Klassinen ›

StayFrosty: Ovatko Beethovenin sinfoniat nro. 3-9 tyyliltään enemmän romantiikan vai klassisen kauden musiikkia? Brahmsin sinfoniat ovat selkeästi romantiikan ajan ja Mozartin sinfoniat selkeästi klassisen ajan musiikkia, mutta entäs Beethoven?
 
Beethovenin katsottiin aloittaneen romantiikan aikakauden, joten kyllä nuo romantiikan ajan musiikiksi mielestäni lasketaan. Muistaakseni joku iso musiikkitieteilijä sanoi, että Mozartin viimeisiä sinfonioita voidaan pitää romanttisina. Beethovenin alkupään teokset oli tietty klassista tyyliä.

StayFrosty: Ovatko Beethovenin sinfoniat nro. 3-9 tyyliltään enemmän romantiikan vai klassisen kauden musiikkia? Brahmsin sinfoniat ovat selkeästi romantiikan ajan ja Mozartin sinfoniat selkeästi klassisen ajan musiikkia, mutta entäs Beethoven?
 
Kyllähän ne viimeiset ilmaisultaan ovat selkeästi jo romanttisesti ajattelevan mielen tuloksia, vaikka keinot ovat vielä monin paikoin klassismin puolelta tuttuja. Mutta samaan aikaan elänyt - ja toisena siirtymäkauden säveltäjänä pidetty - Schubert on keinoiltaankin paljon romanttisempi.

beethoven ei ollut romantikko vaan johti sillan koko romanttisen tradition yli schönbetgin motiivisiin kompleksisuuksiin ja konstruktioihin vaikka hön teki vaikutuksen moniin romantikkoihin ja vasta schubertia voidaan pitää romantiikan airueena siinä määrin klassinen objektiivisuus vielä hakkitsee edellisen tuotantoa

sellisti: Kyllähän ne viimeiset ilmaisultaan ovat selkeästi jo romanttisesti ajattelevan mielen tuloksia, vaikka keinot ovat vielä monin paikoin klassismin puolelta tuttuja.
 
Jokseenkin noin minäkin asian näen. Beethovenin myöhemmät sinfoniat, etenkin sellaiset teokset kuin 6. sinfonia, olivat merkittävässä osassa katalyyttina koko romantiikan tyylisuunnalle. Niin monet merkittävät romantikot ammensivat inspiraatiota noista teoksista, että voidaan aina spekuloida, olisiko koko romantiikasta tullut aivan yhtä isoa juttua - tai ainakaan samanlaista - ilman Beethovenin vaikutusta.
 
Beethoven oli ehdottomasti yksi tyylisuunnan merkittävistä innoittajista. Mutta tyylillisesti silti enemmänkin vedenjakajalla klassisismin ja romantiikan välissä kuin mikään puhdas romantikko.
 
Sitten taas toisaalta...
 
megatherium: vasta schubertia voidaan pitää romantiikan airueena siinä määrin klassinen objektiivisuus vielä hakkitsee edellisen tuotantoa
 
samaten schubertia vioudaab buidää jazzin minimalisbim 12-säveljärjestelmän mikkrointerwallien uusaasiallisuuden death metallin ja hip hopin suvereenina aireueena joka dodekafonisoi diskreetisti agogisten kontrapunktien fluksuatiivisessa pantonaalisessa isorytmiikassa indusoiden apaattista katatoniaa

duurin ja mollin sävellajituntua karttavana pandiatonisuus tuskin olisi voinut kuulua Schubertin musiikillisiin keinovaroiihin vielä 1800-luvun alkupuolella yhä lukuisempien sävellajivaihdiosten alkaessa horjuttaa sävellajituntua vasta myöhemmin täys ja myöhäisromantiikan aikana Wagneriin, regeriin ym. kulminoituen systemaattisella toonikan kiertämisellä ja funktionaalisesta soinnunkäytöstä luopumisella kun schubertin soitinteokset ovat voimakkaan tonaalisia sävellajikutsimukseltaan.

Ehdottoman romanttista ohjelmamusiikkia. Kaukana klassismin protoabsoluuttisesta tekemisestä. Parhaiten klassismin ja romantiikan eroittaa siitä, että romantiikan musiikki ei kuulosta klassismilta, esim. Beethovenin V saati saman ajan Egmont alkusoitto.

amatöörimäisten kyhyiden miotiiviensa puolesta kuten tunnettu 3 g-sävelen iskua ja es-urkuoiste yhdistettynä kujaan kkassiseen muotorakenteesen joissa beethiven hallitsee sonaaatti-allegro voimavaransa loogisena äärimmäisyysajattelijana saadessaan koko osan läpivievän käsittelyn ei salli tuota romantiikalle ominaista rönsyilyä ja muodon rapsodisuutta saati pirkälinlljaisen romanttisen lauluteeman ideaalia jossa teemat ovat heti kerralla jatkuvampia ja kompleksisempia vaan jatkaa muotoiluperiaatteiltaan hyvin klassisia idiomeja