Media ja viihde ›

On melkein mahdotonta kuvitella että joskus porukka poistui kesken manaajan ja tappajahain. Siis ihmiset oksensi haita katsoessa, pyörtyivät ja poistuivat teatterista koska manaaja.
Miten olisi nyt joku kunnon kauhuleffa ilman että siinä ommellaan naama jonkun perseeseen kiinni ja pakotetaan syömään ensimmäisen paskaa?

pitäisikö siihen tunnelmaan satsata? aika vaikea muuten saada enää ihmisiä irvistelemään?

ja en sillä etteikö noissa klassikoissa olisi tunnelmaan satsattu, mut ei ne ollut silloin edes penskana mitenkään erityisen pelottavia. Jack Nicholson oli suht pelottava, mut ei enää ollenkaan siihen kirjaan verrattuna.

Kyllähän ekassa Paranormal Activityssä näin kävikin? Kauhua nyt on aina ollut niin monenlaista. Kyllä 70-luvullakin hassuteltiin Slashereilla siinä missä nytkin.

Kapane: Kyllähän ekassa Paranormal Activityssä näin kävikin? Kauhua nyt on aina ollut niin monenlaista. Kyllä 70-luvullakin hassuteltiin Slashereilla siinä missä nytkin.
 
Tuo eka paranormaali olikin yllätys. Muistan olleeni pelokas sitä katsoessa. Senkin jälkeen on vaikea enää keksiä mitään uutta konseptia, ellei joku tee vanhaa paremmin tai keksi taas uutta juttua.
Olen harvoja joka myöntää 1408:n hyväksi jännäriksi. Ei siinä kuse housuunsa katsoessa mut epätoivoinen tilanne saadaan pidettyä yllä ilman raiskatuksi tulemisen uhkaa.

LamaAjanElvis: Tuo eka paranormaali olikin yllätys. Muistan olleeni pelokas sitä katsoessa. Senkin jälkeen on vaikea enää keksiä mitään uutta konseptia, ellei joku tee vanhaa paremmin tai keksi taas uutta juttua.
Olen harvoja joka myöntää 1408:n hyväksi jännäriksi. Ei siinä kuse housuunsa katsoessa mut epätoivoinen tilanne saadaan pidettyä yllä ilman raiskatuksi tulemisen uhkaa.
 
No Paranomal oli Blair Witch uudestaan, joka oli Manaaja uudestaan. Dokumenttikauhu. Ei kikkailuja, monoääni, realismi ja profit.

Irreversible oli aika tehokas pätkä ilmestyessään, noin niin kuin sisällöltään, mutta myös sen teatterikierroksella oli paikoitellen ihan vanhojen aikojen meno, kun osa katsojista tuli pahoinvoivaksi ovelan äänimiksauksen ja kuvapuolen ärsykkeistä. Ääniraidalla mentiin taajuuksilla, jotka aiheuttivat osalla ihmisistä pahoinvointia ja kuvassa käytettiin mahdollisesti epilepsiakohtauksen laukaisevia kikkoja. Toki jo painostavat miljööt ja huojuva kuvaus itsessään auttoi asiaa.
 
Kun olin katsomassa Martyrsia, niin viereinen katsoja koki ainakin jonkinlaisen shokeerauksen onnistuneen kun yhtäkkiä, about vartin jälkeen, valehtelematta siirtyi sikiöasentoon huojumaan ja tarkasteli elokuvaa suurimmaksi osaksi sormiensa takaa loppuajan. Jostain syystä ei poistunut teatterista kuitenkaan, ehkä tykkäsi salaa.

Vähän jäi epäselväksi, että mistä tässä ketjussa pitäisi nyt keskustella?

dixi19: Irreversible oli aika tehokas pätkä ilmestyessään, noin niin kuin sisällöltään, mutta myös sen teatterikierroksella oli paikoitellen ihan vanhojen aikojen meno, kun osa katsojista tuli pahoinvoivaksi ovelan äänimiksauksen ja kuvapuolen ärsykkeistä. Ääniraidalla mentiin taajuuksilla, jotka aiheuttivat osalla ihmisistä pahoinvointia ja kuvassa käytettiin mahdollisesti epilepsiakohtauksen laukaisevia kikkoja. Toki jo painostavat miljööt ja huojuva kuvaus itsessään auttoi asiaa.
 
