Rummut: soittaminen ›

hollmis kerkes ensin, mutta olin ehtinyt aloittaa tämän. Seuraa pitkä, osittain biisin suhteen ei-lineaarinen ja sekava teksti.
 
Intron loppupuolella tulevan tresillo-, eli kolomekolomekaksi- eli bauntsibauntsibau-rytmin hahmottumisessa oli pientä hakua (ajassa 0.58-0.59). Soittoasennosta sammutusasentoon siirtyminen ja siinä operointi voi olla osasyynä rytmiseen epävarmuuteen, olennaista on vastaavien rytmien/patternien kanssa taaplaaminen ja iskujen hahmottaminen selkeinä erimittaisina ääninä tai nuottiarvojen summana. Näistä jälkimmäinen on idioottivarmin, eli juuri tuo KolomeKolomeKaksi. Ei "....nyt!...nyt?....jokonyt?" Tilanne helpottuu ajan myötä, kunhan muistaa pitää aivot päällä ja korvat auki vastaavanlaisissa tilanteissa. Soita vaikka jotain reggaeton-paukutusta hitailla tempoilla, sikälimikäli semmoista musaa jaksaa kukaan kuunnella. Ei hymiötä.
 
(Säkeistöjen komppaamisesta ja sen intensiteetistä kannattaa kysyä joltain joka tämän musan soittamisesta oikeasti tajuaa. Iskut tuntuvat tipahtelevan kohdalleen, mitä nyt jos miksaus olisi vielä armahtamattomampi niin kuultaisiin esim. basarin iskunpohjat selkeämmin, sikälimikäli referenssikappaleen tarkkuuteen on yhtään enempää luottaminen. Yleisestä kuikuilusta ja ehkä pienenpienestä "no tässä mä nyt soitan" - vibasta kannattaa ehkä ottaa sekin energia ihan vain kompin tamppaukseen. Tosin, keikalla tuo tietty härvääminen on mun mielestä just ok, ja esim. sanoitusten mukanaelämisestä ja muusta ilveilystä sinänsä tosi iso PLUSSA! ainoastaan muutamassa paikassa nämä söivät soitosta fiilistä, IMO keikalla riski kannattaa jos rahkeet riittää ja todistetusti ei oo suuressa määrin soitosta pois.)
 
Pre-choruksen tokassa tahdissa eli 1.29 tulevan riskisijoituksen "kaksi peräkkäistä suht' nopeaa iskua vasemmalla kädellä peräkkäin jotta päästäisiin crashille ykösellä oikealla kädellä" haluan ehkä riitauttaa. On luontaista pyrkiä vahvoilla tahdinosilla ja tärkeissä paikoissa vahvalla kädellä liikenteeseen (nk. Natural Sticking, hyi että vihaan sanaa natural tässäkin yhteydessä), mutta onko se vasurilla crashin moukauttaminen nyt niin paljon vaikeampaa tässä konkurssissa kuin oikealla, että sen varmistaaksesi joutuisit soittamaan lujia snare-iskuja samalla kädellä peräkkäin noilla aika-arvoilla? Kun se sulta selkeästi sujuu, tämä käy kohdassa 3.12 ilmi. Vrt. esim. 2.53 tuleva vasemman käden tomarillakäynti joka ehkä ei ole IHAN niin kohdallaan kuin mitä voisi olla mutta meitsiltä pisteet siitä että soitit sen juuri noin. Tulta päin vasurilla, sanon minä, jos ei muuten niin setin-ja kehonhallintapohjalta. (Huom! Älkää sekoittako tätä molempien käsien tasavertaisen komppaamiskyvyn haihatteluun, se on hukkaan heitettyä aikaa se.) Maailman Tärkeimmistä Tärkeimmät iskut sitten voi hieroa erikseen vaikka kyrväm nupilla, esim. 4.56-4.57. Ja vaikeapa näitä tilanteita on reaaliajassa hallinnoida, siksi pidän tärkeänä että on käyty useampi kuin yksi vähänkin käyttökelpoinen käsi- ja jalkajärjestys läpi, niistä valkkautuu ne omat suosikit kuitekin osaksi peruskalustoa ja perstuntuma valitsee sen millä mennään. Olettaen siis että läksyt on tehty. (Myös kohdassa 4.21 tuleva hyvin erikoislaatuisesti oikealla kädellä suoritettu takatum-filli joko kielii siitä että tällaisten asioiden kanssa kannattaa viettää aikaa, tai sitten että se oli niin hyvin hallussa että voi vetää miten päin vaan :D Myös 4.38 mielenkiintoinen OOV, joista O:t vierekkäisillä tomareilla ja V seuraavan tahdin ykköselle crashiin. Voihan sen noinkin tehdä, mutta mieti asiaa tykönäsi.)
 
