Rock, pop, alternative ›

Rock The Blues Away
Baptism By Fire
Sweet Candy
 
Jukolauta että napsaavat maukkaasti mainitut biisit (jo kuultujen nimibiisin, Play Ballin, Hard Timesin Ja Rock The Housen ohella).
 
Jos eivät nuo jengille tipu, niin sitten on maailma menossa viemäriin ja vauhdilla!

mistä tek uuntelette noita? miulla tulee itunesista vaan että 'this content is blocked in your country' tms...

kaleidoskooppi: mistä tek uuntelette noita? miulla tulee itunesista vaan että 'this content is blocked in your country' tms...
 
Ihan normisti onnistui vaimon Mäkillä/iTunesillä.

rheinone: Ihan normisti onnistui vaimon Mäkillä/iTunesillä.
 
iTunesissa on ennakkokuuntelussa. Bändikuvasta puuttuu rumpali...

Saakeli, tämähän julkaistaan jo nyt. Tajusin että jos tilaan tämän välittömästi, en kuitenkaan saa tätä perjantaiksi käsiini. Ja paikallisiin levykauppoihin, niin, niitähän ei ole. Pitää varmaan viikonlopun aikana metsästää tämä käsiin jostakin.
 
Play Ball ei aluksi iskenyt, mutta biisi paranee jatkuvasti, kun sitä nyt on jonkin kerran kuunnellut. Rock or Bust on myös erittäin toimiva kappale, odotan levyä vesi kielellä.

Muutama kuuntelukerta nyt takana. Eka kuuntelulla menin osasta biiseistä, riffeistä ja rakenteista jopa hämilleen ja pihalle että mitä vittua? Osa materiaalista kuulosti ensi kuuntelulla täysin tusinakamalta; biisit pala palalta rakennetuilta, riffit oudoilta ja jopa väkinäisltä ja tylsiltä. No, muutama kuuntelukerta lisää niin osa noistakin solmuista on alkanut hijalleen aueta.
 
"Play ball" rullasi jo taannoin ensikuulemalla tutun turvallisesti mutta freesisti, tykkään. Unohdetaan video jne..
 
Vaikka nimibiisi "Rock or bust" ei ole niitä melodisimpia raitoja, on tuo riffijyrä ansainnut paikkansa levyllä ehdottomasti ja niin varmaan settilistassakin.
 
"Rock the blues awayn" kepeys ja varsinkin se "roll" (jota tänä päivänä ei enää juuri kuule) elää ja on vahvasti läsnä tässä biisissä. A-osien laulumeloidiat tuo vahvasti mieleen "Anything goesin" mutta onneksi kertsissä noustaan uudelle tasolle. Ehdottomasti levyn parhaita biisejä.
 
"Miss Adventure" ei ole auennut oikein vieläkään. Riffi on kyllä toimiva mutta oudot ja oudosti miksatut "Naa naa naa na" -taustalaulut ei sytytytä kyllä yhtään. Jotenkin väkinäinen kokonaisuus, ei oikein..
 
"Dogs of war" tuo uhmakkuudellaan mieleen "Spellboundin", jopa "Furorin". Jotain samaa tunnelmaa niissä on. Ainoastqaan intron editointi kuulosti eka kerralla liian skifiltä vs. aikaisempi tuotanto.. mutta hieno ja jylhän jykevä biisi kyseessä. Kertsiä edeltävästä bridgestä tulee mieleen jollain tapaa Nazareth..? Komea kertsi ja maukas modulaatio sooloon! Parasta A- ryhmää!
 
"Get some R'nR thunder" vaikutti myös ensi kuulemalla täysin ylijäämäbiisiltä. No, vaikkei biisin anti (nimestä puhumattakaan) aivan terävintä olekaan, on tämä ns. hyväntuulenbluesia Cliffin maukkaalla bassottelulla höystettynä. Aina tällaiselle biisille löytyy paikkansa.
 
"Hard times" boogiejyräys kuuluii niihin biiseihin jotka koukutti jo ensikuulemalla.
 
"Baptism by fire" vaikutti alkuun väkisinväännetyltä Riff Raffin ja Gaught with your pants downin siitokselta. Kuuntelukerrat on kuitenkin tässäkin avannut biisiä ja nythän tämä jo toimii erinomaisesti. Phill on aivan hurjana!
 
"Rock the housen" DC/Zeppelin yhtälö selkeä mutta ei se mitään. Hyvä riffi mutta kertsiltä olisin odottanut hieman enemmän. Jokatapauksessa hyvien joukkoon.
 
"Sweet Candyn" introssa kuullaan varmaan säröisimmät kitarat koko AC/DC:n tuotannossa. Miksihän näin, koska ei ne kuulosta ainakaan rankemmalta, päinvastoin. Vaikka biisi menee eteenpäin kuin juna, on biisi sävellykseltään aika tasapaksua jöötiä perusriffeineen. Ei oikein.. vielä.
 
