Musiikin teoria ja säveltäminen ›

annananna: Eihän tollanen kouluja käymätön voi osata tehdä sinfoniaa oikeesti.
 
Miksi ei? Suurin osa koulussakin on itseopiskelua.
 
Mitä tulee tähän "teollisuustyöntekijä uskomaton selitys heeboon", niin ainakin se teki sen sinfoniansa. Mun mielestä hieno juttu.

Mun kiipparimaikka sanoi vuonna 1990, että sinfonian voi tehdä yksin kotitietokoneen ääressä :)
http://www.youtube.com/watch?v=klYwjWQnPJs

http://www.elisanet.fi/erkki.linden/elsymphony_no1.htm
 
Kyllä mun mielestä tuo kiistämättä on sinfonia, siitä voidaan keskustella kuinka suurta taidetta se on mutta onko maailman kaikki sinfoniat hienoja?

annananna: gröhöm, mun mielestä sovittamisessa on melkoisia sääntöjä ja niille poikkeuksia, mutta mä teen niitä niin,että ne eivät poikkea hirveästi alkuperäisestä, koska mun mielestä niitä on sen jälkeen helpompi soittaa, koska ne ovat ennalta arvattavia. Tosin kyl mä teen niitäkin, mitkä on ihan erilaisia. Entäs te, onko teillä koko ajan sovituksen sääntökirja nenän edessä, kun sovitatte, vai onko teillä joku oma kaava, mitä noudatatte? Älytön palapeli se on aina silti, riippuu kuinka monta soitinta lisää siihen. Mä oonkin miettiny, että seuraavaks, miten olis sinfoniaorkesterille tehty sovitus ;)
 
Jotain orkestrointiopasta oon lueskellut, mutta en kyllä muista mihinkään sovittamisen "sääntökirjaan" törmänneeni, siis että jossain sanottaisiin mitä saa tehdä ja mitä ei. Saa kai sitä sovittaa miten huvittaa, se on eri asia sitten mikä kuulostaa kenenkin korvaan hyvältä ja missä vaiheessa tulee mahdollisesti jotkut tekijänoikeusasiat vastaan.
 
Sovitustyylin sanelee usein tarve. Jos pitää tehdä nopeasti jotain käyttösovituksia jotka nyt joten kuten toimii esim. säestyksinä, niin aika yksinkertaisia ja helppotajuisia sovituksia tulee tehtyä. Toisinaan taas jos on enemmän aikaa ja luovuutta käytettävissä, niin kyllähän sinne yrittää jotain omaakin vähän heittää mukaan ja rikastuttaa mahdollisuuksien mukaan kokonaisuutta. Tietyissä rajoissa toki. Joskus ärsyttää kun tulee vastaan sovituksia joiden tekijä on selvästi pyrkinyt valtavan korkealentoiseen taiteellisuuteen, alkuperäinen idea häviää ja jäljelle jää lähinnä sovittajan oma taidonnäyte. Alkuperäistä pitäis joka tilanteessa kuitenkin kunnioittaa. Toisaalta tulee huokailtua sellaisillekin "sovituksille", jotka on lähinnä uudelleensoitinnuksia esim. pianonuotista ilman ensimmäistäkään muutettua ääntä. Toki niitäkin tarvitaan, muttei niitä pitäisi kutsua sovituksiksi.
 
Kolme hyvää "sääntöä" (ennemminkin neuvoa) mulla on jäänyt mieleen lukemistani kirjoista:
 
1. Sovituksen pitäisi aina kuulostaa siltä, kuin se olisi sävelletty kyseiselle kokoonpanolle.
2. Millekään instrumentille ei pidä kirjoittaa mitään vain siksi, että sillä olisi jotain soitettavaa. Pitkiä taukoja ei pidä pelätä.
3. Jokaisen sovituksen ei tarvitse olla suuri taideteos. Joskus pieni ja yksinkertainen on kaunista.
 
Näillä oon mennyt ja ihan hyvin on toiminut.
 
