biisimateriaali onkin jo huomattavasti popimpaa.