Kitarat: kitarakamat ›

pappasfin: Mitä noita ite omistanu ja käpistelly tässä vuosien saatossa niin en voi allekirjoittaa tuota sun väitettäsi.
 
Toisen tarpeeksi alas on aika paljon alempana/ylempänä kuin toisen tarpeeksi alas. Pointtina siis, että "tarpeeksi alas" ei kerro vielä oikeastaan yhtään mitään. Esim. itse en pidä siitä matalan actionin tuntumasta, joten itse saisin varmaan minkä tahansa kitaran kielet tarpeeksi alas ilman erityisiä temppuja...

2randpo: No onneks täällä saa olla väärässäkin. Täsmennän kun mainitsit Fenderin, että väitteeni koskee etenkin Mexicon Fendereitä. Mitä itsellä on ollut, niin sen perusteella sanoisin, että halvemmman pään stratot voivat olla aivan hyviä/erinomaisia tai vähemmän hyviä. Useimmiten ne ovat kuitenkin jotakin tuolta väliltä. Yleistys toki tämäkin. Joku on voinut siis silti ostaa viisi Mexicon Fenderiä ja kaikki ovat olleet virheettömiä.
 
En tiedä onko kukaan varsinaisesti väärässä koska homma menee jokaisen kokemuksen mukaan, itella on hyviä kokemuksia tässä suhteessa myös halvemman pään kitaroista, ei se kuitenkaan pois sulje sitä että on kitaroita joissa tarvitaan nauhatyötä ;D

Laulava Kylätohtori: Toisen tarpeeksi alas on aika paljon alempana/ylempänä kuin toisen tarpeeksi alas. Pointtina siis, että "tarpeeksi alas" ei kerro vielä oikeastaan yhtään mitään. Esim. itse en pidä siitä matalan actionin tuntumasta, joten itse saisin varmaan minkä tahansa kitaran kielet tarpeeksi alas ilman erityisiä temppuja...
 
Juuri näin. Jos vielä Fendereistä puhutaan, niin "tarpeeksi alas" vois olla vaikka se mitä manuaalissa luvataan. Joka tapauksessa, jos nauhatyö on huolella tehty eikä kaulapuu ole elänyt tehtaalta lähdön jälkeen, kielet saa selvästi alle 2mm päähän nauhasta sieltä 12. nauhalta katsottuna.

Laulava Kylätohtori: Toisen tarpeeksi alas on aika paljon alempana/ylempänä kuin toisen tarpeeksi alas. Pointtina siis, että "tarpeeksi alas" ei kerro vielä oikeastaan yhtään mitään. Esim. itse en pidä siitä matalan actionin tuntumasta, joten itse saisin varmaan minkä tahansa kitaran kielet tarpeeksi alas ilman erityisiä temppuja...
 
Joo, tottahan tuo on että "tarpeeksi alas" on jokaisen kohdalla hieman erillainen, omalla kohdallani tarpeeksi alas on aika alhaalla, tosin ei "huippu alhaalla" ;D
 
Itellä mataluuden raja menee siinä, että liian matalalla esim. ohkaisten kielien pendaus ei ole samanlaista koska sormi ikään kuin ei saa enää siitä "kunnon otetta" vaan pyrkii lipsumaan (olipa tämä hieno sepustus ;) )
 
Ja tietysti radiuskin vaikuttaa asiaan ja tässä on yksi syy minkä takia mulla ei yksikään kitara ole alle 9" radiuksella
 
Tele mulla on se 9" jotain radiuksella, sitten löytyy 10" 12" jne radiusta. jossa nuo kieletkin on kivempi asetella alemmas.
 
Toisaalta, myönnän, että ei se nyt mikään kauhian paha jos kielet on mun toivomasta hieman korkeammallakin, osittain myös tottunut sellaiseenkin, samoin kuin käytän erillaisia kitaroita erillaisilla kauloilla ja eri plekuilla, se antaa vaan kivaa vaihteluakin :D
 
Edit: sorry että menee tämä kirjoittelu aiheesta ohi

Ostin aikanaan kohtuu hintaisen nupin, valmistaja hyvin perinteinen merkki nimeltä vox. Nuppi night train 15. Ongelmia ei ollut muutamaan vuoteen, vaikka käyttöä oli aika paljon. Mutta sitten alkoi pätkiä ja kuumeni liikaa. Vein korjaajalle joka on hyvin osaava, sillä on mm oma vahvistin mallisto mikä on lanseerattu suomen ulkopuolellakin.
 