E. Tarkennetaan sen verran että enimmäkseen oon tehnyt sovituksia siis klasaribiiseistä tai ainakin "klassisille" kokoonpanoille, ts. orkesterit, kamariyhtyeet ym. , niiden tiimoilta nuo ohjeet on jääneet mieleen. Mutta lienevät käyttökelpoisia muissakin tilanteissa.

Mun sovituskokemus on kovin niukka: Joku pianomaikka on pistänyt mut soinnuttamaan simppeleitä piisejä, ekaksi saanut käyttää vain kahta sointua, sitten neljää ja sitten niin montaa kuin haluaa.
Sen nää treenit on opettaneet että on monta tietä hyvään lopputulokseen. Toisaalta jos halutaan koveroida jotain tiettyä versiota jostain piisistä niin sitten on parasta olla sille aika uskollinen.

baron: Mun sovituskokemus on kovin niukka: Joku pianomaikka on pistänyt mut soinnuttamaan simppeleitä piisejä, ekaksi saanut käyttää vain kahta sointua, sitten neljää ja sitten niin montaa kuin haluaa.
Sen nää treenit on opettaneet että on monta tietä hyvään lopputulokseen. Toisaalta jos halutaan koveroida jotain tiettyä versiota jostain piisistä niin sitten on parasta olla sille aika uskollinen.
 
Mä oon tehny lisäksi samalla kun oon tehny pändille nuotteja/ transpannu niin biiseihin introja, stemmoja, välisoittoja, lopukkeita jne. ihan omasta päästäni. Se on ollu ihan mielenkiintoista ja osaltaan aikanaan säilyttäny sen mielenkiinnon soittamiseen.
Tämä siis tanssimusiikissa.

Toisaalta jos halutaan koveroida jotain tiettyä versiota jostain piisistä niin sitten on parasta olla sille aika uskollinen
 
Allekirjoitan tämän. Ei ole oikein mitään mieltä sovittaa cover-biisiä, jos siitä tulee tavallaan "toinen biisi". Alkuperäinen ei pidä pelkästään olla tunnistettavissa, vaan alkuperäisen fiilis pitää säilyä. Esimerkiksi tanssibiisiksi alun perin sävelletty biisi pitää sovittaa siten, että cover on myös tanssittava.
 
Toinen juttu näistä nuotintamisista ja soittamisista on sellainen, että kun on paperilla nuotit (vielä toistaiseksi) niin harkoissa tehdy monet muutokset tuottavat lopulta sellaisen lopputuloksen, ettei kukaan enää muista, miten kaikki menee (siis 200 biisiä, mikä lienee tavanomainen ohjelmisto). Joku tekee sitten keikalla aina jonkin virheen. Tämän vuoksi jaksan unelmoida siitä, että saamme meitin orkkaan sähköisen nuottijärjestelmän (Sibelius ja iPadit nuottitelineisiin).

nisumaka: . Tämän vuoksi jaksan unelmoida siitä, että saamme meitin orkkaan sähköisen nuottijärjestelmän (Sibelius ja iPadit nuottitelineisiin).
 
Meillä on iPadit, tosin ei Sibeliusta vaan Finale.

nisumaka:
 
Toinen juttu näistä nuotintamisista ja soittamisista on sellainen, että kun on paperilla nuotit (vielä toistaiseksi) niin harkoissa tehdy monet muutokset tuottavat lopulta sellaisen lopputuloksen, ettei kukaan enää muista, miten kaikki menee (siis 200 biisiä, mikä lienee tavanomainen ohjelmisto).
 
Senhän vuoksi ne muutokset tehdään niihin nuotteihin.
 
Tämän vuoksi jaksan unelmoida siitä, että saamme meitin orkkaan sähköisen nuottijärjestelmän (Sibelius ja iPadit nuottitelineisiin).
 
