Kitarat: soittaminen ›

gary field: Veikkaisin, että vastaus on se, että valitset yhden kirjan, oppaan, levyn, kitaristin, opettajan tai mikä se nyt onkaan ja työstät sitä. Paikasta toiseen hyppimällä tulosta ei synny.
 
Tämä on paras neuvo.
 
Vaikka lyhytkin pätkä biisistä. Opettele se ensin. Sitten äänität soittoasi. Opettelet ja äänität niin kauan, että kuulostaa siltä, miltä haluat sen kuulostavan.
 
Toiminut ihan kaikilla kautta aikojen.

Suuri kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet neuvojaan tänne jakaa! Näiden neuvojen pohjalta on hyvä lähteä opettelemaan, kunha se joulupukki sen kitaran tuo;)

Soittamalla, soittamalla ja vielä lisää soittamalla..

Tietysti riippuu myös siitä millaista musiikkia haluaa ensisijaisesti soittaa. Aikaisemmin mainitsin jo erilaisten skaalojen eri rytmien päälle varsin hyväksi tavaksi opetella soittamaan. Nekään ei ihan heti lopu :)
Jos tuntuu, että esim.blues on aivan huonoa omasta mielestä tai joku muu tyyli niin kannattaa kokeilla tehdä/säveltää yksi sellainen biisi itse.
Monen mielestä Country ja bluesit menee aina samoin, mutta jos kokeilee tehdä sellainen kappaleen itse niin ei se ehkä olekkaan ihan niin helppoa enää. Varsinkaan jos ei osaa mitään skaaloja.
Sävelletty kappale ei voi olla esim. sellainen, ettei sitä voi soittaa kuin kitaralla. Sekin on hyvä muistaa, että jos on säveltänyt oman biisin niin mitäs jos keikalla menee kieli poikki kesken kappaleen(leikitään, että soitin pysyy silti vireessä)?
 
Silloin on pakko osata ne soinnut ja ne skaalat mistä mikäkin tulee, jotta ne kohdat voi soittaa muilta kieliltä jos joku muuten soitettaisiin sellaisella joka on nyt siis poikki. On siis tärkeää osata asteikot koko kaulan mitalta.
Onhan säveltäjän itsensä pystyttävä soittamaan kappaleensa ja pystyttävä kertomaan jotenkin muillekin soittajille miten se menee. Siksi asteikkojen ja jonkinlainen teorian opiskelu on tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi tylsää.
 
John Lee Hooker tyylisesti saa vaikka joka moodista tehtyä erilaisen version jos yksin soittaa ja skaaloista mainitsin jo aikaisemmin että niitä on 7-sävelen asteikkoja on 66 erilaista. Kaikista löytyy 7 eri moodia. Jotkin voivat olla sellaisia asteikkoja, ettei ne kuulosta kauhean hyviltä mitenkään soitettuna, mutta tähän voi auttaa erilainen viritystapa.
Avoimeen duuriin viritetty kitara kuulostaa täysin erilaiselta kuin normaali vireeseen, taikka C6 (hawaji). Kitaran voi myös virittää molliin tai ihan omaankin sointuun/vireeseen. Olipa vire mikä tahansa niin tärkeintä on se, että sillä soitetaan kulloistakin asteikkoa tai melodiaa rytmissä.
 
Yleensäkkin rytmi on paljon tärkeämpää kuin melodia.
Jos ei pysy rytmissä niin hienoimmatkaan/teknisimmätkään jutut eivät kuulosta kuin huonolta. Jos taas rytmi pysyy niin melodiassa voi leikitellä aika paljonkin ja se voi olla joskus jopa paremman kuuloista kuin soittaa "alkuperäisesti".
 
C6 vireellä blues asteikkokin kuulostaa hawajilta tai countyltä, riippuen soitetaanko duurissa vai mollissa. Normaali vireellä taas blues-skaala SRV/Hendrix-tyyliseltä ja avoimessa E-duurivireessä vaikka Johnny Winteriltä. Nämä olivat esimerkkejä ja monet kitaristit soittavat eri vireillä ja yleensä avoimet vireet toimivat todella hyvin blues ja muissa rootsmusa touhuissa, erityisesti slidesoitossa.
 
