Media ja viihde ›

Wolfgang: Minua kiinnostaa, että reagoiko yleisö oikeasti esim. Psykoon tai Manaajaan, kuten aina väitetään? Eli huusi, pyörtyili ja juoksi ulos salista? Olivatko ihmiset ennen jotenkin yksinkertaisia, kun elokuvaa tuolla tavalla pelkäsitvät, vai onko nyky-yleisö jotenkin liian tottunutta kaikkeen? Vanhoista shokeeraavista elokuvista ja yleisön reaktiosta kuulee aina juttua, mutta todenperäisyys epäilyttää.
 
Muistelen, että aika paljon tuollaisia käytettiin joskus 50- ja 60-luvuilla markkinoinnissa. Oli palkattu saliin sinne tänne istumaan tyyppejä jotka sopivissa kohdissa panikoivat, yleisön piti allekirjoittaa sopimus sydänkohtauksen varalle lippuluukulla, osaan penkeistä oli pistetty laite joka antoi sähköiskuja jne. Varmaankin nuo ulosjuoksemiset, pyörtymiset ja oksentelut menee suurimmaksi osaksi samaan kotegoriaan. Mutta, aivan varmasti ennen riitti lievemmät tehokeinot pelästyttämään keskimääräisen katsojan, eikös se "Juna saapuu asemalle" ollut melkoisen pelottava aikoinaan?
 
E: Olikin niin, että leffan tuottaja oli ottanut vakuutuksen katsojien varalta, jos joku vaikka olisi saanut slaagin kesken näytöksen, tietty markkinointitemppuna:
 
However, most gimmicks didnt involve advanced technology, and instead aimed to encourage audience interaction. Enter William Castle: Beginning with his 1958 film Macabre, Castle elevated the shock-factor gimmick to an art form. As a publicity stunt for the release of Macabre, Castle secured a life insurance policy from Lloyds of London, guaranteeing $1,000 in compensation for any audience member who died of fright while viewing his film.
 
Cult director John Waters praised Castles techniques in his book Crackpot, beginning with the Macabre setup: Mock insurance policies appeared in all the newspaper ads. Giant replicas of the actual policy hung over the marquees. Hearses were parked outside the theaters and fake nurses in uniform were paid to stand around the lobbies.
 
Audiences fell hook, line, and sinker. Nobody talked about the movie, but everyone was eager to see if some jerk would drop dead and collect. Of course, no one died. But if they had, it would have been even better. A death of any kind inside the theater would only have cost Lloyds of London a paltry $1,000, and think of the hype that would have generated!
http://www.collectorsweekly.com/art … 950s-movie-gimmicks-will-shock-you/
 
Penskana mökillä kerrotut kummitusjutut ovat kyllä olleet pelottavampia kuin yksikään kauhuleffa tähän mennessä. Elokuvissakin sellaiset hiippailut ja häilyvät hahmot jossain näkökentän rajoilla ovat aina jännempiä kuin mitkään amputaatioshokkiefektit tai hanuriin teipatut naama -junat.