Sekin riittää kun on porukassa joku jolla ohjelma tietsikalla ja osaa kirjottaa sillä porukalle (paperi)nuotit.

nisumaka: Esimerkiksi tanssibiisiksi alun perin sävelletty biisi pitää sovittaa siten, että cover on myös tanssittava.
 
Eihän toi pidä paikkaansa millään tasolla.

Meillä on iPadit, tosin ei Sibeliusta vaan Finale.
 
Meillä on Sibelius ja tulostin, ja siksi aina toisinaan melkoiset nuottisulkeiset :-)
 
Ja tuo mainintani cover-biisien sovittamisesta on tietystikin vain minun mielipiteeni, en tarkoittanut esittää sitä faktana, vaan lähinnä kommenttina Baronin kirjoitukseen.

Dimiasteikkojahan on periaatteessa vain kolme erilaista: Kun ne osaa niin "hallitsee" kaikki 12 dimiasteikkoa ja 12 domdimasteikkoa eli 24 asteikkoa yhteensä kun vain aloittaa sopivasta sävelestä.
Mä tykkään treenausmielessä Jobimin Desafinadosta kun siinä yhdessä piisissä saa kaikki 24 dimiasteikkoa haltuun!

Vähän offtopic mutta onko teillä joskus univaikeuksia, jos pitää säveltää sävellys valmiiksi ja yhtäkiä huomaat säveltäväsi keskellä yötä. Mä ainakin oon joskus valvonu yön säveltäen. seuraavana päivänä väsytti. Mutta emmä siis pääsääntöisesti sävellä öisin.

annananna: Vähän offtopic mutta onko teillä joskus univaikeuksia, jos pitää säveltää sävellys valmiiksi ja yhtäkiä huomaat säveltäväsi keskellä yötä. Mä ainakin oon joskus valvonu yön säveltäen. seuraavana päivänä väsytti. Mutta emmä siis pääsääntöisesti sävellä öisin.
 
Mä ainakin joudun säveltämään tällä hetkellä öisin, koska koulu syö aikansa päivänsä. En tosin normaalisti pyri valvomaan myöhään, mutta deadline pakottaa.

Janus: http://media.riemurasia.net/albumit … a/io/435/myq6/377904/1463282257.jpg
 
:D
 
Kyllähän tuota toisinaan tulee vähintäänkin myöhään valvottua töitä tehdessä jos vaikka sovitushommia on kasaantunut ja deadlinet painaa päälle. Mutta ei sentään koko yötä ole mennyt. Riittävän väsyneenä ei enää tule kuin paskaa jälkeä.

annananna: Vähän offtopic mutta onko teillä joskus univaikeuksia, jos pitää säveltää sävellys valmiiksi ja yhtäkiä huomaat säveltäväsi keskellä yötä. Mä ainakin oon joskus valvonu yön säveltäen. seuraavana päivänä väsytti. Mutta emmä siis pääsääntöisesti sävellä öisin.
 
Eikös biisien teko oo parasta juuri öisin kun on rauhallista ja ylimääräiset säpinät pois.
Univaikeuksia ei oo koskaan ollu.. : )

Juu, toki on. Mutta mun tapauksessa varmaan ei ole kyse univaikeuksista vaan deadline tulee kohti kuin höyryjuna ja iso duuni käsillä. Sitten pitää vaan kirjoittaa läpi yön jotta saa partsikan käsistä ajoissa. Yritän välttää tätä kuin ruttoa, mutta joskus siihen tilanteeseen vaan joutuu. Useimmiten se on sitten vaan sitä että viimeisen viikon tai kaks kirjoittaa 14-18 tuntia päivässä ja nukkuu työhuoneen sohvalla jonkun aikaa kunnes taas havahtuu hereille ja jatkaa. Stressitaso yleensä pitää unen loitolla.
 
En suosittele ammatinvalinnaksi, ellei ole enemmän tai vähemmän hullu niinkuin allekirjoittanut :DD

Kummalle puolelle fermaatti merkitään? Tässä ois (G-avain) yksviivainen A kokosävelenä, mihin pitäs tulla fermaatti.