Kun olin katsomassa Martyrsia, niin viereinen katsoja koki ainakin jonkinlaisen shokeerauksen onnistuneen kun yhtäkkiä, about vartin jälkeen, valehtelematta siirtyi sikiöasentoon huojumaan ja tarkasteli elokuvaa suurimmaksi osaksi sormiensa takaa loppuajan. Jostain syystä ei poistunut teatterista kuitenkaan, ehkä tykkäsi salaa.
 
Martyrs sai kyl meikänkin pyöriin peitonalla, kun sitä himassa katsastin. Oli todella hyi v kalibeeria. Noen leffat keskittyy juuri tähän shokeeraamiseen kikkailulla. Esim. Enter the voidin alkutekstijakso.

Ali: Vähän jäi epäselväksi, että mistä tässä ketjussa pitäisi nyt keskustella?
 
Me kaikki muut olemme voineet keskustella aiheesta ihan vapaasti, mut emme ole vielä menneet Lucio Fulcin fantasma di Sodoma natsipornoon.

Keskustelu itsessään kertoo mistä puhutaan.
Jos joku keskeyttäisi Mad Max leffan katsomisen ja kysyisi sen tarkoitusta, niin saatana saisi niin pahasti turpaansa.

Voin toki vastata tuohon Mad Max kysymykseen koska en juuri nyt katso sitä leffaa.

Eli tässä haetaan uusia shokeeravia elokuvia eikä vanhoja, kuten otsikko kertoo? Em. Irreversible on kyllä malliesimerkki: jos se ei tunteita herätä katsojassa, niin aikamoinen sosiopaatti saa kyllä olla.

Ali: Eli tässä haetaan uusia shokeeravia elokuvia eikä vanhoja, kuten otsikko kertoo?
 
Itse käsitin jotenkin niin, että keskustelua siitä, että nykyisin leffoissa ei ole enää samanlaista shokkiefektiä kuin ennen, vaikka niissä "ommellaan naama jonkun perseeseen kiinni ja pakotetaan syömään ensimmäisen paskaa".
 
Ja sit rupesin vaan hourimaan jotain omiani, ei kai tuo niin justiinsa.

Määrätietoisesti avattu ketju kyllä. Onko ysärileffat nykyään jo vanhoja? Mulle tuli otsikosta enempi tämmöset mieleen http://www.imdb.com/title/tt0013257/?ref_=nv_sr_1

dixi19: Itse käsitin jotenkin niin, että keskustelua siitä, että nykyisin leffoissa ei ole enää samanlaista shokkiefektiä kuin ennen, vaikka niissä "ommellaan naama jonkun perseeseen kiinni ja pakotetaan syömään ensimmäisen paskaa".
 
Ja sit rupesin vaan hourimaan jotain omiani, ei kai tuo niin justiinsa.
 
Minua kiinnostaa, että reagoiko yleisö oikeasti esim. Psykoon tai Manaajaan, kuten aina väitetään? Eli huusi, pyörtyili ja juoksi ulos salista? Olivatko ihmiset ennen jotenkin yksinkertaisia, kun elokuvaa tuolla tavalla pelkäsitvät, vai onko nyky-yleisö jotenkin liian tottunutta kaikkeen? Vanhoista shokeeraavista elokuvista ja yleisön reaktiosta kuulee aina juttua, mutta todenperäisyys epäilyttää.