Rupesin myös kelailemaan sitä ihan pientä taukoa joka edelsi tätä tärbä-filliä: joku olisi ehkä halunnut täyttää sen raon joko basarilla tai ghostilla, tällöin tärbäkuvion lähtö olisi ollut ehkä varmemmalla pohjalla, mutta meneehän se noinkin. Pieni tilanjättö filleissä on taitteissa ja esim. hieman funkimmissa biiseissä just mainioo, eikä tuossa kohden pieni rako suuremmin häirinnyt, ehkä siksi että taustalla metelöi Metallica ja tsekattuani alkuperäisen Larsse tekee sen raon sinne itsekin. Harjoitusmielessä kannattaa turvata aina selustansa (täyttöharjoitukset, filli-idean reorkestrointi ja yleensäkin taustalla lymyävän rytmin niskan päälle pääseminen), mutta tässä kontekstissa ratkaisusi oli just oikea. Näitä asioita nimenomaan kannattaa miettiä treeniksellä, sen sijaan soittaessa kaikenlainen ajattelu on yleensä nou-nou :D Ainakin minulla on ollut suuria vaikeuksia olla ajattelematta soittamisen yhteydessä, jos tällaisia oireita on niin kannattaa kääntyä vaikka joidenkin zen-mestareiden puoleen, tai sitten ottaa kaikki soittamansa fillit ja käsijärjestykset niin monella tavalla haltuun ettei yksinkertaisesti tarvi ajatella niitä pätkän vertaa. Musa tulee, musa menee, se mitä välillä tapahtuu ei pitäis päästä keskustelunaiheeksi asti. Nämä nyt on niitä juttuja jotka ei silmänräpäyksessä oikene, itse olen edelleen tuolla tiellä. Pulssimielessä olet oikeilla jäljillä haitsunpolkemisen suhteen. En ala tässä asiassa jeesustelemaan THE TIME IS IN YOU -huutamisella, koska suurmiesten timehallintaan on meillä kaikilla vielä pitkä matka. Sitä odotellessa pidä vaan jonkin sortin pulssia haitsujalassa aina kuin mahdollista, tässä kontekstissa se ei minua ainakaan haitannut millään lailla. Kunhan pidät timeä myös mielessä. Lisätietoja yv:nä jos kiinnostaa ajatukseni tältä osin.
 
16-osien rytmiseen tasaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, mutta tää nyt on taas tämmöistä jeesustelua. Esim. 2.05, 2.18, jälkimmäinen pikkuheitto ehkä sivutuotteena tomarilta palaamisesta. Myös 6.18, mutta siinä kohdassa nyt on muitakin vaaratekijöitä kuten edeltävät ällistysiskut sekä tuleva tempon tuplaantuminen. Myös Larsin 16-osat taustalla läpyttelemässä voivat tuoda oman mausteensa soppaan. Tekosyyt sikseen, kiinnitä säännöllisyyteen tasaisen epäsäännöllisesti huomiota, sekä hitaasti treenaaminen, kaikin tavoin pulssiin kiinni tarraaminen ja pienimmän mahdollisen "käsitettävissä olevan" taustakampa-alajaon kelailu on valttia.
 