"Emission Control" oudon juunnaavine riffeineenkin on parantunut joka kuuntelulla. Junttausta mutta bridge (jonka taustalauluista tulee mieleen Def Leppard) tuo tarvittavaa irtiottoa ja väriä tuohon perus paalutukseen.
 
Summa summarum.. mielestäni levyltä löytyy näin tuoreeltaan n.puolenkymmentä oikein hyvää ja onistunutta biisiä. Loput ok / keskinkertaista osastoa. Muistakaa että vertaan referenssiosastoon josta löytyy maailman parhaita rokkibiisejä.
 
Nähdään perjantaina levykaupoilla!

powerage: Muutama kuuntelukerta nyt takana...
 
Hyvät kappalekohtaiset arviot! Itelle tuo alkupuoli, etenkin neljä ekaa biisiä on edelleen kovinta kamaa. Loistava alkusuora.
 
Muutamia arvosteluja on jo nettiin ilmestynyt, ja hassua miten ristiin ne menevät. Toronto Sunin kriitikko pitää levyä parhaana sitten Back In Blackin:
 
http://www.torontosun.com/2014/11/2 … ck-or-bust-bands-best-since-the-80s
 
Kun taas Sputnik Musik (?) -sivuston arvostelija ei löydä levystä juuri mitään hyvää ja toivoo bändin lopettaneen Black Icen jälkeen.
 
http://www.sputnikmusic.com/review/65173/AC-DC-Rock-or-Bust/
 
Rupes jo naurattamaan tuota jälkimmäistä arviota lukiessa. Levy on huono, Brian on huono, Phil on huono, Steviekin on aika huono. Tuli ihan mieleen se vanha Pulttibois-sketsi, jossa Jukka Jukanjukka ja Seppo Seponseppo haukkuu kilvan tv-ohjelmia. :D Mut eihän sille mitään voi jos ei uppoa. En olis uskonut vaan ihan noin jyrkkään arvioon törmääväni. Eihän tämä nyt mikään Back In Black ole, ja jos sellaista on odottanut niin sietää pettyäkin.

Löysin Mäkistä nyt jo volume-nappulankin!
 
powerage: "Sweet Candyn" introssa kuullaan varmaan säröisimmät kitarat koko AC/DC:n tuotannossa.
 
Kiinnitin huomiota samaan jo ekalla kuuntelukerralla. Mun mielestä on kivaa vaihtelua tuoda vähän särköäkin kehiin. Sweet Candy toimii mulle.
 
Muita suosikkeja ovat juuri nyt Baptism by fire, Emission control, Play ball ja Rock or bust: Täyttä tavaraa asenteella.

Rock Or Bust Day, everyone!
 
Postimiehen tuloa odotellessa kuunnellaan iTunesia ja lueskellaan nettiä:
 
http://www.theguardian.com/music/20 … lames-rocknroll-you-cant-fix-stupid
 
Hyvä artikkeli, kannattaa tsekata!

Lähdin tätä levyä heti aamulla ostamaan.Ei hyllystä löytynyt.Vinkkasin myyjää auttamaan.Ja siinähän se oli heti kohdalla mistä katselin.Kansi on 3D ja sattui olemaan juurikin siinä kulmassa,missä koko logo on palasina :) 22.90 maksoi.Olis niitä varmaan halvemmallakin myyty jossain,mutta tämän sai heti.

Anttila yllätti 15 €.

Anttilan toptenissä oli 3D kantinen levy 14,99e. Tarjous voimassa tämän viikonlopun.
Lähtihän se mukaan tietenkin, ihan vaikka pelkästään Phil Ruddin kannuttelun vuoksi!
 
Edit: Artturi ehti ensin

Postista kävin tuossa puolen päivän jälkeen noutamassa paketin, jossa oli cd, 7-tuumainen sinkku sekä lp (ja cd, hahhaa).
 
Viimeinkin jytkää kunnon vehkeillä ja levysoundeilla. Ihan älyttömän kova levyhän tämä on ja vieläkin (kiitos stereoiden ja kunnon soundin) tulee uusia juttuja korvakäytäviin.
 
Ja se on kyllä sanottava, että on tuo Stevie äijä. Kauhean kokoiset saappaat on mies täyttänyt ja (kuitenkin) omalla tyylillään, vaikka setämiehen jalanjäljissä kulkeekin. Stevien soitto on ehkä hieman irtonaisempaa kuin Malcolmilla ja se tuo biiseihin uudenlaista rentoutta. Paljonhan levyllä on rennompia ja jopa funkympia riffejä, joihin ukon nakuttelu sopii mainiosti. Paras mahdollinen paikkaaja!
 
Hieno levy (toistelen tässä nyt itseäni säännöllisesti) ja upea paketti muutenkin: sisäkansissa on hienot kunnianosoitukset Malcolmille.

Artturi: Anttila yllätti 15 €.
 
Ei ollut paha cdoninkaan vinyylitilaus, alle 20 € ja ilman postikuluja. Mahtavaa!