Tässä yksi oma keksimä esimerkki erilaisesta viritystyylistä. Huonoa tässä on se, ettei tällä ole ihan niin helppoa soittaa jos kieli menee poikki kesken kappaleen :)
https://www.youtube.com/watch?featu … player_detailpage&v=jOfujmf9HFg
Tässä on siis mollipentatoninen asteikko. Kuulostaa myös aika paljon erilaiselta kuin normaalivireisella kitaralla jammailtu pentatoninen skaala.
Tässä kyseissä kitarassa on vain viisi kieltä. Jos soitin on viritetty E, niin sähkökitaran punottu 24-26 käy hyvin. Hiottu vielä paremmin ja tähän olen käyttänyt kahta nylon G-kieltä ja nylon h-kieli ja nylon e-kieli. teräskielet toimii myös ja riippuu hieman vireestä ja halutusta soundista millaiset kannattaa laittaa.
h
g
E
a
d
 
H-kieli on siis kitaran ohkaisimmin kohdalla ja d-kieli kitaran A-kielen kohdalla. E-kieli on siksi merkitty isolla, että se on matalin sävel. Kaikki sävelet ovat oktaavin sisällä. E-kielestä puolitoista sävelaskelta korkeammalla on g ja sitä kokosäveleen korkeammalla a ja sitä taas kokosävelen korkeammalla h. H-Sävel on siis kvinttissä ja ohkaisin d on sitä puolitoista sävelaskelta korkeammalla, eli perus E-sävelen seiskasävel (siis tämä d-sävel).
 
Jos tuntuu että jotkin asteikot ovat todella hankalia soittaa niin tällä on ihan yhtä helppo vetää vaikka asteikko olisi lähes mahdoton soittaa jollain toisella vireellä.
 
Minulla on myös muutama 7-kielinen versio tuolla sivuilla ja sillä voi tehdä sitten niitä perinteisempiä 7-sävelen asteikkoja. Tosin aika kanteleen/koran ja kitaran sekoitukselta nekin kuulostaa tällä tavalla soitettuna.
 
Hyvää tässä on se, että tuttuihin kuviohin saa ihan uudenlaista rytmiä ja tuntumaa. Jokaiselta löytyy myöskin (ainakin yleensä) joku halpa akustinen josta tämä on helppo tehdä. Tätä kun soitetaan sellaisella "Sepi Kumpulais-tyylillä", mutta slide putkella ja pidetään aina yhdessä kohtaa ja siirretään sitten mihin seuraava riffi tai ajatus kuljettaa.
Tässä ei siis haittaa vaikka on vanha ja huono akustinen, jossa on kielet korkealla. Se on vain hyvä. Myös monet edulliset nylon-kieliset kuulostavat hyvältä kun niihin laittaa teräskielet. Silloin kannattaa valita punottu 24-26 ja punomattomia vaikka 22, 20, 18 ja 16, mutta virityksestä riippuen joku muukin voi käydä paremmin.
Ei tämä ainakaan ole kallis kokeilla jos on jo slide putki ja joku halpa akustisen raato. Tällä voi soittaa myös lap steel tyyliin, mikäli kielet on vain tarpeeksi korkealla.
 
Pitäisipä itsekkin äänitellä näitä lisää kun ei ole pitkään aikaan tullut tehtyä näitä juttuja. Parhaimmillaan tällä tyylillä soittaminen on aika terapeuttista ja se on ainakin itselle ihan hyvä kun joskus on hieman hankalaa sairauksien ja kipujen takia.
 
Metallimiehille voisi kertoa, vaikka edesmenneestä Bathorystä jonka loppuajan musiikki oli aika "viikinki-aikaista". Tästä voi siis saada ideoita muuhunkin kuin pelkästään kansanmusiikkiin tai johonkin musiikkiterapiaan.
 
Eikä ole kenenkään varpaille tarkoitus astua. Tabulatuureista saa opetella, käydä soittotunneilla ja opetella netistä. Mikä sopii kenellekkin kaikkein parhaiten.
Joillekkin kitaransoittotaito tarkoittaa sitä, että osaa soittaa jonkinlaisen määrän omia suosikkeja. Sekään ei ole huonoasia ja toisten tekemistä kappaleista voi tehdä omia sovituksia sitten kun taidot siihen riittää.
Itse taas ajattelen, että soittaja saa itse siitä harrastuksesta kaikkein eniten irti jos pyritään tekemään omaa musiikkia. Kun myös se oma musiikki svengaa niin kyllä sen yleensä myös muutkin kuulevat positiivisena.
Monenlaista musiikkia kannattaa siis kuunnella ja myöskin sellaista joka ei ole kitaralla tehtyä.
 
Anteeksi pitkä kirjoitus ja vanhan toisto. Soittotaitoa ei kukaan saa tekemättä sen eteen työtä, mutta sen pitäisi olla hauskaa. Ainakin minun mielestä tai sitten on väärä harrastus.
Toivottavasti jokainen löytää siihen oman tapansa.