Hitaassa osassa on aikaa kiinnittää huomiota mm. haitsun soundiin ja muutenkin hieroa hitaamman pulssin puitteissa niin hienojakoisemmat iskut kuin perusmoukarointi kohdalleen. 4.10 tapahtuva filli on ihan pikkuisen ajasta irrallaan, osaksi ehkä siitä syystä että sen "koti" olisi tuplasti nopeammin etenevän pulssin puolella (vrt. suuri osa biisistähän menee tavallaan neljä kertaa nopeampaa. Jazzmies korjatkoon horinani :D), anyway siinä on pieni basarin viemä etukeno ja tällaiset asiat just pomppaavat tallenteilta korvaan, kyllä nykyteknologia on hienoa. Jarrua vaan.
 
4.17 tuleva basariryöpsähdys taisi kosahtaa mutta sen varmaan huomasitkin. Yksittäiset haitsunavailut meinaavat tuoda pientä epävarmuutta komppiin, ja vaikka tässä kontekstissa annan hyväksytyn, niin kuulostele vasenta jalkaasi omalla ajalla ja älä nosta sekä kantapäätä että päkiää irti polkimesta. Päkiänhän ei tarvitsisi irrota haitsunpolkimesta juuri koskaan, ja Mun mielestä mielummin vähän liian pieni jalan liike kuin esim. tasapaino-ongelmien kutsuminen soppaan. Näkee myös että joudut tekemään jalalla ylimääräistä koska haitsun yläpeltisi on melkoisen löysällä. Anyway, korvat auki treenaamalla ja kropan tiedostamisella sekä haitsun asettelulla siitä selviää, jos ongelmia ilmenee.
 
Tuplantutittelu Mastercard-osassa jättää jotenkin välille, pienenpientä etukenoa yhdistettynä artikulaatio-ongelmaan havaittavissa. Myöskin miksauksen muikeus voi olla tähän osatekijänä. No, hiomalla siitä selviää. Samassa osassa 5.44 tuleva semi-läpällä ehkä heitetty vasemman käden variaatio tomarissa hörppää timellisesti, ja vaikka kyseessä on niinkin pyhä juttu kuin backbeat ja sen sijainti, niin soittoasento (kropan painottuminen hieman oikealle, vasen käsi "kauempana sydämestä", kts. Billy Wardin Big Time -dvd, en tiedä onko näillä asioilla merkitystä mutta haluan uskoa että näin on) ei ainakaan ole sun puolella tuossa kohdassa. Ja se ei ole setin vika sinänsä, vaan meikän kirjoissa todiste siitä että tuollaisissa Jännissä Asennoissa yksinkertaiseltakin tuntuvien juttujen soittaminen ei ole helppoa. Pitää vaan muistaa keskittyä kahta kauheammin. Itse ideassa ei ollut musta mitään vikaa, musiikillinen huumori vaan helposti jää hehheh-asteelle jos toteutus ei ole nappi-. Tuplien soitosta vielä sen verran että en ymmärrä niistä hevon helvettiä, mutta pistin merkille kertsien hitaissa puoliskoissa sinäänsä reteeltä fiilispohjalta heitetyissä basarieturyöpsähdyksissä pientä valinnanvaikeutta. Jos joku kysyisi, että ajattelitko ne etuheleinä vai selkeinä rytmeinä, ja jos ajattelit rytmeinä niin minä rytmeinä ajattelit vai ajattelitko mitään, niin mitä vastaisit? (pliis, vastaa "en mitään" :D)
 
6.43 taisi olla ihan vain unohdus ja viimeisessä säkeistössä alkaa ehkä turnauskestävyys hiipua (~7.15 pientä lepsuilua sekä ainakin yksi epäkesko virvelinlyönti siellä jossain seassa :D). mutta sellaista tämä on. Lopussa sait vielä hyvät aggret päälle, liekö ollut kompin sisäänrakennettu ominaisuus.
 
Lopuksi muutama yleisen tason huomio/nipotus/länkytys.
 
