Klassinen ›

What he said.
 
On olemassa paljon hyvää kirjallisuutta (Berlioz/Strauss, Rimski-Korsakov jne.), jossa esitellään orkesterin soittimet ja selitetään paikoitellen jopa hyvinkin yksityiskohtaisesti, millaisia temppuja niillä voi tehdä. Ei tartte olla joka soittimen syväosaaja, aiheeseen voi perehtyä muutakin kautta. Myös partituurien opiskelu auttaa ymmärtämään soitinten sielunelämää ja järkeviä käyttötapoja.
 
Tosin siinä vaiheessa, jos aikoo säveltää sonaatin/konserton jollekin tietylle soittimelle, jota ei itse soita, olisi ehkä hyvä olla vähintään puheväleissä jonkun kyseistä soitinta soittavan kanssa. Moniin soittimiin liittyy paljon sellaisia juttuja, jotka eivät suoraan kirjaviisaudesta ilmene. Esim. sen tyyliisiä, että jotkin äänet sinänsä kyllä kuuluvat soittimen äänialaan, mutta niitä on a) vaikea saada soimaan puhtaasti, b) vaikea soittaa kirkkaasti/kovaa, c) vaikea saada syttymään nopeasti, e) vaikea soittaa pitkään/monta kertaa yhdessä kappaleessa, d) jopa vaikea saada onnistumaan, tai sitten f) niihin on vaikea siirtyä tietyistä toisista äänistä (esim. jotkin yli oktaavin tai monen oktaavin hypyt saattavat olla tietyillä soittimilla tietyissä tapauksissa erittäin hankalia/mahdottomia).
Paljon muutakin soitinkohtaista knoppitietoa on, mutta eiköhän pääidea selvinnyt noista esimerkeistä.