Se kävi sisuskalut läpi. Tuttu kun on niin teki vähän extraa palveluksena ja sanoi ettei voinut jättää tekemättä koska oli niin hävettävän huonoa jälkeä. Vaihtoon meni päätevahvistin. Kun se avattiin niin kaikessa näkyi halpa ja hätiköity jälki. Samoin vahvistimen sisällä, jokainen kolvaus oli niin heikkoa että hirvitti. Aivan kun olisi siinäkin säästetty. No näiden jälkeen kun noi kolvaukset ja liitokset tehty paremmiksi ja päättäri vaihdettu, pelitti nuppi jopa paremmin kuin aiemmin.
 
Tämä huoltomies jutusteli pidempäänkin aiheesta. On huoltaessaan vahvistimia huomannut viime vuosina sen, että perinteikkäätkin merkit mentyään halpamaihin on menettänyt tasoaan ja luotettavuuttaan. Hintaa saadaan alaspäin, mutta usein sillä kustannuksella että huoltaja tulee useammin ja osia hajoaa herkemmin. Sillä on jopa jo listalla muutamia merkkejä ja malleja joita ei suostu korjaamaan. Ei halua menettää mainettaan ja mielummin käyttää sen ajan omien vahvistimien tekoon. Nämä vahvistimet mitä se ei halua huoltaa enää on poikkeuksetta halpoja ja idänmaissa tehtyjä. Ihan perinteisiä merkkejä myös.
 
Sen mielestä ne on liian isoja ongelma pesiä, ei sen mielestä ole tehtyään kestämään ainakaan kiertue tai aktiivisempaa keikkailua. Ehkä sillä hinnalla on jotain tekemistä siis asian kanssa. Halpaa ja hyvää saa, mutta onko ne sitten oikeasti kestäviä? Maanantai kappaleita nyt sattuu vähän kaikille. Yleisempää toki mitä halvempi vehje on.

Ziggy Bubba: Ihan alkuperäisestä aiheesta vielä...
 
Ite olen erityisesti hyvän soundin ystävä, ehkä siksi ottaisi mielummin 1500e vahvarin ja 500e kitaran kuin toisin päin. Kunhan siinä 500e kitarassa on säädöt kohillaan eikä esim. törröttäviä nauhoja, niin mikä ettei - siis on pakko .
 
Mun kokemuksen mukaan se on ihan sama, mihin tuon kaksi tonnia käyttää. Jos ei saa tuohon kasaan soitettavaa settiä, on peiliin katsomisen paikka.

varakeef: Mun kokemuksen mukaan se on ihan sama, mihin tuon kaksi tonnia käyttää. Jos ei saa tuohon kasaan soitettavaa settiä, on peiliin katsomisen paikka.
 
Yep.
 
E: Köyhien juttuja.

Ziggy Bubba: Yep.
 
E: Köyhien juttuja.
 
Köyhien juttuja mutta totta.

käsi: Ostin aikanaan kohtuu hintaisen nupin, valmistaja hyvin perinteinen merkki nimeltä vox. Nuppi night train 15. Ongelmia ei ollut muutamaan vuoteen, vaikka käyttöä oli aika paljon. Mutta sitten alkoi pätkiä ja kuumeni liikaa. Vein korjaajalle joka on hyvin osaava, sillä on mm oma vahvistin mallisto mikä on lanseerattu suomen ulkopuolellakin.
 
Se kävi sisuskalut läpi. Tuttu kun on niin teki vähän extraa palveluksena ja sanoi ettei voinut jättää tekemättä koska oli niin hävettävän huonoa jälkeä. Vaihtoon meni päätevahvistin. Kun se avattiin niin kaikessa näkyi halpa ja hätiköity jälki. Samoin vahvistimen sisällä, jokainen kolvaus oli niin heikkoa että hirvitti. Aivan kun olisi siinäkin säästetty. No näiden jälkeen kun noi kolvaukset ja liitokset tehty paremmiksi ja päättäri vaihdettu, pelitti nuppi jopa paremmin kuin aiemmin.
 