Ottamatta kantaa Larsin reunalyöntien käyttöön ja niiden osumaprosenttiin, reunasoundin hakeminen osaksi omaa työkalupakkia kannattaa ottaa heti työn alle. Oikotietä ei ole. Sen käyttäminen eri tilanteissa on sitten musan ja sun maun sanelema valinta, mutta lähtökohtaisesti sen sujuvaa käyttöä voidaan olettaa ihan keneltä tahansa, koulutustaustaan ja musamakuun katsomatta. Aloita heti huomenna. Näytät myös pitävän kapulasta melko alapäästä kiinni, mutta siitä en tässä yhteydessä sano mitään. Sen sijaan käsienasentosi väkertyminen sumppuun Ihan Täysiä -virvelifilleissä suattaapi koitua ongelmaksi jossain vaiheessa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, ehkä muutama muu pikkujuttu selkeytyisi sen myötä. Soittoasentojen muuttamisessa pitää pitää huolta ettei tee radikaaleja muutoksia yht'äkkiä. Kroppa ei sellaista arvosta.
 
Videossa ei vissiiin ollut kyse mistään Lars-tyyliharjoituksesta. Ja hyvä niin. Basariensoittotarkkuudessa ei Lardesta kannata ottaa mallia, sen sijaan se aggre mikä hänen vanhemmista raidoistaan välittyy, jos välittyy, kannattaa ottaa ainakin välillisesti haltuun :D Tykkäsin että sulla oli hieman Larsille epätavallista otetta ajoittain filliosastolla ja se on tosi jees. Oleellista on se, meneekö ne ideat maaliin vai ei ja natsaako ne musaan silleen ei-ihan-natsimielessä katseltuna. Muutama fillisi ei mennyt ihan putkeen mutta ne on vikoja jotka korjaantuvat jos jaksat niihin keskittyä. Sanavarastossa oon itse pyrkinyt pitkässä juoksussa liian-kanssa-pärjää -tilanteeseen, kunhan itse muistaa (ja tässä on se pahin rasti) olla oma makutuomarinsa. Nimim. liika poukkoileminen menee auttamatta lukiohuumori-osastolle ja sieltä on paha päästä pois :D Oli miten oli, sinänsä joka kertaa hyvältä kuulostava kertsien hitaissa osissa toistuva tomareita alaspäin 16-osina rallattelu tulee ns. selväksi. Sitä vastoini 3.10-3.11 tuleva jotenkin skeittipunkimpi idea tulee vain kerran, ja vaikka se ei mene ihan maaliin, niin isot propsit uhkarohkeudesta. Filli-ideoiden tilastointi menee usein joko mikromanageroinnin tai jälkiviisastelun puolelle, mutta pitkässä juoksussa kyse on pallottelusta sanavaraston laajentamisen, selkärangasta lähtevien perusratkaisujen ja Kill your Darlings -mentaliteetin välillä. + oon eri mieltä hollmiksen kanssa fillien kompastelusta, minusta ne on suurilta osin just jees pl. 16-osien ajoittainen epätasaisuus. Tuolla niitä on eriteltynä jos sikseen tulee.
 