Nick Bone: Postista kävin tuossa puolen päivän jälkeen noutamassa paketin, jossa oli cd, 7-tuumainen sinkku sekä lp (ja cd, hahhaa).
 
Viimeinkin jytkää kunnon vehkeillä ja levysoundeilla. Ihan älyttömän kova levyhän tämä on ja vieläkin (kiitos stereoiden ja kunnon soundin) tulee uusia juttuja korvakäytäviin.
 
Ja se on kyllä sanottava, että on tuo Stevie äijä. Kauhean kokoiset saappaat on mies täyttänyt ja (kuitenkin) omalla tyylillään, vaikka setämiehen jalanjäljissä kulkeekin. Stevien soitto on ehkä hieman irtonaisempaa kuin Malcolmilla ja se tuo biiseihin uudenlaista rentoutta. Paljonhan levyllä on rennompia ja jopa funkympia riffejä, joihin ukon nakuttelu sopii mainiosti. Paras mahdollinen paikkaaja!
 
Hieno levy (toistelen tässä nyt itseäni säännöllisesti) ja upea paketti muutenkin: sisäkansissa on hienot kunnianosoitukset Malcolmille.
 
Meille kiikutti postisetä cd:n laatikkoon tuossa iltapäivällä. Itekin kiinnitin huomion hienoihin erityiskiitoksiin Malcolmille. "...for making it all possible" tuskin viittasi pelkästään tähän levyyn.
 
Kyllä kunnon stereot tosiaan tuovat vielä lisää muutenkin hienoon levyyn. Tykkäsin jo Black Icen soundeista, ja nyt tuntuu että kitaroissa on vielä enemmän munaa ja sellaista ilkeää särmää. Toimii!
 
Itellä uhkaa Miss Adventure muodostua tällä hetkellä suosikkiraidaksi kahden ensimmäisen lisäksi. Siinä on jotenkin iloisen energinen meininki ja juuri sitä funkympaa riffittelyä. En voi mitenkään käsittää että erään englanninkielisen arvostelun tekijä lyttäsi tämän biisin AC/DC:n huonoimmaksi tekeleeksi ikinä, ja väitti ettei bändi ole koskaan ollut kauempana blues-juuristaan kuin Miss Adventuressa. Bullshit. Mutta omilla korvillaanhan näitä jokainen tietty kuuntelee, onneksi. Minun korvat tykkäävät.

Mä en alkuun ymmärtänyt koko Miss Adventurea, mutta... se on biisi, joka todellakin kasvaa.
 
Riippunee toki korvista. Mun korvissa se on kasvanut, vaikka edelleen pidän sitä kyllä kovan lätyn heikoimpana biisinä. Mutta ei se silti huono ole.

35 (no melkein) minuuttia täyttä asiaa. Vuoden kovin rocklevykö? Alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä about 10 kuuntelun jälkeen;)...

Nick Bone: Mä en alkuun ymmärtänyt koko Miss Adventurea, mutta... se on biisi, joka todellakin kasvaa.
 
Riippunee toki korvista. Mun korvissa se on kasvanut, vaikka edelleen pidän sitä kyllä kovan lätyn heikoimpana biisinä. Mutta ei se silti huono ole.
 
Mulle se jostain syystä toimi alusta asti, ja tykkään edelleen. En tiedä miksi, ehkä se on mun korville sopivalla tavalla vähän erilainen AC/DC-biisi. Itelle taas kolme viimestä biisiä pikkuisen odottaa vielä aukeamistaan kunnolla, siihen asti kaikki biisit toimii loistavasti. Huomaan kuitenkin että niiden kolmen vikan biisin riffitkin pyörii kyllä päässä, että ehkä se siitä pikku hiljaa.
 
Mutta sehän on musiikissa hienointa että sitä voi kuunnella niin monilla korvilla. Kun olen noita Rock Or Bustin nettiarvioita huvikseni lueskellut varmaan tusinan verran, niin välillä ihan ihmetyttää miten näinkin yksinkertaisen musiikin ollessa kyseessä arviot voivat vaihdella niin valtavasti. Osa ylistää, osa on pettynyt. Kuitenkin yhteistä kaikille arvioille on se että bändi ei ole muuttunut miksikään vaan tekee just sitä omaa tuttua juttuaan. Tietenkin ne ovat aina vain yhden ihmisen mielipiteitä, ja fiilis levystä riippunee siitäkin minkälaiset odotukset ovat olleet. Huomasin itse aloittavani ensimmäisen läpikuuntelun aika varovaisilla fiiliksillä, ja riemu oli kyllä suuri kun ei tarvinnut pettyä, päinvastoin yllätys oli positiivinen.

Oooo, tässähän on lentikuläärinen kansi; varmasti tällaista kaikki me fänaatikot olemme odottaneet?
 
Mut toisaalta odotukset ei voi olla kovin korkeellakaan. Tai sanokaas ykskin hieno AC/DC-kansi. Aussipainos High Voltagesta taitaa olla ainoo?
 
E: Cd 18.50e kivijalasta, johon pyrin keskittämään kaikki levyostokseni.