Tämä huoltomies jutusteli pidempäänkin aiheesta. On huoltaessaan vahvistimia huomannut viime vuosina sen, että perinteikkäätkin merkit mentyään halpamaihin on menettänyt tasoaan ja luotettavuuttaan. Hintaa saadaan alaspäin, mutta usein sillä kustannuksella että huoltaja tulee useammin ja osia hajoaa herkemmin. Sillä on jopa jo listalla muutamia merkkejä ja malleja joita ei suostu korjaamaan. Ei halua menettää mainettaan ja mielummin käyttää sen ajan omien vahvistimien tekoon. Nämä vahvistimet mitä se ei halua huoltaa enää on poikkeuksetta halpoja ja idänmaissa tehtyjä. Ihan perinteisiä merkkejä myös.
 
Sen mielestä ne on liian isoja ongelma pesiä, ei sen mielestä ole tehtyään kestämään ainakaan kiertue tai aktiivisempaa keikkailua. Ehkä sillä hinnalla on jotain tekemistä siis asian kanssa. Halpaa ja hyvää saa, mutta onko ne sitten oikeasti kestäviä? Maanantai kappaleita nyt sattuu vähän kaikille. Yleisempää toki mitä halvempi vehje on.
 
Tuo on vähän lohdutonta, mutta samantapaisia kommentteja olen itsekin kuullut asioista perillä olevilta tahoilta joten jotain perää tuossa varmasti on. Itse ajattelen niin, että jos ei ole varaa/motivaatiota/mahdollisuutta ostaa kunnollista putkivahvistinta (en todellakaan tarkoita mitään putiikkilaitetta, vaan ihan normaalia laadukasta työjuhtaa), niin ostaa mieluummin sitten hyvän transistorin tai mallintavan, niin saa luultavasti parempaa laatua kuin sekundaputkarista. Joku Fenderin FM tai Marshallin MG:kin ovat soundeiltaan mainettaan kelvollisempia ja tokikaan niiden keikkakestävyydestä en tiedä, mutta ne ovat ainakin kevyempiä joten rakenteet eivät ainakaan joudu niin kovalle rasitukselle.

phiit: Parempi kun ei kato lainkaan hintalappua :)
 
Olisi kyllä mielenkiintoista päästä tekemään sokkotesti esim. erilaisten stratojen kanssa. Vaikka pari kitaraa muutamasta hintaluokasta (halvat 200, keskihintaiset 500-800 ja kalliit yli 1500 käytettyjen hintoina) identtisillä säädöillä ym., niin ei 'ulkokitaralliset' asiat pääsisi vaikuttamaan.
 
Tosi itsellä kestää kyllä aika kauan ennen kuin kitaraan pääsee kunnolla sisälle ja pystyy oikeasti sanomaan, mikä siinä on hyvä ja mikä huonoa, mutta olisihan tuo silti varsin mielenkiintoinen testi....

pappasfin: Itellä mataluuden raja menee siinä, että liian matalalla esim. ohkaisten kielien pendaus ei ole samanlaista koska sormi ikään kuin ei saa enää siitä "kunnon otetta" vaan pyrkii lipsumaan (olipa tämä hieno sepustus ;) )
 
Ja tietysti radiuskin vaikuttaa asiaan ja tässä on yksi syy minkä takia mulla ei yksikään kitara ole alle 9" radiuksella
 
En ole koskaan asiaa analysoinut, mutta tuo taitaa olla itselläkin yksi syy, miksi en pidä liian matalasta actionista (bendailen paljon). Ja soittotatsi kärsii kyllä muutenkin. Varsinkin, kun itse runnon menemään välillä vähän rajumminkin.
 
Itsellä taas tuo 9" on raja, mistä suurempia radiuksia en halua. Ja parasta on 7,25" vintage-nauhoilla... :)

Laulava Kylätohtori: En ole koskaan asiaa analysoinut, mutta tuo taitaa olla itselläkin yksi syy, miksi en pidä liian matalasta actionista (bendailen paljon). Ja soittotatsi kärsii kyllä muutenkin. Varsinkin, kun itse runnon menemään välillä vähän rajumminkin.
 
Itsellä taas tuo 9" on raja, mistä suurempia radiuksia en halua. Ja parasta on 7,25" vintage-nauhoilla... :)
 
Vintage nauhat on must, sitte katellaan muita seikkoja. Niin myös vintage-putket, mutta kyllä se rokki irtoaa vaikka Maestro by Gibson setillä, jos on pakko.
 
Itelle se on sama, minkä hintaisesta vahvarista tai mailasta se haluamani soundi irtoaa. Tuppaa vaan olemaan vaateet sellasia, että aina tuolla 1,5 kilon paremmalla puolella mennään. Ei jaksa enää säätää, vaan mennään sillä, mikä on hyväksi havaittu.