Kysymys: tuliko sulle kuunteluun kaikki kanavat erikseen? Tomarisoundisi oli erittäin makea ja sinänsä mainstream-makumielessä "hyvän kuuloinen". En sano onko se hyvä vai huono juttu. Näillä asioilla on vaan taipumus ohjailla omaa soittoa, ainakin itse koen pystyväni kanavoimaan tiettyjä juttuja paremmin kun setti yksinkertaisesti tuntuu ja soundaa itselle eriltä kuin jossain toisessa tilanteessa. Tästä myöhemmin. Toinen fiilistä tuova tai syövä osatekijä on huoneen sointi. Oli miten oli, ja sikälimikäli mistään Aki Sirkesalon musiikkia raskaammasta soitosta mitään ymmärrän, jonkinlainen rock-asenne jokaisen lyönnin tasolle on tehtävissä ihan jo korvien välissä, tai sitten jollain äärimmäisen pienellä säädöllä yleistä helppouden tunnetta torppaamatta (Tämän takia en naputtanut suulle kapuloiden perästä kiinnipitämisestä, jos sillä saavutetaan musan vaatima sopiva määrä Hyvää Raskautta niin siis olkoon niin, olettaen että tämä on tietoinen valinta, mitä toki epäilen :D). Koeta kaivaa jostain sellainen "jokainen lyönti voi olla elämäsi viimeinen" -tila. Ja koska diggasin myötäelostasi muuten kautta biisin, alkoi minua huolestuttaa 4.58 alkavan tomarinostatuksen suorittaminen naama peruslukemilla. Luotan että kyseessä oli läppä. Jälleen kerran viitaten siihen Maailman Tärkeimpiä Iskuja -fiilikseen, jolle on helppo viitata kinttaalla jos periaatteessa homma taittuu, mutta se viimeinen niitti on yleensä just kaivettava sieltä. IMO.
 
Ergonomiamieltymykseni ovat toki pitkällisten kokeilujen tulosta, mutta täytyy muistaa että musiikkimaultamme olemme todennäköisesti eri eläimiä. Lue kuitenkin loppukin tekstini kun sen ensisijaisesti sinulle kirjoitin:
 
Kamerakulmista ei näy käsien keskinäistä asettelua, mutta kokeile ottaa beat-asento ja katso etteivät kädet ole ylhäältä katseltuna toistensa päällä. Itselläni jo tämä aiheuttaa ahtauden fiilistä ja muutenkin IMNSHO haitsun asettelun kanssa kannattaa olla mahdollisimman laiska sekä välttää kädet-päällekkäin-soittoasentoa kuin ruttoa. Laiskuutta on haitsun osittainen virveli päälle asettuminen ja se on tosi jees, kunhan molemmat jalat pystyvät operoimaan ilman taivuttelua. Myös vasurin käsittämätön tarve pyrkiä operoimaan nollakulmasta on osana tätä yhtälöä, kannattaa ajoittain "katsoa kelloa" vasurilla ja samalla tunkea käsivartta pikkuisen etuvasemmalle. Ei siksi että saksalainen kapulaote olisi absoluuttinen totuus, koska se ei sitä ole, vaan siksi että kompeissa ja kompeista filleihin "mentäessä" olisi vaan helpompi operoida. Kolme etutomaria sekä tuplapedaali ovat omiaan vaikeuttamaan haitsun ja virvelin sijoittelua, mutta sen sijaan että tingit edellämainituista niin koeta tiivistää koko settisi hh-sd-bdjalka-ft-akselilla mahdollisimman kapeaksi keinolla millä hyvänsä ja mukauta muut käkättimet tilanteen mukaan.
 
Asian vierestä, ja liittyen kysymykseen sun kuuntelusta ja vireestä: itse aina nostan maailman suurinta hattua niille joita esim. soittimen vire tai asettelu ei voisi vähempää kiinnostaa (ja pitkässä juoksussa aion itsekin pyrkiä moiseen filosofiaan mutta se on vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa), mutta ns. harjoitusvaiheessa ja helppouden maksimoinniksi sitä tarvittaessa kannattaa jokainen osatekijä ottaa huomioon. tällä viittaan etutomariesi mutkaan toisen ja kolmannen tomarin välissä. Joskus itsekin kokeilin eri kaarimuodostelmia etutomarien kesken ja en löytänyt niistä mitään apua. Sen sijaan tomarien pieni ylhäältä katseltuna myötäpäivään asettaminen lähempänä lattiatomaria oli itselleni joskus Se Juttu. Mutta jos tämä aiheuttaa suurimman etutomarin tulemisen lattiatomarin tontille niin silloin en lähde sellaiseen touhuun ollenkaan. Tästäkin myöhemmin.
 