Wolfgang: Minua kiinnostaa, että reagoiko yleisö oikeasti esim. Psykoon tai Manaajaan, kuten aina väitetään? Eli huusi, pyörtyili ja juoksi ulos salista? Olivatko ihmiset ennen jotenkin yksinkertaisia, kun elokuvaa tuolla tavalla pelkäsitvät, vai onko nyky-yleisö jotenkin liian tottunutta kaikkeen? Vanhoista shokeeraavista elokuvista ja yleisön reaktiosta kuulee aina juttua, mutta todenperäisyys epäilyttää.
 
Onhan se voinut olla ihan vain markkinakikka siihen aikaan, että laitetaan muutamasta teatterista joku bimbo juoksemaan kirkuen ulos.

Wolfgang: Minua kiinnostaa, että reagoiko yleisö oikeasti esim. Psykoon tai Manaajaan, kuten aina väitetään? Eli huusi, pyörtyili ja juoksi ulos salista? Olivatko ihmiset ennen jotenkin yksinkertaisia, kun elokuvaa tuolla tavalla pelkäsitvät, vai onko nyky-yleisö jotenkin liian tottunutta kaikkeen? Vanhoista shokeeraavista elokuvista ja yleisön reaktiosta kuulee aina juttua, mutta todenperäisyys epäilyttää.
 
Muistelen, että aika paljon tuollaisia käytettiin joskus 50- ja 60-luvuilla markkinoinnissa. Oli palkattu saliin sinne tänne istumaan tyyppejä jotka sopivissa kohdissa panikoivat, yleisön piti allekirjoittaa sopimus sydänkohtauksen varalle lippuluukulla, osaan penkeistä oli pistetty laite joka antoi sähköiskuja jne. Varmaankin nuo ulosjuoksemiset, pyörtymiset ja oksentelut menee suurimmaksi osaksi samaan kotegoriaan. Mutta, aivan varmasti ennen riitti lievemmät tehokeinot pelästyttämään keskimääräisen katsojan, eikös se "Juna saapuu asemalle" ollut melkoisen pelottava aikoinaan?
 
E: Olikin niin, että leffan tuottaja oli ottanut vakuutuksen katsojien varalta, jos joku vaikka olisi saanut slaagin kesken näytöksen, tietty markkinointitemppuna:
 
However, most gimmicks didnt involve advanced technology, and instead aimed to encourage audience interaction. Enter William Castle: Beginning with his 1958 film Macabre, Castle elevated the shock-factor gimmick to an art form. As a publicity stunt for the release of Macabre, Castle secured a life insurance policy from Lloyds of London, guaranteeing $1,000 in compensation for any audience member who died of fright while viewing his film.
 
Cult director John Waters praised Castles techniques in his book Crackpot, beginning with the Macabre setup: Mock insurance policies appeared in all the newspaper ads. Giant replicas of the actual policy hung over the marquees. Hearses were parked outside the theaters and fake nurses in uniform were paid to stand around the lobbies.
 
Audiences fell hook, line, and sinker. Nobody talked about the movie, but everyone was eager to see if some jerk would drop dead and collect. Of course, no one died. But if they had, it would have been even better. A death of any kind inside the theater would only have cost Lloyds of London a paltry $1,000, and think of the hype that would have generated!
http://www.collectorsweekly.com/art … 950s-movie-gimmicks-will-shock-you/
 
Penskana mökillä kerrotut kummitusjutut ovat kyllä olleet pelottavampia kuin yksikään kauhuleffa tähän mennessä. Elokuvissakin sellaiset hiippailut ja häilyvät hahmot jossain näkökentän rajoilla ovat aina jännempiä kuin mitkään amputaatioshokkiefektit tai hanuriin teipatut naama -junat.

jra: Elokuvissakin sellaiset hiippailut ja häilyvät hahmot jossain näkökentän rajoilla ovat aina jännempiä kuin mitkään amputaatioshokkiefektit tai hanuriin teipatut naama -junat.
 
Jep. Ne on tosiaan nimensä mukaisesti shokkiefektejä, tulee sellainen "no hyi helvetti" -reaktio, vähän aikaa puistattaa ja sit siihen tottuu. Psykologinen kauhu on sit se mikä pilaa yöunia.