Tietoisen kaarittelun sijaan olen helpottanut soittomukavuuttani milloin nostamalla pienintä tomaria vähän ylemmäs ja milloin pujottamalla slave-pedaalia haitsusta katsottuna, ja haitsuntelineen antaessa myötä, ulkosyrjälle. Suosittelen kokeilemaan tätä jälkimmäistä jos ei muuten niin vitsillä. Itse tykkään pitää rideä kahden+ etutomin setupeissa osittain viimeisen ylätomarin päällä, kannattaa kokeilla tätäkin pitäen mielessä lattiatomarille pääsyn, hartiakivut sekä yleensäkin "kaukaisuuden fiiliksen välttämisen". Onko "korkealla" yhtä kuin "kaukana"? Vaikka esim. drummerworld.comista katseltuna seitkytluvun fuusioukkojen helvetin-korkealla-ja-pystyssä -rideasettelu näyttää välillä aivan kauhealta, ei se silti ole samalla tavalla "kaukana" kuin kolmen etutomarin vieressä ja vielä vähän kauemmaksi tungettuna jotta lattiatomarille pääsy helpottuu. Kokeile. Mulle enenevissä määrin "syvyyssuunnassa" kaukana on Kaukana, viitaten esim. juuri haitsun ja virvelin etäisyyteen toisistaan.
 
(Nyrkkisääntönä Markkuliininkin muistaakseni mainitsema olkavarret-kiinni-kropassa-ja-silti-ylettää-joka-paikkaan on oiva, vaikkakin isommilla seteillä en tätä ole käyttänyt ensisijaisena asettelun sääntönä. Väitän kuitenkin että saisin itse 5 tomarin setupin jonkinsortin soittokuosiin tuon "säännön" toteutuessa.)
 
BTW: itse pilasin vuoden elämästäni pitäen rideä vaan mahdollisimman "lähellä" sillä lailla kuin itse koin läheisyyden eli matalalla, vaakatasossa ja lähestulkoon lattiatomarin päällä. Ihan perseestä. Tuossa sun setupissa lattiatomarille näköjään pääsee suht, helposti koska maltat pitää sitä tarpeeksi "kaukana" siinä mielessä että se ei ole sun kyljessä kiinni jolloin se on fyysisesti lähellä. Jos videossa oltaisiin enemmän ridellä ja haluaisit rideä tällä setupilla itseäsi lähemmäksi, joutuisit EHKÄ vetämään olkavarsia itseesi päin lattiatomarille mentäessä joka olisi sangen ahdistavaa. Jossain vaiheessa itse nostin ridenroikaletta ja pistin jyrkempään kulmaan kuin mitä valtaosa konservatoriokavereistani olisi ikinä pitänyt ja elämäni laatu parani huomattavasti. Samalla hoksasin riden ja lattiatomarin symbioosin, sekä olen siitä asti aktiivisesti asetellut basarini aina mielummin sentin liian kauas kuin milliäkään liian lähelle, johtuen juurikin lattiatomarin edessä-mutta-hieman-sivussa -mieltymyksestäni. Ride-kulmiin ottamatta sen enempää kantaa: heel up -tuplatykyttäjillä on yleensä vissiin taipumus tykätä istua siten että basari on verrattain lähellä. Jos se on jonkun soittajan ensisijainen soittotyyli nyt ja aina niin fine. Suosittelen kuitenkin antamaan pikkusormea ajatukselle että basari on hieman kauempana kuin siinä missä aluksi tuntuisi luontevalta. tämähän on kuitenkin "vain" harjoittelu- ja tottumuskysymys. Toki tämä on kotoisasta tuplatukuttelusta pois, mutta itselläni basarin loitontaminen avasi settimukavuusajattelua suuresti. En sano että sulla olisi tässä asiassa suuria ongelmia, kirjoitin sen vaan tähän muidenkin nähtäväksi kun lähtökohtaisesti mua ei kiinnosta näistä asioista julkisesti vängätä mutta nyt tuli semmoinen fiilis.
 
Olisin voinut laittaa tämän yv:nä mutta vittuillakseni pistin tänne näkyville. saa kommentoida. En jaksa oikolukea nyt, toivottavasti tästä on jotain apua.